Jäljeltä jäljelle

Olemme ehtineet tehdä pari jälkitreeniä lisää sitten viime päivityksen. Käymme edelleen samassa paikassa, koska hyvää maastoa riittää pitkän ja suoran metsätien molemmin puolin.

Viikko sitten tein edellisekertaista helpomman jäljen sammaleiseen tasamaastoon. Tarkkailin tuulen suunnan ja tein suorahkon 430 m jäljen vastatuuleen (!!, mitä lie päässä päätöstä tehdessä liikkunut...). Laitoin muutaman krepin suuntaa varmistamaan ja annoin jäljen vanhentua reilut puoli tuntia. Salsa selvisi hienosti, joskin lopussa ollut keppi jäi ilmaisematta.

Tänään tein viime kerrasta rohkaistuneena yli 500 m jäljen. Tällä kertaa olimme eri puolella tietä kuin viimeksi ja maasto sekä kasvillisuus on vaihtelevampaa. Jälki vanheni reilun tunnin. Salsa lähtee aina innoissaan liikkeelle ja nosti nytkin jäljen hyvin, mutta jäi sitten katselemaan ja kuuntelemaan. Tässä kohtaa alkoi sataa reilusti. Matka kuitenkin jatkui ja pysyimme hyvin jäljellä melkein loppuun asti. Olin laittanut taas muutaman krepin. Salsan tapa pysähdellä ja katsella ympärilleen eksyneen näköisenä saa minut luulemaan jäljen hukkuneen ja krepeistä saan uskonvahvistusta koiran työskentelyyn ja osaamiseen. Lopussa kuitenkin jätin kreppaamatta emmekä löytäneet jäljen päätepistettä vaan päädyimme tien reunaan mielestäni ihan väärässä kohdassa. Tein pienen lenkin takaisin sinne, missä tiesin Salsan vielä olleen jäljellä, mutta jouduimme lopulta tulemaan metsästä pois.

En tiedä, mitä Salsan kanssa pitäisi tehdä. Tuntuu, ettei se oikein jaksa innostua tarpeeksi jäljestä, vaan ympäristö kiinnostaa enemmän. Mennä pellolle, jotta nenä laskee alemmas? Jäljestää helpommassa maastossa? Ajaa lyhyempiä jälkiä? Jatkaa ylipäänsä treenausta, jotta koira saa itseluottamusta?

Olen käyttänyt jokaisella jäljellä kännykän Sports Trackeria jäljen mittaamiseen. Sen kanssa on myös kiva seurata, minkälaisia kiemuroita metsässä tulee tehtyä 'suoraa' kulkiessaan :)

Morris on ollut mukana molemmilla reissuilla. Viime viikolla tein lyhyehkön jäljen ilman nameja, tänään jo reilu 300 m pitkän. Morris jäljestää mielestäni paremmin kuin Salsa, tosin tänään aikaa kului välillä heinänsyöntiin... :)

Tokotreeneissä (jatkuvan sateen takia sisätiloissa) ohjelmassa ovat olleet paikallaolo, kontakti sekä istuminen kaukokäskyllä.

Me ollaan treenattu

Olemme tehneet Salsan kanssa pieniä tokotreenejä melkein päivittäin. Viime viikolla kävimme myös pitkän tauon jälkeen koulutuskentällä. Treenasimme itseksemme kentän nurkassa ja Salsa malttoikin suht hyvin keskittyä tekemiseen. Jatkamme näitä emmekä yritäkään mennä ohjattuihin koulutuksiin. Ohjelmassamme on ollut perusasentoa, seuraamista käännösten kanssa, paikallaoloa ja luoksetuloa. Luoksetulossa pitää ottaa palata taaksepäin sillä jos pidän kädet sivuilla, Salsa pakittaa suoraan perusasentoon. Eli aloitamme alusta ja sitten koitan häivyttää kädet edestä hitaasti ja vähän kerrallaan. Ajattelin myös aloittaa ruudun ja ohjatun noudon harjoittelun - ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Eilen olimme jäljestämässä. Tein yli 300 m tuulettoman jäljen vaihtelevaan maastoon ja jätin n. puoleen väliin ja loppuun kepit. Jäljen vanhetessa tein 20 x 50 m esineruudun, johon jätin neljä esinettä. Myös Morris sai oman n. 100 m jäljen, jolla vaihtelivat tyhjät ja namitetut askeleet. Teimme ajankuluksemme ensin esineruutua, mikä ehkä näin jälkikäteen ajatellen ei ollut kovin viisasta. Salsa toi yhden esineen ja löysi toisenkin, muttei tuonut. Työskentelyinto kuitenkin muuttui juoksenteluksi, kun metsästä löytyi kuivunut kalannahka. Hmph.

