Kurssin päätös

Tällä viikolla oli kurssin kaksi viimeistä kertaa. Tiistaina treenasimme hyppyä. Salsan kanssa saimme mennä hallin toiseen päähän muilta rauhaan ja saimme tehtyä asiat niin kuin pitikin. Eli esteen taakse vietiin makupaloja alustalle ja sitten koiran luo ja käsky. Heti kun koira ehti alustalle, pysäytyskäsky ja koiran luo palkkaamaan. Salsa oivalsi pian mistä on kyse, mutta sen pidemmälle emme sitten ehtineetkään edetä eli en saanut Salsaa irtoamaan hypylle käymättä itse ensin toisella puolella. Emme myöskään päässeet totuttelemaan toko-hyppyyn, vaan meillä oli käytössä agility-hyppy. Mutta parasta oli, että Salsa ei paineistunut \o/

Lopuksi muut saivat vinkkejä ongelmaliikkeisiin, mutta Salsan kanssa otettiin vauhdikasta luoksetuloa. Tämä on aina ollut vauhdikas, mutta haimme vielä lisää intoa sillä, että lähdin koiraa kutsuttuani karkuun, käännyin muutaman askelen jälkeen ja vedin koiran sillä jalkojeni välistä. Salsa tykkäsi kovasti, omat kyvyt sen sijaan olivat koetuksella... Mutta intoa, vauhtia ja rentouttua löytyi, kuten oli tarkoituskin.

Eilen viimeisellä kerralla oli yllättäen möllitoko. Luoksepäästävyydessä ei ollut mitään ongelmia, sillä Salsa on Elinan kaveri muutenkin. Paikallaolossa (90 s) Salsa meni hyvin maahan, mutta nousi puolivälissä puoliksi istumaan. Menin muutaman askelen kohti ja koira meni takaisin maahan. Harjoituksen puutetta, sillä olen tähän asti tehnyt paljon lyhyempiä pätkiä.

Salsan vuoro oli viimeisenä, joten menin ulos virittelemään sitä. Neidillä on autuaasti sekaisin istumiset ja maahanmenot ja luoksetulossakin Salsa tipahti maahan ennen kuin ehdin kääntyä koiraa kohti. Liikkeestä maahanmenossa taas se seistä tapitti ilman elettäkään maahanmenosta. Luoksetulo ja paikallaolokin olivat sekoittuneet eikä Salsa meinannut tulla luo kutsusta. Intoa tekemiseen kuitenkin löytyi.

Vaan kun vuoromme tuli, en saanut koiraan kunnon kontaktia, seuraamiset menivät hidasteluksi ja liikkeenohjaajan käskyt vaikuttivat tekemiseen koko ajan. Liikkeitten välillä Salsa alkoi haistella. Huomasi hyvin, että lähes kaikki liikkeet ovat meillä vielä kesken eikä Salsa oikein kestänyt palkattomuutta. Hyvä alku meillä kuitenkin on. Juttelin lopuksi Elinan kanssa ja päädyimme siihen, että seuraava kurssimme on kuitenkin agility-kurssi, jolta Salsa luultavasti saa rutkasti lisää itseluottamusta ja -varmuutta. Itse ole epäillyt agility-kurssille menoa Salsan kanssa, jos koira ei suostukaan tekemään mitään eikä treenikertojen välilläkään voi harjoitella. Mutta tammikuussa sitten agilityyn!

Uusia kuvia

Otin pitkästä aikaa Salsasta kuvia. Edelliset taitavat olla heinäkuulta... Kun vertaa näitä uusimpia kesäisiin huomaa, miten paljon karvaa on kadonnut: Salsa on kaventunut suunnilleen puoleen. Lisäksi väri on tummunut melkoisesti.

Näyttely jääkin väliin

Aikani odotin huomisen Turun näyttelyn kirjettä saapuvaksi ja lopulta kyselin Showlinkistä, miksei postia kuulu. Eivät kuulemma ole saaneet koko ilmoittautumista!!! Kyllä suututti. Olisin niin mielelläni vienyt Salsan näytille Jaana Hartukselle, mutta eipä sitten tällä kertaa onnistunut. Hiukan tuo lohtua, että Salsa on melko karvaton ja viikonlopuksi on ohjelmaa ilman näyttelyäkin. Ja niin kuin Nina sanoi, ehditään me vielä näytelmissä juosta ihan tarpeeksi. Uusi yritys tammikuussa...

Viime tiistaina toko-kurssin aiheena oli ruutu. En ottanut Salsaa autosta halliin ollenkaan, vaan seurasin rauhassa muitten tekemistä. Ryhmällä oli koko halli käytössä, joten kun meidän vuoromme tuli, muut hätistettiin toiseen päähän touhuilemaan.

Ensin teimme muutaman kerran ruudun loppua eli koira jätettiin maahan ja kutsuttiin sitten sivulle ohjaajan kävellessä koirasta pois päin. Salsa on sisäistänyt paikallaolon niin hyvin, ettei edes hievahtanut kutsuessani sitä sivulle. Seuraavilla kerroilla muutama juoksuaskel sai koiraankin vauhtia. Toinen tehtävä oli viedä koira ruutuun seisomaan ja käskeä se muutaman metrin päästä maahan. En ole treenannut ollenkaan kaukokäskyjä, mutta Salsa yllätti ja meni nätisti maahan käskystä. Pari näitä ja liikkeeseen yhdistettiin koiraa kohti kävely, käännökset ja koiran kutsuminen sivulle seuraamaan. Hyvin meni., vaikka epäilin, mahtaako Salsan paikallaolo kestää liikkumiseni ensin kohti ja sitten sivulle ja vielä poispäin koirasta. Elina sanoi, että nyt hän näki ensimmäisen kerran Salsan toimivan rentoutuneesti eli näköjään Salsa paineistuu muista koirista ja etenkin colliesta, joka käyttäytyy välillä melkoisen riehakkaasti ja haukkuu paljon. Eli ei ihme, etten ole saanut samaa vaikutusta aikaan käymällä treenaamassa parkkihallissa, jossa liikkuu vain ihmisiä.

Salsa pääsi välillä taas autoon odottelemaan ennen kuin tuli meidän vuoromme kokeilla ruutuun lähetystä. Tätä täytyy treenata aluksi lyhyeltä matkalta, sillä Salsa tarvitsi käsiapua, jotta uskalsi lähteä eteen. Muutenkin tällä kerralla minulle valkeni, että jos Salsa ei ole varma siitä, mitä sen pitäisi tehdä, se ei tee mitään. Onhan tämä näkynyt noutotreeneissäkin, joissa Salsa ei ole tarjonnut erilaisia juttuja, vaan edennyt askel kerrallaan koko ajan samaan suuntaan. Ilmankos koira myös oppii lähes kerrasta oikeat asiat, kun liikkeet vain paloittelee sopiviin osiin. Tänään opin myös sen, että valmiskin liike paloitellaan aina treeneissä ja koiraa palkitaan satunnaisissa kohdissa, jotta se ei koskaan tiedä, missä kohtaa palkka tulee ja jaksaa sen takia yrittää innokkaasti alusta loppuun.

Lopuksi oli vielä paikallaolo ryhmässä, mutta koska collie tuli samalle puolelle hallia, Salsa oli aivan varma, että se hyökkää kimppuun eikä meinannut suostua menemään millään edes maahan.

Jee, se noutaa!!

Noutotreenimme tuotti tulosta jo kolmantena iltana :) Salsa alkoi eilen aika pian pelkän suuhun ottamisen sijasta nostaa kapulan lattialta ja lopulta toi sen minulle asti. Tosin tuomista jouduin vähän auttamaan käskyllä 'TuoTänneSe', mitä olen käyttänyt, jos olen halunnut Salsan tuovan minulle jonkin sillä olevan esineen, lelun tms. Kun pääsin palkkaamaan kapulan tuomisesta, Salsa hoksasi, mitä kuuluu tehdä ja toi lattialle asetetun kapulan ilman käskyä pureksimatta minulle. Jes!

Ihan kahdessa illassa emme siis onnistuneet asiaa oppimaan, mutta melkein :) Nyt sitten vain vahvistetaan opittua ja yritetään saada homma siirrettyä olohuoneesta pihalle.

Noutopäivitys

Noutoharjoitukset jatkuivat eilen kahdella tuokiolla. Ensin vahvistin koskemista kapulan keskiosaan, mutta toisella kerralla pääsin jo vahvistamaan kapulan ottamista suuhun ja lopuksi muutaman kerran sen nostamista maasta. Elina sanoi, että koira oppii ehdollistamalla parissa päivässä tuomaan noutokapulan, mutta Salsa ei tunnu olevan kovin yritteliäs, vaan sitkeästi tarjoaa vanhaa tuttua tapaa. Morris sen sijaan touhuaa ja tekee kaikenlaisia yrityksiä, ja sen kanssa saakin olla tarkkana, että ehtii palkata halutusta toiminnasta. Tosin edistyminenkin on selvästi nopeampaa kuin Salsalla.

Otin tällä viikolla avukseni kolinapurkin, jotta saisin kiusanteon loppumaan metsälenkeillä. Salsa siis vaanii ja hyökkäilee Morriksen kimppuun. Kiellot ja rähähdykseni tehoavat, jos olen riittävän lähellä, mutta matkan päästä niillä ei ole mitään vaikutusta. Purkin ravistus sen sijaan tuntuu toimivan myös kauempaa. Viime viikolla hain hevosille tarkoitettua No Bite Cream'iä, joka kuulemma saa hevosen irvistelemään jo kun se näkee purkin. Tulipahan todistettua, ettei Salsa ole hevonen, sillä laitettuani ainetta Morriksen niskaan ja korviin Salsa nuoli sormeni puhtaiksi...

Noutoa kehittelemässä

Pitäisi ehkä päivittää blogia muulloinkin kuin toko-kurssikäynnin jälkeen, kun on toivoton ja turhautunut fiilis... Tai jos aloitan jostain muusta :)

Kurssilla oli parin viikon tauko kouluttajan sairastumisen takia. Tällä välin olemme treenanneet itseksemme, mikä on tosi kivaa, koska Salsa oppii ja osaa nopeasti ja tekee motivoituneesti. Jäävistä seisominen on hieno ja Salsa malttaa seistä liikkumatta, vaikka palaan kohti ja kiertelen sen sivuilla. Jätän lelun palkaksi eteen ja vapautan sitten koiran lelulle ollessani takaviistossa. Salsa on myös viimein oppinut menemään maahan ilman käsiavustusta ja tarjoaakin nyt liikettä oma-aloitteisesti esim. perusasennossa, jos ei malta odottaa tai on epävarma tekemisestä eli selvästi osaa nyt maahanmenon.

En ole onnistunut löytämään toista tilannetta, missä Salsa paineistuisi samalla tavalla kuin hallissa, missä toko-kurssi pidetään. Ja kuten tänään kouluttajan kanssa juttelimme, tilannetta on mahdoton purkaa kun aiheuttajaa ei tiedä. Epäilen syyksi muita ihmisiä ja etenkin sitä, jos joku tulee lähelle. Toisaalta taas koulutuskentälläkin on ihmisiä ja kouluttaja neuvomassa, ja neiti pysyy toimintakykyisenä. Mietin myös, olisiko Salsa saanut näyttelyistä jonkun kammon, koska se ei niissäkään pysty rentoutumaan ja joutuu vielä aina pakosta tuomarin kopeloitavaksi. Ensi kerralla kurssilla kokeilemme sitä, että Salsa on vain omalla vuorollaan hetken hallissa ja vien sen väliajoiksi joko ulos tai autoon. Tänäänkin Salsa alussa leikki vapautuneesti ja oli oma itsensä, mutta tunnin edetessä paineistui eikä lähtenyt lopussa enää millään leikkiin mukaan. Teki kuitenkin joitain perusjuttuja, mutta innottomasti.

Tänään aiheina olivat nouto sekä jäävistä maahanmeno. Salsa oli juonessa mukana, kun noutoa alettiin treenata ja haki innolla lelua jota heittelin. Ryhmässä oleva collie kuitenkin selvästi häiritsee Salsaa haukkumisellaan ja pari kertaa koirat osuivat leluineen liian lähelle toisiaan. Vaikkei mitään rähinöitä tms. vihamielisyyksiä tilanteista tullutkaan, niin Salsa paineistui ja loppuaika meni vähän hukkaan meidän osalta. Kotona olemme treenanneet noutoa takaperin ja Salsa suostuu ottamaan kapulan ja pitämään sitä hetken suussaan. Siis kotona. Kurssilla tämä ei onnistunut alkuunkaan. Kotiläksyksi saimme noudon opettamisen ehdollistamalla niin, että viikon kuluttua koira ottaa kapulan maasta ja tuo sen.

