Laitettiin toimeksi

Ninan esitettyä toiveen koiran kuvauttamisesta olimme jo parin päivän päästä lonkka- ja kyynärnivelkuvissa Raision Vettorissa. Hiukan jännitti, miltä nivelet näyttäisivät. Sitten kun lääkärimme (ortopedi Mikael Granlund) pyysi minut katsomaan valmiita kuvia, mieleen tuli, että nyt siellä on jotain pahasti pielessä, kun asiaa ei voi kertoa kuin kuvien avulla. No, sain sitten itsekin todeta, että lonkkaluut olivat tiiviisti ja kauniisti kuopissaan eikä kyynärnivelissäkään näkynyt merkkiäkään pirstoitumisesta, joten ELL lupasi laittaa eteenpäin lausuntona lonkista A/A ja kyynäristä 0/0. Tosi hieno juttu!!

Tutkitusti karvakorva

Salsa alkoi 1,5 viikkoa sitten ravistella aika ajoin päätään ja riiputtaa oikeaa korvaansa. Välillä ravistelua oli enemmän, välillä vähemmän, mutta lopulta katsoin parhaaksi viedä koiran lääkäriin, koska epäilin korvatulehdusta. No, siellä mitään tulehdusta ollut, kunhan muutama karva sojottaa ristiin rastiin syvällä oikeassa korvakäytävässä. Ensiavuksi saimme korvahuuhdetta tarpeen mukaan käytettäväksi. Salsa antoi hienosti tutkia korvat, kun lääkäri antoi neidin ensin nuuhkia kaikki käyttämänsä välineet. Hieno koira! Samalla reissulla kävimme vaa'alla ja paino on tippunut kilon viimekertaisesta (nyt 17,5 kg). Juoksun jälkeen ruoka ei aina oikein maistu ja kai se sitten näkyy vaa'allakin.

Agilitykurssia on enää yksi kerta jäljellä. Meidän kurssimme jäi vähän tyngäksi, kun pääsemme mukaan vain neljään kertaan. Enimmäkseen olemme treenanneet erilaisia ohjauskuvioita muutaman esteen sarjoilla. Kovin on maailma muuttunut, sillä kun itse olen viimeksi alkeita opettanut, koirille opetettiin ensin yksittäiset esteet ja vasta sen jälkeen alettiin miettiä ohjausta. Mutta hyvin tämä näin on sujunut. Harmi, ettemme voi nyt jatkaa agilityä, sillä itselläni on sekalainen määrä iltamenoja tulossa kevään edetessä, joten emme luultavasti pääsisi joka kerta paikalle.

Salsa on valittu mukaan SBPKY:n HC-projektin silmäpeilaukseen. Peilauspäivä ei ole vielä tiedossa, mutta toukokuussa sitten menemme Helsinkiin antamaan oman panoksemme tutkimukselle - ja DNA näytteen myös. Nina kehotti myös menemään lonkka- ja kyynärkuvauksiin pikapuoliin, joten otamme myös sen lähiviikkojen ohjelmaan. Sittenpä sekin asia on hoidettu.

Ilmoitin Salsan Mynämäen ja Rauman näyttelyihin toukokuussa. Tällä kertaa vahingoista viisastuneena netin kautta, niin varmasti menivät perille :)

Vihdoin agilityyn

Pääsimme tänään vihdoin aloittamaan agilitykurssimme. Kurssin alku lykkääntyi ensin pakkasen takia, sitten Salsalla oli juoksu ja viime viikolla oli taas pakkasta. Pakkaset ovat olleet meidän onnemme, niin meiltä ei ole jäänyt kuin kaksi treenikertaa käymättä.

Kouluttajanamme on sama Jänesniemen Elina, joka oli toko-kurssillakin. Ensin ajattelin, että olemme auttamattomasti pudonneet muun ryhmän matkasta, kun kuulin päivän aiheena olevan sylikäännökset... No, wnsin teimme käännöksiä ilman esteitä. Salsan oli vaikea kääntyä oikealle ja sain olla tarkkana, ettei tuo kiepahtanut aina vasempaan. Kun sitten muut treenasivat samaa hyppyesteellä, Salsa aloitti perushypyistä. Neiti säilytti toimintakykynsä koko ajan, joten edistystäkin tapahtui. Hyppyjä otettiin lähettämällä, jättämällä ja rinnalla ohjaamalla. Hienosti meni. Otimme myös putkea ensin suorana ja sitten mutkalla. Ensimmäisissä putkeenmenoissa oli tekemistä, mutta kun Salsa hoksasi homman, niin hauskaahan se oli. Koira oli täysin erilainen kuin toko-kurssilla: säilytti toimintakykynsä, söi makupalat ja suostui leikkimään. Pari kertaa sai vähän rähinöitäkin osakseen, vapaina olleilta muilta koirilta, mutta toimintakyky säilyi silti. Lopuksi otimme vielä itseksemme parin hypyn sarjoja ja sylikäännöstäkin, mitkä nekin onnistuivat. Vitsit että tuli hyvä mieli! Olin ennakkoon hiukan epäileväinen ja pelkäsin, että kurssista tulee yhtä hankalaa kuin tokossa, mutta vielä mitä.

Koirat olivat viime viikolla muutaman päivän isäni hoidossa meidän lomaillessa. Olivat tehneet pitkiä metsälenkkejä monta kertaa päivässä ja paksussa hangessa loikkiminen on saanut Salsan reidet leviämään. Muuten neiti sitten pitääkin taas juoksun jälkeen linjoistaan huolta ja säästelee syömisissään.