Morris sai ajaa jälkensä sen vanhennuttua puolisen tuntia. Hienosti meni ensimmäinen jälki, tosin ilman ensimmäistäkään makupalan syömistä.

Salsan jälki oli tunnin vanha kun lähdimme metsään. Koiruus nosti jäljen hienosti, mutta pysähteli välillä ihmettelemään ja katselemaan. Alusta vaihteli sammaleesta jäkäläiseen kallioon. En krepannut jälkeä, joten ihan varma en ollut, pysyimmekö jäljellä vai emme, mutta ainakin kerran Salsa teki ylimääräisen mutkan, palasi kuitenkin takaisin jäljelle, kunnes kadotti sen ja lähti kiipeämään kalliolle, kun oikea suunta olisi ollut edetä kallion alapuolta. Jälki kuitenkin löytyi taas, niin että viimeiset kymmenet metrit koira jäljesti hienosti. Suurimman osan ajasta Salsa etenkin kuitenkin korkealla nenällä ja vaikka nenä painuikin alas, niin se nousi vähän väliä. No, lisää treeniä vaan. Ja ensi kerralla ehkä merkkaan jäljen ;) Ja sen jäljelle jääneen kepin ja purkinkin löysin myöhemmin. En tiedä, missä oli vika, mutta epäilen, että esineruutu vaikutti työskentelyyn.

Jälkitreenejä

Taisimme hurahtaa jäljestämiseen :) Eilen tein lyhyen, 100 m jäljen lähimetsään. Maasto oli kuivaa varvikkoa ja sammalta. Alkuun ripotin muutamalle askeleelle makupaloja ja loppuun jätin kepin ja nameja muovirasiassa. Jälki sai vanhentua vajaan tunnin verran. Otimme Ilonan, melkein 9 v, mukaamme jäljelle. En tiedä, mitä Salsa kuuli tai näki, mutta se tuijotteli korvat pystyssä kaukaisuuteen jäljelle mennessä. Sama tuijottelu jatkui sitten aika ajoin myös jäljellä. Muuten kyllä jäljesti hyvin ja ilmaisi jopa lopussa olleen kepin ottamalla sen suuhunsa. Ilona oli häikästynyt Salsan kyvystä löytää metsästä muovirasia :)

Ennen eilistä jälkeä kävin tiputtamassa metsäpolulle kaksi jälkikeppiä ja kuljin sitten Salsa hihnassa polkua pitkin. Ensimmäinen keppi löytyi ja Salsa nosti sen maasta, toista keppiä koiruus ei huomannut.

Tänään ajelin metsäteiden kautta kotiin Turusta ja löysinkin meidän tarpeiksi riittävästi herkullista jälkimaastoa. Tein 300 m jäljen, jolle jätin yhden kepin ja loppuun toisen, makupaloja en jättänyt kuin purkkeihin kepeille. Hain koirat kotoa ja ulkoilimme, kunnes jälki oli n. tunnin vanha. Salsa nosti jäljen hienosti, mutta jäljestys oli ilmeisesti tuulesta (takaa ja sivulta) johtuen melkoista sik-sakia ja välillä ihmettelyäkin. Niin vain ensimmäinen keppi kuitenkin löytyi, vaikka olin varma, että mennään vauhdilla sivusta ohi. Hetken leikimme kepillä ja yritin saada pienet bileet aikaiseksi, mutta Salsa tuntui miettivän, että mitä yhdestä kepistä, joten jatkoimme eteenpäin. Loppukin sujui hyvin ja Salsa pysyi jäljen päällä alkupätkää paremmin.

