Tervuneiti

Näyttelijän paluu

2011-08-08T11:10:00.003+03:00

Olin Salsan kanssa näyttelyssä edellisen kerran melkein vuosi sitten. Typy kun täytti elokuun lopussa 2 v ja ajattelin, että on turha viedä avoimeen luokkaan juuri ikärajan saavuttanutta koiraa. Tänä vuonna sitten joko tuomari tai näyttelypaikka on ollut jarruna ja pääsimme ensimmäisen kerran kehään vasta eilen Salon ryhmänäyttelyssä, jossa tuomarina oli Anna Redlicka.

Tervuja oli ilmoitettu mukaan 8 (5 + 3). Itseäni jännitti jonkin verran, koska jouduin esittämään koiran itse eikä Salsa ole parhaimmillaan, kun 'äiti' on mukana kehässä. Mukana ollut poikani ei myöskään välttämättä herätä koiran kiinnostusta kehdän laidalla seistessään ja kävellessään. AVO-luokassa oli Salsan lisäksi Kuunsirpin Theme Song, kolmas narttu kilpaili JUN-luokassa.

Salsaakin vähän jännitti koko touhu ja oma häkki tuntui tosi mukavalta paikalta. Kehässä meillä meni kuitenkin hyvin ja Salsan tulokseksi tuli ERI1 ja SA. PN-kehässä meitä oli kaksi (mutten tiedä kumpi nartuista siellä kanssamme oli...). Tuomari valitsi Salsan parhaaksi nartuksi ja näin Salsa sai viimeisen SERTinsä. Saimme jatkaa saman tien ROP-kehässä junnu-uros Kiosan's Qeysir'in kanssa. Pari kierrosta reipasta ravia kehän ympäri ja tuomari tuli ROP-ruusuke kädessä onnittelemaan minua :)

Anna Redlicka:

Correct in type, strong bitch, correct head, bautiful neck, good body. Very good mover.

Koska ryhmäkehä alkoi vasta iltapäivällä, päätimme käydä välillä kotona lataamassa akut. Äkkiäkös sitä nyt Maskun ja Salon väliä ajelee... Ajattelin kyllä, että käynti ryhmäkehässä saattaa hyvinkin jäädä yhden kierroksen mittaiseksi, mutta eipä noita mahdollisuuksia isoon kehdään niin usein kohdalle osu, että tilaisuuden voisi jättää käyttämättä. Ryhmän arvosteli oma tuomarimme, joka ennakkoarvostelussa ohittikin omat rotunsa kokonaan. Isossa kehässä Redlicka poimi ensimmäisenä jatkoon Salsan ja koska jatkoon pääsi vain neljä koiraa, sijoitus oli jo varma. Salsa sijoittui lopulta ryhmän kolmanneksi. Ryhmän voitti kaunis shelttinarttu.

Paluu kehään oli siis melkoisen upea. Ensi lauantaina on kesän toisen näyttelyn vuoro Turun Elonäyttelyssä. Saa nähdä, jäävätkö tämän vuoden näyttelyt näihin kahteen vai innostummeko lähtemään vielä johonkin.

Nyt kun tarvittavat sertit on koossa, pitäisi varmaan alkaa miettiä, millä keinoin koiralle saisi koetuloksen.

Jäljeltä jäljelle

2010-09-19T19:09:00.004+03:00

Olemme ehtineet tehdä pari jälkitreeniä lisää sitten viime päivityksen. Käymme edelleen samassa paikassa, koska hyvää maastoa riittää pitkän ja suoran metsätien molemmin puolin.

Viikko sitten tein edellisekertaista helpomman jäljen sammaleiseen tasamaastoon. Tarkkailin tuulen suunnan ja tein suorahkon 430 m jäljen vastatuuleen (!!, mitä lie päässä päätöstä tehdessä liikkunut...). Laitoin muutaman krepin suuntaa varmistamaan ja annoin jäljen vanhentua reilut puoli tuntia. Salsa selvisi hienosti, joskin lopussa ollut keppi jäi ilmaisematta.

Tänään tein viime kerrasta rohkaistuneena yli 500 m jäljen. Tällä kertaa olimme eri puolella tietä kuin viimeksi ja maasto sekä kasvillisuus on vaihtelevampaa. Jälki vanheni reilun tunnin. Salsa lähtee aina innoissaan liikkeelle ja nosti nytkin jäljen hyvin, mutta jäi sitten katselemaan ja kuuntelemaan. Tässä kohtaa alkoi sataa reilusti. Matka kuitenkin jatkui ja pysyimme hyvin jäljellä melkein loppuun asti. Olin laittanut taas muutaman krepin. Salsan tapa pysähdellä ja katsella ympärilleen eksyneen näköisenä saa minut luulemaan jäljen hukkuneen ja krepeistä saan uskonvahvistusta koiran työskentelyyn ja osaamiseen. Lopussa kuitenkin jätin kreppaamatta emmekä löytäneet jäljen päätepistettä vaan päädyimme tien reunaan mielestäni ihan väärässä kohdassa. Tein pienen lenkin takaisin sinne, missä tiesin Salsan vielä olleen jäljellä, mutta jouduimme lopulta tulemaan metsästä pois.

En tiedä, mitä Salsan kanssa pitäisi tehdä. Tuntuu, ettei se oikein jaksa innostua tarpeeksi jäljestä, vaan ympäristö kiinnostaa enemmän. Mennä pellolle, jotta nenä laskee alemmas? Jäljestää helpommassa maastossa? Ajaa lyhyempiä jälkiä? Jatkaa ylipäänsä treenausta, jotta koira saa itseluottamusta?

Olen käyttänyt jokaisella jäljellä kännykän Sports Trackeria jäljen mittaamiseen. Sen kanssa on myös kiva seurata, minkälaisia kiemuroita metsässä tulee tehtyä 'suoraa' kulkiessaan :)

Morris on ollut mukana molemmilla reissuilla. Viime viikolla tein lyhyehkön jäljen ilman nameja, tänään jo reilu 300 m pitkän. Morris jäljestää mielestäni paremmin kuin Salsa, tosin tänään aikaa kului välillä heinänsyöntiin... :)

Tokotreeneissä (jatkuvan sateen takia sisätiloissa) ohjelmassa ovat olleet paikallaolo, kontakti sekä istuminen kaukokäskyllä.

Me ollaan treenattu

2010-09-06T14:38:00.004+03:00

Olemme tehneet Salsan kanssa pieniä tokotreenejä melkein päivittäin. Viime viikolla kävimme myös pitkän tauon jälkeen koulutuskentällä. Treenasimme itseksemme kentän nurkassa ja Salsa malttoikin suht hyvin keskittyä tekemiseen. Jatkamme näitä emmekä yritäkään mennä ohjattuihin koulutuksiin. Ohjelmassamme on ollut perusasentoa, seuraamista käännösten kanssa, paikallaoloa ja luoksetuloa. Luoksetulossa pitää ottaa palata taaksepäin sillä jos pidän kädet sivuilla, Salsa pakittaa suoraan perusasentoon. Eli aloitamme alusta ja sitten koitan häivyttää kädet edestä hitaasti ja vähän kerrallaan. Ajattelin myös aloittaa ruudun ja ohjatun noudon harjoittelun - ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Eilen olimme jäljestämässä. Tein yli 300 m tuulettoman jäljen vaihtelevaan maastoon ja jätin n. puoleen väliin ja loppuun kepit. Jäljen vanhetessa tein 20 x 50 m esineruudun, johon jätin neljä esinettä. Myös Morris sai oman n. 100 m jäljen, jolla vaihtelivat tyhjät ja namitetut askeleet. Teimme ajankuluksemme ensin esineruutua, mikä ehkä näin jälkikäteen ajatellen ei ollut kovin viisasta. Salsa toi yhden esineen ja löysi toisenkin, muttei tuonut. Työskentelyinto kuitenkin muuttui juoksenteluksi, kun metsästä löytyi kuivunut kalannahka. Hmph.

Morris sai ajaa jälkensä sen vanhennuttua puolisen tuntia. Hienosti meni ensimmäinen jälki, tosin ilman ensimmäistäkään makupalan syömistä.

Salsan jälki oli tunnin vanha kun lähdimme metsään. Koiruus nosti jäljen hienosti, mutta pysähteli välillä ihmettelemään ja katselemaan. Alusta vaihteli sammaleesta jäkäläiseen kallioon. En krepannut jälkeä, joten ihan varma en ollut, pysyimmekö jäljellä vai emme, mutta ainakin kerran Salsa teki ylimääräisen mutkan, palasi kuitenkin takaisin jäljelle, kunnes kadotti sen ja lähti kiipeämään kalliolle, kun oikea suunta olisi ollut edetä kallion alapuolta. Jälki kuitenkin löytyi taas, niin että viimeiset kymmenet metrit koira jäljesti hienosti. Suurimman osan ajasta Salsa etenkin kuitenkin korkealla nenällä ja vaikka nenä painuikin alas, niin se nousi vähän väliä. No, lisää treeniä vaan. Ja ensi kerralla ehkä merkkaan jäljen ;) Ja sen jäljelle jääneen kepin ja purkinkin löysin myöhemmin. En tiedä, missä oli vika, mutta epäilen, että esineruutu vaikutti työskentelyyn.

Jälkitreenejä

2010-08-31T15:17:00.004+03:00

Taisimme hurahtaa jäljestämiseen :) Eilen tein lyhyen, 100 m jäljen lähimetsään. Maasto oli kuivaa varvikkoa ja sammalta. Alkuun ripotin muutamalle askeleelle makupaloja ja loppuun jätin kepin ja nameja muovirasiassa. Jälki sai vanhentua vajaan tunnin verran. Otimme Ilonan, melkein 9 v, mukaamme jäljelle. En tiedä, mitä Salsa kuuli tai näki, mutta se tuijotteli korvat pystyssä kaukaisuuteen jäljelle mennessä. Sama tuijottelu jatkui sitten aika ajoin myös jäljellä. Muuten kyllä jäljesti hyvin ja ilmaisi jopa lopussa olleen kepin ottamalla sen suuhunsa. Ilona oli häikästynyt Salsan kyvystä löytää metsästä muovirasia :)

Ennen eilistä jälkeä kävin tiputtamassa metsäpolulle kaksi jälkikeppiä ja kuljin sitten Salsa hihnassa polkua pitkin. Ensimmäinen keppi löytyi ja Salsa nosti sen maasta, toista keppiä koiruus ei huomannut.

Tänään ajelin metsäteiden kautta kotiin Turusta ja löysinkin meidän tarpeiksi riittävästi herkullista jälkimaastoa. Tein 300 m jäljen, jolle jätin yhden kepin ja loppuun toisen, makupaloja en jättänyt kuin purkkeihin kepeille. Hain koirat kotoa ja ulkoilimme, kunnes jälki oli n. tunnin vanha. Salsa nosti jäljen hienosti, mutta jäljestys oli ilmeisesti tuulesta (takaa ja sivulta) johtuen melkoista sik-sakia ja välillä ihmettelyäkin. Niin vain ensimmäinen keppi kuitenkin löytyi, vaikka olin varma, että mennään vauhdilla sivusta ohi. Hetken leikimme kepillä ja yritin saada pienet bileet aikaiseksi, mutta Salsa tuntui miettivän, että mitä yhdestä kepistä, joten jatkoimme eteenpäin. Loppukin sujui hyvin ja Salsa pysyi jäljen päällä alkupätkää paremmin.

Jatkossa pitää edelleen vahvistaa keppejä. Ninahan varoitti minua, että kun jälki vetää koiraa puoleensa voimakkaasti, voi olla hankala saada sitä innostumaan kepeistä. Salsa toki ilmaisee kepit koskemalla niitä tai ottamalla ne suuhunsa, mutta jotenkin toivoisin sen innostuvan niistä lisää.

Leiriviikonloppu takana

2010-08-30T13:05:00.004+03:00

Salsa täyttää tänään 2 v. Mihin ihmeeseen aika oikein kuluu?

Viikonloppu vierähti Salsan kanssa leirillä Mustialassa. Koossa oli melkoinen joukko No-How'n ja Eloketun ötököitä. Etukäteen ajattelin, että olisi kiva kokeilla vähän kaikenlaista, mutta lopulta leiritreenimme koostuivat tokosta ja jäljestyksestä.

Aloitimme lauantaina tokokentällä. Kouluttajana oli Kortteen Merja. Jokainen ryhmäläinen sai miettiä ongelman, johon halusi apua. Salsa osaa tällä hetkellä monenlaisista liikkeistä jotain (muttei mitään täydellisesti ;) ja päätinkin sitten, että olisi hyvä saada vinkkiä kontaktin ja motivaation parantamiseen. Teimme seuraamista, käännöksiä ja luoksetulon. Sain ohjeeksi puuttua koiran 'tupakkataukoihin' eli kun treenataan, ei nuuskita ja koiraa voi/pitää kieltää nuuskimisesta. Kokeilemisen arvoinen idea on myös laittaa koira vaikka paikkamakuuseen siksi aikaa, kun kouluttaja antaa palautetta. Salsan perusasento saisi olla myös aavistuksen taaempana - tai ei ainakaan yhtään edempänä. Salsalla on perusasennossa etutassut minun varpaitteni tasalla. Liikkeet menivät meiltä ihan ok ja reippaasti, mikä oli tällä kertaa tavallaan harmi, mutta sain kuitenkin muitten suorituksista hyviä vinkkejä.

Lauantai-iltana pääsimme sitten jälkimetsään. Tein Salsalle märkään sammaleiseen maastoon n. 100 m pitkän jäljen, jossa vuorottelivat makupalat ja tyhjät askeleet niin, että pisin tyhjä väli oli 20 askelta. Jälki vanheni reilut puoli tuntia. Salsa jäljesti hienosti parin muinaisen pentujäljen tuomalla kokemuksellaan(!). Namit selvästi sotkivat jäljestystä, mutta koiruus ei häiriintynyt perässä kävelevästä kouluttajasta, tämän kännykästä tai tiellä seuraavista ryhmäläisistä. Hieno koira! Tiellä kokeilimme vielä kiinnostusta keppeihin ja kouluttajan ensin heiluteltua keppiä ja tiputettua sen tielle, Salsa poimi kepin suuhunsa, joten hyvässä alussa ilmaisupuolikin on.

Sunnuntaina lähdimme sateiseen metsään heti aamulla. Nyt tein sammaleiseen maastoon reilut 200 m pitkän jäljen, jossa pisin tyhjä väli oli 50 askelta. Jälki vanheni n. 45 min. Taas namit sotkivat jäljestystä, mutta tyhjillä pätkillä jälki selvästi imi Salsan mukaansa. Lopussa ollut keppi ei nuuhkaisua enempää neitiä kiinnostanut, vaan se seurasi pois metsästä samaa reittiä, mistä olin itse harpponut.

Saimme siis jäljestyksen jo parilla treenillä tosi hyvään alkuun. Tästä on tarkoitus jatkaa ottamalla jäljelle keppejä ja namipurkkeja niitten alle. Innostusta keppeihin haetaan myös keppileikeillä tiellä ja nurmikolla.

Ehdimme tehdä myös esineruutua. Salsa kyllä löysi esineitä ja teki töitä koko ruudun alueella (25 x 50 m), muttei suostunut tuomaan ainuttakaan vierasta esinettä. Pitää siis treenata vierailla esineillä. Myös koiran intoa etsimiseen/esineisiin pitäisi saada nostettua.

Olen tosi tyytyväinen viikonloppuna saamiimme oppeihin ja vinkkeihin. Nyt sitten vain treenaamaan niin kauan kuin motivaatio on korkealla ja etteivät opit unohdu.

Nokian näytelmässä

2010-08-07T20:15:00.004+03:00

Lähdimme Nokian näyttelyyn ilman erityisempiä odotuksia, sillä miksipä Salsa olisi parissa viikossa muuttunut. Pesin mahakarvat ja jalat eilen, jotta vatsakarvat tulisivat edes vähän runsaamman näköisiksi. Tuomarina Nokialla oli Willemine van Deijl, joka sijoitti Salsan viime vuoden erikoisnäyttelyssä junnuluokan ykköseksi. Olinkin utelias näkemään, mitä tuomari pitäisi koiruudesta nyt. Näyttelyn 17 tervusta suurin osa taisi olla No-How -ötököitä ja tapasimme pitkästä aikaa Cami-siskonkin. Nuortenluokassa ei muita narttuja ollutkaan.

Nina esitti Salsan ja neiti esiintyi taas todella hienosti eikä tuntunut edes huomaavan, kun tuomari kävi muutaman kerran kopeloimassa. Cami sai EH:n, Salsa ERI:n. Saimme 'punaisen putken' poikki ja olin tyytyväinen. Paras narttu -kehässä taisi olla 7-8 koiraa, mutta tuomari poimi Salsan neljän parhaan joukkoon. Lopulta veteraani Mustantuiskun Xandrina voitti, Salsa oli kakkonen ja sai kolmannen sertin todella hyvällä arvostelulla. Nyt ainakin tiedämme, keneltä kannattaa joskus sitten AVO-luokassa lähteä hakemaan sitä viimeistä sertiä ;)

23 months. Well constructed female. Short body. Coat is coming. Complete scissor. Well-formed head, good parallel. Good expression and mask. Excellent eye, well-set little ears. Nice topline. Excellent fore-chest, depth of chest. Well angulated. Stands well with good bone and feet. Excellent mover.

Minusta tuo 'coat is coming' on ihanasti sanottu. Kuulostaa niin paljon paremmalta kuin edellisen arvostelun 'completely out of coat' :)

Viikon päästä on Raision näyttely, jossa tervuja onkin taas vain puolet tämänpäiväisestä määrästä.

Erkkari tuli nähtyä

2010-07-24T19:35:00.003+03:00

Tänään hurautimme Salsan kanssa aikaisin aamulla Asikkalaan SBPKY:n erikoisnäyttelyyn. Menimme kaksin toiveissa löytää paikan päältä joku Salsan hihnan päähän. Näyttelyaamu alkoi Ninan synttärimuistamisilla: Kaija oli hommannut aivan upean taulun Hedistä ja Pötystä ja ensiapupakkauksen lisäksi Nina sai tietysti myös laulut ja halit.

Nina värväsi Juulin esittämään Salsaa. Itseäni hiukan jännitti, miten Salsa suhtautuu tuomariin, kun en ole kehässä suojelemassa, mutta neiti käyttäytyi kerrassaan hienosti ja oli paljon tarkkaavaisempi kuin minun kanssani. Tulokseksi tuli EH:

Norman Deshuymere:
Complete scissor bite. Bit round in skull. Skull is falling to the muzzle. Medium mask. Round eyes. Bit snipy in muzzle. Good earset. Very good neck. Short in back, falling croup. Needs more chest. Good angulations, medium bone. Completely out of coat. Movement loose in front, good tailset.

Jäimme vielä katsomaan tervukehiä ja jännäämään muiden Ninan kasvattien menestystä. Muita siskoja ei paikalla ollutkaan, mutta vuosi sitten Ninan luona palluttamiamme pentuja oli paikalla. Tytöistä Pike, Hope ja Sanni muistuttivat näöltään todella paljon Salsaa ja Pötyä. Melkein kuin olisi katsellut viime kesäistä Salsaa :) Pentueen möhköfantti-uros Easy lähestulkoon räjäytti pankin sijoittumalla juniorina PU2:ksi.

Päivän ehdottomasti parasta antia kuitenkin olivat Salsan hieno esiintyminen sekä se, että se ensimmäistä kertaa kykeni näyttelyssä ollessaan juomaan vettä ja syömään sille tarjotut makupalat. Eli stressinsietokyky näyttää parantuneen vaikkemme asialle mitään varsinaisesti olekaan tehneet.

Monta uutta juttua

2010-06-14T09:46:00.003+03:00

Keväällä blogi-päivitykset jäivät tauolle, kun ei tuntunut olevan mitään raportoitavaa. Ja sitten kun taas alkoi tapahtua, tuntui ettei ollut aikaa kirjoitella. No, pikainen päivitys kuulumisiimme:

Silmät:
Salsalla todettiin keväällä oikeassa silmässä verkkokalvon tulehdus. Tulehdus hoidettiin tehokuurilla, mutta osallistumisemme geenitutkimuksen silmäpeilaukseen YES:ssa varmisti diagnoosiksi pannuksen molemmissa silmissä. Hoitona on nyt jatkuva kortisonilääkitys. Lääkkeellä on viikon varoaika, joten kokeisiin ja näyttelyihin osallistumista se ei estä.

Näyttelyt:
Näyttelyviikonloppu toukokuun puolivälissä toi tullessaan molemmat ääripäät eli PN2-sijoituksen ja sertin Mynämäestä (Zsoltan Lokodi) ja ensimmäisen EH:n Raumalta (Päivi Eerola). EH:n syynä oli Salsan koko ('alamitan alarajalla') ja tuomari mittasikin koiran. Ensimmäinen kerta, kun koko mainitaan arvostelussa. Toisaalta luokan toinen koira taisi olla ylämitan ylärajalla, joten toki Salsa näytti pieneltä... Ninan mukaan tulos oli täysin odotettavissa, joten olisipa taas ollut hyvä konsultoida kasvattajaa ennen ilmoittautumista :/ Seuraavaksi näyttelemme Asikkalan erkkarissa heinäkuun lopussa.

Lokodi:
Correct bite, nice femin. head with good expression. Nice set and carriage of tail, little narrow hocks, open elbow, exc.

Eerola:
Keskikok. pienempi, oik. mittasuht. Selvä sukupuolileima. Hyvä päänpit. kuono-osa saa vielä täytel. Ryhdikäs, tasap. kulm. Kevyt, vaivaton ravi. Riitt. luusto. Varaa kasvaa vielä, lähellä aivan koon alarajaa. Esit. edukseen.

Sterilisaatio:
Silmädiagnoosin varmistuttua oli helppo tehdä päätös Salsan steriloinnista. Niinpä sitten pari viikkoa sitten Salsa leikattiin. Toipuminen on mennyt todella hyvin ja helposti eikä koira ollut missään vaiheessa havaittavasti kipeä. Tänään käymme otattamassa niitit pois haavasta.

Heti toukokuisten näyttelyiden jälkeen Salsa tiputti karvansa. Kivahan sitä on viettää kesää bikineissä :) Neiti on nyt aika karmean näköinen ja muistuttaa vatsakarvat ajeltuina vinttikoiraa...

Laitettiin toimeksi

2010-03-28T13:11:00.003+03:00

Ninan esitettyä toiveen koiran kuvauttamisesta olimme jo parin päivän päästä lonkka- ja kyynärnivelkuvissa Raision Vettorissa. Hiukan jännitti, miltä nivelet näyttäisivät. Sitten kun lääkärimme (ortopedi Mikael Granlund) pyysi minut katsomaan valmiita kuvia, mieleen tuli, että nyt siellä on jotain pahasti pielessä, kun asiaa ei voi kertoa kuin kuvien avulla. No, sain sitten itsekin todeta, että lonkkaluut olivat tiiviisti ja kauniisti kuopissaan eikä kyynärnivelissäkään näkynyt merkkiäkään pirstoitumisesta, joten ELL lupasi laittaa eteenpäin lausuntona lonkista A/A ja kyynäristä 0/0. Tosi hieno juttu!!

Tutkitusti karvakorva

2010-03-24T21:40:00.002+02:00

Salsa alkoi 1,5 viikkoa sitten ravistella aika ajoin päätään ja riiputtaa oikeaa korvaansa. Välillä ravistelua oli enemmän, välillä vähemmän, mutta lopulta katsoin parhaaksi viedä koiran lääkäriin, koska epäilin korvatulehdusta. No, siellä mitään tulehdusta ollut, kunhan muutama karva sojottaa ristiin rastiin syvällä oikeassa korvakäytävässä. Ensiavuksi saimme korvahuuhdetta tarpeen mukaan käytettäväksi. Salsa antoi hienosti tutkia korvat, kun lääkäri antoi neidin ensin nuuhkia kaikki käyttämänsä välineet. Hieno koira! Samalla reissulla kävimme vaa'alla ja paino on tippunut kilon viimekertaisesta (nyt 17,5 kg). Juoksun jälkeen ruoka ei aina oikein maistu ja kai se sitten näkyy vaa'allakin.

Agilitykurssia on enää yksi kerta jäljellä. Meidän kurssimme jäi vähän tyngäksi, kun pääsemme mukaan vain neljään kertaan. Enimmäkseen olemme treenanneet erilaisia ohjauskuvioita muutaman esteen sarjoilla. Kovin on maailma muuttunut, sillä kun itse olen viimeksi alkeita opettanut, koirille opetettiin ensin yksittäiset esteet ja vasta sen jälkeen alettiin miettiä ohjausta. Mutta hyvin tämä näin on sujunut. Harmi, ettemme voi nyt jatkaa agilityä, sillä itselläni on sekalainen määrä iltamenoja tulossa kevään edetessä, joten emme luultavasti pääsisi joka kerta paikalle.

Salsa on valittu mukaan SBPKY:n HC-projektin silmäpeilaukseen. Peilauspäivä ei ole vielä tiedossa, mutta toukokuussa sitten menemme Helsinkiin antamaan oman panoksemme tutkimukselle - ja DNA näytteen myös. Nina kehotti myös menemään lonkka- ja kyynärkuvauksiin pikapuoliin, joten otamme myös sen lähiviikkojen ohjelmaan. Sittenpä sekin asia on hoidettu.

Ilmoitin Salsan Mynämäen ja Rauman näyttelyihin toukokuussa. Tällä kertaa vahingoista viisastuneena netin kautta, niin varmasti menivät perille :)

Vihdoin agilityyn

2010-03-03T21:51:00.002+02:00

Pääsimme tänään vihdoin aloittamaan agilitykurssimme. Kurssin alku lykkääntyi ensin pakkasen takia, sitten Salsalla oli juoksu ja viime viikolla oli taas pakkasta. Pakkaset ovat olleet meidän onnemme, niin meiltä ei ole jäänyt kuin kaksi treenikertaa käymättä.

Kouluttajanamme on sama Jänesniemen Elina, joka oli toko-kurssillakin. Ensin ajattelin, että olemme auttamattomasti pudonneet muun ryhmän matkasta, kun kuulin päivän aiheena olevan sylikäännökset... No, wnsin teimme käännöksiä ilman esteitä. Salsan oli vaikea kääntyä oikealle ja sain olla tarkkana, ettei tuo kiepahtanut aina vasempaan. Kun sitten muut treenasivat samaa hyppyesteellä, Salsa aloitti perushypyistä. Neiti säilytti toimintakykynsä koko ajan, joten edistystäkin tapahtui. Hyppyjä otettiin lähettämällä, jättämällä ja rinnalla ohjaamalla. Hienosti meni. Otimme myös putkea ensin suorana ja sitten mutkalla. Ensimmäisissä putkeenmenoissa oli tekemistä, mutta kun Salsa hoksasi homman, niin hauskaahan se oli. Koira oli täysin erilainen kuin toko-kurssilla: säilytti toimintakykynsä, söi makupalat ja suostui leikkimään. Pari kertaa sai vähän rähinöitäkin osakseen, vapaina olleilta muilta koirilta, mutta toimintakyky säilyi silti. Lopuksi otimme vielä itseksemme parin hypyn sarjoja ja sylikäännöstäkin, mitkä nekin onnistuivat. Vitsit että tuli hyvä mieli! Olin ennakkoon hiukan epäileväinen ja pelkäsin, että kurssista tulee yhtä hankalaa kuin tokossa, mutta vielä mitä.

Koirat olivat viime viikolla muutaman päivän isäni hoidossa meidän lomaillessa. Olivat tehneet pitkiä metsälenkkejä monta kertaa päivässä ja paksussa hangessa loikkiminen on saanut Salsan reidet leviämään. Muuten neiti sitten pitääkin taas juoksun jälkeen linjoistaan huolta ja säästelee syömisissään.

Näyttelykuulumiset

2010-01-28T17:25:00.005+02:00

Pakkasten takia agilitykurssimme alku on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Kurssin piti alkaa eilen, mutta edeltävä kurssi on joutunut perumaan kertoja, joten alkavatkin kurssit ovat siirtyneet. Se taas sopii meille ihan hyvin, sillä Salsan juoksu alkoi eilen.

Sunnuntaina olimme Turun näyttelyssä. Ensimmäinen homma oli ostaa uusi kevythäkki. Olen kyllästynyt raahaamaan nykyistä häkkiä näyttelypaikoilla, kun sen kantamiseen ei ole kuin kahva. Halusin siis häkin, jonka saa olalle. Sopiva löytyikin nopeasti ja Salsa pääsi heti testaamaan kotia kehän laidalla.

Nemo oli myös paikalla ja pääsinkin esittämään poikaa AVO-luokassa. Nemon kärsivällisyys oli ajoittain koetuksella, kun 'iskäkin' oli kadonnut johonkin, mutta lopputulos oli kuitenkin ihan hyvä: ERI2, PU3, joskin serti jäi yhden sijoituksen päähän.

Jännitin etukäteen Salsan käyttäytymistä ja reagoimista sisähalliin ja muihin koiriin, mutta koirapa käyttäytyi yhtä hienosti kuin tähänkin asti näyttelyissä. Vähän totinenhan neitimme helposti kehässä on, joten 'hymyä' piti taas hakea kunnon lämmittelyllä ennen kehään menoa. Tulos ERI4, millä ei sitten enää sijoitusta herunut PN-kehässä. Tuomarina oli kroatialainen Zlatko Kraljic:

Well builded female. The head is strong enough. Ears set too apart. Good topline. While moving hind legs too close.

Suomennettuna 'harokorvainen ja takaa ahdasliikkeinen'. :) No, ERI on aina ERI vaikka ruusukeputkemme nyt sitten katkesikin.

Loppuun vielä joulun aikoihin otettu kuva:

Rokotuksella

2010-01-05T19:34:00.003+02:00

Kävimme viikko sitten rokotuksella. Muistin jouluna, että Salsa rokotettiin vuosi sitten joulun välipäivinä ja sain kuin sainkin ajan samalle päivälle kuin viimeksi eivätkä rokotukset ehtineet mennä vanhaksi. Samalla käväisimme lääkärin vaa'alla ja neidillä oli painoa 18,9 kg. Siitä onkin aikaa, kun Salsa viimeksi on punnittu... Varsinaisesta tarkastuksesta ja piikittämisestäkin selvittiin, vaikka koira ei ollutkaan ihan samaa mieltä siitä, saako kuunnella stetoskoopilla saati sitten piikittää niskaan, vaan väisteli ja kiemurteli minkä ehti.