Liikkeestä maahanmenoa emme päässeet tekemään ollenkaan, mutta sen verran Salsa toimi, että huomasin maahanmenon perusasennossa sujuvan, vaikka kävelisin vieressä paikallani.

Kotona sitten alkoi noutotreeni ja iltaruokaa sai vain tekemällä. Nopeasti Salsa hoksasi, että ruoka lentää noutokapulaa kuonolla koskemalla ja sain vielä tarkennettua niin, että Salsa koskee kapulan keskiosaa. Muutaman kerran neiti tönäisi kapulaa kuonollaan, muttei tehnyt vielä elettäkään, että ottaisi sen suuhunsa. Olipa silti oivaa ajankulua ja helppoa kouluttamista :)

Tätä samaa piti tietysti kokeilla myös Morriksen kanssa, joka hääräsi ja pyöri pitkään ennen kuin kävi edes kapulan lähellä. Hoksaamisen jälkeen kuitenkin pääsin jo palkkaamaan muutaman kerran kapulan suuhun ottamisestakin, vaikka Morris on kyllä itse vielä vakuuttunut siitä, että namit lentää, jos kapulaa potkaisee tassulla johonkin suuntaan. Morriksen kanssa ei ole koskaan treenattu mitään noutoon viittaavaakaan eikä se myös kanna suussaan juuri koskaan mitään toisin kuin Salsa, joka tuo ja vie tavaroita sisällä ja ulkona.

Netistä löytyi jo Turun näyttelyn aikataulut ja tervuja on ilmoitettu 16. Kauhulla katselen karvaisia lattioitamme: kun pohjavillasta päästiin, tuntuu nyt sitten lähtevän päällikarva. Apua! Ilmoitin Salsan myös Turun tammikuun näyttelyyn, luultavasti sitten saan viedä kehään karvaisen koiran...

Jäätynyt murkku

Koska sunnuntain treeni meni hyvin, kuvittelin että selviämme toko-kurssillakin ihan mukavasti. Alussa näyttikin tosi hyvältä, kun jokainen teki liikkeestä seisomisia yksitellen ja muut saivat sillä aikaa touhuilla itsekseen. Veinkin Salsan hallin toiseen päähän, erikseen muista ja koira toimi suht' kivasti, teki seisomiset hienosti, leikki kanssani jne. No, tekemisen ilo ja into katosivat saman tien kun meidän vuoromme tuli. Eli emme päässeet asiassa juurikaan eteenpäin. Onneksi Elina oli sivusilmällä ehtinyt nähdä, mitä Salsa kyetessään osaa. Mutta sain taas paljon neuvoja ja vinkkejä, miten edetä, jotta koira vapautuisi:

• paljon leikkimistä erilaisissa paikoissa, myös vaikeissa paikoissa ja tilanteissa kuten ihmisvilinässä, vieraitten koirien läsnäollessa jne.
• käyttöön spesiaalilelu, josta ensin tehdään kotona tosi haluttava ja sitten käytetään vain haastavissa tilanteissa (ostin kaninkarvaisen vetolelun)
• palkitaan kaikista kontakteista haastavissa tilanteissa, jotta Salsa oppii, että minuun kannattaa turvata
• ei saa hyysätä ja houkutella makupalalla, jos esim. jätättää seuraamisessa, ettei Salsa opi hakemaan erityishuomiota jarruttelulla. Tässä käyttöön nopeat sivuaskelet koirasta pois päin ja vaikka kevyt hihna, jolla koira ohjataan oikeaan paikkaan.
  
• lelu makupalaa parempi palkka, koska makupala rauhoittaa entisestään. Saa leikittää villiintymiseen asti, koska tarpeen tullen rauhoittelu on helpompaa kuin sytyttäminen.

Siinä ne, mitä mieleeni jäi. Kuka haluaa kokeilla?

Seisomisen lisäksi teimme nopeita maahanmenoja. Tässäkin pitää nyt unohtaa makupalat ja tehdä maahanmenoja leikin lomassa. Minä sain ohjeen muuttaa käskyn sävyn iloiseksi. Sain Salsan leikkimään ja niitä maahanmenojakin saatiin aikaiseksi. Leikki kuitenkin loppui saman tien, kun Elina tuli luoksemme. Hmph. Salsa kuitenkin meni oma-aloitteisesti tervehtimään ja suostui siliteltäväksikin, kun Elina kyykistyi.

Kotioloissa Salsaan on tainnut iskeä murrosikä. Jotenkin vain tuntuu, että tyhmyys tiivistyy neidin päässä iän karttuessa. Pari viikkoa sitten purtavaksi joutui ensin uuden askelmittarini pidike ja myöhemmin itse askelmittari. Viime viikolla, kun pojat olivat kuumeisina kotona, jätin koirat aamulla sulkematta makuuhuoneeseen ja kotiin tullessa oli eteisen nurkkaa jyrsitty. Eilen oli sitten tietokonehiiren vuoro ja tänään kaapista oli kaivettu toinen juhla-avokkaistani. Grrrr. Pentuaikana tuhoja ei tainnut tulla yhtään ja nyt kun luulisi järjen pikku hiljaa kertyvän, neidistä löytyykin yllättävää 'aloitteellisuutta'. Kai tämä menee ohi?

Karvaton koira

Tänään saimme TKK:n koulutuksessa hyvän treenin aikaan. Salsa oli koko ajan motivoitunut yhdessä tekemiseen eikä viime viikkoisesta haahuilusta ollut tietoakaan. Emme kyllä varsinaisesti oppineet mitään uutta, mutta saimme vahvistettua vanhoja juttuja. Ja iso juttu tietysti oli se, ettei Salsa paineistunut paikasta ja muista koirista yhtä paljon kuin viimeksi.

Syksyn kunniaksi Salsa on karistanut kaiken pohjavillansa. Marraskuun lopussa on Turun näyttely ja pitää vissiin viedä sinne neiti bikineihin pukeutuneena. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun Salsa tiputtaa karvansa. Kai ne joskus kasvavat takaisin?

Tokokurssi alkoi

Eilen oli tottelevaisuuskurssin ensimmäinen kerta. Meitä oli paikalla vain kolme koirakkoa. Kouluttajana on Elina Jänesniemi ja ainakin minut Elina vakuutti osaamisellaan. Illan aiheina olivat perusasento eri kulmista, lyhyt seuraaminen ja paikallaolo. Eli meille tuttuja juttuja. Olin varautunut nakinpaloilla ja parilla eri lelulla.

Vähän jänskätti, miten Salsa toimii taas uudessa paikassa. Salsa kuitenkin teki, mitä pyysin, tosin vaatimattomammalla teholla. Lähti kuitenkin leikkiin mukaan ja söi makupalat. Eli huonomminkin olisi voinut olla (ja on joskus ollutkin). Elina huomasi heti, että Salsa paineistuu hiukan hallista, muista koirista sekä hänestä. Eniten taisi vaikuttaa Elinan läheisyys. Paineistuminen sitten näkyi hitautena. Ärsytti, kun tiesin koko ajan, että koira kyllä osaa, mutta ei pysty tekemään omalla tasollaan. Elina kehotti nyt käymään paljon erilaisissa paikoissa ja etenkin hälinässä leikkimässä ja tekemässä yksinkertaisia juttuja (kauppojen edustat, parkkihallit yms), jotta Salsa saa lisää varmuutta. Lisäksi ihan perusjuttuja pitää muistaa kehua super-paljon kotonakin. Tätäkin kautta koiran varmuus tehdä asioita lisääntyy. Eli perusasentoa kehutaan joka kerta, mikä kieltämättä on jäänyt tekemättä, koska se on jo niin itsestään selvä.

Tänään sitten jo kävimmekin Myllyn parkkihallissa leikkimässä ja tokoilemassa. Vaatinee useita käyntejä ennen kuin liikkuvat autot ja ihmiset lakkaavat viemästä huomiota tekemisestä. Salsa ei kuitenkaan missään vaiheessa jäätynyt.

Pumpuliprinsessa tai mikä lie nössö...

Menee hermot!!!

Olimme aamulla TKK:n koulutuksessa. Nyt kun PK-tottis on sunnuntai-aamupäivisin, pääsemme paikalle joka kerta. Viikko sitten kaikki sujui suht hyvin, mutta tänään hienohelmamme oli taas kuin ei olisi kenttää koskaan nähnytkään, saati sitten siellä joskus käynyt. Pää pyöri kuin pöllönpojalla (ai, tuolla menee auto...no nyt jossain joku haukahti...miks toi saa kävellä tuolla kaukana...jos joku vielä rähähtää, mä lähden heti kotiin...enkä kyllä tule perusasentoon, kun vieressä on noin oudon näköinen otus (merle collie)...ja jos äiti komennat, lakkaan kuuntelemasta kokonaan...hei, kuka tulee myöhässä?...hyi, noi namitkin on varmaan pilaantuneita, älä edes yritä tarjota niitä mulle...ihan tyhmä lelu, miks se on täällä mukana, jääkööt tänne...äiti, toi toinen koira katsoi MUN lelua...) Eli 'hiukan' oli keskittymisvaikeuksia tänään >:( Salsan huomiota oli tosi vaikea saada yhdessä tekemiseen ja jos kontakti olikin hetkittäin omalla tasolla, sen rikkoi ihan mikä tahansa seikka. Oma turhautumiseni alkoi tunnin edetessä olla sitä luokkaa, että jouduin tekemään töitä palkitakseni siitäkin vähästä, mitä saimme aikaan.

Aiheina olivat seuraaminen ja liikkeestä istuminen. Liikkeestä istuminen oli uusi juttu, mutta Salsa pääsi jo jyvälle, mistä on kyse. Lisäksi otimme paikallaoloa niin, että muiden ollessa rivissä paikalla, yksi teki luoksetulon rivin editse. Luoksetulossa ei ole mitään ongelmia, otan sitä pelkästään istumasta, koska paikallaolo on työn alla. Paikallaolosta Salsa sen sijaan nousi kaikessa rauhassa pari kertaa istumaan, eikä meinannut mennä millään takaisin maahan. En ymmärrä, mikä meni pieleen. Salsa ei kuitenkaan reagoinut mielestäni häiriöön. Paikkaa hiukan vaihtamalla sain kuitenkin vielä pari lyhyttä onnistunutta suoritusta.

Otti kyllä niin päähän tällaisen treenin jälkeen. Millä tuohon koiraan saisi vähän reippautta lisää? Tiistaina alkaa toko-kurssi ja vähän mietityttää, saammeko kurssista mitään irti, jos neiti on kipsissä koko ajan. Kurssilla onneksi on pieni neljän koiran ryhmä ja osallistujat joka kerta samoja, joten toiveita on että jossain vaiheessa Salsakin kotiutuu.

Toko-kurssille

Olemme Salsan kanssa menossa parin viikon kuluttua alkavalle tottelevaisuuskurssille. Mietin taas, kumpaan mennä, tokoon vai agilityyn, mutta valitsin sitten tuon tokon, koska siitä saamme tekemistä kotiinkin. Tahtoo meinaan mennä pelkäksi vanhojen asioitten kertaamiseksi tuo oma harjoittelu: uusien juttujen mukaan ottaminen on vaikeaa... Olemme kyllä päässeet käymään TKK:n koulutuksissa ja nyt ne siirtyivätkin sunnuntai-aamuille, joten meidät nähdään siellä jatkossakin. Salsa vain tuntuu olevan niin oppivainen ja minä itse niin kokematon, että eväät loppuvat aina kesken ennen seuraavaa koulutuskertaa.

