sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Jäljeltä jäljelle

Olemme ehtineet tehdä pari jälkitreeniä lisää sitten viime päivityksen. Käymme edelleen samassa paikassa, koska hyvää maastoa riittää pitkän ja suoran metsätien molemmin puolin.

Viikko sitten tein edellisekertaista helpomman jäljen sammaleiseen tasamaastoon. Tarkkailin tuulen suunnan ja tein suorahkon 430 m jäljen vastatuuleen (!!, mitä lie päässä päätöstä tehdessä liikkunut...). Laitoin muutaman krepin suuntaa varmistamaan ja annoin jäljen vanhentua reilut puoli tuntia. Salsa selvisi hienosti, joskin lopussa ollut keppi jäi ilmaisematta.

Tänään tein viime kerrasta rohkaistuneena yli 500 m jäljen. Tällä kertaa olimme eri puolella tietä kuin viimeksi ja maasto sekä kasvillisuus on vaihtelevampaa. Jälki vanheni reilun tunnin. Salsa lähtee aina innoissaan liikkeelle ja nosti nytkin jäljen hyvin, mutta jäi sitten katselemaan ja kuuntelemaan. Tässä kohtaa alkoi sataa reilusti. Matka kuitenkin jatkui ja pysyimme hyvin jäljellä melkein loppuun asti. Olin laittanut taas muutaman krepin. Salsan tapa pysähdellä ja katsella ympärilleen eksyneen näköisenä saa minut luulemaan jäljen hukkuneen ja krepeistä saan uskonvahvistusta koiran työskentelyyn ja osaamiseen. Lopussa kuitenkin jätin kreppaamatta emmekä löytäneet jäljen päätepistettä vaan päädyimme tien reunaan mielestäni ihan väärässä kohdassa. Tein pienen lenkin takaisin sinne, missä tiesin Salsan vielä olleen jäljellä, mutta jouduimme lopulta tulemaan metsästä pois.

En tiedä, mitä Salsan kanssa pitäisi tehdä. Tuntuu, ettei se oikein jaksa innostua tarpeeksi jäljestä, vaan ympäristö kiinnostaa enemmän. Mennä pellolle, jotta nenä laskee alemmas? Jäljestää helpommassa maastossa? Ajaa lyhyempiä jälkiä? Jatkaa ylipäänsä treenausta, jotta koira saa itseluottamusta?

Olen käyttänyt jokaisella jäljellä kännykän Sports Trackeria jäljen mittaamiseen. Sen kanssa on myös kiva seurata, minkälaisia kiemuroita metsässä tulee tehtyä 'suoraa' kulkiessaan :)

Morris on ollut mukana molemmilla reissuilla. Viime viikolla tein lyhyehkön jäljen ilman nameja, tänään jo reilu 300 m pitkän. Morris jäljestää mielestäni paremmin kuin Salsa, tosin tänään aikaa kului välillä heinänsyöntiin... :)

Tokotreeneissä (jatkuvan sateen takia sisätiloissa) ohjelmassa ovat olleet paikallaolo, kontakti sekä istuminen kaukokäskyllä.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Me ollaan treenattu

Olemme tehneet Salsan kanssa pieniä tokotreenejä melkein päivittäin. Viime viikolla kävimme myös pitkän tauon jälkeen koulutuskentällä. Treenasimme itseksemme kentän nurkassa ja Salsa malttoikin suht hyvin keskittyä tekemiseen. Jatkamme näitä emmekä yritäkään mennä ohjattuihin koulutuksiin. Ohjelmassamme on ollut perusasentoa, seuraamista käännösten kanssa, paikallaoloa ja luoksetuloa. Luoksetulossa pitää ottaa palata taaksepäin sillä jos pidän kädet sivuilla, Salsa pakittaa suoraan perusasentoon. Eli aloitamme alusta ja sitten koitan häivyttää kädet edestä hitaasti ja vähän kerrallaan. Ajattelin myös aloittaa ruudun ja ohjatun noudon harjoittelun - ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Eilen olimme jäljestämässä. Tein yli 300 m tuulettoman jäljen vaihtelevaan maastoon ja jätin n. puoleen väliin ja loppuun kepit. Jäljen vanhetessa tein 20 x 50 m esineruudun, johon jätin neljä esinettä. Myös Morris sai oman n. 100 m jäljen, jolla vaihtelivat tyhjät ja namitetut askeleet. Teimme ajankuluksemme ensin esineruutua, mikä ehkä näin jälkikäteen ajatellen ei ollut kovin viisasta. Salsa toi yhden esineen ja löysi toisenkin, muttei tuonut. Työskentelyinto kuitenkin muuttui juoksenteluksi, kun metsästä löytyi kuivunut kalannahka. Hmph.

Morris sai ajaa jälkensä sen vanhennuttua puolisen tuntia. Hienosti meni ensimmäinen jälki, tosin ilman ensimmäistäkään makupalan syömistä.

Salsan jälki oli tunnin vanha kun lähdimme metsään. Koiruus nosti jäljen hienosti, mutta pysähteli välillä ihmettelemään ja katselemaan. Alusta vaihteli sammaleesta jäkäläiseen kallioon. En krepannut jälkeä, joten ihan varma en ollut, pysyimmekö jäljellä vai emme, mutta ainakin kerran Salsa teki ylimääräisen mutkan, palasi kuitenkin takaisin jäljelle, kunnes kadotti sen ja lähti kiipeämään kalliolle, kun oikea suunta olisi ollut edetä kallion alapuolta. Jälki kuitenkin löytyi taas, niin että viimeiset kymmenet metrit koira jäljesti hienosti. Suurimman osan ajasta Salsa etenkin kuitenkin korkealla nenällä ja vaikka nenä painuikin alas, niin se nousi vähän väliä. No, lisää treeniä vaan. Ja ensi kerralla ehkä merkkaan jäljen ;) Ja sen jäljelle jääneen kepin ja purkinkin löysin myöhemmin. En tiedä, missä oli vika, mutta epäilen, että esineruutu vaikutti työskentelyyn.