Muuten olemmekin viettäneet hiljaiseloa. Tokokurssi vei jotenkin toko-halut kokonaan ja TKK:n koulutuksetkin ovat tauolla. Onnistuin kuin onnistuinkin ilmoittamaan Salsan Turun tammikuiseen näyttelyyn - tosin postitse lähettämäni ilmoittautumislomake ei taaskaan ollut mennyt perille, mutta älysin varmistaa asian ajoissa Showlinkistä ja ilmoittautuminen saatiin kuntoon. Eli seuraava aktiviteettimme on sitten siellä. Ennen näyttelyä täytyy kyllä käydä jossain ihmisten ilmoilla ja pyytää samalla vieraita kopeloimaan Salsaa. Kaitpa sillä kohta alkaa juoksu (eka alkoi 13.7.) ja siinäpä sitten taas onkin ihmettelemistä, hormonien myllerryksessä...

Viikonloppuna ulkoilimme omassa pihassa koko perheen voimin ja keksin kokeilla pulkan vetämistä Salsan kanssa. Meillä on husky-valjaat Fenjan perua ja otimme Ilonan vedettäväksi. Aluksi kevensin aika paljon, kun lähdimme pihasta, mutta Salsa veti halukkaasti ja lyhyen matkaa ihan itse. Takaisin kotiin päin tullessa olikin sitten enemmän aikaa ihmetellä takaa kuuluvaa pulkan suhinaa eikä vetäminen enää niin vain onnistunutkaan. Täytyy kokeilla vielä pieniä pätkiä, kun sopivan kokoinen vedettäväkin löytyy kotoa.

Kurssin päätös

2009-12-03T19:19:00.002+02:00

Tällä viikolla oli kurssin kaksi viimeistä kertaa. Tiistaina treenasimme hyppyä. Salsan kanssa saimme mennä hallin toiseen päähän muilta rauhaan ja saimme tehtyä asiat niin kuin pitikin. Eli esteen taakse vietiin makupaloja alustalle ja sitten koiran luo ja käsky. Heti kun koira ehti alustalle, pysäytyskäsky ja koiran luo palkkaamaan. Salsa oivalsi pian mistä on kyse, mutta sen pidemmälle emme sitten ehtineetkään edetä eli en saanut Salsaa irtoamaan hypylle käymättä itse ensin toisella puolella. Emme myöskään päässeet totuttelemaan toko-hyppyyn, vaan meillä oli käytössä agility-hyppy. Mutta parasta oli, että Salsa ei paineistunut \o/

Lopuksi muut saivat vinkkejä ongelmaliikkeisiin, mutta Salsan kanssa otettiin vauhdikasta luoksetuloa. Tämä on aina ollut vauhdikas, mutta haimme vielä lisää intoa sillä, että lähdin koiraa kutsuttuani karkuun, käännyin muutaman askelen jälkeen ja vedin koiran sillä jalkojeni välistä. Salsa tykkäsi kovasti, omat kyvyt sen sijaan olivat koetuksella... Mutta intoa, vauhtia ja rentouttua löytyi, kuten oli tarkoituskin.

Eilen viimeisellä kerralla oli yllättäen möllitoko. Luoksepäästävyydessä ei ollut mitään ongelmia, sillä Salsa on Elinan kaveri muutenkin. Paikallaolossa (90 s) Salsa meni hyvin maahan, mutta nousi puolivälissä puoliksi istumaan. Menin muutaman askelen kohti ja koira meni takaisin maahan. Harjoituksen puutetta, sillä olen tähän asti tehnyt paljon lyhyempiä pätkiä.

Salsan vuoro oli viimeisenä, joten menin ulos virittelemään sitä. Neidillä on autuaasti sekaisin istumiset ja maahanmenot ja luoksetulossakin Salsa tipahti maahan ennen kuin ehdin kääntyä koiraa kohti. Liikkeestä maahanmenossa taas se seistä tapitti ilman elettäkään maahanmenosta. Luoksetulo ja paikallaolokin olivat sekoittuneet eikä Salsa meinannut tulla luo kutsusta. Intoa tekemiseen kuitenkin löytyi.

Vaan kun vuoromme tuli, en saanut koiraan kunnon kontaktia, seuraamiset menivät hidasteluksi ja liikkeenohjaajan käskyt vaikuttivat tekemiseen koko ajan. Liikkeitten välillä Salsa alkoi haistella. Huomasi hyvin, että lähes kaikki liikkeet ovat meillä vielä kesken eikä Salsa oikein kestänyt palkattomuutta. Hyvä alku meillä kuitenkin on. Juttelin lopuksi Elinan kanssa ja päädyimme siihen, että seuraava kurssimme on kuitenkin agility-kurssi, jolta Salsa luultavasti saa rutkasti lisää itseluottamusta ja -varmuutta. Itse ole epäillyt agility-kurssille menoa Salsan kanssa, jos koira ei suostukaan tekemään mitään eikä treenikertojen välilläkään voi harjoitella. Mutta tammikuussa sitten agilityyn!

Uusia kuvia

2009-11-28T21:40:00.005+02:00

Otin pitkästä aikaa Salsasta kuvia. Edelliset taitavat olla heinäkuulta... Kun vertaa näitä uusimpia kesäisiin huomaa, miten paljon karvaa on kadonnut: Salsa on kaventunut suunnilleen puoleen. Lisäksi väri on tummunut melkoisesti.

Näyttely jääkin väliin

2009-11-28T11:35:00.003+02:00

Aikani odotin huomisen Turun näyttelyn kirjettä saapuvaksi ja lopulta kyselin Showlinkistä, miksei postia kuulu. Eivät kuulemma ole saaneet koko ilmoittautumista!!! Kyllä suututti. Olisin niin mielelläni vienyt Salsan näytille Jaana Hartukselle, mutta eipä sitten tällä kertaa onnistunut. Hiukan tuo lohtua, että Salsa on melko karvaton ja viikonlopuksi on ohjelmaa ilman näyttelyäkin. Ja niin kuin Nina sanoi, ehditään me vielä näytelmissä juosta ihan tarpeeksi. Uusi yritys tammikuussa...

Viime tiistaina toko-kurssin aiheena oli ruutu. En ottanut Salsaa autosta halliin ollenkaan, vaan seurasin rauhassa muitten tekemistä. Ryhmällä oli koko halli käytössä, joten kun meidän vuoromme tuli, muut hätistettiin toiseen päähän touhuilemaan.

Ensin teimme muutaman kerran ruudun loppua eli koira jätettiin maahan ja kutsuttiin sitten sivulle ohjaajan kävellessä koirasta pois päin. Salsa on sisäistänyt paikallaolon niin hyvin, ettei edes hievahtanut kutsuessani sitä sivulle. Seuraavilla kerroilla muutama juoksuaskel sai koiraankin vauhtia. Toinen tehtävä oli viedä koira ruutuun seisomaan ja käskeä se muutaman metrin päästä maahan. En ole treenannut ollenkaan kaukokäskyjä, mutta Salsa yllätti ja meni nätisti maahan käskystä. Pari näitä ja liikkeeseen yhdistettiin koiraa kohti kävely, käännökset ja koiran kutsuminen sivulle seuraamaan. Hyvin meni., vaikka epäilin, mahtaako Salsan paikallaolo kestää liikkumiseni ensin kohti ja sitten sivulle ja vielä poispäin koirasta. Elina sanoi, että nyt hän näki ensimmäisen kerran Salsan toimivan rentoutuneesti eli näköjään Salsa paineistuu muista koirista ja etenkin colliesta, joka käyttäytyy välillä melkoisen riehakkaasti ja haukkuu paljon. Eli ei ihme, etten ole saanut samaa vaikutusta aikaan käymällä treenaamassa parkkihallissa, jossa liikkuu vain ihmisiä.

Salsa pääsi välillä taas autoon odottelemaan ennen kuin tuli meidän vuoromme kokeilla ruutuun lähetystä. Tätä täytyy treenata aluksi lyhyeltä matkalta, sillä Salsa tarvitsi käsiapua, jotta uskalsi lähteä eteen. Muutenkin tällä kerralla minulle valkeni, että jos Salsa ei ole varma siitä, mitä sen pitäisi tehdä, se ei tee mitään. Onhan tämä näkynyt noutotreeneissäkin, joissa Salsa ei ole tarjonnut erilaisia juttuja, vaan edennyt askel kerrallaan koko ajan samaan suuntaan. Ilmankos koira myös oppii lähes kerrasta oikeat asiat, kun liikkeet vain paloittelee sopiviin osiin. Tänään opin myös sen, että valmiskin liike paloitellaan aina treeneissä ja koiraa palkitaan satunnaisissa kohdissa, jotta se ei koskaan tiedä, missä kohtaa palkka tulee ja jaksaa sen takia yrittää innokkaasti alusta loppuun.

Lopuksi oli vielä paikallaolo ryhmässä, mutta koska collie tuli samalle puolelle hallia, Salsa oli aivan varma, että se hyökkää kimppuun eikä meinannut suostua menemään millään edes maahan.

Jee, se noutaa!!

2009-11-20T14:44:00.002+02:00

Noutotreenimme tuotti tulosta jo kolmantena iltana :) Salsa alkoi eilen aika pian pelkän suuhun ottamisen sijasta nostaa kapulan lattialta ja lopulta toi sen minulle asti. Tosin tuomista jouduin vähän auttamaan käskyllä 'TuoTänneSe', mitä olen käyttänyt, jos olen halunnut Salsan tuovan minulle jonkin sillä olevan esineen, lelun tms. Kun pääsin palkkaamaan kapulan tuomisesta, Salsa hoksasi, mitä kuuluu tehdä ja toi lattialle asetetun kapulan ilman käskyä pureksimatta minulle. Jes!

Ihan kahdessa illassa emme siis onnistuneet asiaa oppimaan, mutta melkein :) Nyt sitten vain vahvistetaan opittua ja yritetään saada homma siirrettyä olohuoneesta pihalle.

Noutopäivitys

2009-11-19T14:20:00.002+02:00

Noutoharjoitukset jatkuivat eilen kahdella tuokiolla. Ensin vahvistin koskemista kapulan keskiosaan, mutta toisella kerralla pääsin jo vahvistamaan kapulan ottamista suuhun ja lopuksi muutaman kerran sen nostamista maasta. Elina sanoi, että koira oppii ehdollistamalla parissa päivässä tuomaan noutokapulan, mutta Salsa ei tunnu olevan kovin yritteliäs, vaan sitkeästi tarjoaa vanhaa tuttua tapaa. Morris sen sijaan touhuaa ja tekee kaikenlaisia yrityksiä, ja sen kanssa saakin olla tarkkana, että ehtii palkata halutusta toiminnasta. Tosin edistyminenkin on selvästi nopeampaa kuin Salsalla.

Otin tällä viikolla avukseni kolinapurkin, jotta saisin kiusanteon loppumaan metsälenkeillä. Salsa siis vaanii ja hyökkäilee Morriksen kimppuun. Kiellot ja rähähdykseni tehoavat, jos olen riittävän lähellä, mutta matkan päästä niillä ei ole mitään vaikutusta. Purkin ravistus sen sijaan tuntuu toimivan myös kauempaa. Viime viikolla hain hevosille tarkoitettua No Bite Cream'iä, joka kuulemma saa hevosen irvistelemään jo kun se näkee purkin. Tulipahan todistettua, ettei Salsa ole hevonen, sillä laitettuani ainetta Morriksen niskaan ja korviin Salsa nuoli sormeni puhtaiksi...

Noutoa kehittelemässä

2009-11-17T21:31:00.003+02:00

Pitäisi ehkä päivittää blogia muulloinkin kuin toko-kurssikäynnin jälkeen, kun on toivoton ja turhautunut fiilis... Tai jos aloitan jostain muusta :)

Kurssilla oli parin viikon tauko kouluttajan sairastumisen takia. Tällä välin olemme treenanneet itseksemme, mikä on tosi kivaa, koska Salsa oppii ja osaa nopeasti ja tekee motivoituneesti. Jäävistä seisominen on hieno ja Salsa malttaa seistä liikkumatta, vaikka palaan kohti ja kiertelen sen sivuilla. Jätän lelun palkaksi eteen ja vapautan sitten koiran lelulle ollessani takaviistossa. Salsa on myös viimein oppinut menemään maahan ilman käsiavustusta ja tarjoaakin nyt liikettä oma-aloitteisesti esim. perusasennossa, jos ei malta odottaa tai on epävarma tekemisestä eli selvästi osaa nyt maahanmenon.

En ole onnistunut löytämään toista tilannetta, missä Salsa paineistuisi samalla tavalla kuin hallissa, missä toko-kurssi pidetään. Ja kuten tänään kouluttajan kanssa juttelimme, tilannetta on mahdoton purkaa kun aiheuttajaa ei tiedä. Epäilen syyksi muita ihmisiä ja etenkin sitä, jos joku tulee lähelle. Toisaalta taas koulutuskentälläkin on ihmisiä ja kouluttaja neuvomassa, ja neiti pysyy toimintakykyisenä. Mietin myös, olisiko Salsa saanut näyttelyistä jonkun kammon, koska se ei niissäkään pysty rentoutumaan ja joutuu vielä aina pakosta tuomarin kopeloitavaksi. Ensi kerralla kurssilla kokeilemme sitä, että Salsa on vain omalla vuorollaan hetken hallissa ja vien sen väliajoiksi joko ulos tai autoon. Tänäänkin Salsa alussa leikki vapautuneesti ja oli oma itsensä, mutta tunnin edetessä paineistui eikä lähtenyt lopussa enää millään leikkiin mukaan. Teki kuitenkin joitain perusjuttuja, mutta innottomasti.

Tänään aiheina olivat nouto sekä jäävistä maahanmeno. Salsa oli juonessa mukana, kun noutoa alettiin treenata ja haki innolla lelua jota heittelin. Ryhmässä oleva collie kuitenkin selvästi häiritsee Salsaa haukkumisellaan ja pari kertaa koirat osuivat leluineen liian lähelle toisiaan. Vaikkei mitään rähinöitä tms. vihamielisyyksiä tilanteista tullutkaan, niin Salsa paineistui ja loppuaika meni vähän hukkaan meidän osalta. Kotona olemme treenanneet noutoa takaperin ja Salsa suostuu ottamaan kapulan ja pitämään sitä hetken suussaan. Siis kotona. Kurssilla tämä ei onnistunut alkuunkaan. Kotiläksyksi saimme noudon opettamisen ehdollistamalla niin, että viikon kuluttua koira ottaa kapulan maasta ja tuo sen.

Liikkeestä maahanmenoa emme päässeet tekemään ollenkaan, mutta sen verran Salsa toimi, että huomasin maahanmenon perusasennossa sujuvan, vaikka kävelisin vieressä paikallani.

Kotona sitten alkoi noutotreeni ja iltaruokaa sai vain tekemällä. Nopeasti Salsa hoksasi, että ruoka lentää noutokapulaa kuonolla koskemalla ja sain vielä tarkennettua niin, että Salsa koskee kapulan keskiosaa. Muutaman kerran neiti tönäisi kapulaa kuonollaan, muttei tehnyt vielä elettäkään, että ottaisi sen suuhunsa. Olipa silti oivaa ajankulua ja helppoa kouluttamista :)

Tätä samaa piti tietysti kokeilla myös Morriksen kanssa, joka hääräsi ja pyöri pitkään ennen kuin kävi edes kapulan lähellä. Hoksaamisen jälkeen kuitenkin pääsin jo palkkaamaan muutaman kerran kapulan suuhun ottamisestakin, vaikka Morris on kyllä itse vielä vakuuttunut siitä, että namit lentää, jos kapulaa potkaisee tassulla johonkin suuntaan. Morriksen kanssa ei ole koskaan treenattu mitään noutoon viittaavaakaan eikä se myös kanna suussaan juuri koskaan mitään toisin kuin Salsa, joka tuo ja vie tavaroita sisällä ja ulkona.

Netistä löytyi jo Turun näyttelyn aikataulut ja tervuja on ilmoitettu 16. Kauhulla katselen karvaisia lattioitamme: kun pohjavillasta päästiin, tuntuu nyt sitten lähtevän päällikarva. Apua! Ilmoitin Salsan myös Turun tammikuun näyttelyyn, luultavasti sitten saan viedä kehään karvaisen koiran...

Jäätynyt murkku

2009-11-03T21:28:00.004+02:00

Koska sunnuntain treeni meni hyvin, kuvittelin että selviämme toko-kurssillakin ihan mukavasti. Alussa näyttikin tosi hyvältä, kun jokainen teki liikkeestä seisomisia yksitellen ja muut saivat sillä aikaa touhuilla itsekseen. Veinkin Salsan hallin toiseen päähän, erikseen muista ja koira toimi suht' kivasti, teki seisomiset hienosti, leikki kanssani jne. No, tekemisen ilo ja into katosivat saman tien kun meidän vuoromme tuli. Eli emme päässeet asiassa juurikaan eteenpäin. Onneksi Elina oli sivusilmällä ehtinyt nähdä, mitä Salsa kyetessään osaa. Mutta sain taas paljon neuvoja ja vinkkejä, miten edetä, jotta koira vapautuisi:

paljon leikkimistä erilaisissa paikoissa, myös vaikeissa paikoissa ja tilanteissa kuten ihmisvilinässä, vieraitten koirien läsnäollessa jne.
käyttöön spesiaalilelu, josta ensin tehdään kotona tosi haluttava ja sitten käytetään vain haastavissa tilanteissa (ostin kaninkarvaisen vetolelun)
palkitaan kaikista kontakteista haastavissa tilanteissa, jotta Salsa oppii, että minuun kannattaa turvata
ei saa hyysätä ja houkutella makupalalla, jos esim. jätättää seuraamisessa, ettei Salsa opi hakemaan erityishuomiota jarruttelulla. Tässä käyttöön nopeat sivuaskelet koirasta pois päin ja vaikka kevyt hihna, jolla koira ohjataan oikeaan paikkaan.
lelu makupalaa parempi palkka, koska makupala rauhoittaa entisestään. Saa leikittää villiintymiseen asti, koska tarpeen tullen rauhoittelu on helpompaa kuin sytyttäminen.

Siinä ne, mitä mieleeni jäi. Kuka haluaa kokeilla?

Seisomisen lisäksi teimme nopeita maahanmenoja. Tässäkin pitää nyt unohtaa makupalat ja tehdä maahanmenoja leikin lomassa. Minä sain ohjeen muuttaa käskyn sävyn iloiseksi. Sain Salsan leikkimään ja niitä maahanmenojakin saatiin aikaiseksi. Leikki kuitenkin loppui saman tien, kun Elina tuli luoksemme. Hmph. Salsa kuitenkin meni oma-aloitteisesti tervehtimään ja suostui siliteltäväksikin, kun Elina kyykistyi.

Kotioloissa Salsaan on tainnut iskeä murrosikä. Jotenkin vain tuntuu, että tyhmyys tiivistyy neidin päässä iän karttuessa. Pari viikkoa sitten purtavaksi joutui ensin uuden askelmittarini pidike ja myöhemmin itse askelmittari. Viime viikolla, kun pojat olivat kuumeisina kotona, jätin koirat aamulla sulkematta makuuhuoneeseen ja kotiin tullessa oli eteisen nurkkaa jyrsitty. Eilen oli sitten tietokonehiiren vuoro ja tänään kaapista oli kaivettu toinen juhla-avokkaistani. Grrrr. Pentuaikana tuhoja ei tainnut tulla yhtään ja nyt kun luulisi järjen pikku hiljaa kertyvän, neidistä löytyykin yllättävää 'aloitteellisuutta'. Kai tämä menee ohi?

Karvaton koira

2009-11-01T13:34:00.002+02:00

Tänään saimme TKK:n koulutuksessa hyvän treenin aikaan. Salsa oli koko ajan motivoitunut yhdessä tekemiseen eikä viime viikkoisesta haahuilusta ollut tietoakaan. Emme kyllä varsinaisesti oppineet mitään uutta, mutta saimme vahvistettua vanhoja juttuja. Ja iso juttu tietysti oli se, ettei Salsa paineistunut paikasta ja muista koirista yhtä paljon kuin viimeksi.

Syksyn kunniaksi Salsa on karistanut kaiken pohjavillansa. Marraskuun lopussa on Turun näyttely ja pitää vissiin viedä sinne neiti bikineihin pukeutuneena. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun Salsa tiputtaa karvansa. Kai ne joskus kasvavat takaisin?

Tokokurssi alkoi

2009-10-28T19:58:00.002+02:00

Eilen oli tottelevaisuuskurssin ensimmäinen kerta. Meitä oli paikalla vain kolme koirakkoa. Kouluttajana on Elina Jänesniemi ja ainakin minut Elina vakuutti osaamisellaan. Illan aiheina olivat perusasento eri kulmista, lyhyt seuraaminen ja paikallaolo. Eli meille tuttuja juttuja. Olin varautunut nakinpaloilla ja parilla eri lelulla.

Vähän jänskätti, miten Salsa toimii taas uudessa paikassa. Salsa kuitenkin teki, mitä pyysin, tosin vaatimattomammalla teholla. Lähti kuitenkin leikkiin mukaan ja söi makupalat. Eli huonomminkin olisi voinut olla (ja on joskus ollutkin). Elina huomasi heti, että Salsa paineistuu hiukan hallista, muista koirista sekä hänestä. Eniten taisi vaikuttaa Elinan läheisyys. Paineistuminen sitten näkyi hitautena. Ärsytti, kun tiesin koko ajan, että koira kyllä osaa, mutta ei pysty tekemään omalla tasollaan. Elina kehotti nyt käymään paljon erilaisissa paikoissa ja etenkin hälinässä leikkimässä ja tekemässä yksinkertaisia juttuja (kauppojen edustat, parkkihallit yms), jotta Salsa saa lisää varmuutta. Lisäksi ihan perusjuttuja pitää muistaa kehua super-paljon kotonakin. Tätäkin kautta koiran varmuus tehdä asioita lisääntyy. Eli perusasentoa kehutaan joka kerta, mikä kieltämättä on jäänyt tekemättä, koska se on jo niin itsestään selvä.

Tänään sitten jo kävimmekin Myllyn parkkihallissa leikkimässä ja tokoilemassa. Vaatinee useita käyntejä ennen kuin liikkuvat autot ja ihmiset lakkaavat viemästä huomiota tekemisestä. Salsa ei kuitenkaan missään vaiheessa jäätynyt.

Pumpuliprinsessa tai mikä lie nössö...

2009-10-25T13:02:00.003+02:00

Menee hermot!!!

Olimme aamulla TKK:n koulutuksessa. Nyt kun PK-tottis on sunnuntai-aamupäivisin, pääsemme paikalle joka kerta. Viikko sitten kaikki sujui suht hyvin, mutta tänään hienohelmamme oli taas kuin ei olisi kenttää koskaan nähnytkään, saati sitten siellä joskus käynyt. Pää pyöri kuin pöllönpojalla (ai, tuolla menee auto...no nyt jossain joku haukahti...miks toi saa kävellä tuolla kaukana...jos joku vielä rähähtää, mä lähden heti kotiin...enkä kyllä tule perusasentoon, kun vieressä on noin oudon näköinen otus (merle collie)...ja jos äiti komennat, lakkaan kuuntelemasta kokonaan...hei, kuka tulee myöhässä?...hyi, noi namitkin on varmaan pilaantuneita, älä edes yritä tarjota niitä mulle...ihan tyhmä lelu, miks se on täällä mukana, jääkööt tänne...äiti, toi toinen koira katsoi MUN lelua...) Eli 'hiukan' oli keskittymisvaikeuksia tänään >:( Salsan huomiota oli tosi vaikea saada yhdessä tekemiseen ja jos kontakti olikin hetkittäin omalla tasolla, sen rikkoi ihan mikä tahansa seikka. Oma turhautumiseni alkoi tunnin edetessä olla sitä luokkaa, että jouduin tekemään töitä palkitakseni siitäkin vähästä, mitä saimme aikaan.

Aiheina olivat seuraaminen ja liikkeestä istuminen. Liikkeestä istuminen oli uusi juttu, mutta Salsa pääsi jo jyvälle, mistä on kyse. Lisäksi otimme paikallaoloa niin, että muiden ollessa rivissä paikalla, yksi teki luoksetulon rivin editse. Luoksetulossa ei ole mitään ongelmia, otan sitä pelkästään istumasta, koska paikallaolo on työn alla. Paikallaolosta Salsa sen sijaan nousi kaikessa rauhassa pari kertaa istumaan, eikä meinannut mennä millään takaisin maahan. En ymmärrä, mikä meni pieleen. Salsa ei kuitenkaan reagoinut mielestäni häiriöön. Paikkaa hiukan vaihtamalla sain kuitenkin vielä pari lyhyttä onnistunutta suoritusta.

Otti kyllä niin päähän tällaisen treenin jälkeen. Millä tuohon koiraan saisi vähän reippautta lisää? Tiistaina alkaa toko-kurssi ja vähän mietityttää, saammeko kurssista mitään irti, jos neiti on kipsissä koko ajan. Kurssilla onneksi on pieni neljän koiran ryhmä ja osallistujat joka kerta samoja, joten toiveita on että jossain vaiheessa Salsakin kotiutuu.

Toko-kurssille

2009-10-14T11:37:00.002+03:00

Olemme Salsan kanssa menossa parin viikon kuluttua alkavalle tottelevaisuuskurssille. Mietin taas, kumpaan mennä, tokoon vai agilityyn, mutta valitsin sitten tuon tokon, koska siitä saamme tekemistä kotiinkin. Tahtoo meinaan mennä pelkäksi vanhojen asioitten kertaamiseksi tuo oma harjoittelu: uusien juttujen mukaan ottaminen on vaikeaa... Olemme kyllä päässeet käymään TKK:n koulutuksissa ja nyt ne siirtyivätkin sunnuntai-aamuille, joten meidät nähdään siellä jatkossakin. Salsa vain tuntuu olevan niin oppivainen ja minä itse niin kokematon, että eväät loppuvat aina kesken ennen seuraavaa koulutuskertaa.

Viime kerralla muuten Salsa murisi, kun tehtiin luoksepäästävyyttä :( Ei siis mennyt oma-aloitteisesti moikkaamaan kouluttajatätiä, vaan jäi pienen matkan päähän ja murisi, kun täti ojensi kättään nuuhkittavaksi. Samperin kakara. Kävi kyllä sitten nuuhkaisemassa, kun täti sorkki sormellaan maata ja antoi vähän silittää kuonosta. Ilmeisesti tässä täytyy ottaa tiukka linja ja koira käskyn alle eikä antaa sen tehdä itsenäisiä päätöksiä siitä, kuka moikkaa ja kuka ei. Näyttelyissä ei ole ollut koskaan ongelmaa, mutta siinähän Salsa on ollut tavallaan käskyn alla ja olen pidellyt sitä joskus kevyesti pannastakin paikoillaan, jolloin vaihtoehtoja ei ole ollut. Silti itselläni on nyt takaraivossa pieni peikko siitä, että se paineen alla vielä joskus rähähtää tms... Toisaalta taas itse pidän siitä, ettei koira ole heti vieraitten kaveri enkä edes halua Salsan tunkevan jokaisen vastaantulijan syliin ja rapsuteltavaksi.

Sunnuntaina kävimme taas Onia kannustamassa ATT:n kisoissa. Salsa oli ihmeissään, kun muka-tuttuja ihmisiä tuli moikkaaman (Sanna ja Heikki), mutta antoi kuitenkin Heikin silittää, kun en antanut vaihtoehtoja. Vieras paikka oli ihan ok, eikä sitä tarvinnut ihmetellä. Jopa makupalat kelpasivat.

Olen nyt (viimein) ottanut Salsan mukaani juoksulenkille. Lenkkeilyssäni on ollut taukoa ja kun viime viikolla lähdimme kävelylle, huomasin olevani lenkkivarusteissa ja pistinkin hölkäksi. Hienostihan se sujui ja oli paljon mukavampi juosta kaverin kanssa kuin yksin. Vauhtiakin tuli lisää, jotta sain Salsan edes jotenkin ravaamaan kävelyn sijasta. Mutta kovin se koira osaa kävellä ;)

Seuraamista

2009-10-06T19:32:00.003+03:00

Olemme taas pitkästä aikaa päässeet mukaan TKK:n koulutuksiin. Enimmäkseen olemme kuitenkin treenailleet kaksin. Nykyisin ennen kuin päästän Salsan metsässä irti, vaadin seuraamista pysähdyksineen ja juoksentelemaan pääsee kun olen tekemiseen tyytyväinen (katsekontakti joko liikkeessä tai pysähdyksessä). Olen vihdoin ottanut myös käännökset mukaan seuraamiseen ja myös hidasta kävelyä ja juoksua olen kokeillut. Käännöksissä on tietysti hiomista, että seuraaminen pysyy tiiviinä oikealle kääntyessä, mutta tempon muutoksissa ei ollut mitään ongelmaa. Pidän seuraamisessa lelua vasemmassa kainalossani enkä ole vielä edes miettinyt sen häivyttämistä. Nyt kun seuraaminen on selvästi hyvällä mallilla, pitäisi kyllä alkaa työstää paikallaoloa, joka on jäänyt vähälle treenille. Kun ei se ole kivaa...

Kävimme edellisviikonloppuna katsomassa TSAUn hallilla agilitykisoja. Pitihän meidän olla näkemässä kun Onin kisaura alkoi :) Näimme vain toisen Onin ja Heikin radoista ja pari oli kyllä niin tyylikäs ja kaunis katsella, ettei kisassa toista ollut. Kateeksi kävi! Vähän alkoi tehdä itselläkin mieli radoille. Viime sunnuntaina olisi ollut TSAUlla yhteistoimintatesti alkeiskurssia varten, mutta meillä oli kuopuksen synttärikekkerivalmistelut pahimmassa vaiheessa testin aikaan, joten se jäi kokeilematta. Hallin pihalla kokeilimme vähän puomia ja kyllähän Salsa laskevaa osaa alas tuli kun sen muutaman kerran nostin hiukan matkaa ylös. Itse tuo ei kyllä puomille suostunut kiipeämään. Agilityn treenaaminen voisi tehdä tosi hyvää neidin itsetunnolle. Pistetään harkintaan.