Viime kerralla muuten Salsa murisi, kun tehtiin luoksepäästävyyttä :( Ei siis mennyt oma-aloitteisesti moikkaamaan kouluttajatätiä, vaan jäi pienen matkan päähän ja murisi, kun täti ojensi kättään nuuhkittavaksi. Samperin kakara. Kävi kyllä sitten nuuhkaisemassa, kun täti sorkki sormellaan maata ja antoi vähän silittää kuonosta. Ilmeisesti tässä täytyy ottaa tiukka linja ja koira käskyn alle eikä antaa sen tehdä itsenäisiä päätöksiä siitä, kuka moikkaa ja kuka ei. Näyttelyissä ei ole ollut koskaan ongelmaa, mutta siinähän Salsa on ollut tavallaan käskyn alla ja olen pidellyt sitä joskus kevyesti pannastakin paikoillaan, jolloin vaihtoehtoja ei ole ollut. Silti itselläni on nyt takaraivossa pieni peikko siitä, että se paineen alla vielä joskus rähähtää tms... Toisaalta taas itse pidän siitä, ettei koira ole heti vieraitten kaveri enkä edes halua Salsan tunkevan jokaisen vastaantulijan syliin ja rapsuteltavaksi.

Sunnuntaina kävimme taas Onia kannustamassa ATT:n kisoissa. Salsa oli ihmeissään, kun muka-tuttuja ihmisiä tuli moikkaaman (Sanna ja Heikki), mutta antoi kuitenkin Heikin silittää, kun en antanut vaihtoehtoja. Vieras paikka oli ihan ok, eikä sitä tarvinnut ihmetellä. Jopa makupalat kelpasivat.

Olen nyt (viimein) ottanut Salsan mukaani juoksulenkille. Lenkkeilyssäni on ollut taukoa ja kun viime viikolla lähdimme kävelylle, huomasin olevani lenkkivarusteissa ja pistinkin hölkäksi. Hienostihan se sujui ja oli paljon mukavampi juosta kaverin kanssa kuin yksin. Vauhtiakin tuli lisää, jotta sain Salsan edes jotenkin ravaamaan kävelyn sijasta. Mutta kovin se koira osaa kävellä ;)

Seuraamista

Olemme taas pitkästä aikaa päässeet mukaan TKK:n koulutuksiin. Enimmäkseen olemme kuitenkin treenailleet kaksin. Nykyisin ennen kuin päästän Salsan metsässä irti, vaadin seuraamista pysähdyksineen ja juoksentelemaan pääsee kun olen tekemiseen tyytyväinen (katsekontakti joko liikkeessä tai pysähdyksessä). Olen vihdoin ottanut myös käännökset mukaan seuraamiseen ja myös hidasta kävelyä ja juoksua olen kokeillut. Käännöksissä on tietysti hiomista, että seuraaminen pysyy tiiviinä oikealle kääntyessä, mutta tempon muutoksissa ei ollut mitään ongelmaa. Pidän seuraamisessa lelua vasemmassa kainalossani enkä ole vielä edes miettinyt sen häivyttämistä. Nyt kun seuraaminen on selvästi hyvällä mallilla, pitäisi kyllä alkaa työstää paikallaoloa, joka on jäänyt vähälle treenille. Kun ei se ole kivaa...

Kävimme edellisviikonloppuna katsomassa TSAUn hallilla agilitykisoja. Pitihän meidän olla näkemässä kun Onin kisaura alkoi :) Näimme vain toisen Onin ja Heikin radoista ja pari oli kyllä niin tyylikäs ja kaunis katsella, ettei kisassa toista ollut. Kateeksi kävi! Vähän alkoi tehdä itselläkin mieli radoille. Viime sunnuntaina olisi ollut TSAUlla yhteistoimintatesti alkeiskurssia varten, mutta meillä oli kuopuksen synttärikekkerivalmistelut pahimmassa vaiheessa testin aikaan, joten se jäi kokeilematta. Hallin pihalla kokeilimme vähän puomia ja kyllähän Salsa laskevaa osaa alas tuli kun sen muutaman kerran nostin hiukan matkaa ylös. Itse tuo ei kyllä puomille suostunut kiipeämään. Agilityn treenaaminen voisi tehdä tosi hyvää neidin itsetunnolle. Pistetään harkintaan.

PN 4 ja vara-sert

Käväisimme tänään Tampereella ryhmänäyttelyssä. Tervut arvosteli irlantilainen Rodney McDowell. Lapset lähtivät taas mukaani tsemppaamaan Salsaa. Junnuluokkaan oli ilmoitettu neljä narttua, mutta vain kaksi oli paikalla. Salsa oli taas totisella tuulella ja sain juoksennella pitkään ympäriinsä, ennen kuin neiti aukaisi kitansa ja alkoi läähättää.

Kehässä meni hyvin, tuomari kopeloi koko koiran, mutta siitäkin selvittiin ilman istumista, kun pitelin pannasta kiinni. Molemmat junnut saivat erinomaisen, mutta tuomarille näytti olevan melkoisen selvää, kumpi oli tänään parempi ja sijoitti Salsan ykköseksi. Salsa pääsi häkkiinsä odottelemaan PN-kehää ja sielläpä tuo veteli sikeitä tyytyväisenä. Suurempi homma olikin sitten saada neiti edes vähän innostumaan, kun oli aika mennä takaisin kehään. ERI-narttuja taisi olla 11 eikä tuomari paljonkaan vilkuillut meidän suuntaamme. Niinpä olinkin tyytyväinen kun Salsa poimittiin PN 4:ksi. Serti meni kolmannelle, joten vaaleansinisen vara-serti -ruusukkeen kanssa saimme poistua kehästä.

Arvostelu:

Very nice bitch. Good propotions, nice coat and good mask. Lovely topline and she moved very well.

Liikkeet tuntuvat olevan Salsan vahvuus. Koira silti oli tänäänkin hieman innoton. Salsa taitaa ujostella ja jännittää näyttelyissä niin, että ihan parasta ja eloisinta puolta siitä ei pääse näkemään. En tosin tiedä, miten paljon tuo jännittäminen vaikuttaa mihinkään, koska koira seisoo kauniisti paikoillaan, ei häslää eikä sähellä ja on helppo esitettävä. Paras paikka Salsan mielestä kuitenkin näyttelyssä on oma häkki. Seuraavaksi menemme Turun näyttelyyn marraskuun lopussa, joten on tässä ainakin aikaa toipua :)

Nokialla ryhmänäyttelyssä

Ajatukseni ovat tällä viikolla olleet enimmäkseen sunnuntaina alkavassa naisten jalkapallon EM-lopputurnauksessa. Niinpä tämän päiväinen reissu Nokialle ryhmänäyttelyyn ei erityisemmin houkutellut enkä edes miettinyt sitä ennen kuin eilen illalla, kun harjasin Salsan. Tuntui, että tekemistä olisi riittänyt ilman monen tunnin autoiluakin. No, onneksi näihin reissuihin alkaa olla jo jonkinlainen rutiini eikä belgin valmisteluun kulu aikaa eikä energiaa. Niinpä aamulla pakkasin autoon parin lapsen lisäksi itseni ja Salsan.

Perillä ulkoilutin Salsan ja jätin sen sitten häkkiin odottamaan vuoroaan. Neiti oli vähän innottoman ja totisen tuntuinen, kun yritimme demonstroida ja neuvoa Mikaelille kehäavustajan tehtäviä. Jouduinkin juoksuttamaan Salsaa moneen kertaan, jotta sain sen suun auki ja läähättämään. Belgeillä oli tuomari Antti Niemisen kanssa kehässä harjoitusarvostelija, mikä hidasti kehää. ERIt tuntuivat olevan uroksilla tiukassa: kenellä oli pyöreä kallo, kenellä harottavat korvat ja vain yksi seitsemästä sai ERIn.

Junnunarttuja oli kolme. Meidän edellämme olleet nartut saivat H:n ja EH:n. Vähän jännitti, että mitenköhän tässä käy... Lisäksi ensimmäistä kertaa tuomarinamme oli mies, enkä ollut varma, miten Salsa reagoi. Kun pääsimme kehään, Salsa esiintyi taas ilman mitään ongelmia. Tuomari ei edes koskenut narttuihin kuin hampaiden katsomisen verran. Salsa sai ERIn ja sitä myöten voitti (taas kerran) junioriluokan. Yhteensä kymmenestä nartusta ERIn sai viisi koiraa. Paras narttu -kehässä voiton vei avoimen luokan Cäsarborg's Foxy Lourdes, joka sai myös sertin. Salsa oli PN4 ja sai vara-sertin. Eli ruusukkeetta ei jääty tässäkään näyttelyssä :) Muuten mukavaa päivää pilasi kehää pyörittävä kehäsihteeri, jolla taisi lippis kiristää päätä, sillä hän jaksoi moittia äkäiseen sävyyn sekä esittäjiä että avustajia kehän ulkopuolelta avustamisesta ('kannattaisi opettaa koira esiintymään ilman avustajaa') eikä muutenkaan ollut kovin ystävällinen tai kohtelias.

Salsan arvostelu:

Sopusuhtainen hyvän tyyppinen. Hyvä selkä. Vielä hieman kapea edestä. Yhdensuuntaiset liikkeet. Rodunomainen pää, korvat hieman etäällä toisistaan. Saksipurenta. Tummat pienet silmät. Oikea karvanlaatu väritys hiilletympi. Avoin ja luoksepäästävä.

Esineruudun alkeita

TKK järjesti eilen esineruutukoulutuksen eri tasoisille koirille. Koska keväällä vastaava tilaisuus jäi meiltä väliin rankkasateen ja lapsenhoidon hankalan yhdistelmän takia, menimme eilen paikalle. Meitä taisi olla kahdeksan koirakkoa, osa 3-luokan kilpailevia ja hännänhuippuna sitten Salsa, jolle en ole tehnyt esineruutua koskaan. En ole aiemmin päässyt seuraamaan osaavien koirien työskentelyä ja olikin mukava nähdä, miltä esineruutuosio 'oikeasti' näyttää. Fenjan kanssa teimme ihan omaksi iloksemme esinehakua, tosin mitään ruutua sen kummemmin mittailematta tai tallomatta. Alkeet sille opetin joskus 'kaistale'-menetelmällä.

Salsan vuoro tuli, kun kaikki muut olivat ensin saaneet osuutensa tehtyä. Neiti oli ensin vähän hämillään, kun joutui keskelle metsää vieraitten ihmisten joukkoon. Menimme vähän sivuun muista ruudun etureunaan, missä Isomaan Harri houkutteli Salsaa leikkimään hanskan kanssa. Salsa nuuhkaisi hanskaa, muttei arvannut kiinnostua siitä sen enempää. Minun kanssani koira suostui leikkimään, minkä jälkeen Hata otti hanskan ja tiputti sen muutaman metrin päähän meistä. Salsa lähti innokkaasti ja toi hanskan minulle. Taitava koira! Pari tällaista toistoa ja treenimme oli siinä. Kokeilimme myös toisena esineenä ollutta lompakkoa, mutta sitä Salsa tyytyi vain nuuhkaisemaan. Eli pitänee kerätä erilaisia esineitä ja innostaa Salsa niitä kantamaan. Ja myös etsimään :) Kyllähän tuo kotona kuljettaa suussaan melkein mitä tahansa lattioilta sattuu löytymään pieniä lego-palikoita myöten, mutta esim. lompakko on sellainen, mitä Salsa ei ole koskaan päässyt kokeilemaan.

Ensi lauantaina on Nokian näyttely. Meinasin jo hermostua, kun lappuja ei kuulunut, mutta tänään posti ehti tänne maalle asti. Tarkoitus oli ilmoittaa Salsa myös Hyvinkäälle 20.9., mutta myöhästyin. Tampereelle 19.9 sen sijaan ehdin Salsan vielä ilmoittamaan.

Erkkarikuvat

Nina lähetti ottamansa 'viralliset' kuvat missistämme.

Pari muuta kuvaa paras narttu -kehästä kuva 1, kuva 2 ja kuva Pötyn BIS 1 -jälkeläisryhmästä.

Aiheita ylpeyteen \o/

Suuntasimme Salsan ja Topiaksen kanssa aamulla aikaisin kohti Tuomarinkartanoa. Ja taas migreeni häiritsi reissua >:( Pääsimme hyvissä ajoin perille ja löysimme muut nowhowlaiset telttakatoksesta, jonne mekin leiriydyimme. Kehän alkuun oli yli tunti aikaa, joten ulkoilutin Salsan ja sitten vain odottelimme.

