Pentukuumeilua

Pentukuumetta on ollut ilmassa lähes kuukauden ajan. Välillä hirvittää, mihin sitä (taas) on ryhtymässä, useammin kuitenkin olo on innostunut. Tunteet vaihtelevat melkein kuin vauvaa odottaessa :)

Kävimme eilen lasten kanssa ensimmäisen kerran tapaamassa No How -kennelin Ninaa. Lähdin matkaan vähän sillä asenteella, että kunhan nyt käydään ja vaikka onkin yli parin tunnin matka, niin eipä sitä ehkä tarvitse tehdä toista kertaa. Kuitenkin kun pääsimme perille ja tapasin Ninan, tuli heti sellainen olo, että tähän kasvattajaan voin luottaa ja että hänen kanssaan voisin olla tekemisessä enemmänkin. Aluksi juttelimme kahvipöydän ääressä ja saimme samalla tutustua äitikoira Pötyyn, joka teki ainakin minuun hyvän vaikutuksen varmalla ja ystävällisellä käytöksellään. Tutustumisen jälkeen pääsimme pentulaatikon ääreen, missä aikaa sitten vierähtikin tovi jos toinenkin palleroita ihmetellessä ja ihastellessa. Pennut olivat tosi aktiivisia ja virkeitä, söivät välillä ja jatkoivat touhuamista. Nina näytti meille, miten hän totuttaa pentuja erilaiseen käsittelyyn, silittelyyn ja nostelemiseen. Mekin saimme sylitellä pentuja niin paljon kuin halusimme. Siinä jutellessa sitten varmistui, että haluaisin meille pennun juuri tästä yhdistelmästä, mikäli vain Ninan mielestä meidän perheeseemme sopisi hänen kasvattinsa. Ja saimmehan me sitten lupauksen pennusta. Eli neljän viikon päästä meille muuttaa narttupentu No How'n W-pentueesta. Kotimatkalla mietimme pennulle nimeä, mutta selvää yhteistä suosikkia ei ainakaan vielä löytynyt.