PN 4 ja vara-sert

2009-09-19T18:25:00.002+03:00

Käväisimme tänään Tampereella ryhmänäyttelyssä. Tervut arvosteli irlantilainen Rodney McDowell. Lapset lähtivät taas mukaani tsemppaamaan Salsaa. Junnuluokkaan oli ilmoitettu neljä narttua, mutta vain kaksi oli paikalla. Salsa oli taas totisella tuulella ja sain juoksennella pitkään ympäriinsä, ennen kuin neiti aukaisi kitansa ja alkoi läähättää.

Kehässä meni hyvin, tuomari kopeloi koko koiran, mutta siitäkin selvittiin ilman istumista, kun pitelin pannasta kiinni. Molemmat junnut saivat erinomaisen, mutta tuomarille näytti olevan melkoisen selvää, kumpi oli tänään parempi ja sijoitti Salsan ykköseksi. Salsa pääsi häkkiinsä odottelemaan PN-kehää ja sielläpä tuo veteli sikeitä tyytyväisenä. Suurempi homma olikin sitten saada neiti edes vähän innostumaan, kun oli aika mennä takaisin kehään. ERI-narttuja taisi olla 11 eikä tuomari paljonkaan vilkuillut meidän suuntaamme. Niinpä olinkin tyytyväinen kun Salsa poimittiin PN 4:ksi. Serti meni kolmannelle, joten vaaleansinisen vara-serti -ruusukkeen kanssa saimme poistua kehästä.

Arvostelu:

Very nice bitch. Good propotions, nice coat and good mask. Lovely topline and she moved very well.

Liikkeet tuntuvat olevan Salsan vahvuus. Koira silti oli tänäänkin hieman innoton. Salsa taitaa ujostella ja jännittää näyttelyissä niin, että ihan parasta ja eloisinta puolta siitä ei pääse näkemään. En tosin tiedä, miten paljon tuo jännittäminen vaikuttaa mihinkään, koska koira seisoo kauniisti paikoillaan, ei häslää eikä sähellä ja on helppo esitettävä. Paras paikka Salsan mielestä kuitenkin näyttelyssä on oma häkki. Seuraavaksi menemme Turun näyttelyyn marraskuun lopussa, joten on tässä ainakin aikaa toipua :)

Nokialla ryhmänäyttelyssä

2009-08-22T22:09:00.003+03:00

Ajatukseni ovat tällä viikolla olleet enimmäkseen sunnuntaina alkavassa naisten jalkapallon EM-lopputurnauksessa. Niinpä tämän päiväinen reissu Nokialle ryhmänäyttelyyn ei erityisemmin houkutellut enkä edes miettinyt sitä ennen kuin eilen illalla, kun harjasin Salsan. Tuntui, että tekemistä olisi riittänyt ilman monen tunnin autoiluakin. No, onneksi näihin reissuihin alkaa olla jo jonkinlainen rutiini eikä belgin valmisteluun kulu aikaa eikä energiaa. Niinpä aamulla pakkasin autoon parin lapsen lisäksi itseni ja Salsan.

Perillä ulkoilutin Salsan ja jätin sen sitten häkkiin odottamaan vuoroaan. Neiti oli vähän innottoman ja totisen tuntuinen, kun yritimme demonstroida ja neuvoa Mikaelille kehäavustajan tehtäviä. Jouduinkin juoksuttamaan Salsaa moneen kertaan, jotta sain sen suun auki ja läähättämään. Belgeillä oli tuomari Antti Niemisen kanssa kehässä harjoitusarvostelija, mikä hidasti kehää. ERIt tuntuivat olevan uroksilla tiukassa: kenellä oli pyöreä kallo, kenellä harottavat korvat ja vain yksi seitsemästä sai ERIn.

Junnunarttuja oli kolme. Meidän edellämme olleet nartut saivat H:n ja EH:n. Vähän jännitti, että mitenköhän tässä käy... Lisäksi ensimmäistä kertaa tuomarinamme oli mies, enkä ollut varma, miten Salsa reagoi. Kun pääsimme kehään, Salsa esiintyi taas ilman mitään ongelmia. Tuomari ei edes koskenut narttuihin kuin hampaiden katsomisen verran. Salsa sai ERIn ja sitä myöten voitti (taas kerran) junioriluokan. Yhteensä kymmenestä nartusta ERIn sai viisi koiraa. Paras narttu -kehässä voiton vei avoimen luokan Cäsarborg's Foxy Lourdes, joka sai myös sertin. Salsa oli PN4 ja sai vara-sertin. Eli ruusukkeetta ei jääty tässäkään näyttelyssä :) Muuten mukavaa päivää pilasi kehää pyörittävä kehäsihteeri, jolla taisi lippis kiristää päätä, sillä hän jaksoi moittia äkäiseen sävyyn sekä esittäjiä että avustajia kehän ulkopuolelta avustamisesta ('kannattaisi opettaa koira esiintymään ilman avustajaa') eikä muutenkaan ollut kovin ystävällinen tai kohtelias.

Salsan arvostelu:

Sopusuhtainen hyvän tyyppinen. Hyvä selkä. Vielä hieman kapea edestä. Yhdensuuntaiset liikkeet. Rodunomainen pää, korvat hieman etäällä toisistaan. Saksipurenta. Tummat pienet silmät. Oikea karvanlaatu väritys hiilletympi. Avoin ja luoksepäästävä.

Esineruudun alkeita

2009-08-17T12:55:00.002+03:00

TKK järjesti eilen esineruutukoulutuksen eri tasoisille koirille. Koska keväällä vastaava tilaisuus jäi meiltä väliin rankkasateen ja lapsenhoidon hankalan yhdistelmän takia, menimme eilen paikalle. Meitä taisi olla kahdeksan koirakkoa, osa 3-luokan kilpailevia ja hännänhuippuna sitten Salsa, jolle en ole tehnyt esineruutua koskaan. En ole aiemmin päässyt seuraamaan osaavien koirien työskentelyä ja olikin mukava nähdä, miltä esineruutuosio 'oikeasti' näyttää. Fenjan kanssa teimme ihan omaksi iloksemme esinehakua, tosin mitään ruutua sen kummemmin mittailematta tai tallomatta. Alkeet sille opetin joskus 'kaistale'-menetelmällä.

Salsan vuoro tuli, kun kaikki muut olivat ensin saaneet osuutensa tehtyä. Neiti oli ensin vähän hämillään, kun joutui keskelle metsää vieraitten ihmisten joukkoon. Menimme vähän sivuun muista ruudun etureunaan, missä Isomaan Harri houkutteli Salsaa leikkimään hanskan kanssa. Salsa nuuhkaisi hanskaa, muttei arvannut kiinnostua siitä sen enempää. Minun kanssani koira suostui leikkimään, minkä jälkeen Hata otti hanskan ja tiputti sen muutaman metrin päähän meistä. Salsa lähti innokkaasti ja toi hanskan minulle. Taitava koira! Pari tällaista toistoa ja treenimme oli siinä. Kokeilimme myös toisena esineenä ollutta lompakkoa, mutta sitä Salsa tyytyi vain nuuhkaisemaan. Eli pitänee kerätä erilaisia esineitä ja innostaa Salsa niitä kantamaan. Ja myös etsimään :) Kyllähän tuo kotona kuljettaa suussaan melkein mitä tahansa lattioilta sattuu löytymään pieniä lego-palikoita myöten, mutta esim. lompakko on sellainen, mitä Salsa ei ole koskaan päässyt kokeilemaan.

Ensi lauantaina on Nokian näyttely. Meinasin jo hermostua, kun lappuja ei kuulunut, mutta tänään posti ehti tänne maalle asti. Tarkoitus oli ilmoittaa Salsa myös Hyvinkäälle 20.9., mutta myöhästyin. Tampereelle 19.9 sen sijaan ehdin Salsan vielä ilmoittamaan.

Erkkarikuvat

2009-08-11T09:01:00.006+03:00

Nina lähetti ottamansa 'viralliset' kuvat missistämme.

Pari muuta kuvaa paras narttu -kehästä kuva 1, kuva 2 ja kuva Pötyn BIS 1 -jälkeläisryhmästä.

Aiheita ylpeyteen \o/

2009-08-08T22:20:00.008+03:00

Suuntasimme Salsan ja Topiaksen kanssa aamulla aikaisin kohti Tuomarinkartanoa. Ja taas migreeni häiritsi reissua >:( Pääsimme hyvissä ajoin perille ja löysimme muut nowhowlaiset telttakatoksesta, jonne mekin leiriydyimme. Kehän alkuun oli yli tunti aikaa, joten ulkoilutin Salsan ja sitten vain odottelimme.

Junnunarttuja oli 19, mukana Veeraa lukuun ottamatta kaikki Salsan siskot eli Emma, Cami ja Regina. Yllätyin, kun muut siskot olivat selvästi karvattomampia kuin Salsa. Topias avusti kehän laidalla ja Salsa esiintyi tosi hienosti. Tuomari kirjoitti numeromme muistiin heti ensi vilkaisulla ja yhteisliikkeen jälkeen nyökytteli meille hyväksyvästi, joten arvasin, että Salsa miellytti Willemine van Deijl'in silmää. Salsan vuoro oli kolmanneksi viimeisenä, joten vein sen takaisin häkkiin lepäilemään ja seurasin kehää. Ennen meitä vain kolme narttua sai ERIn. Siskojen EH:t taisivat tulla juuri karvattomuuden takia. Vaikka etukäteen hieman jännitin, miten Salsa esiintyy, niin eipä tuo olisi paremmin voinut käyttäytyä. Neiti seisoi paikoillaan eikä väistänyt tuomarin kosketusta yhtään. Liikkeetkin sujuivat loistavasti, sillä Salsa ravaa todella kauniisti vierellä löysässä hihnassa ja sitä on ilo esittää reippaassa vauhdissa. Topiaskin ensikertalaisena osasi hyvin avustaa kehän laidalla. Salsa sai erinomaisen ja oli numeronsa perusteella kilpailuluokassa viimeisenä, mutta tuomari nosti Salsan jo ennen liikkeitä ykköseksi eikä sijoitus siitä enää mihinkään muuttunut. Loistava luokkavoitto siis Salsalle! Eipä olisi voinut paremmin enää mennä :) Teltalla Nina sitten poksautti päivän ensimmäisen skumppapullon auki.

11 months, complete scissor bite. Well constructed female. Short body, good substance. Excell. in type, good coat. Well shaped head, excell. expression. Good paralell. flat cheeks. Chiselled muzzle, excell. mask. Dark almond shaped eyes, well set ears. Nice neck, good topline. Well developed chest and forechest. Good croup & tail. Well angulated in front & behind. Stands well. Good bone & temperament. Excell. mover.

11 kuinen, täydellinen saksipurenta. Hyvärakenteinen narttu. Lyhyt runko, hyvä olemus. Erinomaista tyyppiä, hyvä turkki. Hyvänmuotoinen pää, erinomainen ilme. Hyvät litteät posket. Meislautunut kuono, erinomainen maski. Tummat, mantelinmuotoisen silmät, hyvinasettuneet korvat. Hyvä niska, hyvä ylälinja. Hyvin kehittyneet rinta ja eturinta. Hyvä lantio ja häntä. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Seisoo hyvin. Hyvä luusto ja temperamentti. Erinomainen liikkuja.

Edessä olivat vielä paras narttu -kehä, parhaan juniorin valinta ja lisäksi Nina otti meidät mukaan Pötyn jälkeläisryhmään. Joutessani pääsin avoimen luokan narttujen kilpailuluokkaan Riesan hihnanpäähän. Riesa käyttäytyi hienosti, mutta oli kieltämättä erilainen esitettävä kuin tuttu Salsa.

Paras narttu -luokan sijoituksista kilpaili 23 narttua, joten tiesin melkein jo ennalta, ettei junnunartulla voi olla kovin paljon mahdollisuuksia pärjätä eikä tuomari(Marie-Francoise Berton-Sarlat) Salsaa jatkoon nostanutkaan. Kauneimmaksi tuomari valitsi veteraaniluokan voittajan.

Jälkeläisluokassa sen sijaan tuomari nosti 'bikiniasuisen' Pöty-äidin kanssa esiintyneet Frodon, Rinsessan, Salsan ja Nemon rodun parhaaksi jälkeläisryhmäksi. Jes, hienoa Pöty-äippä!

Salsa pääsi vielä illalla isoon kehään kilpailemaan rop-juniorin tittelistä. Tuomari valitsi kuitenkin uroksen ROP:ksi ja uros oli myös BIS-juniori. Salsa alkoi olla jo aika uupunut pitkästä päivästä, vaikka olikin nukkunut pitkään häkissään. Se ei kuitenkaan vieraassa paikassa suostunut juomaan mitään, vaikka päivä oli tosi kuuma ja kun laitoin häkkiin vähän ruokaa, Salsa nosteli peitonkulman ruoan päälle.

Väsymyksestään huolimatta Salsa esiintyi loppuun saakka hienosti ja sitä oli ilo esittää. Pötyn jälkeläisryhmä oli lopulta näyttelyn kaunein ja pääsimme vihdoin, kymmenen tunnin urakan jälkeen lähtemään kohti kotia. Salsa ei tosin olisi enää halunnut lähteä teltalta mihinkään, kuusi kehäreissua olivat selvästi tehneet tehtävänsä. Pelkäsi ressukka joutuvansa jälleen takaisin kehään...

Kaiken kaikkiaan päivämme oli onnistunut. Olen tosi ylpeä Salsasta ja siitä miten se esiintyi kuin ammattilainen kerta kerran jälkeen: seisoi pitkiä aikoja liikkumatta ja tarkkaavaisena, ravasi kauniisti ja iloisena vierelläni ja oli niin unelmakoira kuin olla voi.

Tästä on mukava jatkaa parin viikon kuluttua Nokialla :)

Valmiina erikoisnäyttelyyn

2009-08-07T18:52:00.002+03:00

Huomenna sitten on erityisen jännä päivä, kun Salsan kanssa osallistumme ensimmäistä kertaa belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn Tuomarinkartanossa. Näytti jo siltä, että lähdemme reissuun kaksin, mutta ainakin näillä näkymin Topias on tulossa mukaan kannustusjoukoksi kehän laidalle.

Ajattelin, että pesen tänään Salsan mahanalusen juoksun jäljiltä ja kyselin jo Ninalta sopivaa sampootakin. Nina käski käyttää pelkkää vettä... Lopulta sain puhdasta aikaan karstalla. Salsa antoi ihmeen nätisti karstata takajalkojen välistä ja hännän alta ja tuhrut lähtivät hyvin pois. Nyt olemmekin iltalenkkiä vaille valmiita reissuun. Siskot ja Vuk ovat tulossa myös ja onkin kiva päästä näkemään muita. Se tietysti on tylsää, että tytöt ovat samassa luokassa ja kilpailevat toisiaan vastaan: kaikki kun taitavat olla melkoisen nättejä. No, pääasia, että muut jäävät No-How -neitokaisten taakse ;D Eniten taidan jännittää sitä, miten Salsa suhtautuu tuomariin. Koiran käytöshän on suunnilleen ainoa asia, mihin itse voi vaikuttaa. Loppu onkin sitten tuomarin mielipiteestä kiinni.

Paluu normaalielämään

2009-08-05T13:26:00.003+03:00

Juoksusta selvittiin kunnialla. Kyllä on ollut mukavaa saada tuttu Salsa jälleen takaisin. Viime viikolla mietin, mistä ihmeestä voin tietää, koska koirat voi taas jättää valvomatta samaan tilaan. Muutos tapahtui lopulta yhdessä yössä: vielä illalla Salsa oli niin ihana Morriksen mielestä, mutta aamulla Salsa jo pöllytti Morrista eikä neiti enää tuoksunutkaan ihanasti. Myös Salsan ajatukset ovat jälleen suuntautuneet enemmän laumaan kuin sen ulkopuoliseen maailmaan.

Lauantaina on erikoisnäyttely ja aloitimme valmistautumisen eilen. Talomme nurkilla on runsaasti mustikoita ja metsä vilisee marjastajia. Aamuisin saamme tehdä lenkkimme kaikessa rauhassa, mutta kaikkina muina aikoina mummoja riittää kompastumiseen asti. Yritän katsella ja kuunnella, onko metsässä muita liikkuja, mutta aina joskus Salsa saa vainun ennen minua ja käy haukahtelemassa ihmispoloille. Eilen neiti tuli reissultaan takaisin jalat punaisina, en tiedä oliko kompastunut jonkun marjaämpäriin vai missä oli jalkansa tahrinut. Onneksi väri lähti astianpesuaineella pois ja jaloista tuli muutenkin ihan eri väriset kuin ennen. Taisivat olla aika harmaantuneet liasta ja pölystä... Lisäksi harjasin Salsan kertaalleen kaikkialta. Karvaa ei lähtenyt juuri ollenkaan. Edelleen meillä ollaan erimielisiä siitä, saako housuja ja häntää harjata ja miten voimakkain ottein. Mehevät heinät onneksi pitivät koiran huomion puolellaan, ja itse muistin olla varovainen, joten sain homman tehtyä.

Illalla otimme pitkästä aikaa pienen treenin kotipihassa ja seuraaminen on parantunut tauon aikana huimasti :) Olen ottanut pienen, muutaman askeleen pätkän aina ennen kuin päästän Salsan metsässä vapaaksi (vapautus tulee siis palkintona 'parhaalla' hetkellä) ja ilmeisesti se on tuonut tulosta. Eilen lisäsin seuraamiseen pysähdyksiä. Minähän olen käyttänyt seuraamisessa kahta eri käskyä: 'sivulle', kun olemme tehneet muutaman askeleen siirtymisiä perusasennosta toiseen ja 'seuraa', kun olen ottanut seuraamista, josta olen vapauttanut ja palkannut suoraan liikkeestä. Eilen seuraa-käskyn alla sain pienellä käsiavustuksella Salsan perusasentoon pysähtyessäni, joten keskityn jatkossakin käyttämään ja vahvistamaan sitä. Otimme myös noutokapulan pitoa. Salsa ottaa kapulan suuhun tosi halukkaasti ja parin toiston jälkeen muisti olla pureksimatta eikä minun enää tarvinnut tukea otetta yläpuolelta. Alaleuka tuntuu kuitenkin oleva täysin minun pitämiseni varassa ja leuka loksahtaa auki heti, jos irrotan käteni. Yhden kerran Salsa piti kapulaa hetken ilman apua ja siihen olikin hyvä lopettaa treeni.

Ilmoitin meidän Janita Leinosen agilitykurssille. Mietin, menemmkö toko- vai agilitykurssille ja koska tokoa voin treenata kotona tai TKK:n kentälläkin, kunhan koulutukset taas jatkuvat, päädyin nyt ensin agilityyn. Katsotaan, innostummeko siitä vai onko seuraava kurssi kuitenkin tokoa.

Morris tuli kotiin

2009-07-29T14:20:00.003+03:00

Morris palasi mökkilomaltaan viikonloppuna. Ja ilmeisesti juuri 'parhaille päiville'. Olemme nyt joutuneet pitämään koirat erillään niin, että päivät Salsa on makuuhuoneessa häkissä portin ja suljetun oven takana. Iltaisin Salsan kanssa ollaan enimmäkseen pihalla ja öisin se nukkuu meidän kanssa makuuhuoneessa. Jos Morris on makuuhuoneessa, Salsan on ihan pakko käydä portin takana kiehnäämässä ja nostelemassa häntäänsä. Jonkin verran on ollut vinkumista lähinnä Morriksen puolelta, mutta ei mitään kestämätöntä. Olen ulkoiluttanut koiria erikseen ja aamulenkeillä olen päästänyt Salsan juoksemaan metsässä Morriksen ollessa hihnassa.

Salsa viihtyy päivät häkissä hyvin, ja nukkuu siellä välillä muutenkin. Häkki on ISO, bilteman kompostikehikoista rakkaudella ja nippusiteillä koottu :) Annan aamuisin ruoan häkkiin ja neiti jää mussuttamaan tyytyväisenä kun lähden töihin. En kyllä tiedä, mitä päivisin tapahtuu, sillä ruokakuppi on aina nurin ja loput ruoat pitkin lattiaa, kun tulen. Pari kertaa olen jättänyt häkkiin pienen kupillisen vettä, mikä sekin on kaadettu. No, onneksi häkitystä ei kestä muutamaa tuntia kauempaa.

Kun Morriksen vinkuminen oli pahimmillaan, laitoin myös portaiden yläpäähän portin, jotta koira ei istuisi alimmalla portaalla portin takana vinkumassa ja haukkumassa. Portti on puinen ja pinnojen väli on ehkä 15 cm. Vein Salsan yläkertaan muun perheen pariin, tulin itse alas ja hetken kuluttua kuulin portin kolisevan ylhäällä. Salsa oli onnistunut pujottamaan itsensä portin läpi! Joku cavaliereistamme joskus meni pinnojen läpi, mutta jos katsoo Salsaa ja porttia, ei tulisi mieleenkään, että se voisi niitten välistä mahtua. No, portti poistettiin käytöstä...

Juostaan, juostaan...

2009-07-24T19:09:00.003+03:00

Juoksu on toivottavasti puolivälissä - ellei jo ylikin. Hyvin on pärjätty tähän asti eikä elämä oikeastaan ole sen kummempaa kuin juoksuttomanakaan aikana. Kävimme ostamassa ensin yhdet Hurtan housut ja sitten vielä toiset, kun tajusin, että pitäähän niitä pestäkin :) Morris pääsi vanhempieni iloksi mökkeilemään täksi viikoksi, joten täällä kotonakaan ei ole tarvinnut tehdä mitään erikoisjärjestelyjä. Salsan ruokahalu on vaihdellut. Toisaalta Morriksen poissaolokin on voinut vaikuttaa syömiseen, muttei Salsa mitenkään erityisemmin ole paastonnut.

Ilmoitin Salsan Nokian ryhmänäyttelyyn 22.8. Tuomarina on Antti Nieminen. Tämä näytelmä olisi mennyt minulta kokonaan ohi, ellei Nina olisi kysellyt, onko Salsa tulossa. On Salsa tulossa.

Juoksu alkoi

2009-07-13T20:11:00.003+03:00

Salsa aloitti tänään ensimmäisen juoksunsa. Ehkä tämä selittää sen, miksi takapäätä ei tosiaan ole saanut edes harjata. Morris ei tajua vielä mistään mitään, eikä ole tippaakaan kiinnostunut Salsasta, joten jatketaan olemista kuten tähänkin asti. Ehkä kuitenkin koirien jäädessä keskenään kotiin, suljen ne eri tiloihin. Onneksi on kaksi kerrosta, pari porttia, ovi ja vielä häkkikin käytettävissä. Ainakin 'parhaitten' päivien varalle. Ja jos kovin rauhattomaksi elämä muuttuu, niin Morris saa vaikka muuttaa vanhempieni seuraksi mökille. Eli suunnitelmia löytyy :) Jossain varmaan on Fenjan housutkin, mutta saa nähdä tarvitaanko niitä.

Loistava, loistava Salsa!

2009-07-12T18:00:00.009+03:00

Tänään oli sitten Salsan ekan virallisen näyttelyn vuoro. Handlerista ei ollut mitään tietoa, joten komensin Villen ja Ilonan mukaan ja päätin esittää Salsan itse, jos parempaa vaihtoehtoa ei kehdän laidalta löydy. Yö meni valvoessa, kun mietin näyttelyä ja migreenikin pukkasi päälle. Aamulla ajattelin, että joka hemmetin paikkaan sitä itsensä vapaaehtoisesti lykkääkin. Kadutti, etten ollut perunnut osallistumista. Tervut oli vielä aikataulutettu tuomarin viimeiseksi roduksi, mutta kehotuksen mukaan olimme paikalla klo 12. Asettauduimme kehän ääreen tuoleinemme ja häkin kanssa ja kävin ulkoiluttamassa Salsan vähän matkan päässä metsässä. Salsaa selvästi jännitti koiravilinä ja kauempana kehistä se rentoutui ja häntäkin nousi. Ulkoilun jälkeen Salsa pääsi häkkiin ja alkoi parin tunnin odottelu.

Tuomarina oli siis Leni Finne, joka oli uusi tuttavuus minulle. Hän näytti ainakin jonkin verran juttelevan koiraa käsitellessään, mikä oli meille tärkeää, koska Salsa ei ujostele niin paljon puhuvaa tuomaria. Lopulta sitten tuli tervujen vuoro. Annoin Villen käsiin sekä siankorvia että lelun ja käskin herättää niillä Salsan huomion. Lelu saikin hieman huomiota osakseen, mutta sellaista herkkua ei taida ollakaan, mistä Salsa innostuisi ollessaan jännittynyt/stressaantunut. Itseäni jännitti niin, että pelkäsin pyörtyväni, sillä Salsan käyttäytyminen oli täysi arvoitus. Kun sitten pääsimme kehään kahden muun juniorinartun kanssa, Salsa seisoi hienosti katse kohti Ilonaa ja Villeä eikä tarvinnut juurikaan apua. Kaksi meitä ennen arvosteltua Flammeuksen narttua saivat EH:n. Vaikka Nina sanoi Salsaa karvattomaksi, niin ei se minusta mitenkään muista erottunut. No, toki avoimen luokan nartuilla turkki oli selvästi paksumpi, mutta saman ikäisiin junnuihin verrattuna Salsan turkki oli minusta erinomainen, pitkä ja kauniisti laskeutuva.

Salsa esiintyi vuorollaan melko mallikelpoisesti. Kun kehuin hampaiden näyttöä sanalla 'taitava', tuomari tokaisi, ettei hän ymmärrä, mitä taitavaa siinä on, kun koira antaa katsoa hampaansa... Perustelin sitten, että sana on meillä yleiskehuna ja niin totesi tuomarikin huomanneensa monen sitä nykyään käyttävän. Takaosan koskettelusta Salsa ei tykännyt yhtään (eipä sitä saisi edes harjata) ja jouduin tukemaan koiraa vatsan alta. Tuomari kehui vielä reisimuskeleita komeiksi ja epäili koiran saavan reilusti liikuntaa. Sitten vielä liikkeet ja arvosanaksi ERI. Tämä tarkoitti samalla sitä, että Salsa voitti luokkansa. Olin tosi tyytyväinen tulokseen, mutta samalla laskin avoimen luokan narttuja seuratessani, mihin Salsalla olisi mahdollisuuksia PN-kehässä. Kolme AVO-narttua sai ERIn, joten sijoitus oli varma :) Tuomari sijoitti Salsan kolmanneksi ja koska kaksi ensimmäistä eivät voineet ottaa SERT'iä vastaan, se tuli sitten meille. Upea juttu!! Ja jotenkin ihan uskomatonta... SERT'in mahdollisuus ei käynyt edes mielessä, olisin ollut tyytyväinen pelkkään PN-sijoitukseenkin.

Tässä Salsan saama arvostelu:

Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto. Erinomainen lihaskunto. Oikealinjainen pää, hyvä kita ja korvat. Kaunis kaula ja ylälinja, litteä eturinta. Riittävät etukulmaukset. Oikean mallinen rintakehä, hyvä takaosa. Oikea askelpituus, hieman löysät kyynärpäät.

Lähetin Ninalle väliaikatiedon arvostelun jälkeen ja soitin, kun kehä oli valmis. Mitäpä tällaiseen tulokseen voi olla kuin tyytyväinen :) Juttelimme, että voi olla erikoisnäyttelyssäkin parempi, että esitän Salsan itse, jolloin koira on selvästi rennonpi kuin vieraan kanssa. Tästä on hieno jatkaa kohti uusia koitoksia. Nätti mikä nätti.

Vielä pokaali toimistosta mukaan ja kohti kotia. Autossa sitten huomasin, että arvostelulipukkeeseen oli kirjattu PN4 ja VA-SERT, joten ne piti käydä vielä korjauttamassa kehäsihteereillä.

Terveiset alligaattori-farmilta

2009-07-07T22:57:00.002+03:00

Teimme tänään lasten ja Salsan kanssa retken Nahkelan 'alligaattori'-farmille. Kävimme siis käpälöimässä ja sylittelemässä No-How'n X-pentuetta. Nina varmisti heti, kun pääsimme perille, että 'onhan teillä sitten pitkähihaista mukana?'. Ja olihan meillä, joten saatoimme kiivetä turvallisin mielin juuri ruokailleiden pentujen aitaukseen. Pennut istuivat kaikki uteliaina rivissä korvat terhakkaasti pystyssä ja olivat niin söpöjä kuin vain vajaa 7-viikkoiset pennut voivat olla. Gröhnit olivat tuoneet isäkoiran näytille ja pennut olivat ehtineet purkaa suurimman latauksensa Mirjan käsiin, joten me pääsimme kuulemma vähällä. Mutta kyllähän ne hampaitaan vähän eri tavalla käyttivät kuin W-pennut :) Söpöjä, pehmoisia ja ihanasti pennuntuoksuisia kakaroita ne hampaistaan huolimatta olivat.

Salsalla taisi olla vähän tylsä reissu autoillessa, mutta pääsimme kuitenkin tekemään vähän näyttelytreeniä, kun ensin Mirja ja sitten Päivi toimivat tuomareina ja kopeloijina. Nina sanoi, että Salsa on karvaton ja ehkä se sitten on... Karvaa ainakin lähtee koko ajan, pohjavillat jo toukokuussa ja nyt sitten kai päällikarva. Hmph. Toivottavasti ei ihan tukattomaksi ehdi ennen kuukauden päästä olevaa erikoisnäyttelyä. Nyt kun Salsan pää alkaa muistuttaa aikuista belgiä, huomasin, miten saman näköinen se on kuin Pöty ja Hedi. Hyvin samanlaiset päät on äiti tyttärilleen periyttänyt. Pyysin - ja sain myös - Ninalta täsmäohjeita noudon opettamiseksi. Oikeastaan mitään uutta ei selvinnyt, mutta pitää alkaa tätäkin treenata säännöllisesti nyt kun tiedän, että oikein olemme tehneet tähän asti.