Junnunarttuja oli 19, mukana Veeraa lukuun ottamatta kaikki Salsan siskot eli Emma, Cami ja Regina. Yllätyin, kun muut siskot olivat selvästi karvattomampia kuin Salsa. Topias avusti kehän laidalla ja Salsa esiintyi tosi hienosti. Tuomari kirjoitti numeromme muistiin heti ensi vilkaisulla ja yhteisliikkeen jälkeen nyökytteli meille hyväksyvästi, joten arvasin, että Salsa miellytti Willemine van Deijl'in silmää. Salsan vuoro oli kolmanneksi viimeisenä, joten vein sen takaisin häkkiin lepäilemään ja seurasin kehää. Ennen meitä vain kolme narttua sai ERIn. Siskojen EH:t taisivat tulla juuri karvattomuuden takia. Vaikka etukäteen hieman jännitin, miten Salsa esiintyy, niin eipä tuo olisi paremmin voinut käyttäytyä. Neiti seisoi paikoillaan eikä väistänyt tuomarin kosketusta yhtään. Liikkeetkin sujuivat loistavasti, sillä Salsa ravaa todella kauniisti vierellä löysässä hihnassa ja sitä on ilo esittää reippaassa vauhdissa. Topiaskin ensikertalaisena osasi hyvin avustaa kehän laidalla. Salsa sai erinomaisen ja oli numeronsa perusteella kilpailuluokassa viimeisenä, mutta tuomari nosti Salsan jo ennen liikkeitä ykköseksi eikä sijoitus siitä enää mihinkään muuttunut. Loistava luokkavoitto siis Salsalle! Eipä olisi voinut paremmin enää mennä :) Teltalla Nina sitten poksautti päivän ensimmäisen skumppapullon auki.

11 months, complete scissor bite. Well constructed female. Short body, good substance. Excell. in type, good coat. Well shaped head, excell. expression. Good paralell. flat cheeks. Chiselled muzzle, excell. mask. Dark almond shaped eyes, well set ears. Nice neck, good topline. Well developed chest and forechest. Good croup & tail. Well angulated in front & behind. Stands well. Good bone & temperament. Excell. mover.

11 kuinen, täydellinen saksipurenta. Hyvärakenteinen narttu. Lyhyt runko, hyvä olemus. Erinomaista tyyppiä, hyvä turkki. Hyvänmuotoinen pää, erinomainen ilme. Hyvät litteät posket. Meislautunut kuono, erinomainen maski. Tummat, mantelinmuotoisen silmät, hyvinasettuneet korvat. Hyvä niska, hyvä ylälinja. Hyvin kehittyneet rinta ja eturinta. Hyvä lantio ja häntä. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Seisoo hyvin. Hyvä luusto ja temperamentti. Erinomainen liikkuja.

Edessä olivat vielä paras narttu -kehä, parhaan juniorin valinta ja lisäksi Nina otti meidät mukaan Pötyn jälkeläisryhmään. Joutessani pääsin avoimen luokan narttujen kilpailuluokkaan Riesan hihnanpäähän. Riesa käyttäytyi hienosti, mutta oli kieltämättä erilainen esitettävä kuin tuttu Salsa.

Paras narttu -luokan sijoituksista kilpaili 23 narttua, joten tiesin melkein jo ennalta, ettei junnunartulla voi olla kovin paljon mahdollisuuksia pärjätä eikä tuomari(Marie-Francoise Berton-Sarlat) Salsaa jatkoon nostanutkaan. Kauneimmaksi tuomari valitsi veteraaniluokan voittajan.

Jälkeläisluokassa sen sijaan tuomari nosti 'bikiniasuisen' Pöty-äidin kanssa esiintyneet Frodon, Rinsessan, Salsan ja Nemon rodun parhaaksi jälkeläisryhmäksi. Jes, hienoa Pöty-äippä!

Salsa pääsi vielä illalla isoon kehään kilpailemaan rop-juniorin tittelistä. Tuomari valitsi kuitenkin uroksen ROP:ksi ja uros oli myös BIS-juniori. Salsa alkoi olla jo aika uupunut pitkästä päivästä, vaikka olikin nukkunut pitkään häkissään. Se ei kuitenkaan vieraassa paikassa suostunut juomaan mitään, vaikka päivä oli tosi kuuma ja kun laitoin häkkiin vähän ruokaa, Salsa nosteli peitonkulman ruoan päälle.

Väsymyksestään huolimatta Salsa esiintyi loppuun saakka hienosti ja sitä oli ilo esittää. Pötyn jälkeläisryhmä oli lopulta näyttelyn kaunein ja pääsimme vihdoin, kymmenen tunnin urakan jälkeen lähtemään kohti kotia. Salsa ei tosin olisi enää halunnut lähteä teltalta mihinkään, kuusi kehäreissua olivat selvästi tehneet tehtävänsä. Pelkäsi ressukka joutuvansa jälleen takaisin kehään...

Kaiken kaikkiaan päivämme oli onnistunut. Olen tosi ylpeä Salsasta ja siitä miten se esiintyi kuin ammattilainen kerta kerran jälkeen: seisoi pitkiä aikoja liikkumatta ja tarkkaavaisena, ravasi kauniisti ja iloisena vierelläni ja oli niin unelmakoira kuin olla voi.

Tästä on mukava jatkaa parin viikon kuluttua Nokialla :)

Valmiina erikoisnäyttelyyn

Huomenna sitten on erityisen jännä päivä, kun Salsan kanssa osallistumme ensimmäistä kertaa belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn Tuomarinkartanossa. Näytti jo siltä, että lähdemme reissuun kaksin, mutta ainakin näillä näkymin Topias on tulossa mukaan kannustusjoukoksi kehän laidalle.

Ajattelin, että pesen tänään Salsan mahanalusen juoksun jäljiltä ja kyselin jo Ninalta sopivaa sampootakin. Nina käski käyttää pelkkää vettä... Lopulta sain puhdasta aikaan karstalla. Salsa antoi ihmeen nätisti karstata takajalkojen välistä ja hännän alta ja tuhrut lähtivät hyvin pois. Nyt olemmekin iltalenkkiä vaille valmiita reissuun. Siskot ja Vuk ovat tulossa myös ja onkin kiva päästä näkemään muita. Se tietysti on tylsää, että tytöt ovat samassa luokassa ja kilpailevat toisiaan vastaan: kaikki kun taitavat olla melkoisen nättejä. No, pääasia, että muut jäävät No-How -neitokaisten taakse ;D Eniten taidan jännittää sitä, miten Salsa suhtautuu tuomariin. Koiran käytöshän on suunnilleen ainoa asia, mihin itse voi vaikuttaa. Loppu onkin sitten tuomarin mielipiteestä kiinni.

Paluu normaalielämään

Juoksusta selvittiin kunnialla. Kyllä on ollut mukavaa saada tuttu Salsa jälleen takaisin. Viime viikolla mietin, mistä ihmeestä voin tietää, koska koirat voi taas jättää valvomatta samaan tilaan. Muutos tapahtui lopulta yhdessä yössä: vielä illalla Salsa oli niin ihana Morriksen mielestä, mutta aamulla Salsa jo pöllytti Morrista eikä neiti enää tuoksunutkaan ihanasti. Myös Salsan ajatukset ovat jälleen suuntautuneet enemmän laumaan kuin sen ulkopuoliseen maailmaan.

Lauantaina on erikoisnäyttely ja aloitimme valmistautumisen eilen. Talomme nurkilla on runsaasti mustikoita ja metsä vilisee marjastajia. Aamuisin saamme tehdä lenkkimme kaikessa rauhassa, mutta kaikkina muina aikoina mummoja riittää kompastumiseen asti. Yritän katsella ja kuunnella, onko metsässä muita liikkuja, mutta aina joskus Salsa saa vainun ennen minua ja käy haukahtelemassa ihmispoloille. Eilen neiti tuli reissultaan takaisin jalat punaisina, en tiedä oliko kompastunut jonkun marjaämpäriin vai missä oli jalkansa tahrinut. Onneksi väri lähti astianpesuaineella pois ja jaloista tuli muutenkin ihan eri väriset kuin ennen. Taisivat olla aika harmaantuneet liasta ja pölystä... Lisäksi harjasin Salsan kertaalleen kaikkialta. Karvaa ei lähtenyt juuri ollenkaan. Edelleen meillä ollaan erimielisiä siitä, saako housuja ja häntää harjata ja miten voimakkain ottein. Mehevät heinät onneksi pitivät koiran huomion puolellaan, ja itse muistin olla varovainen, joten sain homman tehtyä.

Illalla otimme pitkästä aikaa pienen treenin kotipihassa ja seuraaminen on parantunut tauon aikana huimasti :) Olen ottanut pienen, muutaman askeleen pätkän aina ennen kuin päästän Salsan metsässä vapaaksi (vapautus tulee siis palkintona 'parhaalla' hetkellä) ja ilmeisesti se on tuonut tulosta. Eilen lisäsin seuraamiseen pysähdyksiä. Minähän olen käyttänyt seuraamisessa kahta eri käskyä: 'sivulle', kun olemme tehneet muutaman askeleen siirtymisiä perusasennosta toiseen ja 'seuraa', kun olen ottanut seuraamista, josta olen vapauttanut ja palkannut suoraan liikkeestä. Eilen seuraa-käskyn alla sain pienellä käsiavustuksella Salsan perusasentoon pysähtyessäni, joten keskityn jatkossakin käyttämään ja vahvistamaan sitä. Otimme myös noutokapulan pitoa. Salsa ottaa kapulan suuhun tosi halukkaasti ja parin toiston jälkeen muisti olla pureksimatta eikä minun enää tarvinnut tukea otetta yläpuolelta. Alaleuka tuntuu kuitenkin oleva täysin minun pitämiseni varassa ja leuka loksahtaa auki heti, jos irrotan käteni. Yhden kerran Salsa piti kapulaa hetken ilman apua ja siihen olikin hyvä lopettaa treeni.

Ilmoitin meidän Janita Leinosen agilitykurssille. Mietin, menemmkö toko- vai agilitykurssille ja koska tokoa voin treenata kotona tai TKK:n kentälläkin, kunhan koulutukset taas jatkuvat, päädyin nyt ensin agilityyn. Katsotaan, innostummeko siitä vai onko seuraava kurssi kuitenkin tokoa.

Morris tuli kotiin

Morris palasi mökkilomaltaan viikonloppuna. Ja ilmeisesti juuri 'parhaille päiville'. Olemme nyt joutuneet pitämään koirat erillään niin, että päivät Salsa on makuuhuoneessa häkissä portin ja suljetun oven takana. Iltaisin Salsan kanssa ollaan enimmäkseen pihalla ja öisin se nukkuu meidän kanssa makuuhuoneessa. Jos Morris on makuuhuoneessa, Salsan on ihan pakko käydä portin takana kiehnäämässä ja nostelemassa häntäänsä. Jonkin verran on ollut vinkumista lähinnä Morriksen puolelta, mutta ei mitään kestämätöntä. Olen ulkoiluttanut koiria erikseen ja aamulenkeillä olen päästänyt Salsan juoksemaan metsässä Morriksen ollessa hihnassa.

Salsa viihtyy päivät häkissä hyvin, ja nukkuu siellä välillä muutenkin. Häkki on ISO, bilteman kompostikehikoista rakkaudella ja nippusiteillä koottu :) Annan aamuisin ruoan häkkiin ja neiti jää mussuttamaan tyytyväisenä kun lähden töihin. En kyllä tiedä, mitä päivisin tapahtuu, sillä ruokakuppi on aina nurin ja loput ruoat pitkin lattiaa, kun tulen. Pari kertaa olen jättänyt häkkiin pienen kupillisen vettä, mikä sekin on kaadettu. No, onneksi häkitystä ei kestä muutamaa tuntia kauempaa.

Kun Morriksen vinkuminen oli pahimmillaan, laitoin myös portaiden yläpäähän portin, jotta koira ei istuisi alimmalla portaalla portin takana vinkumassa ja haukkumassa. Portti on puinen ja pinnojen väli on ehkä 15 cm. Vein Salsan yläkertaan muun perheen pariin, tulin itse alas ja hetken kuluttua kuulin portin kolisevan ylhäällä. Salsa oli onnistunut pujottamaan itsensä portin läpi! Joku cavaliereistamme joskus meni pinnojen läpi, mutta jos katsoo Salsaa ja porttia, ei tulisi mieleenkään, että se voisi niitten välistä mahtua. No, portti poistettiin käytöstä...

Juostaan, juostaan...