Jatkossa pitää edelleen vahvistaa keppejä. Ninahan varoitti minua, että kun jälki vetää koiraa puoleensa voimakkaasti, voi olla hankala saada sitä innostumaan kepeistä. Salsa toki ilmaisee kepit koskemalla niitä tai ottamalla ne suuhunsa, mutta jotenkin toivoisin sen innostuvan niistä lisää.

Leiriviikonloppu takana

Salsa täyttää tänään 2 v. Mihin ihmeeseen aika oikein kuluu?

Viikonloppu vierähti Salsan kanssa leirillä Mustialassa. Koossa oli melkoinen joukko No-How'n ja Eloketun ötököitä. Etukäteen ajattelin, että olisi kiva kokeilla vähän kaikenlaista, mutta lopulta leiritreenimme koostuivat tokosta ja jäljestyksestä.

Aloitimme lauantaina tokokentällä. Kouluttajana oli Kortteen Merja. Jokainen ryhmäläinen sai miettiä ongelman, johon halusi apua. Salsa osaa tällä hetkellä monenlaisista liikkeistä jotain (muttei mitään täydellisesti ;) ja päätinkin sitten, että olisi hyvä saada vinkkiä kontaktin ja motivaation parantamiseen. Teimme seuraamista, käännöksiä ja luoksetulon. Sain ohjeeksi puuttua koiran 'tupakkataukoihin' eli kun treenataan, ei nuuskita ja koiraa voi/pitää kieltää nuuskimisesta. Kokeilemisen arvoinen idea on myös laittaa koira vaikka paikkamakuuseen siksi aikaa, kun kouluttaja antaa palautetta. Salsan perusasento saisi olla myös aavistuksen taaempana - tai ei ainakaan yhtään edempänä. Salsalla on perusasennossa etutassut minun varpaitteni tasalla. Liikkeet menivät meiltä ihan ok ja reippaasti, mikä oli tällä kertaa tavallaan harmi, mutta sain kuitenkin muitten suorituksista hyviä vinkkejä.

Lauantai-iltana pääsimme sitten jälkimetsään. Tein Salsalle märkään sammaleiseen maastoon n. 100 m pitkän jäljen, jossa vuorottelivat makupalat ja tyhjät askeleet niin, että pisin tyhjä väli oli 20 askelta. Jälki vanheni reilut puoli tuntia. Salsa jäljesti hienosti parin muinaisen pentujäljen tuomalla kokemuksellaan(!). Namit selvästi sotkivat jäljestystä, mutta koiruus ei häiriintynyt perässä kävelevästä kouluttajasta, tämän kännykästä tai tiellä seuraavista ryhmäläisistä. Hieno koira! Tiellä kokeilimme vielä kiinnostusta keppeihin ja kouluttajan ensin heiluteltua keppiä ja tiputettua sen tielle, Salsa poimi kepin suuhunsa, joten hyvässä alussa ilmaisupuolikin on.

Sunnuntaina lähdimme sateiseen metsään heti aamulla. Nyt tein sammaleiseen maastoon reilut 200 m pitkän jäljen, jossa pisin tyhjä väli oli 50 askelta. Jälki vanheni n. 45 min. Taas namit sotkivat jäljestystä, mutta tyhjillä pätkillä jälki selvästi imi Salsan mukaansa. Lopussa ollut keppi ei nuuhkaisua enempää neitiä kiinnostanut, vaan se seurasi pois metsästä samaa reittiä, mistä olin itse harpponut.

Saimme siis jäljestyksen jo parilla treenillä tosi hyvään alkuun. Tästä on tarkoitus jatkaa ottamalla jäljelle keppejä ja namipurkkeja niitten alle. Innostusta keppeihin haetaan myös keppileikeillä tiellä ja nurmikolla.

Ehdimme tehdä myös esineruutua. Salsa kyllä löysi esineitä ja teki töitä koko ruudun alueella (25 x 50 m), muttei suostunut tuomaan ainuttakaan vierasta esinettä. Pitää siis treenata vierailla esineillä. Myös koiran intoa etsimiseen/esineisiin pitäisi saada nostettua.

Olen tosi tyytyväinen viikonloppuna saamiimme oppeihin ja vinkkeihin. Nyt sitten vain treenaamaan niin kauan kuin motivaatio on korkealla ja etteivät opit unohdu.