Kotona sitten alkoikin noutotreeni saman tien. Eli koira eteen jalkojen väliin istumaan ja 'tuo'-käskyllä kapula suuhun, hetki pitoa, 'irti'-käsky ja juustoa palkaksi. Salsa ottaa suht mielellään kapulan suuhun, mutta olen joutunut tukemaan otetta sekä kuonon päältä että alta, koska muuten Salsa alkaa pureskella. Tein illalla 2x10 toistoa, välissä reilu tauko. Salsa piti kapulaa korvat pystyssä (hyvä, hyvä) ja edistyimme niin, että viimeisillä kerroilla tuin enää leuan alta. Tehtävä on selvästi mieluinen koiralle, joka on tehnyt itse itsestään keppihullun, mutta pureskelun estämiseksi vaaditaan treeniä. Kukaan ei ole koskaan heittänyt Salsalle keppiä (eikä oikein mitään muutakaan), mutta neiti raahaa metsässä mukanaan milloin mitäkin oksaa, risua, keppiä, halkoa tai karahkaa. Ja hakkuumetsässähän näitä riittää. Ja jos ei sopivaa irtokeppiä satu kohdalle, niin aina voi yrittää repiä pienen puun(!) mukaansa. Polkua pitkin kulkiessa saakin pitää varansa, kun Salsa juoksee täysillä takaa ohi metrisen oksan kanssa. Ei tunnu kivalta, kun kopsahtaa jaloille... Onneksi puita on sen verran harvassa ettei tarvitse pelätä koiran jämähtävän kahden puun väliin kepakoittensa kanssa.

Toinen Salsan rakkaus on kävyt. Polun pintaan kun syöksähtää etujalat edellä, niin siinähän ne kävyt heräävät eloon ja sinkoilevat 'karkuun', jolloin saalistettavaa riittää. Käpyäkin voi kuljettaa kaverina mukana, heitellä ilmaan ja kierittää kallionkylkeä alas :) Yhtenä iltana teimme kotinurmikolla paikallaoloa, mikä on melkoisen varma. Salsaa ei häiritse yhtään vieressä juoksevat ja palloa pelaavat lapset eikä mikään muukaan liike. Kunnes sitten lasten pallo osui kuusen oksaan ja tipautti kävyn. Käpy tipahti selkäni takana, joten en ehtinyt edes tajuta, mitä tapahtui ennen kuin koira jo oli hyökännyt kävyn kimppuun. Selvisipä sitten tämäkin asia ja tästä lähtien pidän huolta, ettei Salsa katso paikallaolossa pihamme havupuita kohti.

Treenikuvia

2009-07-03T20:31:00.006+03:00

Sen verran alkoi harmittaa siskojen taidot, että olemme nyt joka ilta ottaneet pienen treenin kotipihassa. Ja alkaahan Salsa oppia, kun sille vain joku kertoo, mitä sen halutaan tekevän. Lelupalkka toimii hyvin. Enkä muuten kerro, montako suoritusta ja kuvaa tarvittiin ennen kuin nuo kolme suht' kelvollista oli saatu talteen ;) Ne eivät kuitenkaan ole yhdestä ja samasta suorituksesta, sillä seuraamista tulee kerrallaan enintään muutama metri.

Ja loppuun vielä videonpätkä luoksetulosta...

Onko Salsalla uintisiru?

2009-07-02T21:41:00.006+03:00

Sain vihdoin aikaiseksi viedä koirat uimaan. Morris on käynyt pari kertaa elämänsä aikana rannalla eikä ole mitenkään erityisen ihastunut uimisesta. Ui kyllä, kun veteen päätyy, eikä pelkää vettä, mutta mielenkiintoisimmat asiat (= tuoksut) löytyvät Morriksen mielestä rannalta. Salsa pääsi ensimmäistä kertaa rannalle, ojissa ja muissa lätäköissä neiti onkin käynyt kahlaamassa, kun sellaisia on tielle osunut.

Ilonalla oli uimavarustus mukana, mutta itse ajattelin kahlailla sortseissa sen mikä olisi pakko. Pidin koirat kiinni ja menin itse edellä veteen. Salsa vähän ihmetteli, mutta tuli kuitenkin kahlaamaan. Morris ui heti pienen kierroksen ja sai tarpeekseen. Salsan houkuttelin vähitellen syvemmälle enkä ollut ollenkaan varautunut siihen, että kastuisin tässä hommassa itsekin. Kun pohja alkoi kadota koiran tassujen alta, se alkoi raapia ja roiskia, joten kastuin lähes kokonaan. No, onneksi kesä kuivaa :)

Rannalle saapui kaksi vehnäterrieriä, joista toinen kiinnostui Salsasta niin paljon, että terrierin omistaja jo kysyi, onko koirallani juoksu. Terriereiden uimisesta ei tullut mitään, kun Salsa vei kaiken huomion. Salsaa hiukan ujostutti, mutta irvistelemällä se piti innokkaat ihailijat kauempana. Terrierit poistuivat paikalta ja annoin Salsan jatkaa polskimista vapaana. Heittelin veteen keppiä, jota Salsa kävikin innokkaasti hakemassa. Uintitekniikka vain on vielä vähän puutteellinen ja koira roiski vettä etujaloillaan uiden pystyssä asennossa. Salsa kuitenkin selvästi nautti vedestä ja hyppi ja loikki edes takaisin vettä loiskuttaen.

Ilmeisesti se uintisiru on Salsaan asennettu eikä siis tarvitse tilata kasvattajalta päivityspakettia tätä ominaisuutta varten :) Varmasti menemme rannalle toistekin.

Kuuma kesä

2009-07-01T11:11:00.002+03:00

Ihana kesä ja helle! Lämpö toisaalta rajoittaa tekemistä, ainakin päiväsaikaan ja metsälenkit on tehtävä heti aamulla, sillä iltaisinkin on tosi pitkään reilusti yli 20 C lämmintä. Koirat ovatkin päivät enimmäkseen sisällä, missä on sopivan viileää.

Lämmön takia emme ole paljon treenanneetkaan. Olen nyt koittanut ottaa seuraamista lelupalkalla ja ehkä hitusen edistymistä asiassa on tapahtunut. Kateellisena lueskelin Cami-siskon blogia ja katselin kuvista mallia seuraamiseen. Salsan koulutus tuntuu olevan aivan retuperällä siskoihin verrattuna :( Mutta eipä tässä mikään kiire ole.

Teimme viime viikonloppuna perheen kanssa pienen lomareissun Tukholmaan ja koirat olivat sen aikaa vanhempieni kanssa mökillä. Salsa oli kuulemma ensimmäisen yön tepastellut edes takaisin, olihan tämä neidin ensimmäinen yökyläilyreissu. Ja kyllä oli Salsa onnellisen näköinen päästyään taas sunnuntaina kotiin! Käytännön syistä pakkasin koirille ruoaksi mukaan pelkkää Salsan kuivamuonaa, jota on melkein puolikas säkillinen vielä jäljellä. Hyvin oli ruoka maistunut eikä vaihdoksesta tullut mitään vatsavaivojakaan. Päätinkin syöttää säkin saman tien tyhjäksi ja palata sitten taas takaisin BARF'iin. Kuivamuonan syöttäminen on kyllä niin älyttömän helppoa, että kiusaus jatkaa sillä on varmasti suuri. Meillä ei ole suuren suurta tilaa pakastimessa koirien ruuille, joten viikottaiset ostosreissut kyllästyttävät; etenkin, kun välillä kaupasta onkin loppu juuri se ruoka, jota olisin tarvinnut.

Kävin katsomassa Karjaan näyttelyn sivuilla ja tervut (10 kpl) arvosteleekin Jaana Hartuksen sijasta Leni Finne. Harmi. No, saisihan tuosta muutoksesta rahat takaisin, mutta taidamme kuitenkin käydä näyttäytymässä. Toivottavasti kehän laidalta löytyy taas joku sopiva handleri!

Jee, me onnistuttiin!

2009-06-12T20:28:00.002+03:00

Saimme tehtyä tositosi onnistuneen treenin kotipihalla.

Takana oli ihan normaali päivä. Illalla vein koirat pihalle liekaan, kun itse sääsin ja kokeilin uutta fillariani. Koirat olivat narujen päässä ehkä vartin verran ja puuhailivat mitä puuhailivat. Vein Morriksen sisälle, jotta voin treenata Salsan kanssa. Viivyin hetken sisällä, kun vaihdoin vaatteita, hain makupaloja taskuun yms. Salsa odotti koko ajan rauhassa, mutta tarkkana pihalla. Kun lähestyin koiraa, se meni maahan ja käskin sitä odottamaan maassa kun menin itse sivulle. Annoin palkan etutassujen väliin, kun pääsin koiran luo, kuten teen aina paikallolossa. Salsa on tosi varma paikallaolija, on aina ollut. Nyt kun olemme treenanneet maassaoloa, se sujuu yhtä hienosti kuin istuminenkin: Salsa pysyy tarkkaavaisena ja rauhallisena paikoillaan.

Aloitin varsinaisen treenin seuraamispätkillä. Olen parilla kerralla koittanut käyttää patukkaa makupalojen asemesta, mutta Salsa on aivan ymmällään ja yrittää kääntää perusasennossa ja seuraamisessa eteeni, jotta näkisi lelun. Lelua on myös pakko pitää piilossa, koska muuten Salsa hyppii ja näykkii sitä. Nyt käytin sekaisin makupaloja ja lelua. Seuraamisessa käytin pelkkiä makupaloja, jolloin sain seuraamisesta tiiviimpää. Teemme pieniä, muutaman metrin pätkiä ja sain palkattua hyvistä hetkistä. Selvästi Salsa alkaa vähitellen päästä jyvälle siitä, mitä siltä tässä liikkeessä haluan.

Luoksetuloa olen ottanut tosi harvoin, sillä en ole halunnut sen sotkevan paikallaoloa. Tosin nyt, kun paikallaolot tehdään makuulla, liikkeet pysyvät paremmin erillään karvakorvan päässä. Luoksetulossa käytän lelua: seison pitäen lelua molemmilla käsillä suorin käsin. Salsa tulee kutsusta vauhdilla luokse ja pysähtyy tiiviisti - ja suoraan!!! - eteeni. Loistava koira! Palkaksi heitän lelun, kehun ja sitten vähän taistelua. Olen tähän asti tehnyt luoksetuloja vain lyhyeltä matkalta, kun koira on ollut jo valmiiksi pienen matkan päässä minusta. Aika usein olen joutunut ottamaan askelen taaksepäin ja korjaamaan, kun Salsa on jäänyt hitusen vinoon. Mutta nyt nämä 'oikeat' luoksetulot paikalta istumasta tulevat siis täsmälleen ja oikein. Kaksi näitä riitti tänään ja maltoin kuin maltoinkin olla kokeilematta, montako onnistumista tulee ennen kuin menee pieleen ;) Tämä on kyllä niin hieno liike, että pitää joskus ottaa videolle ja laittaa blogiin malliksi muillekin :)

Lopuksi uutena juttuna liikkeestä seisomista niin, että pysäytin Salsan kääntymällä sen eteen seisomaan, 'top'-käsky ja palkka.

Treeni meni hienosti, vire oli kohdallaan ja molemmille jäi hyvä mieli. Mysteeriksi jäi, mistä moinen vire tuli. Salsa piti hyvin kontaktia, oli innostunut ja 'juonessa mukana'. Palkkana treenissä oli kaikenlaisten herkkujen sijasta pienikokoista pentukuivamuonaa, joka ainakin siis tänään kelpasi erinomaisesti Salsalle. Pitänee kokeilla toistekin...

Jotain ongelmallista tässä on

2009-06-09T22:03:00.006+03:00

Ilmoitin Salsan belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn elokuussa. Halvempi ilmoittautuminen meinasi mennä ohi, onneksi Nina muistutti asiasta. Harkitsin myös Tuusulan ja Hyvinkään heinäkuisia näyttelyitä, mutta päätin lopulta jättää menemättä.

Meillä on taas treenaaminen jäänyt vähiin. Tai oikeastaan emme ole ehtineet koulutuskentälle asti. Ja tämän viikon jälkeen koulutuksissa alkaakin tauko. Viimeinen kertakin jää meiltä huomenna väliin, kun olen menossa Stadikalle kannustamaan Suomea voittoon Venäjästä. Tänään kentällä olisi ollut esineruudun esittelyä, mutta olisin joutunut ottamaan Ilonan mukaan ja vettä satoi kaatamalla, joten jäi sitten sinnekin menemättä. Olen kyllä treenannut esineruutua Fenjan kanssa, mutta ehkä tuolta olisi jotain vinkkejä tai uutta tarttunut mukaan.

Lueskelin Camin ja Pauliinan blogia, jossa Pauliina kertoo, miten Emma ja Cami ovat luonteiltaan aivan erilaisia ja siten tarvitsevat myös erilaisen tavan treenata. Pisti minutkin ajattelemaan... Vaikea kuitenkin sanoa, onko Salsa enemmän Emman vai Camin kaltainen. Pitäisi varmaan sopia treffit Ninan kanssa, että saataisiin täsmävinkkejä juuri meille. Esim. pentutreffit olisivat aivan mahtava juttu (vink, vink, Nina ;)

Viime viikonloppuna Salsa kävi taas katselemassa jalkapalloa monen ottelun verran, kun Miksu pelasi turnauksessa. Salsa alkaa olla jo hyvin tuttu kaikkien vanhempien kanssa (ja kaikkien kaveri). Moni onkin sanonut, että tällaisen koiran hänkin haluaisi. Kentän reunalla teemme välillä treenijuttuja ja välillä taas annan tarkoituksella koiran pitkästyä, jolloin se istuu tai makaa kaikessa rauhassa hälinästä huolimatta. Täälläkin näkyy hyvin meidän ongelmamme eli riittävän hyvää palkkaa ei meinaa löytyä. Salsa kyllä tekee, mitä pitääkin, muttei syö makupaloja vaan tiputtaa ne suustaan ja suuntaa huomionsa muualle. Ihan sama, mitä makupaloja taskustani kaivan. Eli ympäristö kiinnostaa enemmän kuin mikään muu. Jonkinlainen kontaktiongelma meillä siis on :(

Kaikki kuvat ovat Salsan synttäriviikonlopulta, siis 9 kk kuvia.

Mistä virettä?

2009-05-26T19:58:00.003+03:00

Ilmoitin Salsan Karjaan näyttelyyn 12.7. Tervut arvostelee Jaana Hartus ja onkin kiva nähdä, mitä mieltä hän on junnuikäisestä Salsasta. Harkitsen myös Tuusulan ja Hyvinkään näyttelyitä heinäkuun alussa, mutta niihin ilmoittautuminen päättyy vasta ensi viikolla.

Viime viikolla kävimme kentällä ahkeroimassa ja saimme taas uusia vinkkejä tekemiseen. Olemme edelleen penturyhmässä ja Salsa osaa ihan kaikki jutut, mitä siellä tehdään, joten sikäli treeni ei kovin paljon motivoi ainakaan kotona mitään harjoittelemaan. Mutta haetaan nyt ensin vauvaryhmässä sitä keskittymiskykyä ja yhdessä tekemistä häiriön alla. Kouluttajamme neuvoi puuttumaan haahuiluun hihnasta nyppäisemällä. Näin siis silloin, jos keskittyminen herpaantuu kesken tekemisen. Kentälle olisi myös suotavaa saapua niin ajoissa, että koiran kanssa ehtisi kävellä ympäriinsä ja se saisi nuuskia nuuskittavansa jo ennen kuin mitään aletaan siltä vaatia. (Olemme nyt käyneet koulutuksessa sillä aikaa kun Ilonalla on ollut jumppa, joten emme ole voineet saapua paikalla tarpeeksi ajoissa) Ja odotteluajan kentällä voisi käyttää esim. leikkimiseen yhdessä. Eli silloin kun tehdään, tehdään lyhyt intensiivinen pätkä, jonka koira myös keskittyy. Pitäisi vaan ehtiä joskus käymään kentällä koulutusten ulkopuolella ja hakea rauhassa oikeaa tapaa virittää ja virittäytyä. Pitäisi myös löytää riittävän hyvä palkka: nakit neiti sylkee kentällä suustaan :O Kotona treenatessa ehdottomasti paras hetki on ennen kuin päästän Salsan metsässä irti. Se tietää, mitä on luvassa ja sivulle tulot ja lyhyet siirtymiset ovat intensiivisiä ja nopeita. Tämän viretilan kun saisi jotenkin mukaan kentälle... Mutta tiedänpähän ainakin, että koira halutessaan osaa :)

Sunnutaina kävimme kuulemassa eri pk-lajeista. Emme tosin ehtineet jäädä loppuun asti, joten haku-osuus jäi väliin. Viesti kiinnostaisi ehkä eniten, mutta toisen ohjaajan puute estää lajiin paneutumisen. Eli kai se jälki sitten on, mistä tulee meidän juttumme. Voihan viestiä kokeilla vaikka muutaman vuoden kuluttua, kun Ilonakin on isompi ja pärjää ilman lapsenvahtia.

Eka näyttely takana

2009-05-17T13:47:00.005+03:00

Selvitimme kunnialla ensimmäisen näyttelyn. Salsa oli ROP-pentu tänään Salossa, Jaana Hartus arvosteli tervut.

Itselläni meinasi mennä sormi suuhun, kun jo handleriksi lupautunut tuttuni ei ollutkaan paikalla ja olin yksin matkassa. Huomasin kuitenkin kehän reunalla Saariokarin Serenan, jota en tuntenut ennestään, mutta hän on kuitenkin näöltä tuttu ja tiesin että ovat Nina-kasvattajan kanssa hyviä tuttuja. Ja onpa Salsakin tavannut Serenan viime syksynä. Niinpä rohkaisin mieleni ja kysyin Serenalta, josko hän voisi esittää Salsan. Salsa oli selvästi vähän jännittynyt ja senkin takia oli loisto juttu, että sain asiantuntevan ja taitavan handlerin hihnanpäähän. Minullahan ei ollut etukäteen aavistustakaan, miten Salsa kehässä käyttäytyisi. No, ujostuttihan meidän neitiä sitten jonkin verran eikä ollut oikein kivaa, kun tuomari tuli kopeloimaan, mutta suht hyvin siitä selvittiin. Salsa seisoi tosi kauniisti ja ryhdikkäästi, liikkeessä hiukan jarrutteli, kun pitikin lähteä ravaamaan kauemmas minusta. Lopputulos oli siis kuitenkin loistava. Tässä Salsan arvostelu:

Erinom. tyyppiä, tasapainoinen lupaava nuori narttu, ilmeikäs eritt. lupaava pää. Runko saa vielä luonnollisesti täytelöityä. Hieman pysty olkavarsi. Lupaavat sivuliikkeet. Lupaava karva.

Serena otti vielä kuvia Ninaa varten. Toivottavasti niitä päätyy joskus tännekin asti :)

Keskiviikkona ehdimme toisen kerran koulutuskentälle. Tällä kertaa penturyhmän kouluttajana oli Isomaan Harri, ja olikin mukava päästä belgi-ihmisen ryhmään. Illan teemana oli istuminen seuraamisen yhteydessä, mutta ehdimme tehdä melkein kaikkea muutakin. Salsa on ihan priimus ryhmässään ja osaa hienosti kaikki asiat, mutta keskittymiskyky on välillä aivan olematon. Sen siitä saa kun on 'metsässä kasvanut', niin kaikki suuren maailman ihmeet laittavat pienen koiran pään ihan sekaisin.

8 kk tänään

2009-04-30T22:57:00.003+03:00

Salsalla on tänään synttärit, iso tyttö täytti jo 8 kk...

Salon näyttelyn laput tulivat tänään postissa. Tervuja on ilmoitettu 5 kpl, saa sitten nähdä, onko penneleitä muitakin kuin me. Puhuin jo heelerinsä kanssa näyttelyyn tulevan tutun handlaamaan Salsan, jos tuttuja belgi-ihmisiä ei kehän reunalta löydy.

Kentällä asti - viimeinkin

2009-04-23T22:01:00.003+03:00

Eilen viimein sain aikaiseksi lähteä Salsan kanssa TKK:n kentälle koulutukseen. Jostain syystä kynnys osallistumiseen on ollut iso. Nyt jälkeenpäin tietysti on helppo ihmetellä, miksi ihmeessä...

Illan aiheina olivat maahanmeno ja luoksetulo. Salsa oli ensimmäistä kertaa kentällä ja vähän ihmeissään kaikesta. Oli melkoisen työn takana saada koiran huomio herätettyä. Ensin tehtiin maahanmenoa, mikä on edelleen meillä työn alla eikä edistymistä liikkeen kanssa ole juurikaan tapahtunut. Salsa kyllä menee maahan, mutta avustan sitä kädellä melkoisesti. Myönnän, etten oikein ole edes yrittänyt päästä käsiavusteesta eroon, vaikka hyvin voisin niin tehdä eikä se edes luultavasti vaatisi kuin parin illan treenin.

Luoksetulo otettiin ensin niin, että koira tuli eteen. Salsa teki ihan hyvin ja niin kuin osaa. Tuli ensin hiukan vinoon, mutta korjasi hyvin, kun otin askeleen taaksepäin ja toistin käskyn. Näin käy meillä usein ja tässä piileekin vaara, minkä kyllä olen itsekin tajunnut, että Salsa alkaa mieltää tuon minun pakittamiseni liikkeeseen kuuluvaksi. Eli nyt pitäisi pikkuhiljaa saada neiti itse korjaamaan asentoaan. Tai ihan aluksi häivyttää makupalat pois vasemmasta taskusta, sillä asento on aina vino vasemmalle...

Seuraavaksi teimme ohituksia ja pujottelua toisten koirakoiden ympäri. Salsaa ujostutti eikä kontakti meinannut pysyä millään. Vaatii siis lisää treeniä.

Lopuksi vielä vauhdikas luoksetulo niin, että kouluttaja piti koiraa paikoillaan. Ei ongelmia tässä.

Kovin paljon emme 45 min aikana ehtineet ja meillä Salsan kanssa tuntui olevan suurin piirtein homma hanskassa. Kouluttajan keskittyessä muihin pareihin, puuhailimme omiamme ja Salsa jaksoi tehdä töitä hyvin keskittyen tekemiseen eikä ympäristöön.

Tänään kävimme taas katselemassa jalkapalloa kahden ottelun verran. Salsa on kiva ottaa mukaan melkein mihin tahansa, koska se on niin rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa. Tuttu pk-harrastaja, joka tapasi Salsan ensimmäistä kertaa tänään, kehuikin paitsi typymme ulkonäköä, myös luonnetta. Ja oikeassa oli :) Salsa on aktiivinen kun jotain tehdään, mutta jos mitään ei tehdä, se rauhoittuu katselemaan, mitä ympärillä tapahtuu ja menee lopulta lepäämään. Saalisviettiä tosin tuntuu olevan melkoisesti, sillä kyytiä saavat niin polulla poikittain lojuvat kävyt, joiden kimppuun pitää hyökätä, kuin tuulen kuljettamat lehdet tai lentelevät perhoset. Tänäänkin Salsa hyppeli ja juoksenteli metsässä edes takaisin sitruunaperhosen perässä.

Uusimmat kuvat

2009-04-14T20:10:00.004+03:00

Tältä illalta, nyt kun valo alkaa riittää muutenkin kuin keskellä päivää auringonpaisteessa. On se vaan niiiiin nätti! :)

Jos muutkin, niin kyllä mekin sitten

2009-04-13T16:37:00.004+03:00

Nettiä selatessani huomasin, että tapana näköjään on pääsiäisen kunniaksi laittaa blogiin kuva jäljestävästä koirasta. Eikä haluttu sitten Salsan kanssa olla muita huonompia, vaan päätimme kunnioittaa no-how'laisia pääsiäisperinteitä :)

Löysin metsälenkillä alueen, jolla koirat eivät koskaan käy juoksentelemassa ja päätin suorittaa kauden avauksen siinä. Tein 20 m pitkän jäljen, makupala joka askeleella, normaali askelväli. Jälki sai vanheta 20 min, minkä aikana teimme kotipihassa vähän perusharjoituksia.

Salsa lähti pihasta kohti metsää nenä maassa ja mietin jo, että näikös se nyt sitten jäljestää kotoa jäljelle ja vielä takaisinkin. Ei kuitenkaan sentään poikennut tutulta ulkoilupolulta jäljen suuntaan... Kävelimme jäljen alkupistettä kohti ja sitten vaan passiivisena odottelin, että Salsa ryhtyisi töihin. Ja vetihän jälki neidin mukaansa! Salsa teki töitä hienosti nenä maassa - ei kyllä löytänyt kaikkia nameja - koko matkan ja ilmeisesti takatuulen takia paineli reippaasti ohi päätepisteenkin. Taisi olla liian helppo pätkä. Mutta nytpä tiedän ensi kerraksi tehdä pidemmän jäljen joka saa myös vanheta vähän kauemmmin.

Hei me treenattiin!

2009-04-10T20:26:00.004+03:00

Ilmoitin Salsan Salon ryhmänäyttelyyn. Saa nähdä, mitä siitäkin sitten tulee. Haluan kuitenkin kertaalleen päästä pentuluokkaan pyörähtämään.

Vaikka töissä on tällä hetkellä futiskauden alkaessa vuoden kiireisin aika, tuo kauden alku kuitenkin Salsankin elämään vaihtelua, kun se pääsee mukaan kannustamaan Mikaelia peleihin. Kentän laidalla on loistava tilaisuus sosiaalistaa koiraa ja mahtuuhan siellä treenaamaankin. Eikä ole häiriöistä puutetta :) Viikko sitten vain katselimme ja seurustelimme, tänään touhuilimme omiamme. Hyvin ovat kaikki jutut Salsan päässä pysyneet eikä meno kentällä tuntunut haittaavan keskittymistä yhtään. Otin siirtymisiä perusasennossa, paikalla oloa ja nopeita maahanmenoja eli ihan 'perussettiä'. Iän myötä Salsaan on selvästi tullut lisää räväkkyyttä ja se on niin ihanasti belgi kuin vain olla voi. Juuri sopiva minulle/meidän perheeseen.

Yritin katsella netistä meille sopivaa kurssiakin, mutta taitavat kaikki kevään kurssit olla jo täynnä. Josko sitten menisimme seuraavaksi vaikka TKK:n kentälle kouluttautumaan ja ideoita hakemaan. Viikon päästä olisi myös TSAU:n alkeiskurssin 'pääsykoe', jonka uskoisin selvittävämme, mutta en tiedä, pitäisikö antaa Salsan vielä vähän kasvaa/kehittyä ennen alkeiskurssille menemistä.

Täytyy myöntää, että kyllä tuli taas huono omatunto oman saamattomuuden takia, kun kentän reunalla huomasi koiran innon tehdä asioita ja sen miten tyytyväiseltä Salsa näytti, kun oli yhteistä tekemistä. Ainakin itselleni paras palkinto treenaamisesta on juuri se ilme koiran naamalla ja koiran tyytyväisyyttä huokuva olemus, kun saa tehdä ja olla oman ihmisen kanssa yhdessä.

Kun kerran kysytään :)

2009-04-07T09:41:00.003+03:00

Emme me toki ihan olemattomiksi ole alkaneet, vaikka blogin päivitys onkin taas unohtunut. Tuntuu vain siltä, ettei meidän arjessamme ole mitään bloggaamisen arvoisia juttuja tapahtunut.

Salsan lihotuskuuri on ollut menestyksekäs, tänään aamulla neitimme painoi 15,5 kg. Ja kyllä sen nyt näkeekin, että luitten päälle on tullut eristekerros. Aika sopivan kokoisen näköinen minusta eli taidan hitupikkuisen nyt vähentää ruoka-annosta, jottei paino nouse enää samaa tahtia. Säkäkorkeus on siinä 53-54 cm paikkeilla.

Olemme enimmäkseen lenkkeilleet metsissä ja siinä ohessa aina tehneet jotain juttuja. En esim. päästä Salsaa koskaan vapaaksi ennen kuin perusasento on kunnossa, hihna irrotettu ja kunnon katsekontakti tehty. Usein teen vielä muutaman siirtymisen perusasennosta toiseen ennen kuin annan luvan lähteä juoksentelemaan. Hyvin malttaa tehdä kaiken ja jos joskus harvoin meinaa livistää, tulee kyllä käskystä takaisin perusasentoon. Juoksentelu sitten onkin aivan ihanaa Salsan mielestä ja vauhtikin jo hirmuinen. Hienosti neiti kuitenkin kontrolloi liikkeensä täydessäkin vauhdissa vaikkei tuo meidän lähimetsämme hakkuujätteineen mikään helppo maasto juostavaksi olekaan. Toisaalta Salsa on kyllä koko ikänsä ollut motorisesti hyvin kehittynyt ja ketterä. Siitä saisi joku näpsäkän agilitykoiran ;)

Näyttelyyn olen ajatellut Salsan ilmoittaa, kunhan saisin aikaiseksi. Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin itselläni on töissä kaikkein kiireisin jakso menossa eikä voimia tunnu riittävän minkään ylimääräisen tekemisen suunnitteluunkaan. Salossa olisi ryhmänäyttely 17.5. tuomarina Jaana Hartus, joten ehkä sinne. Ilmoittautuminen päättyy huomenna, joten ei tässä kauan enää voi miettiä... Sitä kyllä mietin, että kukakohan Salsan siellä sitten esittää???

Lihotuskuurilla

2009-03-22T12:08:00.002+02:00

Kevät yrittää tulla kovaa vauhtia, mutta maa on vielä melkein kokonaan lumen peitossa. Vähän kauhulla odotan sitä aikaa, kun maa on sula ja koirat kurassa. Nyt on niin helppo päästää koirat ulkoa sisälle vaikka olohuoneen ovesta.

Olimme suunnitelmien mukaan viikko sitten Tuusulassa talvikauden viimeisessä No-How -koulutuksessa. Otimme Salosta kyytiin Suvin ja Vuk'in. Itse olin lauantaina tosi väsynyt ja mielessä kävi monta kertaa, että jätän reissun tekemättä. Ellei meillä olisi ollut kyytiläisiä, olisimme varmasti jääneetkin kotiin.

Tällä kertaa treenasimme luoksepäästävyyttä, nopeita maahanmenoja, luoksetuloa ja hyppyä. Nuo maahanmenot olivat meille ihan uusi juttu, mutta hienosti Salsa oivalsi (ja toivottavasti emäntänsä myös), mistä oli kyse.

Salsa sai Ninalta kehotuksen syödä enemmän, jotta saisi vähän pehmustetta luittensa päälle. No, oikeasti kehotuksen ruokamäärän lisäämisestä sai emäntä. Salsahan syö kaiken mitä annetaan. Nostinkin sitten ruoka-annosta reilusti eli nyt koiruus saa 800 g ruokaa/pv entisen 600 g sijasta. Ruoasta 320 g on liha-kasvissosetta ja 480 g lihaisia luita. Eilisen punnituksen mukaan painoa olisi tullut melkein kilo lisää viikon aikana. Seuraan nyt sitten painoa ja tiputan sitten ruokamäärää hiukan, jos siltä alkaa näyttää.