Juoksu on toivottavasti puolivälissä - ellei jo ylikin. Hyvin on pärjätty tähän asti eikä elämä oikeastaan ole sen kummempaa kuin juoksuttomanakaan aikana. Kävimme ostamassa ensin yhdet Hurtan housut ja sitten vielä toiset, kun tajusin, että pitäähän niitä pestäkin :) Morris pääsi vanhempieni iloksi mökkeilemään täksi viikoksi, joten täällä kotonakaan ei ole tarvinnut tehdä mitään erikoisjärjestelyjä. Salsan ruokahalu on vaihdellut. Toisaalta Morriksen poissaolokin on voinut vaikuttaa syömiseen, muttei Salsa mitenkään erityisemmin ole paastonnut.

Ilmoitin Salsan Nokian ryhmänäyttelyyn 22.8. Tuomarina on Antti Nieminen. Tämä näytelmä olisi mennyt minulta kokonaan ohi, ellei Nina olisi kysellyt, onko Salsa tulossa. On Salsa tulossa.

Juoksu alkoi

Salsa aloitti tänään ensimmäisen juoksunsa. Ehkä tämä selittää sen, miksi takapäätä ei tosiaan ole saanut edes harjata. Morris ei tajua vielä mistään mitään, eikä ole tippaakaan kiinnostunut Salsasta, joten jatketaan olemista kuten tähänkin asti. Ehkä kuitenkin koirien jäädessä keskenään kotiin, suljen ne eri tiloihin. Onneksi on kaksi kerrosta, pari porttia, ovi ja vielä häkkikin käytettävissä. Ainakin 'parhaitten' päivien varalle. Ja jos kovin rauhattomaksi elämä muuttuu, niin Morris saa vaikka muuttaa vanhempieni seuraksi mökille. Eli suunnitelmia löytyy :) Jossain varmaan on Fenjan housutkin, mutta saa nähdä tarvitaanko niitä.

Loistava, loistava Salsa!

Tänään oli sitten Salsan ekan virallisen näyttelyn vuoro. Handlerista ei ollut mitään tietoa, joten komensin Villen ja Ilonan mukaan ja päätin esittää Salsan itse, jos parempaa vaihtoehtoa ei kehdän laidalta löydy. Yö meni valvoessa, kun mietin näyttelyä ja migreenikin pukkasi päälle. Aamulla ajattelin, että joka hemmetin paikkaan sitä itsensä vapaaehtoisesti lykkääkin. Kadutti, etten ollut perunnut osallistumista. Tervut oli vielä aikataulutettu tuomarin viimeiseksi roduksi, mutta kehotuksen mukaan olimme paikalla klo 12. Asettauduimme kehän ääreen tuoleinemme ja häkin kanssa ja kävin ulkoiluttamassa Salsan vähän matkan päässä metsässä. Salsaa selvästi jännitti koiravilinä ja kauempana kehistä se rentoutui ja häntäkin nousi. Ulkoilun jälkeen Salsa pääsi häkkiin ja alkoi parin tunnin odottelu.

Tuomarina oli siis Leni Finne, joka oli uusi tuttavuus minulle. Hän näytti ainakin jonkin verran juttelevan koiraa käsitellessään, mikä oli meille tärkeää, koska Salsa ei ujostele niin paljon puhuvaa tuomaria. Lopulta sitten tuli tervujen vuoro. Annoin Villen käsiin sekä siankorvia että lelun ja käskin herättää niillä Salsan huomion. Lelu saikin hieman huomiota osakseen, mutta sellaista herkkua ei taida ollakaan, mistä Salsa innostuisi ollessaan jännittynyt/stressaantunut. Itseäni jännitti niin, että pelkäsin pyörtyväni, sillä Salsan käyttäytyminen oli täysi arvoitus. Kun sitten pääsimme kehään kahden muun juniorinartun kanssa, Salsa seisoi hienosti katse kohti Ilonaa ja Villeä eikä tarvinnut juurikaan apua. Kaksi meitä ennen arvosteltua Flammeuksen narttua saivat EH:n. Vaikka Nina sanoi Salsaa karvattomaksi, niin ei se minusta mitenkään muista erottunut. No, toki avoimen luokan nartuilla turkki oli selvästi paksumpi, mutta saman ikäisiin junnuihin verrattuna Salsan turkki oli minusta erinomainen, pitkä ja kauniisti laskeutuva.

Salsa esiintyi vuorollaan melko mallikelpoisesti. Kun kehuin hampaiden näyttöä sanalla 'taitava', tuomari tokaisi, ettei hän ymmärrä, mitä taitavaa siinä on, kun koira antaa katsoa hampaansa... Perustelin sitten, että sana on meillä yleiskehuna ja niin totesi tuomarikin huomanneensa monen sitä nykyään käyttävän. Takaosan koskettelusta Salsa ei tykännyt yhtään (eipä sitä saisi edes harjata) ja jouduin tukemaan koiraa vatsan alta. Tuomari kehui vielä reisimuskeleita komeiksi ja epäili koiran saavan reilusti liikuntaa. Sitten vielä liikkeet ja arvosanaksi ERI. Tämä tarkoitti samalla sitä, että Salsa voitti luokkansa. Olin tosi tyytyväinen tulokseen, mutta samalla laskin avoimen luokan narttuja seuratessani, mihin Salsalla olisi mahdollisuuksia PN-kehässä. Kolme AVO-narttua sai ERIn, joten sijoitus oli varma :) Tuomari sijoitti Salsan kolmanneksi ja koska kaksi ensimmäistä eivät voineet ottaa SERT'iä vastaan, se tuli sitten meille. Upea juttu!! Ja jotenkin ihan uskomatonta... SERT'in mahdollisuus ei käynyt edes mielessä, olisin ollut tyytyväinen pelkkään PN-sijoitukseenkin.

Tässä Salsan saama arvostelu:

Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto. Erinomainen lihaskunto. Oikealinjainen pää, hyvä kita ja korvat. Kaunis kaula ja ylälinja, litteä eturinta. Riittävät etukulmaukset. Oikean mallinen rintakehä, hyvä takaosa. Oikea askelpituus, hieman löysät kyynärpäät.

Lähetin Ninalle väliaikatiedon arvostelun jälkeen ja soitin, kun kehä oli valmis. Mitäpä tällaiseen tulokseen voi olla kuin tyytyväinen :) Juttelimme, että voi olla erikoisnäyttelyssäkin parempi, että esitän Salsan itse, jolloin koira on selvästi rennonpi kuin vieraan kanssa. Tästä on hieno jatkaa kohti uusia koitoksia. Nätti mikä nätti.

Vielä pokaali toimistosta mukaan ja kohti kotia. Autossa sitten huomasin, että arvostelulipukkeeseen oli kirjattu PN4 ja VA-SERT, joten ne piti käydä vielä korjauttamassa kehäsihteereillä.

Terveiset alligaattori-farmilta

Teimme tänään lasten ja Salsan kanssa retken Nahkelan 'alligaattori'-farmille. Kävimme siis käpälöimässä ja sylittelemässä No-How'n X-pentuetta. Nina varmisti heti, kun pääsimme perille, että 'onhan teillä sitten pitkähihaista mukana?'. Ja olihan meillä, joten saatoimme kiivetä turvallisin mielin juuri ruokailleiden pentujen aitaukseen. Pennut istuivat kaikki uteliaina rivissä korvat terhakkaasti pystyssä ja olivat niin söpöjä kuin vain vajaa 7-viikkoiset pennut voivat olla. Gröhnit olivat tuoneet isäkoiran näytille ja pennut olivat ehtineet purkaa suurimman latauksensa Mirjan käsiin, joten me pääsimme kuulemma vähällä. Mutta kyllähän ne hampaitaan vähän eri tavalla käyttivät kuin W-pennut :) Söpöjä, pehmoisia ja ihanasti pennuntuoksuisia kakaroita ne hampaistaan huolimatta olivat.

Salsalla taisi olla vähän tylsä reissu autoillessa, mutta pääsimme kuitenkin tekemään vähän näyttelytreeniä, kun ensin Mirja ja sitten Päivi toimivat tuomareina ja kopeloijina. Nina sanoi, että Salsa on karvaton ja ehkä se sitten on... Karvaa ainakin lähtee koko ajan, pohjavillat jo toukokuussa ja nyt sitten kai päällikarva. Hmph. Toivottavasti ei ihan tukattomaksi ehdi ennen kuukauden päästä olevaa erikoisnäyttelyä. Nyt kun Salsan pää alkaa muistuttaa aikuista belgiä, huomasin, miten saman näköinen se on kuin Pöty ja Hedi. Hyvin samanlaiset päät on äiti tyttärilleen periyttänyt. Pyysin - ja sain myös - Ninalta täsmäohjeita noudon opettamiseksi. Oikeastaan mitään uutta ei selvinnyt, mutta pitää alkaa tätäkin treenata säännöllisesti nyt kun tiedän, että oikein olemme tehneet tähän asti.

Kotona sitten alkoikin noutotreeni saman tien. Eli koira eteen jalkojen väliin istumaan ja 'tuo'-käskyllä kapula suuhun, hetki pitoa, 'irti'-käsky ja juustoa palkaksi. Salsa ottaa suht mielellään kapulan suuhun, mutta olen joutunut tukemaan otetta sekä kuonon päältä että alta, koska muuten Salsa alkaa pureskella. Tein illalla 2x10 toistoa, välissä reilu tauko. Salsa piti kapulaa korvat pystyssä (hyvä, hyvä) ja edistyimme niin, että viimeisillä kerroilla tuin enää leuan alta. Tehtävä on selvästi mieluinen koiralle, joka on tehnyt itse itsestään keppihullun, mutta pureskelun estämiseksi vaaditaan treeniä. Kukaan ei ole koskaan heittänyt Salsalle keppiä (eikä oikein mitään muutakaan), mutta neiti raahaa metsässä mukanaan milloin mitäkin oksaa, risua, keppiä, halkoa tai karahkaa. Ja hakkuumetsässähän näitä riittää. Ja jos ei sopivaa irtokeppiä satu kohdalle, niin aina voi yrittää repiä pienen puun(!) mukaansa. Polkua pitkin kulkiessa saakin pitää varansa, kun Salsa juoksee täysillä takaa ohi metrisen oksan kanssa. Ei tunnu kivalta, kun kopsahtaa jaloille... Onneksi puita on sen verran harvassa ettei tarvitse pelätä koiran jämähtävän kahden puun väliin kepakoittensa kanssa.

Toinen Salsan rakkaus on kävyt. Polun pintaan kun syöksähtää etujalat edellä, niin siinähän ne kävyt heräävät eloon ja sinkoilevat 'karkuun', jolloin saalistettavaa riittää. Käpyäkin voi kuljettaa kaverina mukana, heitellä ilmaan ja kierittää kallionkylkeä alas :) Yhtenä iltana teimme kotinurmikolla paikallaoloa, mikä on melkoisen varma. Salsaa ei häiritse yhtään vieressä juoksevat ja palloa pelaavat lapset eikä mikään muukaan liike. Kunnes sitten lasten pallo osui kuusen oksaan ja tipautti kävyn. Käpy tipahti selkäni takana, joten en ehtinyt edes tajuta, mitä tapahtui ennen kuin koira jo oli hyökännyt kävyn kimppuun. Selvisipä sitten tämäkin asia ja tästä lähtien pidän huolta, ettei Salsa katso paikallaolossa pihamme havupuita kohti.

Treenikuvia

Sen verran alkoi harmittaa siskojen taidot, että olemme nyt joka ilta ottaneet pienen treenin kotipihassa. Ja alkaahan Salsa oppia, kun sille vain joku kertoo, mitä sen halutaan tekevän. Lelupalkka toimii hyvin. Enkä muuten kerro, montako suoritusta ja kuvaa tarvittiin ennen kuin nuo kolme suht' kelvollista oli saatu talteen ;) Ne eivät kuitenkaan ole yhdestä ja samasta suorituksesta, sillä seuraamista tulee kerrallaan enintään muutama metri.

Ja loppuun vielä videonpätkä luoksetulosta...

Onko Salsalla uintisiru?