Nokian näytelmässä

Lähdimme Nokian näyttelyyn ilman erityisempiä odotuksia, sillä miksipä Salsa olisi parissa viikossa muuttunut. Pesin mahakarvat ja jalat eilen, jotta vatsakarvat tulisivat edes vähän runsaamman näköisiksi. Tuomarina Nokialla oli Willemine van Deijl, joka sijoitti Salsan viime vuoden erikoisnäyttelyssä junnuluokan ykköseksi. Olinkin utelias näkemään, mitä tuomari pitäisi koiruudesta nyt. Näyttelyn 17 tervusta suurin osa taisi olla No-How -ötököitä ja tapasimme pitkästä aikaa Cami-siskonkin. Nuortenluokassa ei muita narttuja ollutkaan.

Nina esitti Salsan ja neiti esiintyi taas todella hienosti eikä tuntunut edes huomaavan, kun tuomari kävi muutaman kerran kopeloimassa. Cami sai EH:n, Salsa ERI:n. Saimme 'punaisen putken' poikki ja olin tyytyväinen. Paras narttu -kehässä taisi olla 7-8 koiraa, mutta tuomari poimi Salsan neljän parhaan joukkoon. Lopulta veteraani Mustantuiskun Xandrina voitti, Salsa oli kakkonen ja sai kolmannen sertin todella hyvällä arvostelulla. Nyt ainakin tiedämme, keneltä kannattaa joskus sitten AVO-luokassa lähteä hakemaan sitä viimeistä sertiä ;)

23 months. Well constructed female. Short body. Coat is coming. Complete scissor. Well-formed head, good parallel. Good expression and mask. Excellent eye, well-set little ears. Nice topline. Excellent fore-chest, depth of chest. Well angulated. Stands well with good bone and feet. Excellent mover.

Minusta tuo 'coat is coming' on ihanasti sanottu. Kuulostaa niin paljon paremmalta kuin edellisen arvostelun 'completely out of coat' :)

Viikon päästä on Raision näyttely, jossa tervuja onkin taas vain puolet tämänpäiväisestä määrästä.

Erkkari tuli nähtyä

Tänään hurautimme Salsan kanssa aikaisin aamulla Asikkalaan SBPKY:n erikoisnäyttelyyn. Menimme kaksin toiveissa löytää paikan päältä joku Salsan hihnan päähän. Näyttelyaamu alkoi Ninan synttärimuistamisilla: Kaija oli hommannut aivan upean taulun Hedistä ja Pötystä ja ensiapupakkauksen lisäksi Nina sai tietysti myös laulut ja halit.

Nina värväsi Juulin esittämään Salsaa. Itseäni hiukan jännitti, miten Salsa suhtautuu tuomariin, kun en ole kehässä suojelemassa, mutta neiti käyttäytyi kerrassaan hienosti ja oli paljon tarkkaavaisempi kuin minun kanssani. Tulokseksi tuli EH:

Norman Deshuymere:
Complete scissor bite. Bit round in skull. Skull is falling to the muzzle. Medium mask. Round eyes. Bit snipy in muzzle. Good earset. Very good neck. Short in back, falling croup. Needs more chest. Good angulations, medium bone. Completely out of coat. Movement loose in front, good tailset.

Jäimme vielä katsomaan tervukehiä ja jännäämään muiden Ninan kasvattien menestystä. Muita siskoja ei paikalla ollutkaan, mutta vuosi sitten Ninan luona palluttamiamme pentuja oli paikalla. Tytöistä Pike, Hope ja Sanni muistuttivat näöltään todella paljon Salsaa ja Pötyä. Melkein kuin olisi katsellut viime kesäistä Salsaa :) Pentueen möhköfantti-uros Easy lähestulkoon räjäytti pankin sijoittumalla juniorina PU2:ksi.

Päivän ehdottomasti parasta antia kuitenkin olivat Salsan hieno esiintyminen sekä se, että se ensimmäistä kertaa kykeni näyttelyssä ollessaan juomaan vettä ja syömään sille tarjotut makupalat. Eli stressinsietokyky näyttää parantuneen vaikkemme asialle mitään varsinaisesti olekaan tehneet.