Treenimotivaatio hukassa

2009-03-13T17:37:00.004+02:00

Yllä oleva kuva on vastaus Ninan haasteeseen: neljännen kansion neljäs kuva. 'Pikkusisko' siinä yrittää saada 'isoaveljeä' vetoleikkiin kanssaan.

Salsa sen kuin kasvaa ja emäntä sen kuin tuntuu laiskistuvan :( Pentujatkokurssi loppui viime viikolla ja siihen ilmeisesti loppui myös treenimotivaatio. Viimeisellä kerralla otettiin 30 s paikallaolo (Salsa pysyi 28 s), alokasluokan hyppyä ja häiriöluoksetuloa sekä vaihdeltiin koiria ohjaajien kesken. Nyt ohjaajalla oli nakit mukana, joten saatiin ihan hyvä treenikerta aikaiseksi. Sen jälkeen olemmekin vain ulkoilleet pitkin metsiä ja etsineet makupaloja sisällä. Sunnuntaina pitäisi mennä käymään Tuusulassa ja tavata muita no-how'laisia. Josko sieltä sitten tarttuisi uutta intoa mukaan. Ja olen ajatellut ilmoittautua vaikka kokeisiin tähtäävälle toko-kurssille, tarvitsen näköjään jonkun potkimaan per***lle, jotta jotain tapahtuu. Tai enemmän se on kai kiinni siitä, että jankkaan niitä asioita, jotka Salsa jo osaa enkä osaa ottaa uusia kuvioita mukaan harjoitteluun.

Salsa on nyt syönyt barf-ruokaa pari viikkoa. Hyvin maistuu ja hienosti on mennyt. Malttaa pureskella lihaisat luut eikä nirsoile yhtään liha-kasvissoseellekaan. Eli jatkamme nyt näin ainakin niin kauan kuin emännällä innostusta riittää.

Barf-ruokaa

2009-03-02T21:51:00.003+02:00

Salsa täytti kuunvaihteessa 6 kk. Aina vaan ihmettelen ajan nopeaa kulumista ja pennun kasvamista... Vastahan meillä oli pieni taapertaja, jolle riitti seikkailuksi lähimetsään tutustuminen ja joka halusi välillä syliin voimia keräämään, jotta jaksoi taas jatkaa matkaa. Samalla metsäalueella ulkoilemme edelleen, mutta Salsa juoksentelee varmaan viisinkertaisen matkan minuun verrattuna ja onnistuu välillä eksymäänkin. Tänään teimme Morriksen kanssa kiusaa, kun Salsa ilmeisesti oli juossut melkein täyden ylimääräisen kierroksen ja ilmestyi näkyviin pienen aukean vastakkaisessa reunassa. Seisoimme paikoillamme n. 100 m päässä Salsasta eikä tuo sitten nähnyt meitä, vaikka tuijotti itsekin liikkumatta suoraan kohti. Välillä pentu taisi saada tuulen mukana vainun, mutta pysähtyi sitten jälleen tuijottamaan meitä. Seisoskelimme kymmenisen minuuttia, kunnes Salsa lopulta lähti kohti polkua, joka johti meidän luo. Eipä silti tunnistanut meitä ennen kuin parinkymmenen metrin päästä. Lenkin lopussa katosi sitten kunnolla niin että jouduin lopulta viheltelemään ja huutelemaan ennen kuin Salsa ilmestyi. Oli tainnut tippua kyydistä polulta poikettuaan ja lähtenyt sitten ilmeisesti vanhoja jälkiä pitkin väärään suuntaan. Jonkin verran Salsa seuraa tuoreita pupun- tai ketunjälkiä, mutta saattaa lähteä viipottamaan umpihankeenkin näyttäen juoksentelevan ihan vain juoksemisen ilosta. Lisäksi Salsa huvittelee pomppimalla hangessa alamäkeen, jolloin edellä lentää lunta, jota sitten pitää saalistaa tasajalkaa alaspäin pomppimalla. Tosi hauskan ja hassun näköistä puuhaa, kun toinen hyppelee korvat terhakkaana pystyssä mäkeä alas :)

Meillä Morris ei syö tällä hetkellä ollenkaan kuivamuonaa. Morris oli junnuiässä tosi nirso ja mietin erilaisia ruokintavaihtoehtoja. Vakuutuin barfin erinomaisuudesta ja päätin siirtää Morriksen barfille. Lihaisat luut koiralle kelpasivat, mikään muu ei. Ei edes raaka liha, jos se oli eläimille tarkoitettua, kasviksista puhumattakaan. Yritin kaikenlaisia keinoja erilaisista höysteistä nälässäpitämiseen, mutta mikään höyste ei tehnyt ruoasta syömäkelpoista ja nälkä taas sai Morriksen oksentelemaan, joten luovuin hienosta ideastani. Pidin kuitenkin broilerisiivet- ja selät ruokalistalla, koska koira niistä pitää ja toiseki ateriaksi löysin NEUn ja pari viikkoa sitten ALTin, jonka välillä korvaan mahalla tai lohella.

Koska Salsa katselee aina niin kaipaavasti Morriksen herkuttelua broilerilla, päätin alkaa tarjota barf-ruokaa Salsalle. Se kun on tähän asti syönyt hyvällä ruokahalulla ihan mitä tahansa (mm. kurkkua, tomaattia, appelsiinia... siis kaikkea mitä olen keksinyt tarjota). Laiskuuttani ostin nyt aluksi valmista sika-kasvismixiä ja ajattelin tarjota broilerit jauhettuna, koska Salsa on hotkinut luita pureksimatta. Ensimmäiset pari päivää sujuivat hienosti ja ruoka maistui niin kuin olin ajatellutkin. Sitten jauhettu broilerinsiipi lakkasi kelpaamasta. En tiedä, mikä ruoassa tökkii, eipä Morriskaan sitä suostu syömään vaikka pitää kokonaisista broilerinsiivistä. (Samapa se, vaikkei maistuisikaan, mutta kun lihaa on pari kiloa pakastimessa...) Tänään annoin iltapalaksi kohmeisia broilerinselkiä kädestä syöttäen ja vaikkeivät selät sormissani pysyneetkään, Salsa malttoi hyvin pureksia ne palasiksi. Hieno juttu. Salsalle saan syötettyä pakkasesta ne lampaan- , hevosen- ja possunluutkin, joita päin Morris ei suostu edes katsomaan. Ihanaa, kun on koira joka syö.

Tutustuimme BH-kokeeseen

2009-02-24T20:38:00.004+02:00

Eilen tutustuimme kurssilla BH-kokeen kaupunkiosuuteen. Pääsimme kokeilemaan pyöräilijää lukuun ottamatta kaikki muut häiriöt ja osat. Olimme ABC-huoltoasemalla ja pelkkä paikka ihmisineen, autoineen yms. oli meidän 'metsäläiselle' niin iso häiriö, ettei minulla tyhmine makupaloineni ollut mitään mahdollisuutta saada Salsan huomiota kiinnitettyä. Hoh-hoijaa... Onneksi jo matkalla tämä mahdollisuus tuli mieleeni ja laitoin taskuuni muutaman euron sitä varten, että voin hakea vaikka nakkipaketin huoltikselta. Häiriöryhmän vielä taistelin typerillä koirankekseillä, mutta sen jälkeen nakkasin koiran autoon ja hain halvimman ja helpoimmin avattavan nakkipaketin, mitä huoltikselta löytyi. En ole koskaan ennen tainnut käyttää nakkeja palkkana, mutta koska lihapullat ja keitetty sydän eivät ole olleet kovin suuria menestyksiä, en ollut ihan varma, miten nakit toimivat. Mutta ne toimivat!!! Sormille tosin otti, kun Salsa näykki melkoisen intensiivisesti nakinpaloja sormistani, mutta ainakin kontakti säilyi joka tilanteessa. Selvitimme siis toisten koirien ohitukset, hölkkääjän ja mitä lie ilman ongelmia. Salsa reagoi auton moottorin käynnistämiseen ja autonoven paukahdukseen, mutta säilytti hyvin toimintakykynsä. Eli tottumattomuuden piikkiin meni nämä. Huoltiksen ulkopuolella oli odottanut ilman metelöintiä ja kilttinä, tosin olisi mielellään tutustunut ohikulkeviin koiriin. Täytyy nyt sitten vain pitää nakit erikoisherkkuna, joka otetaan käyttöön vain vaativissa tilanteissa.

Ennen kuin koulutus alkoi, meitä tuli moikkaamaan mies, jolla on kotona 3 v tervu-narttu. Salsa ei suostunut moikkaamaan, kävi kyllä pikaisesti nuuskaisemassa ja se siitä. Mies oli iso, partainen ja vaatteista päätellen vaikka aura-auton kuljettaja, joten tuoksukin taisi olla ihan uudenlainen meidän prinsessalle. Salsa ei kuitenkaan väistänyt tai reagoinut muutenkaan kun mies lopuksi vähän rapsutteli Salsan katsellessa kiinnostuneena muita koiria.

Tykkään siitä, että Salsa on välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan. Meillä oli lauantaina vähän vieraampia ihmisiä kylässä ja Salsa oli muuten kuin kotonaan, muttei käynyt tunkemassa vieraitten syliin, ei kerjännyt rapsutuksia tms. Nuuhkaisi kättä, jos sitä tarjottiin nuuskittavaksi, muttei muuta. Tuttujen kanssa tapaamiset ovatkin sitten ihan erilaisia ja pentu kiipeää naamaan asti, jotta varmasti saa tervehdittyä ja tulee huomatuksi.

Monenlaista opittavaa

2009-02-17T21:55:00.003+02:00

Tänään oli taas koulupäivä Salsalla. Kerran aiheina olivat hyppynouto, ohjattu nouto, liikkeestä seisominen, luoksetulo häiriöitten ohi, kontaktin pito häiriöitten joukossa ja ampuminen. Mahdoinko muistaa kaikki?

Menimme vähän viime tingassa paikalla, sillä olin työreissussa Vantaalla ja ehdin sieltä kotiin niin että lähdimme melkein saman tien kurssille. En ole pariin päivään ehtinyt erityisemmin puuhailla Salsan kanssa, mutta ajattelin että ehkä se tuollaiselle laumaviettiselle koiralle on ihan hyvä juttu, niin onpahan sitten kiinnostunut tekemään yhdessä. Vielä mitä, ainoa mikä hallissa Salsaa kiinnosti, oli lattian tuoksut. Aloitimme hyppynoudolla ja yritin ihan turhaan saada pentua innostumaan mukaan ottamastani lelusta. Se ei suostunut leikkimään yhtään, saati että olisi hypännyt lelun perässä matalan hypyn yli. Tai jos vielä hyppäsi yli, unohtui toiselle puolelle katselemaan muita koiria tai nuuhkimaan lattiaa. Grrr... Epätoivoisena sitten kaivoin taskustani sormikkaani ja johan alkoi neiti toimia. Hyppy sormikkaan luo ja paluu se suussa takaisin luokse onnistuivat kerrasta. Olin kotona juuri lähtiessä demonstroinut muulle perheelle, miten Salsasta on tullut kuriton. Se nimittäin joka kerta ulos lähtiessa nappaa kiinni sormikkaistani heti kun otan ne esiin eikä usko kieltoa tai ärähdystä (jääräpää). Enkä ole vielä kertaakaan antanut sen leikkiä sormikkailla, koska en halua sen alkavan hyppiä näpeille aina kun minulla on sormikkaat kädessä. Että sinnepä sitten sekin periaate hukkui, jatkokurssille...

Luoksetuloa häiritsemään Janita kylvi tällä kertaa erilaisia leluja ja makupaloja sisältäviä ruokakuppeja. Ensimmäisellä yrityksellä Salsa pysähtyi syömään, mutta parilla seuraavalla kerralla tuli luo. Koiraa sai innostaa eikä sitä tarvinnut jättää käskyn alle odottamaan, kunhan ohjaaja pysyi käskyä antaessaan liikkumatta. Kontaktiharjoituksessa kuljettiin samojen houkutusten ohi, ihan kivasti meni tämä.

Ohjatun noudon alkeissa koira ja ohjaaja asettuivat vastakkain kartion molemmin puolin ja koira käskettiin joko oikealla tai vasemmalla odottavalle ruokakupille. Tässä oli vaikeinta saada koira seisomaan suorassa, sillä Salsa ainakin on ehdollistunut eteenmenoharjoituksissa etäällä odottaviin ruokakuppeihin melkoisen hyvin ja tahtoi kääntyä jompaan kumpaan suuntaan jo valmiiksi. Ei siis ongelmia tässä, jatkossa pääsemme siirtämään kuppeja kauemmas.

Liikkeestä pysähtymistä treenasimme yksin ja avustajan kanssa. Tästä ei sitten yksin tullut oikein mitään, sillä tarkoitus oli pitää koiran huomio lelussa, antaa pysähtymiskäsky ja heittää lelu sitten koiran taakse. Liikaa ympärillä touhuilevia koiria Salsan keskittymiskyvylle :( Avustajan kanssa pysähtyminen onnistui ihan niin kuin piti. Avustaja siis piti hihnaa kevyesti koiran vatsan alla ja pysäytti koiran sillä.

Lopuksi menimme vielä ulos ampumista varten. Mietin, että mitenköhän käy, sillä uudenvuoden jyske pelästytti Salsan, mutta starttipistoolin napsahdus on niin erilainen ääni, ettei siihen tarvinnut ihmeemmin reagoida. Salsa napsi maasta makupaloja ja lähimpää ammutun laukauksen kyllä selvästi kuuli ja kuunteli nostaen kuononsa maasta, mutta jatkoi sitten saman tien syömistä.

Että tällainen koulupäivä tällä kertaa. Ensi kerralla tutustummekin BH-kokeeseen.

Haun alkeita

2009-02-16T15:12:00.002+02:00

Eilen tutustuimme pentujatkokurssilla haun alkeisiin. Saimme maistiaiset sekä henkilö- että esinehausta.

Henkilöhaku tehtiin niin, että toisen koiran ohjaaja kiersi piiloon takakautta ja koiran kanssa käveltiin polkua pitkin koiran tahdissa. Heti kun koira nosti kuonon maasta ja nuuski, piti pysähtyä ja jos koira lähti piilolle, päästettiin se menemään. Janita varoitti, että jos koiralla on pimeässä taipumus haukkua ihmisiä, se luultavasti on ensimmäisellä kerralla aika ihmeissään. Ja niinhän Salsa sitten epäluuloisena haukahteli, kun havaitsi puskissa kököttävän maalimiehen. Yhdessä menimme 'löydön' luo, joka palkitsi koiran runsain kehuin ja makupaloin. Toisella kerralla Salsa ei enää epäröinyt, vaan kävi löytämässä Loren emännän reippaasti. Sää oli melko tuuleton, mikä selvästi vaikeutti koirien työskentelyä.

Esine-etsintää kokeiltiin polulla, jonka molemmin puolin oli ripoteltu viisi esinettä. Tarkoitus oli, että koiran löytäessä esineen sitä innostettaisiin leikkimään esineellä ja palkattaisiin laittamalla makupala esineen päälle. Salsa löysi 8/10 esinettä (erilaisia leluja, hanskoja yms.), mikä kuulemma oli kelistä johtuen tosi hyvä tulos. Mistään leikkimisestä Salsa ei erityisemmin innostunut kuin parin esineen kohdalla, mutta oppi jo odottamaan makupalan ilmestymistä. Tätä etsimistä on helppo ja vaivaton treenata kotonakin, kun metsä ja polut ovat talon nurkalla. Varmasti kokeilemme!

Kurssi jatkui uusilla kujeilla

2009-02-11T17:39:00.003+02:00

Pentujatkokurssin toinen harjoituskerta oli eilen. Meillä on harjoittelu ollut vähän niin ja näin, enemmän tulee tehtyä niitä, mitä koira osaa hyvin. Etenkin eteenmeno on jäänyt 'talonmittaiselle' tasolle eli sisällä olemme tätä treenanneet.

Eilinen kerta alkoi yhtä tehokkaasti kuin ensimmäinenkin eli jokainen otti hyppyesteen, sai läpinäkyvän alustan makupaloille ja sitten alettiin harjoitella hyppyä. Alustalle laitettiin muutama makupala, koira lähetettiin käskyn kera esteen yli ja saman tien kipaistiin itse makupaloja popsivan koiran luo ja laitettiin vielä muutama nami alustalle yksi kerrallaan koiran seistessä paikoillaan. Eipä tässä mitään ihmeellistä ollut kenellekään meistä. Seuraavaksi tehtiin pareittain kaksi luoksetuloa niin että koirat lähtivät vastakkaisista päistä. Salsa istui hievahtamatta paikoillaan, mutta pysähtyi ensimmäisellä kerralla nuuskimaan lähelle lähtöpaikkaansa. Tuli kuitenkin lisäkäskyllä hienosti luokse. Toisella kerralla vastaantuleva koira hiukan häiritsi, mutta sain Salsan kuitenkin tulemaan vauhdilla luo. Sitten kokeilimme seuraamista imuttamalla tarkoituksena saada koira seuraamaan juuri oikeassa paikassa. Minulla oli makupaloina keitettyä sydäntä/kieltä, mikä ei tainnut olla riittävän herkullista, sillä Salsan keskittyminen herpaantui välillä muitten koirien takia.

Tunnistusnoudon alkeita varten saimme jokainen oman tunnarikapulan ja viisi metallista, reiällistä kuppia. Aikamme kapulaa käpälöityämme se laitettiin maahan, makupala päälle ja kuppi peitoksi. Pieni lenkki koiran kanssa ja kehut kun koira merkkasi oikean piilon ja sai sieltä namin. Tehtävää vaikeutettiin lisäämällä myös tyhjät kipot maahan. Tämä oli kivaa ja helppoa!

Viimeinen tehtävä oli piilossa käväiseminen koiran istuessa paikallaan. Ensin ohjaaja vain käväisi piilossa kääntymässä, tuli palkkaaman koiran ja kävi uudestaan piilossa laskien tällä kerralla kolmeen. Salsa istui hievahtamatta paikoillaan koko ajan. Itsestäni tuo Salsan varmuus paikallaoloissa on ihan ihmeellistä. En tiedä, laittaisiko outo paikka koiran sen verran 'kipsiin' ettei tuo uskalla hievahtaa siitä, mihin se on jätetty. Mutta tosi hienoa, että saadaan pelkkiä onnistumisia paikallaoloista vieraassa ympäristössä ja vielä häiriön alla. Jospa siitä jäisi joku 'malli' Salsan aivoihin.

Kotiläksyksi saimme hypyn, imutus-seuraamisen, luoksetulon ja paikallaolo-piiloutumiset. Sunnuntaina luvassa onkin sitten haun alkeita.

Nähtiin Vuk-veli

2009-02-09T12:38:00.003+02:00

Lauantaiksi suunnittelemani kouluttautumismatka Tuusulaan jäi tekemättä, koska luvassa olisi ollut vain parisen tuntia koulutusta ja Nina lupasi tulla sunnuntaina mahdollisesti meille päin. Niinpä sitten Tuusulan sijasta ajelimmekin eilen Saloon tapaamaan velipoika Vuk'ia sekä emäntäänsä Suvia. Nina tuli paikalle Kaijan kanssa.

Olimme ensin sisällä ja pennut saivat tutustua (kävi pikaisesti) ja telmiä yhdessä. Meinasi saada huonekalut kyytiä, kun telmiminen oikein pääsi vauhtiin. Kivaa näytti olevan molemmilla! Me kaksijalkaiset pysyttelimme poissa tieltä ja pidimme tavaroista kiinni :) Vuk oli selvästi uros ulkomuodoltaan. En ole tiennyt, että jo tässä iässä erot sukupuolessa näkyvät noin selvästi.

Kun suurin leikki-innostus oli talttunut, menimme ulos kuvattavaksi. Nina otti pennuista muutaman kuvan yhdessä ja erikseen. Salsa oli kovin totinen kuvissa, mutta käyttäytyi muuten hienosti Kaijan ollessa hihnojen toisessa päässä. Kuvauksen jälkeen Nina halusi vielä nähdä vähän pentujen osaamista: perusasento ja siirtymiset menivät meiltä hienosti. Näyttelyjä silmällä pitäen Kaija handlasi molemmat pennut ilman ongelmia. Nina kyseli, onko Tampereen näyttelystä oltu minuun yhteydessä. Siellä kun pentuluokka on 7-9 kk. Ilmankos en saanutkaan ilmoittautumista tehtyä netin kautta, vaan laitoin lomakkeen postissa menemään... No, tulipahan sekin lauantai sitten vapaaksi muille puuhasteluille.

Vuk & Salsa kuva: Nina Palmu

Kosketusalusta

2009-02-06T16:41:00.003+02:00

Perehdyimme eilen Salsan kanssa kosketusalustan saloihin. Kolmen tahattoman onnistumisen jälkeen Salsa näytti hoksanneen, mistä oli kyse ja kävi koskemassa tassulla laittialle heittämääni hiirimattoa. Matto oli n. 1,5 m päässä minusta. Lopulta homma taisi käydä vähän tylsäksi, sillä Salsa teki itsestään pienen kerän täsmälleen alustan päälle :) Tänään jatkoimme harjoitusta ja vähän piti Salsan ensin miettiä, mitä pitikään tehdä, mutta palautuihan juttu sitten mieleen. Ja nyt älysin lopettaa ajoissa.

Jotenkin minulle on Salsaa kouluttaessa tullut sellainen olo, että kehu on makupalaa parempi palkka Salsalle. Tai ehkeivät makupalat ole olleet tarpeeksi herkullisia... Pentu ei mene kehumisesta mitenkään 'onnesta mykkyrälle', mutta jotenkin oppi menee paremmin perille, jos kehun. Useimmiten käytän tietysti sekä namia että kehumista. Esim. paikallaolo on kuitenkin sellainen, jossa kehumisella näyttää olevan hirmuinen vaikutus, kun koiraa ei pääse kaukaa palkkaamaan muuten. Tai sitten Salsa vain kaipaa sanallista vahvistusta sille, että tekee oikein ja sitä kautta saa varmuutta lisää.

Salsa ei ole kuukauteen pissannut sisälle, joten palautin paremmat matot lattioille. Osaa jo selvästi pyytää ulos menemälle olohuoneen ulko-ovelle.

Jotain on sentään tehty

2009-02-04T21:54:00.003+02:00

Pentujatkokurssin ohjelmassa oli tällä viikolla teorialuento. Saimme parin tunnin ajan lisää tietoa koiran oppimisen edellytyksistä ja esteistä. Tulipa siellä uusiakin juttuja.

Olen koittanut treenata Salsan kanssa päivittäin. Tuntuu vain siltä, ettei vuorokaudessa ole tarpeeksi tunteja. En tiedä, olemmeko edistyneet kotitehtävien kanssa ollenkaan... No, paikoillaan istumassa Salsa pysyy paljon paremmin kuin ennen. Nyt istuisi ruokakupin vieressäkin vaikka miten pitkään odottamassa lupaa syödä. En kyllä ole vaatinut kuin vaihtelevan pituisen katsekontaktin ennen kuin annan luvan syömiseen, mutta hötkyilemättä ja maltillisen näköisenä Salsa lupaa odottaa.

Ajattelin myös ottaa käyttöön kosketusalustan. Tällä hetkellä emme vielä alustan käytöstä hyödy, mutta sekin aika tulee vielä. Ja onpahan ajankulua ja päänvaivaa Salsalle :) Eilen illalla aloitin naksuun ehdollistamisen. Joskus pikkupentuna naksuttelin, mutta sitten koko juttu unohtui ennen kuin mitään ehdollistumista ehti tapahtua. Fenjan kanssa naksutin toimi tosi hyvin, joten en tiedä itsekään, miksen ole sitä ottanut kunnolla käyttöön Morriksen tai Salsan kanssa. Ehkä sekin puute tästä korjautuu ihan lähi aikoina. Kosketusalustana käytän hiirimattoa. Vähän jo sitäkin eilen kokeilimme, mutta tänään hain netistä ohjeet ja jospa vaikka huomenna pääsisimme niitä noudattamaan. Tämä ilta kun meni ulkoillessa. Olimme Salsan kanssa kahdestaan kävelyllä, joten pystyin tekemään perusasentoja, paikallaanoloja ja pari luoksetuloa (tulee hienosti lähelle ja suoraan istumaan) lenkin lomassa. Melkein aina minulla on molemmat koirat ulkona mukana (ja metsässä vapaana), jolloin Salsan huomio on enemmän Morriksessa kuin minussa.

Olen alustavasti suunnitellut Tuusulaan ajamista lauantaina. Olisi kiva päästä taas näyttämään Salsaa Ninalle ja samalla voisi jo miettiä maaliskuista näyttelyä ja saada vähän vinkkiä sinne treenaamiseen.

5 kk

2009-01-31T20:51:00.003+02:00

51,5 cm ja 11,8 kg

Pentujatkokurssilla

2009-01-27T21:09:00.002+02:00

Turussa oli viime viikonloppuna kv-koiranäyttely. Menimme Ilonan kanssa katsomaan, josko näkisimme tuttuja. Joitain tuttuja kehän laidalla olikin, tosin enimmäkseen tuttuja ihmisiä. Reissumme lipsahti shoppailun puolelle ja reppuun kertyi Salsalle punainen puolikuristava nahkapanta, taistelulelu sekä molemmille koirille nimilaatat: Salsalle kimaltavilla kivillä, Morrikselle alumiinin harmaana. En kyllä tiedä, missä Morris laattaansa tarvitsee, karkumatkat kun voivat alkaa eteisestä tai sitten koiran juostessa ilman pantaa metsässä.

Tänään sitten saamattomuus koirankoulutuksen suhteen loppui taas vähäksi aikaa. Aloitimme nimittäin Salsan kanssa Leinosen Janitan pentujatkokurssin. Ryhmässämme on neljä koiraa, joten yksi kerta kestää vain 45 min. Opetus oli varsin tehokasta ja ilman sen kummempia pohjustuksia aloitimme noudon alkeista. Eli koiran kanssa piti taistella lelusta, irrottaa ja kutsua koira sitten lelu suussa luokse jatkamaan leikkiä. Muutama onnistumisen saimme aikaan, mutta Salsan oli vähän vaikea keskittyä eikä uusi lelukaan ilmeisesti ollut riittävän tuttu/hyvä, sillä minun irrottaessani otteen lelusta Salsankin leuat aukesivat.

Seuraavaksi aiheena oli eteenmeno. Menimme koiran kanssa yhdessä ruokakupille, jonne koiralle laitettiin makupala. Koira vedettiin pois kupilta ja makupaloja lisättiin niin ettei koira enää ylettynyt niihin. Yhteensä kupille tehtiin kolme lähetystä, jokainen kerta vähän edellistä kauempaa. Koiran päästyä kupille ohjaaja kiirehti vielä lisäämään herkkuja. Salsa lähti vähän epävarmasti irtoamaan, mutta tajusi kuitenkin, mistä oli kyse ja jopa jäi viimeisellä kerralla odottamaan kupin luo täydennystä eikä tullut minua vastaan.

Luoksetuloharjoituksessa koira jätettiin istumaan Janitan pitäessä koiran takana hihnasta kiinni. Koiraa kohti käännyttiin kahdesti matkan varrella ennen kuin viimeisessä pysähdyspaikassa Janita antoi luvan kutsua koira luokse. Meillä paikallaolo on edelleen vähän niin kuin harjoituksen asteella ja ajattelin, että Salsa nousee seisomaan heti kun huomaa jäävänsä yksin. Vielä mitä, neiti istua kökötti hievahtamatta vaikka kävelin reippaasti poispäin, käännyin välillä kehumaan ja jatkoin kauemmas! 'Tänne'-kutsusta tuli vauhdikkaasti suoraan luokseni. Toisella kerralla muut olivat häiriönä kutsuen koiraa, mutta eipä Salsa mitään välittänyt, vaan kiisi suoraan luokseni. Vähänkös olin ylpeä :)

Luoksepäästävyysharjoituksessa koira pidettiin sivulla kontaktissa ja Janita kävi ensin kävelemässä vähän kauempaa koiran ohi. Myöhemmillä kerroilla ohitus tapahtui koiraa hipoen ja viimeisellä kerralla Janita kävi koskemassa koiraa leuan alta. Hyvin meni tämäkin.

Lopuksi vielä sivulletuloja ja yksittäisiä askelia sivulle ja eteen, käännöksiä ja peruutusta. Salsa kyllä osasi, mutta huolellisuus selvästi kärsi siitä, että minulla oli koko ajan makupala kädessä. Neiti ei olisi malttanut yhtään odottaa palkkaa, vaan alkoi hyppiä kättä vasten. Peruuttaminen oli uusi juttu eli siinäpä meille tekemistä.

Kaikki em. jutut tulivat myös kotiläksyksi. Aikaa treenaamiseen on ensi viikon luentokerran takia pari viikkoa. Kiva saada uusia juttuja, sillä eipä niitä koskaan tule itse keksittyä, vaan koiran kanssa puuhailut tahtovat mennä opittujen asioitten teettämiseen.

Hoikkeliini ilmoitettiin näyttelyyn

2009-01-19T21:36:00.002+02:00

Salsa sai tänään aamulla viimeisen rokotuksen tällä erää. Alakulmahampaat ovat vasta alullaan ja vielä väärällä puolella ylähampaita. ELL käski seurailla tilannetta ja antoi valmiiksi ohjeet hampaiden auttamiseksi oikeaan asentoon. Eläinlääkärin vaa'alla neiti painoi 10,3 kg. ELL totesi pennun olevan turhankin hoikan, painoa voisi kuulemma olla enemmänkin. Niin varmaan voisikin, sillä lomaviikko hoikensi Salsan linjoja. En nimittäin osannut ennakoida lisääntynyttä energiantarvetta. Nyt kun elämä taas on normaaleissa uomissaan, uskoisin kylkiluiden saavan pian vähän pehmustetta päälleen. Kotona mitattaessa Salsa oli 47,5 cm korkea.

Illalla palauttelimme mieliin, mitä osaamme ja hyvin on kaikki opit Salsan muistissa, minkä melkein arvasinkin. Morris oli myös innolla mukana touhuilemassa ja eiköhän tuokin jotain opi samalla, kun koulutan Salsaa. Ja ehkä iän myötä Morriksestakin on tullut hieman keskittymiskykyisempi ja kärsivällisempi, jolloin oppi menee helpommin perille :)

Ilmoitin Salsan Tampereen KV koiranäyttelyyn maaliskuussa. Halvempi ilmoittautuminen päättyi tänään ja olen jo ennen joulua miettinyt, josko uskaltautuisimme kehään. Nyt sitten on melkein pari kuukautta aikaa treenata kehätaitoja. Vähän kyllä jännittää, sillä eipä sitä koskaan tiedä, miten ensimmäinen kerta kehässä sujuu ja mitä pentu saa päähänsä...