Sain vihdoin aikaiseksi viedä koirat uimaan. Morris on käynyt pari kertaa elämänsä aikana rannalla eikä ole mitenkään erityisen ihastunut uimisesta. Ui kyllä, kun veteen päätyy, eikä pelkää vettä, mutta mielenkiintoisimmat asiat (= tuoksut) löytyvät Morriksen mielestä rannalta. Salsa pääsi ensimmäistä kertaa rannalle, ojissa ja muissa lätäköissä neiti onkin käynyt kahlaamassa, kun sellaisia on tielle osunut.

Ilonalla oli uimavarustus mukana, mutta itse ajattelin kahlailla sortseissa sen mikä olisi pakko. Pidin koirat kiinni ja menin itse edellä veteen. Salsa vähän ihmetteli, mutta tuli kuitenkin kahlaamaan. Morris ui heti pienen kierroksen ja sai tarpeekseen. Salsan houkuttelin vähitellen syvemmälle enkä ollut ollenkaan varautunut siihen, että kastuisin tässä hommassa itsekin. Kun pohja alkoi kadota koiran tassujen alta, se alkoi raapia ja roiskia, joten kastuin lähes kokonaan. No, onneksi kesä kuivaa :)




Rannalle saapui kaksi vehnäterrieriä, joista toinen kiinnostui Salsasta niin paljon, että terrierin omistaja jo kysyi, onko koirallani juoksu. Terriereiden uimisesta ei tullut mitään, kun Salsa vei kaiken huomion. Salsaa hiukan ujostutti, mutta irvistelemällä se piti innokkaat ihailijat kauempana. Terrierit poistuivat paikalta ja annoin Salsan jatkaa polskimista vapaana. Heittelin veteen keppiä, jota Salsa kävikin innokkaasti hakemassa. Uintitekniikka vain on vielä vähän puutteellinen ja koira roiski vettä etujaloillaan uiden pystyssä asennossa. Salsa kuitenkin selvästi nautti vedestä ja hyppi ja loikki edes takaisin vettä loiskuttaen.


Ilmeisesti se uintisiru on Salsaan asennettu eikä siis tarvitse tilata kasvattajalta päivityspakettia tätä ominaisuutta varten :) Varmasti menemme rannalle toistekin.

Kuuma kesä

Ihana kesä ja helle! Lämpö toisaalta rajoittaa tekemistä, ainakin päiväsaikaan ja metsälenkit on tehtävä heti aamulla, sillä iltaisinkin on tosi pitkään reilusti yli 20 C lämmintä. Koirat ovatkin päivät enimmäkseen sisällä, missä on sopivan viileää.

Lämmön takia emme ole paljon treenanneetkaan. Olen nyt koittanut ottaa seuraamista lelupalkalla ja ehkä hitusen edistymistä asiassa on tapahtunut. Kateellisena lueskelin Cami-siskon blogia ja katselin kuvista mallia seuraamiseen. Salsan koulutus tuntuu olevan aivan retuperällä siskoihin verrattuna :( Mutta eipä tässä mikään kiire ole.

Teimme viime viikonloppuna perheen kanssa pienen lomareissun Tukholmaan ja koirat olivat sen aikaa vanhempieni kanssa mökillä. Salsa oli kuulemma ensimmäisen yön tepastellut edes takaisin, olihan tämä neidin ensimmäinen yökyläilyreissu. Ja kyllä oli Salsa onnellisen näköinen päästyään taas sunnuntaina kotiin! Käytännön syistä pakkasin koirille ruoaksi mukaan pelkkää Salsan kuivamuonaa, jota on melkein puolikas säkillinen vielä jäljellä. Hyvin oli ruoka maistunut eikä vaihdoksesta tullut mitään vatsavaivojakaan. Päätinkin syöttää säkin saman tien tyhjäksi ja palata sitten taas takaisin BARF'iin. Kuivamuonan syöttäminen on kyllä niin älyttömän helppoa, että kiusaus jatkaa sillä on varmasti suuri. Meillä ei ole suuren suurta tilaa pakastimessa koirien ruuille, joten viikottaiset ostosreissut kyllästyttävät; etenkin, kun välillä kaupasta onkin loppu juuri se ruoka, jota olisin tarvinnut.

Kävin katsomassa Karjaan näyttelyn sivuilla ja tervut (10 kpl) arvosteleekin Jaana Hartuksen sijasta Leni Finne. Harmi. No, saisihan tuosta muutoksesta rahat takaisin, mutta taidamme kuitenkin käydä näyttäytymässä. Toivottavasti kehän laidalta löytyy taas joku sopiva handleri!

Jee, me onnistuttiin!

Saimme tehtyä tositosi onnistuneen treenin kotipihalla.

Takana oli ihan normaali päivä. Illalla vein koirat pihalle liekaan, kun itse sääsin ja kokeilin uutta fillariani. Koirat olivat narujen päässä ehkä vartin verran ja puuhailivat mitä puuhailivat. Vein Morriksen sisälle, jotta voin treenata Salsan kanssa. Viivyin hetken sisällä, kun vaihdoin vaatteita, hain makupaloja taskuun yms. Salsa odotti koko ajan rauhassa, mutta tarkkana pihalla. Kun lähestyin koiraa, se meni maahan ja käskin sitä odottamaan maassa kun menin itse sivulle. Annoin palkan etutassujen väliin, kun pääsin koiran luo, kuten teen aina paikallolossa. Salsa on tosi varma paikallaolija, on aina ollut. Nyt kun olemme treenanneet maassaoloa, se sujuu yhtä hienosti kuin istuminenkin: Salsa pysyy tarkkaavaisena ja rauhallisena paikoillaan.

Aloitin varsinaisen treenin seuraamispätkillä. Olen parilla kerralla koittanut käyttää patukkaa makupalojen asemesta, mutta Salsa on aivan ymmällään ja yrittää kääntää perusasennossa ja seuraamisessa eteeni, jotta näkisi lelun. Lelua on myös pakko pitää piilossa, koska muuten Salsa hyppii ja näykkii sitä. Nyt käytin sekaisin makupaloja ja lelua. Seuraamisessa käytin pelkkiä makupaloja, jolloin sain seuraamisesta tiiviimpää. Teemme pieniä, muutaman metrin pätkiä ja sain palkattua hyvistä hetkistä. Selvästi Salsa alkaa vähitellen päästä jyvälle siitä, mitä siltä tässä liikkeessä haluan.

Luoksetuloa olen ottanut tosi harvoin, sillä en ole halunnut sen sotkevan paikallaoloa. Tosin nyt, kun paikallaolot tehdään makuulla, liikkeet pysyvät paremmin erillään karvakorvan päässä. Luoksetulossa käytän lelua: seison pitäen lelua molemmilla käsillä suorin käsin. Salsa tulee kutsusta vauhdilla luokse ja pysähtyy tiiviisti - ja suoraan!!! - eteeni. Loistava koira! Palkaksi heitän lelun, kehun ja sitten vähän taistelua. Olen tähän asti tehnyt luoksetuloja vain lyhyeltä matkalta, kun koira on ollut jo valmiiksi pienen matkan päässä minusta. Aika usein olen joutunut ottamaan askelen taaksepäin ja korjaamaan, kun Salsa on jäänyt hitusen vinoon. Mutta nyt nämä 'oikeat' luoksetulot paikalta istumasta tulevat siis täsmälleen ja oikein. Kaksi näitä riitti tänään ja maltoin kuin maltoinkin olla kokeilematta, montako onnistumista tulee ennen kuin menee pieleen ;) Tämä on kyllä niin hieno liike, että pitää joskus ottaa videolle ja laittaa blogiin malliksi muillekin :)

Lopuksi uutena juttuna liikkeestä seisomista niin, että pysäytin Salsan kääntymällä sen eteen seisomaan, 'top'-käsky ja palkka.

Treeni meni hienosti, vire oli kohdallaan ja molemmille jäi hyvä mieli. Mysteeriksi jäi, mistä moinen vire tuli. Salsa piti hyvin kontaktia, oli innostunut ja 'juonessa mukana'. Palkkana treenissä oli kaikenlaisten herkkujen sijasta pienikokoista pentukuivamuonaa, joka ainakin siis tänään kelpasi erinomaisesti Salsalle. Pitänee kokeilla toistekin...

Jotain ongelmallista tässä on

Ilmoitin Salsan belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn elokuussa. Halvempi ilmoittautuminen meinasi mennä ohi, onneksi Nina muistutti asiasta. Harkitsin myös Tuusulan ja Hyvinkään heinäkuisia näyttelyitä, mutta päätin lopulta jättää menemättä.

Meillä on taas treenaaminen jäänyt vähiin. Tai oikeastaan emme ole ehtineet koulutuskentälle asti. Ja tämän viikon jälkeen koulutuksissa alkaakin tauko. Viimeinen kertakin jää meiltä huomenna väliin, kun olen menossa Stadikalle kannustamaan Suomea voittoon Venäjästä. Tänään kentällä olisi ollut esineruudun esittelyä, mutta olisin joutunut ottamaan Ilonan mukaan ja vettä satoi kaatamalla, joten jäi sitten sinnekin menemättä. Olen kyllä treenannut esineruutua Fenjan kanssa, mutta ehkä tuolta olisi jotain vinkkejä tai uutta tarttunut mukaan.


Lueskelin Camin ja Pauliinan blogia, jossa Pauliina kertoo, miten Emma ja Cami ovat luonteiltaan aivan erilaisia ja siten tarvitsevat myös erilaisen tavan treenata. Pisti minutkin ajattelemaan... Vaikea kuitenkin sanoa, onko Salsa enemmän Emman vai Camin kaltainen. Pitäisi varmaan sopia treffit Ninan kanssa, että saataisiin täsmävinkkejä juuri meille. Esim. pentutreffit olisivat aivan mahtava juttu (vink, vink, Nina ;)


Viime viikonloppuna Salsa kävi taas katselemassa jalkapalloa monen ottelun verran, kun Miksu pelasi turnauksessa. Salsa alkaa olla jo hyvin tuttu kaikkien vanhempien kanssa (ja kaikkien kaveri). Moni onkin sanonut, että tällaisen koiran hänkin haluaisi. Kentän reunalla teemme välillä treenijuttuja ja välillä taas annan tarkoituksella koiran pitkästyä, jolloin se istuu tai makaa kaikessa rauhassa hälinästä huolimatta. Täälläkin näkyy hyvin meidän ongelmamme eli riittävän hyvää palkkaa ei meinaa löytyä. Salsa kyllä tekee, mitä pitääkin, muttei syö makupaloja vaan tiputtaa ne suustaan ja suuntaa huomionsa muualle. Ihan sama, mitä makupaloja taskustani kaivan. Eli ympäristö kiinnostaa enemmän kuin mikään muu. Jonkinlainen kontaktiongelma meillä siis on :(


Kaikki kuvat ovat Salsan synttäriviikonlopulta, siis 9 kk kuvia.

Mistä virettä?

Ilmoitin Salsan Karjaan näyttelyyn 12.7. Tervut arvostelee Jaana Hartus ja onkin kiva nähdä, mitä mieltä hän on junnuikäisestä Salsasta. Harkitsen myös Tuusulan ja Hyvinkään näyttelyitä heinäkuun alussa, mutta niihin ilmoittautuminen päättyy vasta ensi viikolla.

Viime viikolla kävimme kentällä ahkeroimassa ja saimme taas uusia vinkkejä tekemiseen. Olemme edelleen penturyhmässä ja Salsa osaa ihan kaikki jutut, mitä siellä tehdään, joten sikäli treeni ei kovin paljon motivoi ainakaan kotona mitään harjoittelemaan. Mutta haetaan nyt ensin vauvaryhmässä sitä keskittymiskykyä ja yhdessä tekemistä häiriön alla. Kouluttajamme neuvoi puuttumaan haahuiluun hihnasta nyppäisemällä. Näin siis silloin, jos keskittyminen herpaantuu kesken tekemisen. Kentälle olisi myös suotavaa saapua niin ajoissa, että koiran kanssa ehtisi kävellä ympäriinsä ja se saisi nuuskia nuuskittavansa jo ennen kuin mitään aletaan siltä vaatia. (Olemme nyt käyneet koulutuksessa sillä aikaa kun Ilonalla on ollut jumppa, joten emme ole voineet saapua paikalla tarpeeksi ajoissa) Ja odotteluajan kentällä voisi käyttää esim. leikkimiseen yhdessä. Eli silloin kun tehdään, tehdään lyhyt intensiivinen pätkä, jonka koira myös keskittyy. Pitäisi vaan ehtiä joskus käymään kentällä koulutusten ulkopuolella ja hakea rauhassa oikeaa tapaa virittää ja virittäytyä. Pitäisi myös löytää riittävän hyvä palkka: nakit neiti sylkee kentällä suustaan :O Kotona treenatessa ehdottomasti paras hetki on ennen kuin päästän Salsan metsässä irti. Se tietää, mitä on luvassa ja sivulle tulot ja lyhyet siirtymiset ovat intensiivisiä ja nopeita. Tämän viretilan kun saisi jotenkin mukaan kentälle... Mutta tiedänpähän ainakin, että koira halutessaan osaa :)

Sunnutaina kävimme kuulemassa eri pk-lajeista. Emme tosin ehtineet jäädä loppuun asti, joten haku-osuus jäi väliin. Viesti kiinnostaisi ehkä eniten, mutta toisen ohjaajan puute estää lajiin paneutumisen. Eli kai se jälki sitten on, mistä tulee meidän juttumme. Voihan viestiä kokeilla vaikka muutaman vuoden kuluttua, kun Ilonakin on isompi ja pärjää ilman lapsenvahtia.