Monta uutta juttua

Keväällä blogi-päivitykset jäivät tauolle, kun ei tuntunut olevan mitään raportoitavaa. Ja sitten kun taas alkoi tapahtua, tuntui ettei ollut aikaa kirjoitella. No, pikainen päivitys kuulumisiimme:

Silmät:
Salsalla todettiin keväällä oikeassa silmässä verkkokalvon tulehdus. Tulehdus hoidettiin tehokuurilla, mutta osallistumisemme geenitutkimuksen silmäpeilaukseen YES:ssa varmisti diagnoosiksi pannuksen molemmissa silmissä. Hoitona on nyt jatkuva kortisonilääkitys. Lääkkeellä on viikon varoaika, joten kokeisiin ja näyttelyihin osallistumista se ei estä.

Näyttelyt:
Näyttelyviikonloppu toukokuun puolivälissä toi tullessaan molemmat ääripäät eli PN2-sijoituksen ja sertin Mynämäestä (Zsoltan Lokodi) ja ensimmäisen EH:n Raumalta (Päivi Eerola). EH:n syynä oli Salsan koko ('alamitan alarajalla') ja tuomari mittasikin koiran. Ensimmäinen kerta, kun koko mainitaan arvostelussa. Toisaalta luokan toinen koira taisi olla ylämitan ylärajalla, joten toki Salsa näytti pieneltä... Ninan mukaan tulos oli täysin odotettavissa, joten olisipa taas ollut hyvä konsultoida kasvattajaa ennen ilmoittautumista :/ Seuraavaksi näyttelemme Asikkalan erkkarissa heinäkuun lopussa.

Lokodi:
Correct bite, nice femin. head with good expression. Nice set and carriage of tail, little narrow hocks, open elbow, exc.

Eerola:
Keskikok. pienempi, oik. mittasuht. Selvä sukupuolileima. Hyvä päänpit. kuono-osa saa vielä täytel. Ryhdikäs, tasap. kulm. Kevyt, vaivaton ravi. Riitt. luusto. Varaa kasvaa vielä, lähellä aivan koon alarajaa. Esit. edukseen.

Sterilisaatio:
Silmädiagnoosin varmistuttua oli helppo tehdä päätös Salsan steriloinnista. Niinpä sitten pari viikkoa sitten Salsa leikattiin. Toipuminen on mennyt todella hyvin ja helposti eikä koira ollut missään vaiheessa havaittavasti kipeä. Tänään käymme otattamassa niitit pois haavasta.

Heti toukokuisten näyttelyiden jälkeen Salsa tiputti karvansa. Kivahan sitä on viettää kesää bikineissä :) Neiti on nyt aika karmean näköinen ja muistuttaa vatsakarvat ajeltuina vinttikoiraa...

Laitettiin toimeksi

Ninan esitettyä toiveen koiran kuvauttamisesta olimme jo parin päivän päästä lonkka- ja kyynärnivelkuvissa Raision Vettorissa. Hiukan jännitti, miltä nivelet näyttäisivät. Sitten kun lääkärimme (ortopedi Mikael Granlund) pyysi minut katsomaan valmiita kuvia, mieleen tuli, että nyt siellä on jotain pahasti pielessä, kun asiaa ei voi kertoa kuin kuvien avulla. No, sain sitten itsekin todeta, että lonkkaluut olivat tiiviisti ja kauniisti kuopissaan eikä kyynärnivelissäkään näkynyt merkkiäkään pirstoitumisesta, joten ELL lupasi laittaa eteenpäin lausuntona lonkista A/A ja kyynäristä 0/0. Tosi hieno juttu!!

Tutkitusti karvakorva

Salsa alkoi 1,5 viikkoa sitten ravistella aika ajoin päätään ja riiputtaa oikeaa korvaansa. Välillä ravistelua oli enemmän, välillä vähemmän, mutta lopulta katsoin parhaaksi viedä koiran lääkäriin, koska epäilin korvatulehdusta. No, siellä mitään tulehdusta ollut, kunhan muutama karva sojottaa ristiin rastiin syvällä oikeassa korvakäytävässä. Ensiavuksi saimme korvahuuhdetta tarpeen mukaan käytettäväksi. Salsa antoi hienosti tutkia korvat, kun lääkäri antoi neidin ensin nuuhkia kaikki käyttämänsä välineet. Hieno koira! Samalla reissulla kävimme vaa'alla ja paino on tippunut kilon viimekertaisesta (nyt 17,5 kg). Juoksun jälkeen ruoka ei aina oikein maistu ja kai se sitten näkyy vaa'allakin.