Terveiset Gambiasta!

2009-01-18T16:22:00.004+02:00

Perheemme vietti viikon loman lämpimässä ja aurinkoisessa Afrikassa. Matka oli varmasti ikimuistoinen meille kaikille. Kuvassa olevan sarvikuonon kohtasimme keskellä tietä senegalilaisessa luonnonpuistossa.

Myös koirilla oli erilainen viikko, lomailua ei välttämättä niinkään, mutta aktiviteetteja kuitenkin riittämiin ainakin ulkoilun puolesta. Isäni asui viikon koirien kanssa meillä kotona ja teki päivittäin metsälenkkejä pitkin korpia. Hyvin olivat pärjänneet, vaikka etukäteen vähän mietin, miten Salsan kanssa sujuu. Salsasta olikin ehtinyt tulla ihan isäni koira. Kun nimittäin esittelimme tuliaisiksi tuomiamme djembe-rumpuja, jotka vähän pentua ihmetyttivät, se haki tukea isästäni.

Koirat olivat kyllä ihan iloissaan kun perjantaiaamuna tulimme kotiin. Joskin portaille asti meitä tervehti komea vahtihaukku, kun pimeässä ja kylmässä aamussa kolistelimme ovella. Eli Salsasta lähtee nykyisin ääntä. Muutenkin pentu tuntuu kovasti kasvaneen ja muuttuneen turkiltaan selvästi isoksi tytöksi: hännän paksuus on varmaan tuplaantunut ja komeat villahousutkin pyöristävät neidin takareisiä. Ja suusta ovat kadonneet loputkin maitohampaat. Ennen lomaa koittelin kulmureita eivätkä ne minusta juurikaan edes heiluneet, mutta niin vain olivat viikon aikana nekin kadonneet suusta. Hyvä juttu, että lähtivät itsekseen!

Pikkuhiljaa pitäisi taas saada kiinni arjen rutiineista. Kunhan nyt sopeutuisi tähän kylmyyteenkin ensin. En edes kunnolla muista, mitä viimeksi Salsan kanssa olemme oppineet ja täytyykin taas ottaa itseä niskasta kiinni, jotta vanhat jutut palautuvat mieleen. Taitaa Salsalla olla asiat paremmin muistissa kuin emännällään...

Nyt kyllä väsyttää

2009-01-03T23:01:00.002+02:00

Lähdimme reippaina tyttöinä ajelemaan aamulla 7 jälkeen kohti Tuusulaa. Mielestäni ilma ei ollut mitenkään erityisen kylmä, kun ulkoilutin koirat, mutta auton mittari näytti -18 C. Hrrr... Matka meni mukavasti ja navigaattori opasti meidän suoraan perille hallille.

Pihalla Salsa ei ollut ihan varma, onko Nina tuttu, mutta sisällä sitten Nina sai kunnon halit ja pusut pennulta(an). Reippaana tyttönä Salsa teki tuttavuutta myös Vivan äidin Ullan kanssa ja monta tosi mallikasta noutoa tennispallolla. Toi pallon joka kerta suoraan takaisin Ullalle eikä edes miettinyt yksin leikkimistä tms. Vaikka eipä tuo minunkaan kanssani niin tee. Vähänkös olin ylpeä. Ensimmäinen varsinainen tehtävämme oli perusasento ja siihen liitettiin sitten luoksepäästävyysharjoitus. Hyvin meni. Salsa jää perusasennossa joskus vinoon ja sain vinkit koiran takapään aktivoimiseksi eli pienellä sivuaskeleella ja uudella käskyllä koira saadaan korjaamaan asento oikeaksi. Tämänkin Salsa hoksasi ja tiedän nyt, miten treenaamme. Tämän alkulämmittelyn jälkeen Salsa pääsi häkkiin lepäämään ja seurasin muitten koirakkojen treenejä.

Myös Cami-sisko saapui paikalle ja oli tosi mukava nähdä, mitä siskolikka jo osaa. Kateellisena seurasin Camin hienoja paikalle jäämisiä ja luoksetuloja. Meillä molemmat ovat vielä alkutekijöissään, kun niitä ei kerran ole treenattukaan. Cami on minusta hyvin paljon saman näköinen kuin Salsa, vaikka onkin väriltään paljon vaaleampi. Ihan selvät siskokset :)

Seuraavaksi, kun vuoromme tuli, otimme luoksetuloja. Ensin menin polvilleni ja ohjasin pennun makupalalla eteen jalkojeni väliin istumaan. Muutaman onnistumisen jälkeen seisoin polvet koukussa. Pääsimme jyvälle tästäkin harjoituksesta. Myöhemmin kuitenkin jostain kumman syystä Salsa juoksikin ohitseni ja meni taakseni istumaan. Ei siis livistänyt omille teilleen vaan kökötti selkäni takana. Saimme vielä näyttää maahanmenon ja istumisen ja ihan lopuksi leikkiä ennen kuin treenit olivat osaltamme ohitse. Viimeistään nyt uskon, että kaninkarvaa ei voi käyttää palkkana, sillä Salsa omii sen itselleen, ei tule se suussaan lähelle ja on vähän sen näköinen, että 'uskallapas tulla ottamaan aarre pois'. Lankaluulla leikkiminen onnistui ihan eri tavalla.

Kaiken kaikkiaan oli tosi mukavaa päästä treenaamaan muitten no-how'laisten kanssa. Etukäteen vähän mietin, miten Salsa toimii vieraassa ympäristössä tai malttaa pitää kontaktia, mutta se huoli oli täysin turha. Muitten treenatessa pentu lekotteli tai nukkui kaikessa rauhassa omassa häkissään häiriöistä huolimatta, mikä oli hienoa huomata sekin. Varmasti menemme toistekin.

Eväät kotiin:

takapääjumppa perusasennon korjaamisessa
huomio omaan asentoon koiran ollessa perusasennossa
luoksetulot ja koira eteen lähelle istumaan
istumiset ja maahanmenot lähellä ohjaajaa (käsiavusteen ajoitus ja häivytys)
taisteluleikkituokio päivittäin (puput eivät juokse suuhun eivätkä lennä)
koiran vapauttamiseen iloisempi äänensävy

Tuusulasta ajelimme vielä Lopelle Katia moikkaamaan. Salsa käyttäytyi hienosti kylässä ja kun olimme tutustuneet perheen uuteen taloon, pentu nukkui sikeästi, kävi välillä perheen pojan kanssa ulkoilemassa ja jatkoi taas uniaan. Olimme kotona vasta puoli yhdeksältä, joten tulihan siinä päivälle pituutta ja paljon uusia ja mukavia kokemuksia. Eipä ihme, jos meitä nyt väsyttää!

Selvittiinhän siitä vuodenvaihteesta

2009-01-01T19:27:00.003+02:00

Mietin jo etukäteen, mikä olisi paras tapa viettään uutta vuotta Salsan kannalta. No, kotona olimme joka tapauksessa. Ajattelin sitten, että ihan normaali meno, koska asumme kuitenkin pienellä omakotialueella, missä kukaan ei paukuttele ihan talon nurkalla. Jo parina päivänä metsälenkillä oli kuulunut jostain kaukaa paukuttelua, mihin Salsa ei reagoinut mitenkään. Kävimme pissalla ennen klo 18, jolloin oli vielä hiljaista. Sitten kun seuraavan kerran piti mennä ulos, pauketta olikin jo enemmän eikä pissaaminen enää onnistunutkaan, vaan äänet selvästi hiukan pelottivat pentua. Kävimme vielä pari kertaa ulkona kokeilemassa, mutta sitten käärin suosiolla matot rullalle. Majoittauduimme makuuhuoneeseen ja laitoin telkkariin reilusti ääntä. Kovimman räiskeen ajaksi annoin vielä Salsalle pureksittavaa. Ulos uskaltauduimme reilusti yhden jälkeen, jolloin silloinkin vielä jossain kauempana paukkui, mutta oma alueemme oli jo hiljentynyt. Morris oli mukana eikä pelkää paukkuja ollenkaan, ja Salsakin hiukan kuunteli ääniä, muttei ollut mitenkään ihmeissään tai jännittynyt. Toivottavasti illasta ei jäänyt mitään pelkoja pennulle. Olisi pitänyt vaan tyynesti unohtaa ulkoilut koko illaksi eikä kokeilla ensin :( Hyvin pärjäsi Salsa pissaamatta koko illan.

Tämän vuoden aloitimme reippaasti ja teimme koko perheen eväsretken Raision Kullavuorelle. Koirat saivat juosta suurimman osan matkasta (yhteensä muutama kilometri) vapaana, mutta liikkeellä oli muitakin, joten koirat joutuivat olemaan hihnassakin. Päivittäiset metsäpyrähdyksemme eivät Salsaa juuri rasita, mutta vajaan kolmen tunnin ulkoilu vaati kotona pitkät unet ennen kuin pennun akut olivat taas täynnä.

Olemme näillä näkymin menossa lauantaina Tuusulaan Ninaa moikkaamaan ja samalla vähän kouluttautumaan. Teemme Salsan kanssa tyttöjen retken ja tulemme kotiin Läyliäisissä asuvan ystäväni perheen kautta.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

2008-12-31T17:39:00.002+02:00

Lisäsin Salsan galleriaan joulukuisia kuvia. Uusimmat tältä iltapäivältä. Vihdoinkin ulkona oli suunnilleen tarpeeksi valoa! :)

Huomenna 4 kk

2008-12-29T15:42:00.005+02:00

Sain vihdoin tänään otettua uuden objektiivini mukaan metsälenkille. Muutamana päivänä on ollut hieno, kirkas ilma, mutta tänään taivas oli taas paksussa pilvessä eikä valo taaskaan meinannut oikein riittää. Parempina päivinä taas on ollut muita menoja niin, ettei kunnon lenkkeilyä valoisana aikana ole ehtinyt tehdä. Objektiivi toimii kuten odotinkin, nyt vielä taivaalta kunnon valot päälle, niin pääsen sitä kunnolla testaamaan.

Salsa täyttää huomenna 4 kk. Tänään oli aamulla toinen rokotuskerta, mikä sujui hienosti ja lääkäri kehui Salsaa reippaaksi ja rohkeaksi. Salsa painaa n. 9 kg ja oli eilen 45 cm korkea. Vaikka lääkärissä olikin reipas, niin muuten maailmaan on tullut paljon ihmeellisiä asioita. Iltakävelyllä kivinen rajapyykki, tänään metsässä kaatuneen puunrungon juurakko, ulos astuva naapuri iltapimeässä jne. ovat saaneet aikaan pystyt niskakarvat ja 'bof-bof' -haukahdukset. Naapuria emme lähteneet tien toiselle puolelle taputtelemaan, mutta muut ihmetykset olemme käyneet yhdessä katsomassa lähempää eikä niissä mitään erityistä sitten olekaan ollut.

Ninalta mukaan saamamme penturuoka loppui eilen ja nyt maistuu saman merkin aikuisruoka. Vähitellen voisi varmaan alkaa siirtyä kahteen ateriaan/pv, mistä Salsa luultavasti on hyvinkin eri mieltä.

Mikaelin kaverin perheessä on kolmisen viikkoa Salsaa nuorempi husky-poika ja lauantaina viimein teimme iltakävelyn Jakea moikkaamaan. Kyllä Salsa ensin mietti häntä koipien välissä, että mikä on homman nimi, mutta pian pennuilla oli tosi hyvät painit ja takaa-ajot käynnissä. Kerrankin Salsa sai sydämensä kyllyydestä roikkua niskassa ja karvoissa, juosta edellä ja perässä ilman että toinen olisi kiljunut apua tai hermostunut, niin kuin Morriksen kanssa usein käy. Pennut ovat saman kokoisia, joten leikki oli sikälikin tasaväkistä. Vihdoin Salsalle löytyi sopiva koirakaveri.

Olemme myös pitkästä aikaa vähän opiskelleet ja uutena asiana otin vähän liikkeestä seisomista. Perusasennosta olen tehnyt 'siirtyvän' eli otan pienen pienen askelen eteen ja annan sivulle-käskyn. Noutokapulan (siis jälkikapulan) Salsa osaa nostaa lattialta. Luovutus tosin on malttamaton ja kapula putoaa saman tien käteeni kun kuonon on sopivalla korkeudella. Eli pitänee nyt vahvistaa tuota kapulan pitämistä.

Arki edessä jälleen

2008-12-26T21:17:00.002+02:00

Hyvin siitä joulusta selvittiin (ja Salsakin selvisi): viimeisiä pyhiä vietellään. Pentu on ollut niin kiltti ja helppo kuin vaan olla voi. Kuusesta ei ole ollut tippaakaan ihmeissään tai kiinnostunut. Joulun kunniaksi laitoimme paremmat matotkin lattialle ja puhtaana ovat pysyneet. Itsestä tuntuu, ettei ole viikkoon ehtinyt ajatella kuin muitten tarpeita ja mukavuutta, joten ihan kiva kun arki taas alkaa ja ehkä ehtii tehdä enemmän itseä kiinnostavia asioita. Koko perheellä tosin loma jatkuu, joten mihinkään normaaliarkeen emme vielä palaa. Lapsetkin ehtivät loppiaisen jälkeen vain päiväksi kouluun ennen kuin suuntaamme kaikki viikoksi Gambiaan.

Aattona kun sukua oli meillä enemmänkin koolla isovanhempia ja pieniä serkkuja myöten, Salsa veteli sikeitä keittiössä. Käyttäytyi muutenkin mallikelpoisesti eikä hötkyillyt tai villiintynyt vaikka menoa aika ajoin riittikin. Pysyttelipä poissa jaloista. Pienimmästä vieraasta, vuotta itseään vanhemmasta Eliotista Salsa olisi tykännyt kovasti ja halusi kulkea pojan perässä tämän kasvoja tai takaraivoa välillä lipoen. Tästä ei Eliot tykännyt yhtään ja hellyydenosoituksia piti sen takia vähän hillitä. Koirat saivat pari herkkupalapakettia sekä siili- ja fasaanipehmot, joista siili on Salsan suosikki, koska se sopii hyvin suuhun ja vinkuu.

Joulupäivänä vierailimme taas maalla Villen kotona. Talo ja tavat olivatkin jo kuusenhakureissusta tuttuja. Sen sijaan Villen kummit olivat uusia tuttavuuksia ja etenkin Pekalle piti pari kertaa sanoa 'bof'. Tänään sama toistui, kun olimme minun vanhempieni luona Turussa ja rappukäytävässä tuli vieraita ihmisiä vastaan. Nyt en sitten tiedäkään, miten moiseen käytökseen pitäisi suhtautua... Kaupunkilähiön menoa ihmetellessä oli pissaaminenkin tosi työn takana. Salsan pää pyöri kuin pöllönpojalla, kun koko ajan jossain näkyi auto/ihminen/koira tai kuului auton/ihmisen/koiran ääniä ja kaikki piti tietysti nähdä ja kuunnella, niin että tarpeitten teko unohtui kokonaan. Vietimmekin melkoisen osan reissusta ulkona, mikä kieltämättä kiristi hermojani, kun tiesin muitten istuvan jouluherkkujen ääressä. Kotona kun Salsa edelleen käy pissalla 1,5 - 2 t välein päivisin, niin tällä kyläreissulla 4 t meni ihan hienosti pissaamatta.

Kyläilyjen lisäksi emme sitten olekaan ehtineet kuin ulkoilemaan. Sää on vihdoin kylmentynyt hiukan ja koirat pysyvät puhtaina ja kuivina lenkeillä. Ihanaa, vaikkei Salsa juuri kuraa kerääkään turkkiinsa. Morrista pitää kuitenkin pukea kurahaalariin ja tassuja kuivata molemmilta märemmillä keleillä.

Joulu on jo ovella...

2008-12-23T16:04:00.005+02:00

Enää yksi yö ja sitten koittaa meidän pennun ihka ensimmäinen joulu. Saa nähdä, mitä Salsa tuumaa joulutohinasta, kuusesta yms. Pukkia meille ei taaskaan sisälle asti tule. Ehkä olisikin pitänyt tilata pukki ihan Salsaa varten :) Lahjoin itseäni tilaamalla kameraan uuden 70-300 mm putken. Melkein pari vuotta kesti ennen kuin kyllästyin kittiputkeeni. Vielä en ole oikein päässyt uutuutta testaamaan, kun päivisin on niin pimeä ja aikakin on kulunut jouluvalmisteluissa.

Tänään teimme Salsan kanssa iltapäivälenkin kahdestaan, kun Morris oli jo ulkoillut Mikaelin kanssa. Jonkin matkaa Salsa selvästi odotti Morrista: pysähteli ja tuijotti tulosuutaamme. Ihan kivaa meillä oli kaksin ja omatkin hermot saivat lepoa, kun ei tarvinnut vahtia ja kieltää Salsan hyökkäyssuunntelmia Morriksen kimppuun. Kun pääsimme taas pihaan, tuuli lennätti mustaa jätesäkkiä tietä pitkin. Mikä tilaisuus! Ensin Salsa katsoi säkkiä karvat pörhöllään, mutta kun se pysähtyi, menimme yhdessä katsomaan mokomaa. Pentu tuli ihan reippaasti kun kutsuin sen lähemmäs eikä säkissä sitten enää mitään outoa ollutkaan.

Ilmoitin meidät Leinosen Janitan pentujatkokurssille. Kurssi on hiukan kalliimpi kuin Nooran kurssit, mutta uskon että saamme paremman vastineen rahoillemme.

Lopuksi vielä pari eilistä kuvaa kaunokaisestamme.

Pimeää ja tylsää

2008-12-19T21:22:00.003+02:00

Aina vaan sataa ja on pimeä :( Aamuisinkaan ei ehdi enää tulla valoisaa ennen kuin metsälenkkimme on tehty. Onneksi sentään päivälenkki ehditään tehdä päivänvalossa, joka tosin on sekin aika hämärä kun taivas tuntuu olevan pysyvästi paksussa pilvessä. No, muutama päivä enää, niin päivä alkaa taas pidentyä.

Soittelin eilen Ninalle ja kyselin, mitä ruokaa Salsa seuraavaksi alkaa syömään. Penturuoka ei ihan vielä ole loppu, mutta säkin pohja pilkottaa jo, ja halusin käydä ajoissa ostamassa uuden säkin, ettei ruoka sitten lopu joulunpyhinä. Juttelimme samalla kaikenlaista pennuista. Nina käski kurkkaamaan Salsan suuhun ja huomasin, että alhaaltakin etummaiset hampaat ovat jo vaihtuneet ja sekä ylös että alas ovat ilmestyneet P1- ja P2-hampaat. Myös oikean alakulmahampaan viereinen etuhammas on jo pudonnut. Lupasin nyt ainakin alustavasti, että menemme tammikuun alussa Tuusulaan kouluttautumaan ja näyttäytymään. Jos vaikka saisimme velipojan Paimiosta mukaamme, niin olisi matkaseuraakin.

Minua jäi sen verran kaihertamaan pentukurssilta jääneet huonot fiilikset, että laitoin tänään s-postia Leinosen Janitalle ja kyselin, josko hänen tammikuussa alkavalle pentujatkokurssilleen mahtuisi mukaan. Morriksen kanssa kävimme aikoinaan Janitan erittäin pätevän tuntuisen pentukurssin.

Huomenna on taas mittauspäivä. Salsa tuntuu kasvaneen silmissä tällä viikolla, joten kiva nähdä, onko kasvu todellista vai kuviteltua.

Pentukurssi päättyi

2008-12-17T11:35:00.002+02:00

Selvitimme pentukurssin kunnialla loppuun eilen. Tosin tuo viimeinen kerta oli minusta yhtä tyhjän kanssa. Paikalla oli suunnilleen puolet kurssilaisista eli aikaa olisi ollut tehdä vaikka mitä, mutta pysyttelimme tiukasti ohjelmassa. Ensin siis kuuntelimme pitkään kouluttajan negatiivissävyistä selitystä koiranäyttelyistä ('itse valitsen koiran aina käyttöominaisuuksien perusteella'), minkä jälkeen jokainen vuorollaan esitti koiransa vähän niin kuin näyttelyssä. Tämän jälkeen tehtiin pari luoksetuloa ihmis-koira -kujan läpi ja vielä pujoteltiin häiriöryhmän ympäri koiran pitäessä kontaktia ohjaajaan. Koko ryhmä selvitti tehtävät hienosti ja ongelmitta. Mitään uutta emme siis oppineet, kunhan selvisi, mitä koira jo osaa. En ymmärrä, miksei aikaa käytetty vaikka vanhojen juttujen kertaamiseen ja oppimisen tarkistamiseen tai vaikka annettu vähän vinkkiä, miten tästä edetään. Lopuksi vielä saimme kuulla, miten hyvää ruokaa Eukanuba on koiralle ('kuivamuona on erinomaista ja pitkän kehityksen tulos') ja jokainen sai pussillisen ruokaa mukaansa. Omani kyllä 'unohdin' halliin... Tämän viimeisen kerran takia jäi vähän huono maku koko kurssista, ja aloin jo miettiä pentujatkokurssin mielekkyyttäkin. Pitäisi varmaan antaa vetäjälle palautetta, että puhuisi vähemmän ja kouluttaisi enemmän ;)

Nina pitää porukalleen koulutuksia lauantaisin Tuusulassa ja olen vähän miettinyt, josko joku lauantai hurauttaisimme paikalle. Tekisi niin kovin mieli saada Ninan arvio Salsasta ja meidän osaamisestamme.

Salsa kävi kaupungilla ja tapasi poliisit

2008-12-14T23:03:00.002+02:00

Tänään viimein sää oli mukava ja aikatauluihinkin sopi visiitti suuressa cityssä eli Turun keskustassa. Otin siis heti vakavasti kurssinvetäjämme kehotuksen viedä Salsaa erilaisiin paikkoihin ;)

Lähdimme tyttöjen kesken liikkeelle (Ilona tuli mukaan) jouluikkunoita katselemaan. Menimme kaupungille jo tuntia ennen kauppojen avautumista, jotta kaduilla olisi vielä rauhallista. Veimme auton työpaikkani parkkihalliin, mistä kiipesimme porraskäytävää pitkin kadulle ilman mitään ihmettelyä tai ongelmia. Ihmisiä ei tosiaan ollut liikkeellä kuin joitain harvoja, mutta hajuja riitti talojen kivijaloissa ja tolpissa. Yliopistonkadulla kävelemisessä ei ollut mitään ihmeellistä, katselimme rauhassa Stockan jouluikkunaa ja Salsa sai rapsutukset mieheltä, joka tunnisti rodun kaverinsa koiran perusteella. Seuraavaksi menimme sisälle Hansa-kortteliin ja sain Salsan hienosti pitämään kontaktia kun ihmisiä tuli vastaan. Salsa ei ihmetellyt yhtään ostoskeskusta, joten kävelimme vain sen läpi ja päätimme mennä vielä torin yli Wiklundin ikkunaa katselemaan. Torilla oli puluja, joita olikin kiva hätistellä lentoon.

Kun tulimme taas takaisin torin yli ja olimme jo pääsemässä kadunreunaan, viereen pysähtyi poliisien maija. Mietin heti, että onko koiran päästäminen torille kiellettyä torin ollessa tyhjänäkin... No, autosta nousi miespoliisi, joka tuli luoksemme ja kysyi hymyillen, että 'onko se tervu?', meni kyykyyn ja sai saman tien Salsan syliinsä. Oli kuulemma menossa huomenna hakemaan grotskua itselleen Jyväskylästä. Hetken juteltuamme autosta tuli naispoliisi myös pentua ihmettelemään ja kertoi, että hänellä on samasta pentueesta tervu. Juttelimme jonkun aikaa, kunnes poliisit siirtyivät kahvijonoon ja me jatkoimme matkaa jälleen Hansa-kortteliin. Nyt ihmisiä olikin jo paljon enemmän, mutta upeasti kontaktia pitäen Salsa kulki mukanani eikä edes vilkaissut alle metrinkään päästä ohitettavia tai ohikulkevia ihmisiä. Mahtava koira! Kadulla tapasimme vielä tädin, joka sanoi työnsä puolesta tapaavasa malinois'ta ja kehui Salsaa hyvinkasvatetuksi - tämä kun vain istui sievästi paikoillaan naisen tullessa juttelemaan ja rapsutellessa pentua leuan alta :) Muutenkin huomasin ihmisten katselevan meitä, kun Salsa kulki vierelläni remmi löysällä ja minua katsoa killittäen. Siinäpähän ihailivat kateellisina ;D

Meillä oli siis tosi onnistunut kaupunkikävely. Pitää miettiä, mihin pennun kanssa seuraavaksi menisi... Pitänee käydä ainakin jossain vieraassa agilityhallissa tms, jossa olisi koiria ja niitten ääniä. Pelkät ihmiset kun eivät pikkuista selvästikään hämmennä. Olen kyllä tosi onnellinen ja ylpeä reippaasta koiruudestamme. Odotin, että joku juttu tänään olisi pentua mietityttänyt ja ihmetyttänyt, mutta eipäs niin vaan käynytkään :)

Voittaja-näyttelyssä

2008-12-13T19:20:00.007+02:00

Salsa on 3,5 kk, 42,5 cm korkea ja painaa 8,2 kg.

Vietin tämän päivän Messarin Voittaja-näyttelyssä. Totuttelin samalla katselemaan 'sillä silmällä' tervuja, sitä kun ei ole tainnut koskaan aiemmin tullut tehdyksi. Tarkoitukseni oli tehdä junamatka, mutta tarkistin arvosteluaikataulun myöhään viime yönä enkä sitten enää varmistanut, miten junat kulkevat lauantaisin. Eipä sitä minun junaani sitten aamulla Turusta lähtenytkään, joten jouduin autoilemaan Helsinkiin. Kurjaa, kun sekä mennessä että tullessa oli pimeää. Suurimman osan matkasta pääsee ajamaan moottoritiellä, mikä oli kyllä tosi puuduttavaa ja yksitoikkoista.

Tapasin myös Ninan ja sain hienon No-How -kalenterin ensi vuodelle. Kiitos Nina! Paljon emme ehtineet kuulumisia vaihdella, sillä Ninalla oli kasvatteja kehissä. Oli mukava katsella upeita koiria ja vielä mukavammalta tuntui muistaa, että kotona meillä on kasvamassa vähintään yhtä upea belgi, mitä kehässä näin. Kaikkia luokkia en seurannut, mutta hyvin punasävyinen päivä näytti tuomarilla olevan. Oma suosikkini ERIn saaneista nartuista valittiin lopulta VSP:ksi.

Ehkä koirien katseluakin hauskempaa oli kuitenkin kuluttaa rauhassa aikaa myyntikojujen seassa ja mukaani tarttuikin muovikassillinen kaikkea tarpeellista ja välttämätöntä. Mitään turhaahan en osta koskaan ;) Koirat saivat tuliaisiksi heijastavat vilkkupannat, jotta piilosen leikkiminen pimeässä metsässä ei enää onnistu ilman minun suostumustani. Lisäksi tietysti piti ostaa leluja ja herkkujakin. Morriksella on ollut ahkerasti leikeissä mukana jo pari vuotta kettu, joka on kestänyt tosi hyvin ja eilen hain Stockalta saman merkkisen fasaanin koirille joululahjaksi. Muita vaihtoehtoja kun kaupassa ei ollut. Messarissa otuksia oli jos jonkinmoisia ja faasani saa kaverikseen pukinkonttiin siilin (joka kyllä muistuttaa marsua...). Lisäksi ostin viimein Kongin ja pitkän, möykkyisen 'madon'. Itselleni hankin viimein vyölle ripustettavan pussukan makupaloja varten.

Pantoja tuli jo testattuakin ja Salsa erottuu hyvin ulkona pimeässä. Morriksen valot sen sijaan jäävät jonnekin korvien taakse ja alle piiloon, niin ettei niitä välttämättä erota. Lapset keksivät, että Salsalla on nyt omat diskovalot - minä kun ehdotin pentua tontuksi tai joulupukin poroksi...

Morris saa aina iltaruoaksi luista lihaa, yleensä broilerin siipiä tai selkiä. Olen aiemmin pilkkonut siivet/selät muutamaan osaan, jotta Morriksen on helppo syödä ne ruokakupilla eikä ruokaa tarvitse kantaa esim. matolle pureksittavaksi. Nyt kun Salsalla on aitaus, olen antanut Morrikselle iltaruoan pilkkomattomana sinne ja koiruus on saanut järsiä ruokansa ajan kanssa. Tyhjä keraaminen ruokakuppi unohtuu usein aitaukseen ja Salsa käy nuolemassa sen tarkasti puhtaaksi. Yhtenä iltana näppärä pikkuisemme sitten otti kauniisti kupin suuhunsa ja lähti viemään sitä jonnekin. Itse seurasin tapahtumaa sängystä ja varauduin jo kuulemaan särkyneen kupin helähdyksi, kun se tipahtaisi pennun suusta eteisen laattalattialle... Vielä mitä, Salsa vei kupin sievästi olohuoneen matolle ilman yhtäkään kalinaa tai kolahdusta. Että olin taas ylpeä neidistä :)

Maitohampaat lähtevät

2008-12-12T11:38:00.003+02:00

Salsa on menettänyt ensimmäiset etuhampaansa. Pari päivää sitten huomasimme, että ylhäältä keskeltä puuttuvat molemmat maitohampaat ja pysyvätkin ovat jo hiukan näkyvissä. Turkkikin on vähitellen muuttumassa isomman tytön turkiksi ja selän keskeltä pentukarva on jo vaihtunut.

Tällä viikolla pentukurssin aiheena oli agility. Olen vähän miettinyt, josko agility olisi tulevaisuudessa Salsan päälaji. Pääsimme kokeilemaan putkea, pussia, rengasta, pujottelua, hyppyjä (rima maassa) ja A-estettä. Salsa teki, mitä piti, tosin putkeen tai pussiin ei kertaakaan mennyt ilman avustamista. Ihan kivaa oli, muttei minulle tullut yhtään innostunut olo :( Koria kyllä tykkäsi ja vauhtiakin löytyi. Ehkä olen saanut niin vahvan yliannostuksen niinä kymmenenä vuotena, jolloin aktiivisesti treenasin, kilpailin, koulutin ja olin yhdistystoiminnassakin mukana. Tuntuu siltä, että tiedän liiankin hyvin, mitä agility on ja mitä hyväksi tuleminen vaatii. Varmaan laji on muuttunut niinä vuosina, jotka olen ollut passiivisena, muttei luultavasti ainakaan helpommaksi vaan päinvastoin totisemmaksi urheiluksi, jos mielii pärjätäkin. Nyt kun asiaa mietin, niin eipä tullut viikonloppuna kisojakaan katsoessa yhtään sellainen olo, että voi kun itsekin pääsisi radalle.