Eka näyttely takana

Selvitimme kunnialla ensimmäisen näyttelyn. Salsa oli ROP-pentu tänään Salossa, Jaana Hartus arvosteli tervut.

Itselläni meinasi mennä sormi suuhun, kun jo handleriksi lupautunut tuttuni ei ollutkaan paikalla ja olin yksin matkassa. Huomasin kuitenkin kehän reunalla Saariokarin Serenan, jota en tuntenut ennestään, mutta hän on kuitenkin näöltä tuttu ja tiesin että ovat Nina-kasvattajan kanssa hyviä tuttuja. Ja onpa Salsakin tavannut Serenan viime syksynä. Niinpä rohkaisin mieleni ja kysyin Serenalta, josko hän voisi esittää Salsan. Salsa oli selvästi vähän jännittynyt ja senkin takia oli loisto juttu, että sain asiantuntevan ja taitavan handlerin hihnanpäähän. Minullahan ei ollut etukäteen aavistustakaan, miten Salsa kehässä käyttäytyisi. No, ujostuttihan meidän neitiä sitten jonkin verran eikä ollut oikein kivaa, kun tuomari tuli kopeloimaan, mutta suht hyvin siitä selvittiin. Salsa seisoi tosi kauniisti ja ryhdikkäästi, liikkeessä hiukan jarrutteli, kun pitikin lähteä ravaamaan kauemmas minusta. Lopputulos oli siis kuitenkin loistava. Tässä Salsan arvostelu:

Erinom. tyyppiä, tasapainoinen lupaava nuori narttu, ilmeikäs eritt. lupaava pää. Runko saa vielä luonnollisesti täytelöityä. Hieman pysty olkavarsi. Lupaavat sivuliikkeet. Lupaava karva.

Serena otti vielä kuvia Ninaa varten. Toivottavasti niitä päätyy joskus tännekin asti :)

Keskiviikkona ehdimme toisen kerran koulutuskentälle. Tällä kertaa penturyhmän kouluttajana oli Isomaan Harri, ja olikin mukava päästä belgi-ihmisen ryhmään. Illan teemana oli istuminen seuraamisen yhteydessä, mutta ehdimme tehdä melkein kaikkea muutakin. Salsa on ihan priimus ryhmässään ja osaa hienosti kaikki asiat, mutta keskittymiskyky on välillä aivan olematon. Sen siitä saa kun on 'metsässä kasvanut', niin kaikki suuren maailman ihmeet laittavat pienen koiran pään ihan sekaisin.

8 kk tänään

Salsalla on tänään synttärit, iso tyttö täytti jo 8 kk...

Salon näyttelyn laput tulivat tänään postissa. Tervuja on ilmoitettu 5 kpl, saa sitten nähdä, onko penneleitä muitakin kuin me. Puhuin jo heelerinsä kanssa näyttelyyn tulevan tutun handlaamaan Salsan, jos tuttuja belgi-ihmisiä ei kehän reunalta löydy.

Kentällä asti - viimeinkin

Eilen viimein sain aikaiseksi lähteä Salsan kanssa TKK:n kentälle koulutukseen. Jostain syystä kynnys osallistumiseen on ollut iso. Nyt jälkeenpäin tietysti on helppo ihmetellä, miksi ihmeessä...

Illan aiheina olivat maahanmeno ja luoksetulo. Salsa oli ensimmäistä kertaa kentällä ja vähän ihmeissään kaikesta. Oli melkoisen työn takana saada koiran huomio herätettyä. Ensin tehtiin maahanmenoa, mikä on edelleen meillä työn alla eikä edistymistä liikkeen kanssa ole juurikaan tapahtunut. Salsa kyllä menee maahan, mutta avustan sitä kädellä melkoisesti. Myönnän, etten oikein ole edes yrittänyt päästä käsiavusteesta eroon, vaikka hyvin voisin niin tehdä eikä se edes luultavasti vaatisi kuin parin illan treenin.

Luoksetulo otettiin ensin niin, että koira tuli eteen. Salsa teki ihan hyvin ja niin kuin osaa. Tuli ensin hiukan vinoon, mutta korjasi hyvin, kun otin askeleen taaksepäin ja toistin käskyn. Näin käy meillä usein ja tässä piileekin vaara, minkä kyllä olen itsekin tajunnut, että Salsa alkaa mieltää tuon minun pakittamiseni liikkeeseen kuuluvaksi. Eli nyt pitäisi pikkuhiljaa saada neiti itse korjaamaan asentoaan. Tai ihan aluksi häivyttää makupalat pois vasemmasta taskusta, sillä asento on aina vino vasemmalle...

Seuraavaksi teimme ohituksia ja pujottelua toisten koirakoiden ympäri. Salsaa ujostutti eikä kontakti meinannut pysyä millään. Vaatii siis lisää treeniä.

Lopuksi vielä vauhdikas luoksetulo niin, että kouluttaja piti koiraa paikoillaan. Ei ongelmia tässä.

Kovin paljon emme 45 min aikana ehtineet ja meillä Salsan kanssa tuntui olevan suurin piirtein homma hanskassa. Kouluttajan keskittyessä muihin pareihin, puuhailimme omiamme ja Salsa jaksoi tehdä töitä hyvin keskittyen tekemiseen eikä ympäristöön.

Tänään kävimme taas katselemassa jalkapalloa kahden ottelun verran. Salsa on kiva ottaa mukaan melkein mihin tahansa, koska se on niin rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa. Tuttu pk-harrastaja, joka tapasi Salsan ensimmäistä kertaa tänään, kehuikin paitsi typymme ulkonäköä, myös luonnetta. Ja oikeassa oli :) Salsa on aktiivinen kun jotain tehdään, mutta jos mitään ei tehdä, se rauhoittuu katselemaan, mitä ympärillä tapahtuu ja menee lopulta lepäämään. Saalisviettiä tosin tuntuu olevan melkoisesti, sillä kyytiä saavat niin polulla poikittain lojuvat kävyt, joiden kimppuun pitää hyökätä, kuin tuulen kuljettamat lehdet tai lentelevät perhoset. Tänäänkin Salsa hyppeli ja juoksenteli metsässä edes takaisin sitruunaperhosen perässä.

Uusimmat kuvat

Tältä illalta, nyt kun valo alkaa riittää muutenkin kuin keskellä päivää auringonpaisteessa. On se vaan niiiiin nätti! :)

Jos muutkin, niin kyllä mekin sitten

Nettiä selatessani huomasin, että tapana näköjään on pääsiäisen kunniaksi laittaa blogiin kuva jäljestävästä koirasta. Eikä haluttu sitten Salsan kanssa olla muita huonompia, vaan päätimme kunnioittaa no-how'laisia pääsiäisperinteitä :)

Löysin metsälenkillä alueen, jolla koirat eivät koskaan käy juoksentelemassa ja päätin suorittaa kauden avauksen siinä. Tein 20 m pitkän jäljen, makupala joka askeleella, normaali askelväli. Jälki sai vanheta 20 min, minkä aikana teimme kotipihassa vähän perusharjoituksia.

Salsa lähti pihasta kohti metsää nenä maassa ja mietin jo, että näikös se nyt sitten jäljestää kotoa jäljelle ja vielä takaisinkin. Ei kuitenkaan sentään poikennut tutulta ulkoilupolulta jäljen suuntaan... Kävelimme jäljen alkupistettä kohti ja sitten vaan passiivisena odottelin, että Salsa ryhtyisi töihin. Ja vetihän jälki neidin mukaansa! Salsa teki töitä hienosti nenä maassa - ei kyllä löytänyt kaikkia nameja - koko matkan ja ilmeisesti takatuulen takia paineli reippaasti ohi päätepisteenkin. Taisi olla liian helppo pätkä. Mutta nytpä tiedän ensi kerraksi tehdä pidemmän jäljen joka saa myös vanheta vähän kauemmmin.

Hei me treenattiin!

Ilmoitin Salsan Salon ryhmänäyttelyyn. Saa nähdä, mitä siitäkin sitten tulee. Haluan kuitenkin kertaalleen päästä pentuluokkaan pyörähtämään.

Vaikka töissä on tällä hetkellä futiskauden alkaessa vuoden kiireisin aika, tuo kauden alku kuitenkin Salsankin elämään vaihtelua, kun se pääsee mukaan kannustamaan Mikaelia peleihin. Kentän laidalla on loistava tilaisuus sosiaalistaa koiraa ja mahtuuhan siellä treenaamaankin. Eikä ole häiriöistä puutetta :) Viikko sitten vain katselimme ja seurustelimme, tänään touhuilimme omiamme. Hyvin ovat kaikki jutut Salsan päässä pysyneet eikä meno kentällä tuntunut haittaavan keskittymistä yhtään. Otin siirtymisiä perusasennossa, paikalla oloa ja nopeita maahanmenoja eli ihan 'perussettiä'. Iän myötä Salsaan on selvästi tullut lisää räväkkyyttä ja se on niin ihanasti belgi kuin vain olla voi. Juuri sopiva minulle/meidän perheeseen.

Yritin katsella netistä meille sopivaa kurssiakin, mutta taitavat kaikki kevään kurssit olla jo täynnä. Josko sitten menisimme seuraavaksi vaikka TKK:n kentälle kouluttautumaan ja ideoita hakemaan. Viikon päästä olisi myös TSAU:n alkeiskurssin 'pääsykoe', jonka uskoisin selvittävämme, mutta en tiedä, pitäisikö antaa Salsan vielä vähän kasvaa/kehittyä ennen alkeiskurssille menemistä.

Täytyy myöntää, että kyllä tuli taas huono omatunto oman saamattomuuden takia, kun kentän reunalla huomasi koiran innon tehdä asioita ja sen miten tyytyväiseltä Salsa näytti, kun oli yhteistä tekemistä. Ainakin itselleni paras palkinto treenaamisesta on juuri se ilme koiran naamalla ja koiran tyytyväisyyttä huokuva olemus, kun saa tehdä ja olla oman ihmisen kanssa yhdessä.

Kun kerran kysytään :)

Emme me toki ihan olemattomiksi ole alkaneet, vaikka blogin päivitys onkin taas unohtunut. Tuntuu vain siltä, ettei meidän arjessamme ole mitään bloggaamisen arvoisia juttuja tapahtunut.

Salsan lihotuskuuri on ollut menestyksekäs, tänään aamulla neitimme painoi 15,5 kg. Ja kyllä sen nyt näkeekin, että luitten päälle on tullut eristekerros. Aika sopivan kokoisen näköinen minusta eli taidan hitupikkuisen nyt vähentää ruoka-annosta, jottei paino nouse enää samaa tahtia. Säkäkorkeus on siinä 53-54 cm paikkeilla.