Agilitykurssia on enää yksi kerta jäljellä. Meidän kurssimme jäi vähän tyngäksi, kun pääsemme mukaan vain neljään kertaan. Enimmäkseen olemme treenanneet erilaisia ohjauskuvioita muutaman esteen sarjoilla. Kovin on maailma muuttunut, sillä kun itse olen viimeksi alkeita opettanut, koirille opetettiin ensin yksittäiset esteet ja vasta sen jälkeen alettiin miettiä ohjausta. Mutta hyvin tämä näin on sujunut. Harmi, ettemme voi nyt jatkaa agilityä, sillä itselläni on sekalainen määrä iltamenoja tulossa kevään edetessä, joten emme luultavasti pääsisi joka kerta paikalle.

Salsa on valittu mukaan SBPKY:n HC-projektin silmäpeilaukseen. Peilauspäivä ei ole vielä tiedossa, mutta toukokuussa sitten menemme Helsinkiin antamaan oman panoksemme tutkimukselle - ja DNA näytteen myös. Nina kehotti myös menemään lonkka- ja kyynärkuvauksiin pikapuoliin, joten otamme myös sen lähiviikkojen ohjelmaan. Sittenpä sekin asia on hoidettu.

Ilmoitin Salsan Mynämäen ja Rauman näyttelyihin toukokuussa. Tällä kertaa vahingoista viisastuneena netin kautta, niin varmasti menivät perille :)

Vihdoin agilityyn

Pääsimme tänään vihdoin aloittamaan agilitykurssimme. Kurssin alku lykkääntyi ensin pakkasen takia, sitten Salsalla oli juoksu ja viime viikolla oli taas pakkasta. Pakkaset ovat olleet meidän onnemme, niin meiltä ei ole jäänyt kuin kaksi treenikertaa käymättä.

Kouluttajanamme on sama Jänesniemen Elina, joka oli toko-kurssillakin. Ensin ajattelin, että olemme auttamattomasti pudonneet muun ryhmän matkasta, kun kuulin päivän aiheena olevan sylikäännökset... No, wnsin teimme käännöksiä ilman esteitä. Salsan oli vaikea kääntyä oikealle ja sain olla tarkkana, ettei tuo kiepahtanut aina vasempaan. Kun sitten muut treenasivat samaa hyppyesteellä, Salsa aloitti perushypyistä. Neiti säilytti toimintakykynsä koko ajan, joten edistystäkin tapahtui. Hyppyjä otettiin lähettämällä, jättämällä ja rinnalla ohjaamalla. Hienosti meni. Otimme myös putkea ensin suorana ja sitten mutkalla. Ensimmäisissä putkeenmenoissa oli tekemistä, mutta kun Salsa hoksasi homman, niin hauskaahan se oli. Koira oli täysin erilainen kuin toko-kurssilla: säilytti toimintakykynsä, söi makupalat ja suostui leikkimään. Pari kertaa sai vähän rähinöitäkin osakseen, vapaina olleilta muilta koirilta, mutta toimintakyky säilyi silti. Lopuksi otimme vielä itseksemme parin hypyn sarjoja ja sylikäännöstäkin, mitkä nekin onnistuivat. Vitsit että tuli hyvä mieli! Olin ennakkoon hiukan epäileväinen ja pelkäsin, että kurssista tulee yhtä hankalaa kuin tokossa, mutta vielä mitä.

Koirat olivat viime viikolla muutaman päivän isäni hoidossa meidän lomaillessa. Olivat tehneet pitkiä metsälenkkejä monta kertaa päivässä ja paksussa hangessa loikkiminen on saanut Salsan reidet leviämään. Muuten neiti sitten pitääkin taas juoksun jälkeen linjoistaan huolta ja säästelee syömisissään.