Harjoituksen päätteeksi jäin vielä juttelemaan kouluttaja-Nooran kanssa ja sain vinkkejä lelun käyttämisestä palkitsemisessa. Noora ihasteli edelleen Salsaa ja kyseli, miten olen moisen ihanuuden onnistunut löytämään. Saimme myös kehotuksen käydä paljon erilaisissa paikoissa, jotta Salsa pääsisi ujoudestaan. Pentu ei ole arka, mutta hiukan ujo ja miettiväinen uusissa paikoissa. Päädyin myös ilmoittamaan Salsan pentujatkokurssille, joka antaa lisää pohjaa erilaisille harrastuksille. Vaihtoehtoina olisi ollut agilityn alkeis- ja möllitokokurssi, mutta päädyin kuitenkin tuollaiseen yleisvaihtoehtoon.

Agilityä katsomassa

2008-12-08T13:12:00.003+02:00

Kävimme lauantaina katsomassa agilitykisoja TSAUn hallissa. Vähän jänskätti ensin, kun koiria oli paljon, mutta reippaana Salsa silti seurasi menoa ympärillään. Välillä kävimme ulkona ja sitten taas palasimme radan laidalle. Koitimme vähän leikkiäkin, mutta ympäristö häiritsi selväsi leikkiin keskittymistä. Sen sijaan perusasennot sisällä ja ulkona menivät hienosti eikä kontaktikävelyssäkään ollut ongelmia häiriöistä huolimatta :)

Salsa on alkanut haukkumaan. Ehdin jo miettiä, että onpa hiljainen pentu, mutta nykyisin tuo komentaa Morrista haukkumalla. Muuten ei ääntä pennusta lähde.

Tilaamani kevythäkki saapui torstaina ja siihen tutustuessa Morrikselta meni hermot ihan täysin. En tiedä, menikö Salsa liian lähelle häkkiä vai vanhasta häkistä löytynyttä putkiluun palasta, mutta yht'äkkiä Morris oli kauhealla ärinällä Salsan kimpussa ja Salsa antoi samalla mitalla takaisin. Sitten kun tilanne oli ohi, pentu istui hetken hämillisen näköisenä hieman syrjässä. Minkäänlaista alistumista ei Salsan käytöksessä muutenkaan Morriksen suhteen ole koskaan ollut havaittavissa. Tiedä sitten, mitä asiasta pitäisi ajatella...

Salsa painoi 14 vk ikäisenä 7,8 kg.

Jälkikoira(ko)

2008-12-04T11:22:00.004+02:00

Ryhdyin eilen heti tuumasta toimeen ja töistä tultuani tein talon taakse nurmikolle n. 10 metrin jäljen, askelet peräkanaa. Puolivälissä huomasin, että maahan ripottelemani lihapullanmuruset olivatkin takertuneet kenkieni pohjiin :O Sain kuitenkin viskeltyä jäljelle uusia makupaloja tyhjiin kohtiin. Touhuilin hetken itsekseni pihalla ja hain pennun sitten ulos. Alussa oli hieman hakemista, mutta sitten Salsa eteni huolella ja tarkasti pitkin jälkeä ja meni kuin juna jopa ne makupalattomat paikat, joista kenkäni olivat imeneet lihapullat mukaansa. Olisi varmaan jäljestänyt pidempäänkin, mikä tietysti on tosi hyvä juttu. Myöhemmin, kun kävimme ulkona, Salsa alkoi joka kerta viilettää nenä maassa pitkin pihaamme, minä kun olin niillä herkullisilla kengilläni kulkenut pitkin ja poikin :/ Eli seuraava jälki pitää tehdä tasapohjaisemilla kengillä tai vaikka kumisaappaissa.

Kiltti hikipinko

2008-12-03T10:56:00.002+02:00

Eilen oli taas koulupäivä. Pentukurssin illan aiheina olivat pysähtyminen, remmikävely, kontaktikävely, aktivointi sekä jäljestys. Johtuiko sitten paremmista makupaloista (keitettyä sydäntä), taluttimeen ja pantaan tai kurssipaikkaan tottumisesta, mutta kerta oli meidän tähän mennessä paras. Noora sanoikin Salsan olevan kurssin hikipinko :) Ja tosi upeastihan meillä meni: Remmissä Salsa ei vedä oikein koskaan muutenkaan ja kontaktikävely ihmisten ympäri pujotellen ei olisi voinut enää paremmin mennä. Pentu kulki vasemman jalkani tuntumassa ja katsoa killitti ylöspäin ympäristöstään piittaamatta. Ihana lapsi. Kuulemma Salsa on myös kadehdittavan kiltti kurssin vetäjän ja muutaman kurssilaisenkin mielestä. Ja kun homma kävi taas tylsäksi pennun mielestä, se asettui makaamaan ja aikansa tarkkaavaisena kouluttajan ohjeita kuunneltuaan teki kerän jalkoihini. Jäljestystä opettelimme pimeässä ja sateisessa metsässä. Olosuhteet olivat tosi kurjat, mutta muutaman metrin jäljen teimme jokainen silti. Salsa ei oikein vielä oivaltanut, mistä hommassa on kyse, vaan kulki koko matkan aika laajalla kaarella edes takaisin jäljen yli. Noora kehottikin tekemään vaikka nurmikolle jäljen, jotta Salsa ymmärtäisi idean. Pitää käydä vaikka läheisellä jalkapallokentällä jäljestämässä nyt, kun ei lunta ole.

Edellispäivänä sain tarpeeksi Morriksen kiusaamisesta ja otin ulos mukaan vesipullon. Neljän ruiskaisun jälkeen Salsa uskoi, ettei Morriksen kimppuun hyökätä ja pelkkä kielto pysäytti pennun aikeet. Sillä kertaa. Muistinvirkistystä tunnutaan tarvittavan jokaisella metsälenkillä.

Olin eilen illalla pari tuntia poissa ennen pentukurssia. Vaikka Salsa yleensä on toimelias ja aktiivinen ilta-aikaan, pentu oli nukkunut melkein koko poissaoloni ajan eteisessä kenkieni vieressä. Eli selvästi se menee 'virransäästötilaan', kun olen poissa. Hyvä juttu!

Viikonlopun luiden ahmimisesta selvittiin kovalla vatsalla. Yksi luunpala tuli ulos oksennuksen mukana edellisyönä.

Salsasta on alkanut irrota karvaa ja häntään on jo kasvanut hiukan hapsuja. Ulkomuodoltaan pentu muistuttaa tällä hetkellä kutistettua malinois'ta :)

Taas suuressa maailmassa

2008-12-01T13:08:00.003+02:00

Eilen oli Salsan 3 kk syntymäpäivä. Päivänsankari painoi 7,2 kg ja on 40 cm korkea. Pentu on kasvanut niin, että autoilua varten on hankittava koirille isompi häkki, pää kun alkaa ottaa kiinni Morriksen häkin kattoon :( Olen päätymässä kevythäkkiin, jotta häkkiä ei tarvitse aina pitää käyttövalmiina auton takana.

Tutustuimme pitkästä aikaa suureen maailmaan ja lauantaina teimme hihnalenkin lähikaupan kautta (polkupyöriä, autoja ja rollaattori), kuljimme tunnelista ja ihmettelimme vielä liikennettä ylittämällämme valtatiellä. Eilen kävimme Kupittaalla jalkapallokentän laidalla ja pentu sai runsaasti rapsutuksia ja ihailua. Liikkuukin kuulemma kuin gaselli :) Hyvin on tyttö sosiaalinen. Saattaa kyllä ensin perääntyä, jos vieras kyykistyy ja odottaa pennun tulevan luokseen. Omassa tahdissaan kun saa mennä tykö, onkin sitten valmis kiipeämään vaikka syliin asti. Ja ei, emme ole edelleenkään opiskelleet luvanvaraista ihmisiin tutustumista. Eilen kävimme toistamiseen vanhempieni luona eikä ensimmäisellä käynnillä ihmetellyssä porraskäytävässä ollut enää mitään erikoista. Portaat ensimmäiseen kerrokseenkin Salsa kulki hienosti ylös ja alas.

Isäni toi koirille taas peuran lihaisia luita ja pilkkoi ne valmiiksi. Annoin iltapalaksi molemmille luut ja nyt viimeistään uskon, ettei Salsalle kannata antaa kovin paljon naudan kokonaista putkiluuta pienempää luuta jyrsittäväksi. Jos nimittäin luu mahtuu jotenkin päin kokonaisena suuhun, sen voi myös niellä, näyttää pentumme tuumivan. Vähän joutui Salsa luun nieltyään kakomaan ja toivoin, että luu olisi tullut saman tien takaisin, mutta vatsaan se meni. Täytyy alkaa syötää luut kädestä tai sitten, jos joskus barfiin siirrymme, hankkia ne valmiiksi jauhettuna, kunnes neiti malttaa pureskella ruokansa.

Rokotuksella ja kurssilla

2008-11-28T10:51:00.004+02:00

Ihana pentu on muutaman kerran nukkunut 5.30 saakka ennen kuin on pyytänyt ulos. Salsa tosiaan pyytää öisin ulos enkä edes muista, koska viimeksi olisi yön aikana pissannut lattialle. Useimpina öinä käy kyllä herättämässä kerran ennen aamua. Työpäivät on nyt saanut viettää karsinassaan, jossa tuntuu viihtyvän ihan hyvin ja ilman meteliä.

Salsa kävi edellispäivänä ensimmäisellä rokotuksella. Reissu meni reippaasti eikä pentu edes huomannut pistosta niskanahkaansa. Automatkat ovat nykyisin sujuneet Morriksen häkissä takapäässä. Aluksihan otin häkin etupenkille. Kauan ei Salsa enää Morriksen häkkiin mahdu, joten pitää alkaa miettiä, minkälaisen häkin autoilua varten hankin.

Pääsimme keskiviikkona myös pentukurssille pitkästä aikaa. Illan aiheina olivat luoksepäästävyys, luoksetulo ja kieltäminen. Luoksepäästävyyttä harjoiteltiin henkilöryhmässä, jossa muutama koiraton kurssilainen syötti makupaloja ja silitteli samalla koiraa. Salsa ei ensitutustumisella juokse uuden ihmisen syliin, mutta menee kyllä oma-aloitteisesti tutustumaan. Luoksetulo tehtiin henkilökujan läpi ja onnistui ihan hyvin. Innokkuutta kaikkeen tekemiseen olisi saanut olla enemmän eivätkä lihapullat tällä kertaa tainneet olla tarpeeksi hyvää herkkua. Ehkä kokeilen sydäntä ensi kerralla... Kieltämistä treenattiin niin, että pahvilautasellinen maksalaatikkoa laitettiin koiran eteen maahan ja murahtamalla kiellettiin koiraa koskemasta herkkuun. Kolmannesta murahduksesta lähtien Salsa uskoi, että olen tosissani :) Seuraavaksi koiraa kuljetettiin löysässä hihnassa herkkulautasten ohi ja ympäri ja kieltämällä piti saada estettyä koiraa menemästä nuuskimaan/syömään herkkuja. Kahdella ensimmäisellä lautasella Salsa tarvitsi ruiskauksen vettä Nooran pullosta ei'tä tehostamaan. Sen jälkeen herkut eivät enää kiinnostaneet. Eihän tuo harjoitus kyllä opettanut ei'n merkitystä sinänsä, vaan koirat oppivat ettei hallissa olevia pahvilautasia sovi lähestyä. Kotona meillä ei vielä ole ollut tarvetta kiellon tehostamiseen, koska pentua ei ole ollut tarpeen kieltääkään. Ainoa asia, mistä päivittäin pentua kiellän, on Morriksessa roikkuminen ja niskaan hyökkäily vapaana ulkoillessa. Harmittaa välillä, kun pentu ei anna Morriksen rauhassa nuuskia. Kotiläksyksi kurssilta saimme katsekontaktin harjoittelun liikkeessä.

Ihmettelen edelleen, miten Salsa on niin rauhallinen. Ihanahan tuollainen koira on kotona ja perhekoirana, mutta olen miettinyt, pitäisikö tekemiseen saada lisää virtaa. Vai tuleeko se jostain iän myötä?

Meidän lapset tuntuvat pitävän pennusta kovasti; se nimittäin tulee mielellään kutsuttaessa luo ihan syliin saakka ja menee sitten vielä usein selälleen lattialle rapsuteltavaksi. Morris kun tulee luo vain, jos tuntee hyötyvänsä siitä jotain ja lähtee pois saman tien kun herkut on syöty.

Talvisia kuvia

2008-11-22T15:35:00.007+02:00

Salsa täytti tänään 12 viikkoa. Korkeutta on 38,5 cm ja painoa 6,9 kg.

Torstaina ottamani kuvat olivat kaikki liian pimeitä ja osin tärähtäneitä. Tänään iltapäivällä otin järjestelmäkameran mukaani metsään ja tulos oli hieman parempi - ainakin muokkauksen jälkeen.

Talvi tuli

2008-11-21T22:05:00.002+02:00

Eilen aamulla herätessä koko maisema oli muuttunut valkoiseksi, maassa on monta senttiä lunta ja puiden oksat notkuivat lumesta. En ollut näkemässä Salsan ensi kosketusta lumeen, mutta oli tuo hetken katsellut ympärilleen ihmeissään. Sen verran lumi ilmeisesti oli ollut merkillistä, että aamupissakin tuli vasta sisällä... Tein aamulenkin koirien kanssa ja nautimme kaikki uudenlaisesta valosta ja koskemattomasta hangesta. Yritin ottaa aika paljon kuvia, mutta aamulla valoa ei ollut ehkä ihan riittävästi. Kunhan saan kuvat kamerasta koneelle, näkee kunnollaa, minkälaisia kuvista tuli.

Päivästä tuli lopulta vähän piinaava, sillä Salsa ei kakannut aamun jälkeen koko päivänä. Pentu söi hyvällä ruokahalulla ja oli normaali touhukas itsensä, mutta vaikka kuinka ulkoilimme yötä myöten pitkin metsäpolkuja, kakkaaminen ei vain onnistunut eikä Salsalla tuntunu edes olevan hätä. Yöllä, taas yhden tuloksettoman ulkoilun jälkeen luulin jo, että pennulla on suolitukos ja päätin hakea aamulla apteekista parafiiniöljyä. Yöllä Salsa vinkuin unissaan ja olin varma, että sitä sattuu jostain. No, aamulenkillä sitten kaikki huoleni osoittautuivat turhiksi :) En tiedä, mistä moinen johtui. Ainoa, mitä keksin, on että eilen Salsa ei saanut ruoan joukossa piimää vaan pelkkää raejuustoa. En tiedä, olisiko se sitten vaikuttanut vatsan toimintaan. Lisäksi itselläni oli jonkin sortin vatsapöpö ja olo oli sen verran kehno, että peruutin osallistumisemme pentukurssin eiliseen kaupunkikävelyyn.

'Onnistuin' myös Salsan kynsienleikkuussa eilen surkeasti, sillä paria kynttä ei ilmeisesti olisi pitänyt leikata ollenkaan, sillä pienen pienestä nipsaisusta huolimatta leikkasin liikaa. Nyt sitten pentu vihaa kynsienleikkuuta ja pyristelee vastaan minkä voi :( Muuten kyllä tykkää kelliä sylissä miten päin tahansa ja erityisesti tassut taivasta kohden, mutta jos vain alkaa varpaita sormeilemaan, niin rimpuilu alkaa.

Aktiivisena pentuna Salsa on päivisin ollut ahkera: yksi sähköjohto, runkopatja ja pari pätkää makuuhuoneen seinää ovat saaneet osansa hampaista. Tästä päivästä lähtien neiti saakin viettää ne muutamat tunnit, jotka olen töissä, karsinassaan. Ja ainakin ensimmäinen päivä sujui hienosti ja ilman protestointia. Pojat tulivat ennen minua tänään kotiin eikä pentu kuulemma ollut pitänyt mitään ääntä. Ja ihan rauhallisena tuo istui ja odotti, kun menin päästämään sen ulos.

Koulutusrintamalle ei kuulu ihmeempiä. Samat vanhat jutut ovat edelleen työn alla. Huvin vuoksi olen opettanut kierimistä, läpyn antoa ja makupalojen etsimistä. Taisteluleikkiä olemme leikkineet Ninalta saadun patukan kanssa ja samalla on harjoiteltu 'irti'-käskyä, minkä jälkeen leikki vielä jatkuu.

Salsa on muuten (ainakin vielä) aivan upea lasten kanssa. Käy moikkaamassa, mutta sen jälkeen makoilee rauhassa lattialla, kun Ilona ystävänsä kanssa juoksee milloin mihinkin suuntaan sen sijaan että riehaantuisi mukaan juoksemaan tai alkaisi ajaa tyttöjä takaa. Tänään tytöt peuhasivat ulkona lumessa, ja Salsa oli yhtä nätisti ulkonakin. Tiistaina tosin pentu karkasi ensimmäisen kerran omalta pihalta, kun naapurissa kaksi pientä poikaa leikki kauko-ohjattavan auton kanssa. Aikansa Salsa ihmetteli omalla pihalla, muttei lopulta enää voinut vastustaa, vaan kävi moikkaamassa molemmat pojat.

Aina nälkä

2008-11-19T13:12:00.007+02:00

Meidän pieni pentumme kärsii omasta mielestään jatkuvaa nälkää. Ateriat häviävätkin kupista vauhdilla ja ruoka-ajoista Salsa on tosi tarkka. Kaikkein piinaavinta on odottaa illan viimiestä annosta, kun Morris saa oman iltaruokansa jo reilua tuntia aiemmin. Eilen illalla Salsa piipitti vähän väliä koko tuon ajan ja juoksi toiveikkaana keittiöön joka kerta, kun joku ihmisistä liikahti johonkin suuntaan. Ja vielä kun Morriksen iltapala on parasta mahdollista (broilerin siipiä tai selkiä), niin pentu on ihan täpinöissään. Pari kolme kertaa Salsa on onnistunut nappaamaan liian hitaasti syömään tulleen Morriksen kupista palan broileria ja kerran minulta tipahti pala lattialle. Onneksi näistä kerroista on selvitty, vaikka itse olenkin pelästynyt, kun herkut on nielty lähes pureskelematta. Eilen aloitin matokuurin viikon päästä olevaa rokotusta varten eikä tosiaankaan tarvitse miettiä, tuleeko lääke syötyä muun ruoan seassa vai ei :) Olen lisännyt ruokamäärää, niin että Salsa saa nyt kuivamuonaa n. 3 dl/päivä.

Meillä on muutama aktivointilelu ja Salsa on päässyt kokeilemaan Tornadoa ja Fighteria. Tornado oli ensin täysi mysteeri, mutta muutaman kokeilun jälkeen Salsa on suurin piirtein keksinyt, mistä lelussa on kyse. Fighter sen sijaan avautui heti ensimmäisellä kerralla. Kun Morris potkii palikoita tassullaan, Salsa nostaa ne hampaillaan pois. Eli eroja on koirien tavoissa toimia.

Jatkuvasti sateiset ilmat alkavat jo kyllästyttää, vaikkei koirat niistä tunnukaan välittävän. Lähimetsämme polut ovat vähän väliä täynnä lammikoita. Maanantaina aamulla oli sen verran pakkasta, että kosteikossa oleva isompi lätäkkö oli jäätynyt. Morris sai jonkun vainun ja lähti viilettämään metsään lätäkön toiselle puolelle, Salsa tietysti perässä. Pentu tuli kuitenkin kohta takaisin - ja tietysti suoraan jääriitteessä olleen lätäkön yli. Sinnepä sitten molskahti joka loikalla. Vettä oli ainakin pennun vatsaan asti ellei enemmänkin. Saa nähdä, jäikö tapauksesta ikävä muisto Salsalle. Sisälle tullessa olemme lähes aina eri mieltä siitä, saako tassut kuivata vai ei. Pentu tulee kyllä lähes syliin, kun olen kuivannut Morriksen ja tykkää, kun kuivaan päätä, selkää tai vatsaa. Siis kaikkea muuta kuin varpaita. Minun mielestäni myös tassut kuivataan, Salsa ärisee ja puree. Morris oli ihan samanlainen pentuna, joten eiköhän tästä selvitä. Ja ne tassut (vähintäin 6 kpl) muuten kuivataan joka kerta ;)

Nina kertoi, että Salsa alkaa olla parhaassa saalistuksenopetteluiässä. Meillä saalistusta onkin mukava treenata Morriksen kanssa. En kyllä tiedä, onko Morris aina niin innoissaan kaikista 'leikeistä'. Toisaalta taas eilenkin Salsa kantoi erilaisia leluja suussaan Morriksen yrittäessä koko ajan haastaa pentua leikkimään kanssaan. Morriksen suosikkeja ovat takaa-ajot, kun taas Salsa mieluiten roikkuu karvoissa ja murisee.

11 vk tänään

2008-11-15T23:05:00.004+02:00

Salsa täytti tänään jo 11 viikkoa. Ihan pikkupikku pentua meillä ei enää ole, mutta pienihän tuo silti vielä on. Mitat tänään: 36 cm ja 6 kg.

Olemme harjoitelleet pentukurssin asioita ja Salsa alkaa jo itse hakea perusasentoon ja käsiohjausta on voinut vähentää melkoisesti. Hetken odottaminen alkaa jo sujua ruokakupillakin.

Kävimme tänään taas vähän maailmalla. Ilonalla oli voimisteluesitys Kupittaan urheiluhallissa ja ajattelin sillä aikaa kävelyttää Salsaa puistossa. No, eihän siinä puistossa kävelemisessä ollut mitään erikoista pennun mielestä ja kostean sään takia emme nähneet juuri muita kulkijoita tai koiria missään. Lastenvaunut sentään ohitimme. Ja jos Salsa pääsee itse tekemään aloitteen tutustumiseen, niin menisi kyllä moikkaamaan ihan jokaista lähistöllä liikkuvaa ihmistä. Kotimatkalla pysähdyimme rautatieaseman läheisyyteen ja kävelimme ensin kävelysiltaa pitkin radan yli. Ensin piti vähän kurkkia reunalta, missäs korkealla oikein ollaan, mutta muuta ihmeellistä puu- ja alumiinipintaisessa sillassa ei sitten ollutkaan. Asemalaituri ei ollut sen ihmeellisempi paikka kuten ei myöskään asemarakennus, jonka läpi kuljimme. Asemalla tosin oli hiljaista, junat seisoivat paikoillaan eikä kuulutuksiakaan kuulunut. Metsälenkeillä toisinaan kuulemme junien ääniä, mutta niistäkin on tullut jo aika tavallisia ääniä Salsalle. Asemalta autolle mennessämme sillalla tuli pari ihmistä vastaan ja pääsin kokeilemaan kontaktin ottamista, jotta Salsa oppisi ohittamaan vieraat ihmiset näistä piittaamatta. Suht hyvin sain pidettyä pennun mielenkiinnon yllä makupaloilla. Hyvä alku ainakin. Hihnassa Salsa muuten kulkee tosi nätisti eikä kisko yhtään ja liikuu jo hyvin belgimäisin askelin. Jos hihna kiristyy, osaa itse löysätä. Mahtava pentu :)

Illalla siskoni perheineen (kaksi pientä lasta) ja vanhempani tulivat kylään. Salsa käyttäytyi mallikelpoisesti kaikkien kanssa ja on nykyisin aivan yhtä ihastunut isääni kuin kaikki muutkin koirat. Ensimmäisten tapaamisten arkailusta ei ole enää tietoakaan.

Nykyisin muuten pennullamme on hampaat ja se myös käyttää niitä. Aika pitkään kesti ennen kuin purukalustoa alettiin kunnolla koetella käsiin, mutta eilinen oli melkoista 'raatelua'. Tänään olikin rauhallisempaa, mutta vast'edes aion kokeilla pennun luota poistumista, kun tekee kipeää. Salsa tietää mitä 'ei' tarkoittaa ja esim. Morriksen karvoissa roikkumisen saa kieltämällä loppumaan. Olen pitänyt sääntönä, että kun Morris on hihnassa, leikkiminen on kielletty. Ja kyllä asiasta pitää melkein joka ulkoilukerran alussa neitiä muistuttaa. Liialliset lähestymiset omalle 'ruokakupilleni' (esim. syödessäni sohvalla...) olen saanut kitkettyä kerrasta ärähtämällä kunnolla.

Pentukurssia käytännössä

2008-11-13T13:00:00.005+02:00

Pentukurssin käytännön harjoitukset alkoivat tiistaina. Valmistauduin kertaan pakkaamalla mukaan kuivatun maksan lisäksi lihapullia sekä pari lelua. Kurssi pidetään sisähallissa, mikä oli taas yksi uusi kokemus Salsalle. Ensin halli vähän jännitti, mutta tuttuun tapaan jännitys hellitti ja Salsa vapautui. Ensimmäisenä kokeiltiin luoksepäästävyyttä ja kouluttaja Noora kävi moikkaamassa makupalojen kanssa jokaista pentua. Tässä ei meillä ole ongelmia: Salsa ei hyppää suoraan vieraan syliin, mutta menee kuitenkin tervehtimään. Seuraavaksi vuorossa oli istuminen, mikä sujuu jo ilman käsiavustetta. Sitten pentujen kanssa leikittiin ja otin esiin toisen mukaani ottamani lelun eli jäniksennahan. Salsa taisteli hienosti nahasta, mutta omi sen sitten itselleen kokonaan ja jouduin lopulta kaivamaan lelun pois pennun suusta. Joko nahka on liian hyvä tai sitten muitten koirien läsnäolo vaikutti käytökseen. Oli nimittäin ensimmäinen kerta kun en saanut suussa olevaa tavaraa vaihdettua makupalaan. Ehdimme vielä harjoitella paikalla oloa, perusasentoa ja luoksetuloa ennen kuin saimme kotiläksyksi katsekontaktin opettelun. Paikalla olemista en ole oikeastaan ottanut ollenkaan Salsan kanssa, mutta hyvin tuo hetken odottaminen silti meni. Perusasentoa jouduimme korjaamaan, sillä olen ottanut koiran sivulle niin että etutassut ovat varpaitteni kanssa samalla linjalla. Nooran mukaan PK-kokeessa koiran lavan tulee olla jalkojeni kohdalla, joten tähän pitää kiinnittää jatkossa huomiota. Jotenkin vain koira tuntuu tällä tavoin jäävän kovin taakse. Kaiken kaikkiaan ilta oli mukava, tosin aika raskas pienelle pennulle. Emme päässeet autolla kovin kauas harjoituspaikalta kun pentu jo nukkui sikeästi. Kotiin päästyä akut olivat sitten taas ladatut... Erityisen hankalaa tuntui olevan vieraassa paikassa pissaaminen ja Salsa odottikin kotiin asti ennen kuin suostui pissaamaan.

Olen nyt kotonakin vaatinut Salsaa istumaan ja odottamaan aina ennen kuin menemme ovesta. On aika hellyyttävää, kun pentu istuu kynnysmatolla odottamassa kaikessa rauhassa että ovi aukeaa ja samaan aikaan Morris haukkuu ja hyppii rauhoittuakseen vain hetkeksi, että saa hihnan kaulaansa ja toiseksi hetkeksi, että ovi aukeaa ja annan luvan mennä ulos. Ja kaikesta tästä häiriöstä huolimatta Salsa malttaa odottaa nätisti istuen, että lähdetään. Muutenkin Salsa tuntuu tosi rauhalliselta tai sitten Morris on epätavallisen vilkas cavalier.

Kiirettä pitää

2008-11-10T12:04:00.004+02:00

Viikonvaihde oli varsin täynnä menoja, joten Salsan elämässä ei ole tapahtunut juurikaan uutta. Tarkoitus oli tehdä kaupunkireissu lauantaina, mutta tosi huono sää sai mieleni muuttumaan.

Perjantaina 'löysin' kotoa takaportaat, jotka kävivät oivallisesta treenistä pennulle. Portaat vievät sisäportaiden tasanteelta takapihalle ja ne on tehty teräsritilästä. Menin hakemaan pyykkejä narulta ja jätin sitten oven auki, jotta Salsa näkee mihin menin. Pentu tulikin pian ovelle kurkkimaan, astui reippaasti portaille, mutta perääntyi kun huomasi, mihin oli joutunut. Keräilin pyykkejä ja olin niin kuin en olisi pentua huomannutkaan. Vähän aikaa kuului vinkumista, mutta sitten Salsa uskaltautui tulemaan portaat alas. Hiukan aikaa alhaalla piti taas miettiä, onko myös ylöspäin turvallista mennä, mutta kun sekin oli tehty, pentu kiipeili monta kertaa portaat edestakaisin. On se vaan reipas lapsi :)

Pentukurssi alkoi

2008-11-05T22:22:00.007+02:00

Ilmoitin meidät pentukurssille kai heti pennun varaamisen jälkeen ja tänään kurssi sitten alkoi. Ensimmäisellä kerralla Salsa joutui jäämään kotiin, sillä johtajuusluento oli tarkoitettu vain kaksijalkaisille. Luennolla ei tullut esille mitään, mitä en olisi jo ennestään tiennyt. Munkki oli kyllä hyvää ja teekin maistui :) Ryhmissä on aika monta ensimmäisen koiran omistajaa, joten kysytyt kysymyksetkin olivat sen mukaisia. Toivottavasti käytännön osuudessa löytyy haastetta meillekin. Itse asiassa en edes odota kurssilta mitään mullistavia opetusmenetelmiä vaan ennen kaikkea haluan, että joku ulkopuolinen arvioi minun ja Salsan suhdetta ja antaa vaikka vinkkiä siitä, mitä viettiä pennun kanssa kannattaisi koulutuksessa hyödyntää. Lisäksi haluan saada kurssin aikana hyvälle alulle muitten koirien ja ihmisten ohittamisen. Ihmisiin välinpitämättömästi suhtautumisesta on ollut Ninankin kanssa puhetta jo ennen kuin pentu edes kotiutui ja tiedän kyllä, miten asian kanssa pitäisi toimia. On vain tuo käytäntöön soveltaminen jäänyt kokonaan tekemättä. Eli kun tapaamme vieraan ihmisen, Salsa saa mennä tervehtimään. Ennen kaikkea haluankin saada itselleni kanttia sanoa ihmiselle 'odota vähän' ja pyytää koiralta sitten kontakti ja antaa vasta sen jälkeen luvan tervehtiä. Eli tässä asiassa tarvitsen minä koulutusta :)

Ennen illallista hioimme perusasentoa (se on varsin hieno katsekontaktia myöten, vaikka itse sanonkin), maahanmenoa ja edessä istumista. Uusina juttuina pitää alkaa treenata odottamista sekä rauhoittumista.

Mittasimme Salsan tänään: 34,5 cm. Tuli myös nähtyä, ettei pennun päätä huimaa. Salsa nimittäin loikkasi yläkerran sohvalta alas selkänojan kautta. Alla oli matto, joten laskeutuminen kävi hallitusta.

Vaikka olen Ninalle toistellut, miten kiltti pentu on niin jotain sentään on saatu aikaiseksi yksinäisten päivien aikana. Sängyn jaloista löytyy hampaanjälkiä ja patjan alareunaakin on nypitty parista kohtaa. Sivelin valkopippuria patjaan ja vaikka pentu ensin alkoi nuolla pippuria, utelias nuuhkaisu lusikasta sai vakuuttumaan, ettei pippuri sittenkään ole pienen koiran juttu.

Ensimmäinen kokemus agilitystä

2008-11-04T10:34:00.006+02:00

Salsasta on tulossa iso tyttö: sekä akkujen kesto että niiden latausaika tuntuvat lyhentyneen jo selvästi. Pentu on myös ymmärtänyt, että pissalla käydään ulkona. Viime yönä kun heräsin, pentu oli hereillä. Kävin avaamassa ulko-oven, Salsa meni kukkapenkkiin(!) pissalle ja tuli saman tien sisään ja takaisin nukkumaan. Itse odottelin eteisessä. Ihanan kätevää ja nopeaa toimintaa :) Sohvallekin pentu ponnahtaa kevyesti paikaltaan ja on jo ehtinyt kokeilla Morriksen lempipaikkaakin eli selkänojalla lekottelua.

Illalla vietimme tunnin TSAUn hallilla. Ensin Salsa hämmästeli, mihin on tultu, sillä paikalla oli useita koirakkoja treenaamassa ja koirat haukahtelivat ja esteet kolisivat. Ihmettelyn jälkeen alkoi paikkojen tutkiminen. Pää pyöri kuin pöllöllä, kun kaikkea olisi pitänyt ehtiä katselemaan ja maassakin oli paljon kiinnostavia hajuja nuuskittavaksi. Lopulta pentu asettui kerälle jalkoihini ja nukahti. Aika hieno belgin alku.

Kotona olemme jatkaneet tuttujen juttujen harjoittelua: istumista, maahanmenoa ja edessä istumista. Uutena juttuna olen ottanut perusasentoa, mikä onnistuu makupalan avulla hyvin katsekontaktia myöten. Salsa tekee asiat hosumatta ja rauhassa, joten sen kanssa on tosi kiva treenata. Pentu ei myöskään väsy yhdessä tekemiseen, joten pitää muistaa olla tarkkana, että treenipätkät pysyvät lyhyinä. Aikamoinen ero Morrikseen, joka yhä vain loikkii kuin heinäsirkka, olipa tehtävä mikä tahansa. Olen myös koittanut vahvistaa esineitten kantamista kehumalla aina, kun Salsa kantaa jotain, olipa suussa mitä tahansa. Useimmiten mukana kulkee kenkä, mikä sitten salaperäisesti katoaa tai vaihdetaan johonkin leluun. Kaappien liukuovet pentu saa kätevästi avattua - ja sieltähän niitä kenkiäkin löytää - joten niitä on jouduttu teippaamaan kiinni.

Maailmaa avartamassa

2008-11-03T13:21:00.005+02:00

Salsan maailma avartui taas eilen hieman lisää, kun kävimme yhdessä hakemassa lapset mummin luota. Matkalla pysähdyimme ostoskeskuksen parkkitaloon, missä kävelimme vähän aikaa. Autoja tuli ja meni ja niiden ovet paukahtelivat, muttei Salsa erityisemmin ihmetellyt uudenlaisia ääniä.

Vanhempani asuvat kaupunkilähiössä, joten sekin oli ympäristönä uusi kokemus pienelle pennulle. Seurasimme sivussa pyörätieltä ohi kulkevia kävelijöitä ja autoja. Rappukäytävään Salsa tuli reippaasti, mutta pisti heti sisälle päästyään jarrut päälle. Nappasin tällä kertaa pennun syliin ja menimme hissillä ylös. Pitää joskus käydä ajan kanssa rappukäytävässä istuskelemassa. Kotiin päästyämme veimme vielä Miksun futisharkkoihin ja jäimme kentän laidalle katselemaan. Salsa sai pelata pallolla 3-vuotiaan Matiaksen kanssa ja osasi olla tosi nätisti pienen kanssa. Aika pian kuitenkin väsy yllätti ja nostin pennun maasta jaloistani syliin nukkumaan.

Illalla sitten alkoi näkyä pieniä merkkejä riiviöluonteesta. Johan sitä on odotettukin :) Tuntui siltä, ettei ehtinyt kuin 'ei'tä hokea, kun Salsa mm. yritti tutustua peikonlehteen (sitkeästi aidan läpi), siistiä matonhapsuja ja tyhjentää halkokoria. Taitaa se olla belgi kuitenkin... Nykyisin pentu muuten pääsee jo sohvallekin, jos muistaa ottaa vauhtia. Oli aika leuhkan oloinen kun takaa-ajoleikki Morriksen kanssa päättyi perjantaina sohvalle. Kyllä kelpasi katsella ikkunasta ulos sohvan selkänojan yli.

9 vkon ikäisenä Salsa painoi 4,7 kg.

Salsa malttaa joskus keskittyä

2008-10-31T12:21:00.005+02:00

Eilen illalla ennen viimeistä ruokaa Salsa oli ilmeisesti juuri sopivan väsynyt ja nälkäinen, sillä pentu malttoi keskittyä loistavasti muutamaan harjoitukseen, joita teimme. Otin muutaman maahanmenon, joka selvästi alkaa jo hahmottua pennun päässä. Istuminen sujuu jo ilman kädellä avustamista ja saimme hyvään alkuun eteen lähelle istumisen. Tuo ihan kiinni minuun tuleminen on ollut hiukan hankalaa, mutta eilen sain Salsan vedettyä kiinni niin, että rinta ja kaula koskettivat vatsaani. Nyt ei missään harjoituksessa ollut juuri yhtään hosumista, hampaita ja tassuja, vaan pentu teki tehtävät rauhallisena ja kuunnellen. Itselleni jäi tosi hyvä mieli :)

Aiemmin päivällä jatkoin noutoharjoituksia ja Salsan mieleen palautui nopeasti, miten homma toimii. Jatkamme tällä tavalla, kun se nyt näyttää sujuvan.

Noudon alkeita

2008-10-30T18:32:00.002+02:00

Nouto on se juttu, minkä opettamista eniten itse mietin ja arkailen. Kun en ole vielä yhtään koiraa koskaan opettanut noutamaan... Ensimmäinen cavalierimme kyllä osasi noutaa, mutta tuolloin tärkeintä oli, että koira toi takaisin minun heittämäni esineen - tyylistä viis. Belgimme Fenja taas oli niin puhtaasti agility-koira, että oli ihan sama, miten se esim. lelun toi takaisin, kun toko- tai pk-kokeisiin emme koskaan aikoneetkaan osallistua.

Salsan kanssa ei tulevista harrastuksista vielä tiedä, joten ehkä tällä kertaa olisi syytä miettiä ja opettaa koko liike alusta alkaen oikein. En ole vielä erityisemmin asiaan paneutunut, ettei mene pieleen... Pari kertaa olen heittänyt lelua ja Salsa on lähtenyt lelun kanssa omille teilleen. En sitten ole viitsinyt enempää tuota kokeilla. Eilen päätin (ahkeran netin selaamisen jälkeen ja Salme Mujusen kirjan opastamana) yrittää 'takaperin' opettamista eli otin pennun eteeni istumaan ja tarjosin suuhun jälkikapulaa. Salsa otti hienosti kapulan, mutta ei tehnytkään vaihtokauppoja kuivattuun maksaan :O Muistin Ninan vinkin pentueen mieltymyksestä juustoon ja juustopalojen kanssa sitten otin muutaman toiston eli kapula suuhun, hetki (ehkä sekunti) rauhallista pitoa ja sitten irti-käsky samalla kun pentu irrotti kapulasta juuston saadakseen. Eli tämä meni tosi hienosti. Mutta onko typerää opettaa pientä tuolla menetelmällä?

Olemme myös ottaneet hiukan eteen istumista (vielä vähän vaikea saada Salsaa tarpeeksi lähelle) ja seisomasta maahanmenoa (siis alas taaksepäin). Istumasta seisomaan ei onnistu millään vaan lopputulos on kuperkeikka taaksepäin... Salsa siis seuraa hyvin makupalaa vatsansa alle, muttei nosta takapäätään ylös vaan kellahtaa lopulta kumoon.

Seikkailut jatkuvat

2008-10-28T21:36:00.003+02:00

Salsa käy aamuisin ulkona noin klo 6 aikaan Villen lähtiessä töihin ja tulee sitten takaisin nukkumaan. Itse nousen 7 jälkeen, jolloin Salsakin herää ja alkaa touhuilla. Vien Ilonan kouluun 9.30, minkä jälkeen vien koirat metsään, missä ne saavat juoksennella vapaana. Emme tee mitään lenkkiä, vaan kuljeskelen vähän edes takaisin sen verran että koirat pysyvät liikkeessä halunsa mukaan. Sisään tultuamme annan niille ruoan ja koirien syötyä lähden töihin. Eli koirat jäävät kotiin väsyneinä ja vatsat täynnä. Tänään oli viimein kaunis ja kuiva ilma aamulla ja koirat pääsivät kunnolla metsään juoksentelemaan. Toki ne sateellakin varmaan juoksisivat, mutta itseäni ei kaatosateessa ja kovassa tuulessa ulkoilu kovin paljon innosta tai en ainakaan siitä nauti. Salsa pärjää hienosti Morriksen vauhdissa ja koirat kirmailivat pitkin kallioita edes takaisin. On vaikea uskoa, että pentu on vasta 8,5 vkoa, sillä niin sujuvasti ja sulavasti se liikkuu metsässä. Ja Morris tykkää, kun saa jonkun juoksemaan perässään. Mielenkiintoista nähdä, millaiseksi leikki muuttuu, kun Salsa kasvaessaan saa vauhtia lisää...

Olen jo monta viikkoa miettinyt, leikkaanko nurmikon vielä kertaalleen ennen talvea. Tänään sitten ruoho oli sen verran kuivaa, että päätin ryhtyä toimeen. Vasta kun olin päätöksen tehnyt, tajusin, että tässäkin on taas sopiva juttu Salsalle ja hain pennun seurakseni ulos. Meillä on kelaleikkuri, joka ei pahemmin metelöi, mutta oma säksättävä äänensä siitäkin lähtee. Ensin pentu juoksi portaille karkuun, mutta kun vain jatkoin leikkaamista, uteliaisuus voitti ja Salsa tuli koko ajan lähemmäs ja lähemmäs ja alkoi lopulta kulkea perässäni. Pysähdyin ja tutustuimme sitten yhdessä ihmeelliseen vekottimeen. Muutaman kerran minun piti taputella leikkuria ennen kuin Salsa päätti, että siihen on turvallista tutustua ja sen jälkeen leikkurista ei enää tarvinnutkaan välittää. Illalla kävimme vielä viemässä Miksun jalkapallohallille ja kävimme taas sisällä menoa ihmettelemässä. Salsa kävi reippaasti moikkaamassa ihmisiä ja sai tälläkin kertaa taas monta uutta ystävää.

Saimme s-postissa Ninalta kehotuksen 'leikkikoulun' aloittamisesta. Täytyy myöntää, etten ole tässä asiassa ollut vielä kovin aktiivinen, vaikka istumista jonkin verran olemme harjoitelleet. Katsekontakti onnistuu myös ja joskus tuntuu, ettei pentu muuta teekään kuin katsoa killitä suoraan silmiin. Salsa osaa myös mennä makupalan avulla hienosti maahan suoraan seisomasta. Pentukurssi alkaa ensi viikolla, joten viimeistään silloin alamme ahkeroida :)

Uusia tuulia

2008-10-27T21:03:00.007+02:00

Tänään alkoi Salsan tutustuminen suureen maailmaan. Ensin menimme yhdessä lapsia vastaan kouluun. Pentu ei edes huomannut talutinta, kun uudet tuoksut ja maisemat veivät huomion muualle. Hihnassa käveleminen sujuikin tosi hienosti. Odottelimme ja ihmettelimme pihan laidalla sekä katselimme ohi juoksentelevia lapsia. Ihmetystä kaikki uudet asiat tietysti herättivät pienessä koirassa, mutta Salsa oli koko ajan reipas ja utelias. Muutama lapsi halusi tulla silittämään suloista pentua ja annoin luvan ja taskustani kuivattua maksaa pennun palkkaamiseksi. Myös pari opettajaa kävi meitä moikkaamassa.

Illalla sitten oli päivän toisen seikkailun vuoro, kun menimme jalkapallohalliin odottelemaan Ilonan harjoitusten loppumista. Salsa ei epäröinyt yhtään, vaan asteli halliin sisälle kuin ennestään tuttuun paikkaan. Tämäkin reissu sujui hienosti ja lopulta Salsa asettui kerälle nukkumaan jalkoihini. Tosi reipas pentu :)

Loppuillan Salsa oli melkoisen aktiivinen: leikki, touhusi ja kokeili monenlaisia juttuja (mm. hampaitaan kaapinkulmiin ja pohkeisiin...) malttamatta asettua nukkumaan. Tiedä sitten saivatko uudet kokemukset pennun ylikierroksille vai mikä oli, mutta pihallakin tuo spurttaili ja loikki jänisloikkaa kukkapenkkejä myöten.

Ruoka on alkanut maistumaan tosi hyvin ja kuppi nuollaan puhtaaksi joka aterialla. Olenkin antanut hitusen enemmän kuivamuonaa eli 1/2 dl kerralla entisen vajaan puolikkaan sijasta. Tosin pentu tuntuu kyllä kasvavankin melkein silmissä. Tuleekohan siitä isona kirahvi?

Sain viimein tehtyä Salsalle oman gallerian nettiin.

8 viikkoa tänään

2008-10-25T19:47:00.006+03:00

Viikko pentuelämää on mennyt nopeasti. Nyt jo tuntuu siltä kuin Salsa olisi ollut meillä aina ja tunnemme toisemme melkoisen hyvin. Juttelin viikolla Ninan kanssa pennun syömisestä, ruokaa kun on jäänyt joka kerta kuppiin. Nina sanoikin, että annos on ollut hiukan ylimitoitettu ja parikuiselle pennulle tarkoitettu. No, eilen ja tänään kuppi onkin tyhjentynyt jokaisella aterialla.

Tänään teimme ensimmäisen autoajelun, kun veimme Miksun kaverinsa luo. Morriksen häkki on ollut sisällä monta päivää ja koirat ovatkin vuorotellen majoittuneet leluineen häkkiin. Salsakin on kantanut erityiset aarteensa (kuten löytämänsä kengät...) sinne. Tarkoitus oli totuttaa pentu autoiluun vähitellen, istuskella ensin paikallaan olevassa autossa jne, mutta päätin nyt sitten ottaa pennun mukaan lyhyelle matkalle. Menomatkalla Salsa piti melkoista meteliä, mutta takaisin tullessa nukahti. Pitää nyt ruveta tekemään lyhyitä reissuja päivittäin ja sosiaalistaa pentua samalla: käydä koululla, kaupan pihassa, jalkapallokentän laidalla jne. mitä tästä läheltä löytyy. Salsa aristaa ihmisiä ulkona, joten siksikin pitää lähteä kotoa pois suureen maailmaan. Miksun kaverin luona tutki reippaasti pihaa, kävi tyhjässä koiratarhassakin ihmettelemässä ja istuskeli siellä hetken. Ensin vähän arkaili kaverin äitiä, mutta pois lähtiessä nuoli tämän naamankin. Itseäni vähän jännittää, jääkö tuo aristelu päälle vai pääsemmekö siitä eroon kun alamme toden teolla tutustumaan muuhunkin kuin kotipihaan ja -metsään.

Hihnassa kävelemistä olemme myös hiukan harjoitelleet ja pääsimme jo käymään kotikujan päässä Salsan kävellessä tosi hienosti hihna löysällä koko matkan. Tätäkin pitäisi kyllä muistaa harjoitella päivittäin, sillä hihnan kiristyessä tempoilu alkoi.

Tänään haravoimme pihassa lehtiä, kun Salsa yht'äkkiä katosi. Pentua ei näkynyt missään, vaikka se aina pysyy 10-15 m päässä minusta. Lopulta Ilona löysi koiruuden terassin alta kurkkimassa. Kesti kuitenkin vielä jonkun aikaa ennen kuin Salsa ymmärsi tulla piilostaan pois ja hetken jo mietin, mistä alan repiä lautoja irti, kun pentu itki ja ulisi kun ei osannutkaan tulla pois. Pois päästyään olisi kyllä melkein saman tien mennyt takaisin eli mitään pelkoa ei seikkailusta tainnut jäädä.

Näin netissä kuvia saman ikäisestä tervu-pennusta ja jokaisessa kuvassa lattialla oli sanomalehtiä. Vasta silloin havahduin itsekin, että Salsa on tosi sisäsiisti ja lehtiäkin meillä on vain makuuhuoneen lattialla, sillä yöt ja yksinoloajan koirat viettävät siellä. Kertaalleen olen vaihtanut lehdet tämän viikon aikana. Edellispäivänä pentu ei ollut pissannut sisälle edes töissä ollessani (5 t).

Alkeisoppeja

2008-10-21T10:25:00.003+03:00

Olemme viettäneet edelleen rauhallista hiljaiseloa kotosalla. Metsässä toki käymme ihmettelemässä ja varpujen yli loikkimassa. Hauskinta kuitenkin on ehdottomasti Morriksen kanssa jyllääminen ja ihmeen kärsivällisesti Morriskin sietää karvoissaan roikkuvaa pikkupetoa. Ilmoittaa kuitenkin kun saa riehumisesta tarpeekseen. Olohuoneeseen piti eilen laittaa vanha matto lattialle, että parivaljakolla pysyvät jalat alla leikin tiimellyksessä.

Kahdenkeskistä aikaa olemme Salsan kanssa viettäneet lähinnä ulkona. Kuivattu maksa maistuu hyvin ja 'täällä' -käskyllä neiti pinkoo pikavauhtia luokse. Tulee myös reippaasti syömään, kun kutsuu ja osaa istua odottamaan ruokaa. Olen myös alkanut vaatia katsekontaktia ennen kuin lasken kupin alas. Edelleenkään kuppi ei tyhjene kokonaan, vaan massu täyttyy, kun jäljellä on n. 1/4 ruoasta. Kasvattajan ohjeiden mukaan Salsa syö liotettua kuivamuonaa, raakaa jauhelihaa /naudan mahaa /tonnikalaa, raejuustoa /kermaviiliä, piimää sekä tilkan oliiviöljyä. Morriksen mielestä em. ruoka on tosi pahaa... :)

Olen miettinyt, miten pääsisin touhuilemaan Salsan kanssa sisällä, kun Morris tunkee heti mukaan, jos jotain alkaa tapahtua. Eristäminen toiseen huoneeseen saa aikaan haukkumista. Eilen sitten treenasin kahden koiran kanssa yhtä aikaa. Salsaa ei Morriksen läsnäolo näytä häiritsevän ollenkaan. Niinpä sitten koirat tekivät istumista ja katsekontaktia molemmat minua tapittaen.

Eilen Salsa kuuli hälytysajoneuvon äänen, keittiössä hurisi sipulileikkuri ja illalla kovassa tuulessa paukkui lipputangon naru. Hetken kuuntelemisen ja ihmetyksen jälkeen pentu ei ole korvaansa heilauttanut, vaan jatkanut toimiaan. Kokeilimme myös taluttimessa kulkemista pienen hetken. Pelkkä panta ei neitiä häiritse, mutta talutin teki belgipennusta villivarsan ;) Tänään ajattelin aloittaa totuttamisen auton kuljetushäkkiin, niin pääsemme joskus kotipihaa pidemmällekin. Salsa saa matkustaa Morriksen häkissä niin kauan kuin siihen mahtuu. Se on juuri sopivan kokoinen pienelle tytölle.

Rauhallinen yö takana

2008-10-20T09:18:00.001+03:00

Viime yö meni - toisin kuin sitä edeltänyt ensimmäinen yö - tosi hienosti. Ensimmäisenä iltana laitoin väsyneen pennun aitaukseen, mistä nousi melkoinen meteli. Salsa vinkui, raapi, puri verkkoa ja ulvoi. Lopulta sain käteni ujutettua verkonraosta aitaukseen ja pentu hiljeni rapsutukseen. Koko yö oli kuitenkin melko levoton: vinkumista, petinä olevan pahvilaatikon rouskuttamista ja unissaan haukkumista riitti aamuun asti. Itse en juurikaan saanut nukuttua. Kerran yön aikana kävimme pissalla ulkona. Eilen juttelin asiasta Ninan kanssa ja hän kehotti antamaan Salsan itse valita nukkumispaikkansa. Päivällä kun pentu nukkui tosi hyvät ja rauhalliset unet makuuhuoneessa. Illalla sitten litistin pentuaitauksen niin että verhot ja johdot ovat sen takana suojassa ja pikkulikka sai itse valita nukkumapaikkansa. Salsa ei vinkunut, ei touhunnut, vaan ilmeisesti nukkui melkein koko yön. Kahden aikaan yöllä heräsin ja kun huomasin pennun olevan pää pystyssä, käytin sen ulkona pissalla. Seuraavan kerran heräsimme kuudelta. Illalla tosin neiti meinasi ryhtyä yöunille jo kahdeksan jälkeen, kun me muut katselimme telkkaria makuuhuoneessa. Kutittelin kymmenen aikoihin pitkään polkuanturoista ja Salsa vain kaskotteli ja käänsi kylkeä monta kertaa ennen kuin havahtui hereille ja syömään. Nyt aamulla kävin viemässä lapset kouluun ja pentu jäi ihan rauhassa makuuhuoneeseen Morriksen kanssa, oli nukahtanut ja nukkuu edelleen. Kyllä se vaan on erinomainen lapsi :)

Ruoka maistui eilen paremmin kuin lauantaina, suunnilleen puolet annoksesta tulee syötyä. Päätin antaa aamuruoan vasta ennen kuin lähden töihin, niin saa sitten jäädä massu täynnä lataamaan akkuja siksi aikaa kuin olemme poissa kotoa.

Morriksen kanssakin on jonkinlainen yhteinen sävel löytynyt ja pihalla on tilaa leikkiä ja riehua kunnolla. Morris selvästi nauttii, kun vihdoin sai leikkikaverin, joka juoksee edellä ja perässä. Saa sitten nähdä, miten leikki muuttuu Salsan kasvaessa. Nythän nuo ovat suunnilleen saman korkuisia. Ja vaikka pieni vielä onkin, Salsakin on belgi, joka leikkii belgileikkiä eli roikkuu niskassa.

Metsäretkillä olen huomannut, että pentu on hirmuisen ketterä ikäisekseen. Se loikkii sujuvasti ja kompuroimatta varvikossa ja oksien yli. Lähimetsässä tehtiin keväällä hakkuita ja maassa on paljon oksia pitkin ja poikin, mutta eivätpä ne tunnu Salsan menoa haittaavan. Nina kertoikin, että Salsa on pennuista motorisesti kehittyinein. Ehkä siitä vielä tulee agilitykoira ;)

Salsa muutti meille

2008-10-18T22:13:00.000+03:00

Tänään sitten oli se päivä, jolloin tervuneitimme viimein haettiin kotiin. Vielä aamulla kotoa lähtiessämme emme tienneet, mikä pennuista lähtisi mukaamme Nahkelasta, sillä viikolla Nina kertoi, että 'pieni punainen' oli pentutestissä osoittanut yllättävän suurta dominanssia ja pentujen jakoa piti miettiä vielä uudelleen. Mutta olihan se sitten punaisen tytön nimi, joka sopimuksessa luki, kun sen eteeni sain. Olimme jo päässeet perheen kanssa yksimielisyyteen koiran nimestä: pennusta tulisi Salsa, mikä tietysti sopiikin hyvin pienelle temperamenttiselle punaiselle tytölle.

Pääsimme seuraamaan pentumme lääkärintarkastusta ja sirutusta, mitkä molemmat sujuivat hyvin. Vielä hetki leikkiä pentujen kanssa (=väsytystä) ennen kuin lähdimme kohti kotia. Salsa sai mukaansa hienon pentupakkauksen ihanassa vaaleanpunaisessa keijukassissa. Kassiin Nina oli koonnut pentua varten lilan pannan ja hihnan, mustan pannan, näyttelyremmin, kamman, noutokapulan, vetolelun, puruluita, suloisen pinkin torkkupeiton, johon vielä otettiin vähän äiti-Pötyn hajua mukaan sekä ruokakupin. Ruokaakin saimme parin kuukauden tarpeiksi. Turuntielle saakka Salsa yritti kiipeillä minua pitkin takapenkin puolelle, mutta väsyi sitten ja nukkui kotiin asti.

Kotona haimme Morriksen ulos ja koirat saivat ensituntuman toisistaan pihalla. Salsa pissasi hienosti nurmikolle ja pääsi sitten vielä Morriksen seuraksi käymään metsässä. Rohkeasti pentu kulki polkua pitkin, halusi toki syliin välillä, mikä herätti Morriksessa ihmetystä, kun pentu oli yht'äkkiä kadonnut taivaan tuuliin, mutta jatkoi taas tutustumistaan luontoon. Ulkoilun jälkeen vuorossa olisi ollut ruokailu, mutta neitimme kävi vain pari kertaa haistamassa kuppiaan. Sisällä vielä leikkiä, rapsutuksia ja sylittelyä, kunnes pentu väsähti ja pääsi omaan aitaukseensa nukkumaan. Reilun tunnin verran uni maistui ja sitten akut olivatkin taas täyteen ladatut.

Loppuilta kului samaan tapaan, leikkiä, torkkuja, ruoan varovaista maistelua ja pissatusta pihalla. Kävimme vielä toisenkin kerran metsään tutustumassa, jotta Morris pääsi juoksemaan. Morris tuntui pitävän tavallista tarkempaa vahtia siitä, ketä kutsutaan luo ja tulikin melkoista vauhtia, jottei makupalat livahda muihin suihin. Salsa taas seurasi Ilonaa joka paikkaan ja pyysi syliikin välillä. Jotenkin tuntuvat kahden pienen tytön ajatukset menevän yksiin :)

Päivä on ollut pitkä ja jännittävä meille kaikille. Saa nähdä, miten yö sujuu. Pentu on ollut tosi reipas ja rohkea ja se taitaa olla nyt jo koko perheen suosikki.

Vielä vähän odotusta

2008-10-10T18:26:00.000+03:00

Monta viikkoa on kulunut edellisestä kirjoituksesta, mutta edelleen olemme ilman tervuneitiä. Huomenna käymme katsomassa pentuja toisen kerran samalla reissulla, kun osa meistä menee katsomaan Suomi - Azerbaidzhan -futismatsia Olympiastadionille. Vielä ei ole ihan varmaa, mikä tytöistä muuttaa meille. Tosin Nina viestitti, että nyt näyttäisi siltä, että pentueen punaisin ja temperamenttisin typy olisi meille sopivin. Pennut testataan vielä ennen luovutusta, mutta tuskin testi enää mitään suuria yllätyksiä esiin tuo. Luotan kyllä Ninan kokemukseen tässä asiassa, hän kuitenkin tuntee pennut parhaiten ja toivottavasti sai oikeanlaisen kuvan meistä tavatessamme.

Viikko vielä odotusta jäljellä... Kutsumanimeäkin on jo mietitty. Tällä hetkellä vaihtoehtoja ovat Tomu ja Villa [vi:ja]. Eiköhän se nimi sieltä vielä löydy.

Pentukuumeilua

2008-09-20T15:18:00.000+03:00

Pentukuumetta on ollut ilmassa lähes kuukauden ajan. Välillä hirvittää, mihin sitä (taas) on ryhtymässä, useammin kuitenkin olo on innostunut. Tunteet vaihtelevat melkein kuin vauvaa odottaessa :)

Kävimme eilen lasten kanssa ensimmäisen kerran tapaamassa No How -kennelin Ninaa. Lähdin matkaan vähän sillä asenteella, että kunhan nyt käydään ja vaikka onkin yli parin tunnin matka, niin eipä sitä ehkä tarvitse tehdä toista kertaa. Kuitenkin kun pääsimme perille ja tapasin Ninan, tuli heti sellainen olo, että tähän kasvattajaan voin luottaa ja että hänen kanssaan voisin olla tekemisessä enemmänkin. Aluksi juttelimme kahvipöydän ääressä ja saimme samalla tutustua äitikoira Pötyyn, joka teki ainakin minuun hyvän vaikutuksen varmalla ja ystävällisellä käytöksellään. Tutustumisen jälkeen pääsimme pentulaatikon ääreen, missä aikaa sitten vierähtikin tovi jos toinenkin palleroita ihmetellessä ja ihastellessa. Pennut olivat tosi aktiivisia ja virkeitä, söivät välillä ja jatkoivat touhuamista. Nina näytti meille, miten hän totuttaa pentuja erilaiseen käsittelyyn, silittelyyn ja nostelemiseen. Mekin saimme sylitellä pentuja niin paljon kuin halusimme. Siinä jutellessa sitten varmistui, että haluaisin meille pennun juuri tästä yhdistelmästä, mikäli vain Ninan mielestä meidän perheeseemme sopisi hänen kasvattinsa. Ja saimmehan me sitten lupauksen pennusta. Eli neljän viikon päästä meille muuttaa narttupentu No How'n W-pentueesta. Kotimatkalla mietimme pennulle nimeä, mutta selvää yhteistä suosikkia ei ainakaan vielä löytynyt.