Näyttelykuulumiset

Pakkasten takia agilitykurssimme alku on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Kurssin piti alkaa eilen, mutta edeltävä kurssi on joutunut perumaan kertoja, joten alkavatkin kurssit ovat siirtyneet. Se taas sopii meille ihan hyvin, sillä Salsan juoksu alkoi eilen.

Sunnuntaina olimme Turun näyttelyssä. Ensimmäinen homma oli ostaa uusi kevythäkki. Olen kyllästynyt raahaamaan nykyistä häkkiä näyttelypaikoilla, kun sen kantamiseen ei ole kuin kahva. Halusin siis häkin, jonka saa olalle. Sopiva löytyikin nopeasti ja Salsa pääsi heti testaamaan kotia kehän laidalla.

Nemo oli myös paikalla ja pääsinkin esittämään poikaa AVO-luokassa. Nemon kärsivällisyys oli ajoittain koetuksella, kun 'iskäkin' oli kadonnut johonkin, mutta lopputulos oli kuitenkin ihan hyvä: ERI2, PU3, joskin serti jäi yhden sijoituksen päähän.

Jännitin etukäteen Salsan käyttäytymistä ja reagoimista sisähalliin ja muihin koiriin, mutta koirapa käyttäytyi yhtä hienosti kuin tähänkin asti näyttelyissä. Vähän totinenhan neitimme helposti kehässä on, joten 'hymyä' piti taas hakea kunnon lämmittelyllä ennen kehään menoa. Tulos ERI4, millä ei sitten enää sijoitusta herunut PN-kehässä. Tuomarina oli kroatialainen Zlatko Kraljic:

Well builded female. The head is strong enough. Ears set too apart. Good topline. While moving hind legs too close.

Suomennettuna 'harokorvainen ja takaa ahdasliikkeinen'. :) No, ERI on aina ERI vaikka ruusukeputkemme nyt sitten katkesikin.

Loppuun vielä joulun aikoihin otettu kuva:

Rokotuksella

Kävimme viikko sitten rokotuksella. Muistin jouluna, että Salsa rokotettiin vuosi sitten joulun välipäivinä ja sain kuin sainkin ajan samalle päivälle kuin viimeksi eivätkä rokotukset ehtineet mennä vanhaksi. Samalla käväisimme lääkärin vaa'alla ja neidillä oli painoa 18,9 kg. Siitä onkin aikaa, kun Salsa viimeksi on punnittu... Varsinaisesta tarkastuksesta ja piikittämisestäkin selvittiin, vaikka koira ei ollutkaan ihan samaa mieltä siitä, saako kuunnella stetoskoopilla saati sitten piikittää niskaan, vaan väisteli ja kiemurteli minkä ehti.

Muuten olemmekin viettäneet hiljaiseloa. Tokokurssi vei jotenkin toko-halut kokonaan ja TKK:n koulutuksetkin ovat tauolla. Onnistuin kuin onnistuinkin ilmoittamaan Salsan Turun tammikuiseen näyttelyyn - tosin postitse lähettämäni ilmoittautumislomake ei taaskaan ollut mennyt perille, mutta älysin varmistaa asian ajoissa Showlinkistä ja ilmoittautuminen saatiin kuntoon. Eli seuraava aktiviteettimme on sitten siellä. Ennen näyttelyä täytyy kyllä käydä jossain ihmisten ilmoilla ja pyytää samalla vieraita kopeloimaan Salsaa. Kaitpa sillä kohta alkaa juoksu (eka alkoi 13.7.) ja siinäpä sitten taas onkin ihmettelemistä, hormonien myllerryksessä...

Viikonloppuna ulkoilimme omassa pihassa koko perheen voimin ja keksin kokeilla pulkan vetämistä Salsan kanssa. Meillä on husky-valjaat Fenjan perua ja otimme Ilonan vedettäväksi. Aluksi kevensin aika paljon, kun lähdimme pihasta, mutta Salsa veti halukkaasti ja lyhyen matkaa ihan itse. Takaisin kotiin päin tullessa olikin sitten enemmän aikaa ihmetellä takaa kuuluvaa pulkan suhinaa eikä vetäminen enää niin vain onnistunutkaan. Täytyy kokeilla vielä pieniä pätkiä, kun sopivan kokoinen vedettäväkin löytyy kotoa.