Olemme enimmäkseen lenkkeilleet metsissä ja siinä ohessa aina tehneet jotain juttuja. En esim. päästä Salsaa koskaan vapaaksi ennen kuin perusasento on kunnossa, hihna irrotettu ja kunnon katsekontakti tehty. Usein teen vielä muutaman siirtymisen perusasennosta toiseen ennen kuin annan luvan lähteä juoksentelemaan. Hyvin malttaa tehdä kaiken ja jos joskus harvoin meinaa livistää, tulee kyllä käskystä takaisin perusasentoon. Juoksentelu sitten onkin aivan ihanaa Salsan mielestä ja vauhtikin jo hirmuinen. Hienosti neiti kuitenkin kontrolloi liikkeensä täydessäkin vauhdissa vaikkei tuo meidän lähimetsämme hakkuujätteineen mikään helppo maasto juostavaksi olekaan. Toisaalta Salsa on kyllä koko ikänsä ollut motorisesti hyvin kehittynyt ja ketterä. Siitä saisi joku näpsäkän agilitykoiran ;)

Näyttelyyn olen ajatellut Salsan ilmoittaa, kunhan saisin aikaiseksi. Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin itselläni on töissä kaikkein kiireisin jakso menossa eikä voimia tunnu riittävän minkään ylimääräisen tekemisen suunnitteluunkaan. Salossa olisi ryhmänäyttely 17.5. tuomarina Jaana Hartus, joten ehkä sinne. Ilmoittautuminen päättyy huomenna, joten ei tässä kauan enää voi miettiä... Sitä kyllä mietin, että kukakohan Salsan siellä sitten esittää???

Lihotuskuurilla

Kevät yrittää tulla kovaa vauhtia, mutta maa on vielä melkein kokonaan lumen peitossa. Vähän kauhulla odotan sitä aikaa, kun maa on sula ja koirat kurassa. Nyt on niin helppo päästää koirat ulkoa sisälle vaikka olohuoneen ovesta.

Olimme suunnitelmien mukaan viikko sitten Tuusulassa talvikauden viimeisessä No-How -koulutuksessa. Otimme Salosta kyytiin Suvin ja Vuk'in. Itse olin lauantaina tosi väsynyt ja mielessä kävi monta kertaa, että jätän reissun tekemättä. Ellei meillä olisi ollut kyytiläisiä, olisimme varmasti jääneetkin kotiin.

Tällä kertaa treenasimme luoksepäästävyyttä, nopeita maahanmenoja, luoksetuloa ja hyppyä. Nuo maahanmenot olivat meille ihan uusi juttu, mutta hienosti Salsa oivalsi (ja toivottavasti emäntänsä myös), mistä oli kyse.

Salsa sai Ninalta kehotuksen syödä enemmän, jotta saisi vähän pehmustetta luittensa päälle. No, oikeasti kehotuksen ruokamäärän lisäämisestä sai emäntä. Salsahan syö kaiken mitä annetaan. Nostinkin sitten ruoka-annosta reilusti eli nyt koiruus saa 800 g ruokaa/pv entisen 600 g sijasta. Ruoasta 320 g on liha-kasvissosetta ja 480 g lihaisia luita. Eilisen punnituksen mukaan painoa olisi tullut melkein kilo lisää viikon aikana. Seuraan nyt sitten painoa ja tiputan sitten ruokamäärää hiukan, jos siltä alkaa näyttää.

Treenimotivaatio hukassa

Yllä oleva kuva on vastaus Ninan haasteeseen: neljännen kansion neljäs kuva. 'Pikkusisko' siinä yrittää saada 'isoaveljeä' vetoleikkiin kanssaan.

Salsa sen kuin kasvaa ja emäntä sen kuin tuntuu laiskistuvan :( Pentujatkokurssi loppui viime viikolla ja siihen ilmeisesti loppui myös treenimotivaatio. Viimeisellä kerralla otettiin 30 s paikallaolo (Salsa pysyi 28 s), alokasluokan hyppyä ja häiriöluoksetuloa sekä vaihdeltiin koiria ohjaajien kesken. Nyt ohjaajalla oli nakit mukana, joten saatiin ihan hyvä treenikerta aikaiseksi. Sen jälkeen olemmekin vain ulkoilleet pitkin metsiä ja etsineet makupaloja sisällä. Sunnuntaina pitäisi mennä käymään Tuusulassa ja tavata muita no-how'laisia. Josko sieltä sitten tarttuisi uutta intoa mukaan. Ja olen ajatellut ilmoittautua vaikka kokeisiin tähtäävälle toko-kurssille, tarvitsen näköjään jonkun potkimaan per***lle, jotta jotain tapahtuu. Tai enemmän se on kai kiinni siitä, että jankkaan niitä asioita, jotka Salsa jo osaa enkä osaa ottaa uusia kuvioita mukaan harjoitteluun.

Salsa on nyt syönyt barf-ruokaa pari viikkoa. Hyvin maistuu ja hienosti on mennyt. Malttaa pureskella lihaisat luut eikä nirsoile yhtään liha-kasvissoseellekaan. Eli jatkamme nyt näin ainakin niin kauan kuin emännällä innostusta riittää.

Barf-ruokaa

Salsa täytti kuunvaihteessa 6 kk. Aina vaan ihmettelen ajan nopeaa kulumista ja pennun kasvamista... Vastahan meillä oli pieni taapertaja, jolle riitti seikkailuksi lähimetsään tutustuminen ja joka halusi välillä syliin voimia keräämään, jotta jaksoi taas jatkaa matkaa. Samalla metsäalueella ulkoilemme edelleen, mutta Salsa juoksentelee varmaan viisinkertaisen matkan minuun verrattuna ja onnistuu välillä eksymäänkin. Tänään teimme Morriksen kanssa kiusaa, kun Salsa ilmeisesti oli juossut melkein täyden ylimääräisen kierroksen ja ilmestyi näkyviin pienen aukean vastakkaisessa reunassa. Seisoimme paikoillamme n. 100 m päässä Salsasta eikä tuo sitten nähnyt meitä, vaikka tuijotti itsekin liikkumatta suoraan kohti. Välillä pentu taisi saada tuulen mukana vainun, mutta pysähtyi sitten jälleen tuijottamaan meitä. Seisoskelimme kymmenisen minuuttia, kunnes Salsa lopulta lähti kohti polkua, joka johti meidän luo. Eipä silti tunnistanut meitä ennen kuin parinkymmenen metrin päästä. Lenkin lopussa katosi sitten kunnolla niin että jouduin lopulta viheltelemään ja huutelemaan ennen kuin Salsa ilmestyi. Oli tainnut tippua kyydistä polulta poikettuaan ja lähtenyt sitten ilmeisesti vanhoja jälkiä pitkin väärään suuntaan. Jonkin verran Salsa seuraa tuoreita pupun- tai ketunjälkiä, mutta saattaa lähteä viipottamaan umpihankeenkin näyttäen juoksentelevan ihan vain juoksemisen ilosta. Lisäksi Salsa huvittelee pomppimalla hangessa alamäkeen, jolloin edellä lentää lunta, jota sitten pitää saalistaa tasajalkaa alaspäin pomppimalla. Tosi hauskan ja hassun näköistä puuhaa, kun toinen hyppelee korvat terhakkaana pystyssä mäkeä alas :)

Meillä Morris ei syö tällä hetkellä ollenkaan kuivamuonaa. Morris oli junnuiässä tosi nirso ja mietin erilaisia ruokintavaihtoehtoja. Vakuutuin barfin erinomaisuudesta ja päätin siirtää Morriksen barfille. Lihaisat luut koiralle kelpasivat, mikään muu ei. Ei edes raaka liha, jos se oli eläimille tarkoitettua, kasviksista puhumattakaan. Yritin kaikenlaisia keinoja erilaisista höysteistä nälässäpitämiseen, mutta mikään höyste ei tehnyt ruoasta syömäkelpoista ja nälkä taas sai Morriksen oksentelemaan, joten luovuin hienosta ideastani. Pidin kuitenkin broilerisiivet- ja selät ruokalistalla, koska koira niistä pitää ja toiseki ateriaksi löysin NEUn ja pari viikkoa sitten ALTin, jonka välillä korvaan mahalla tai lohella.

Koska Salsa katselee aina niin kaipaavasti Morriksen herkuttelua broilerilla, päätin alkaa tarjota barf-ruokaa Salsalle. Se kun on tähän asti syönyt hyvällä ruokahalulla ihan mitä tahansa (mm. kurkkua, tomaattia, appelsiinia... siis kaikkea mitä olen keksinyt tarjota). Laiskuuttani ostin nyt aluksi valmista sika-kasvismixiä ja ajattelin tarjota broilerit jauhettuna, koska Salsa on hotkinut luita pureksimatta. Ensimmäiset pari päivää sujuivat hienosti ja ruoka maistui niin kuin olin ajatellutkin. Sitten jauhettu broilerinsiipi lakkasi kelpaamasta. En tiedä, mikä ruoassa tökkii, eipä Morriskaan sitä suostu syömään vaikka pitää kokonaisista broilerinsiivistä. (Samapa se, vaikkei maistuisikaan, mutta kun lihaa on pari kiloa pakastimessa...) Tänään annoin iltapalaksi kohmeisia broilerinselkiä kädestä syöttäen ja vaikkeivät selät sormissani pysyneetkään, Salsa malttoi hyvin pureksia ne palasiksi. Hieno juttu. Salsalle saan syötettyä pakkasesta ne lampaan- , hevosen- ja possunluutkin, joita päin Morris ei suostu edes katsomaan. Ihanaa, kun on koira joka syö.

Tutustuimme BH-kokeeseen

Eilen tutustuimme kurssilla BH-kokeen kaupunkiosuuteen. Pääsimme kokeilemaan pyöräilijää lukuun ottamatta kaikki muut häiriöt ja osat. Olimme ABC-huoltoasemalla ja pelkkä paikka ihmisineen, autoineen yms. oli meidän 'metsäläiselle' niin iso häiriö, ettei minulla tyhmine makupaloineni ollut mitään mahdollisuutta saada Salsan huomiota kiinnitettyä. Hoh-hoijaa... Onneksi jo matkalla tämä mahdollisuus tuli mieleeni ja laitoin taskuuni muutaman euron sitä varten, että voin hakea vaikka nakkipaketin huoltikselta. Häiriöryhmän vielä taistelin typerillä koirankekseillä, mutta sen jälkeen nakkasin koiran autoon ja hain halvimman ja helpoimmin avattavan nakkipaketin, mitä huoltikselta löytyi. En ole koskaan ennen tainnut käyttää nakkeja palkkana, mutta koska lihapullat ja keitetty sydän eivät ole olleet kovin suuria menestyksiä, en ollut ihan varma, miten nakit toimivat. Mutta ne toimivat!!! Sormille tosin otti, kun Salsa näykki melkoisen intensiivisesti nakinpaloja sormistani, mutta ainakin kontakti säilyi joka tilanteessa. Selvitimme siis toisten koirien ohitukset, hölkkääjän ja mitä lie ilman ongelmia. Salsa reagoi auton moottorin käynnistämiseen ja autonoven paukahdukseen, mutta säilytti hyvin toimintakykynsä. Eli tottumattomuuden piikkiin meni nämä. Huoltiksen ulkopuolella oli odottanut ilman metelöintiä ja kilttinä, tosin olisi mielellään tutustunut ohikulkeviin koiriin. Täytyy nyt sitten vain pitää nakit erikoisherkkuna, joka otetaan käyttöön vain vaativissa tilanteissa.

Ennen kuin koulutus alkoi, meitä tuli moikkaamaan mies, jolla on kotona 3 v tervu-narttu. Salsa ei suostunut moikkaamaan, kävi kyllä pikaisesti nuuskaisemassa ja se siitä. Mies oli iso, partainen ja vaatteista päätellen vaikka aura-auton kuljettaja, joten tuoksukin taisi olla ihan uudenlainen meidän prinsessalle. Salsa ei kuitenkaan väistänyt tai reagoinut muutenkaan kun mies lopuksi vähän rapsutteli Salsan katsellessa kiinnostuneena muita koiria.

Tykkään siitä, että Salsa on välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan. Meillä oli lauantaina vähän vieraampia ihmisiä kylässä ja Salsa oli muuten kuin kotonaan, muttei käynyt tunkemassa vieraitten syliin, ei kerjännyt rapsutuksia tms. Nuuhkaisi kättä, jos sitä tarjottiin nuuskittavaksi, muttei muuta. Tuttujen kanssa tapaamiset ovatkin sitten ihan erilaisia ja pentu kiipeää naamaan asti, jotta varmasti saa tervehdittyä ja tulee huomatuksi.

Monenlaista opittavaa

Tänään oli taas koulupäivä Salsalla. Kerran aiheina olivat hyppynouto, ohjattu nouto, liikkeestä seisominen, luoksetulo häiriöitten ohi, kontaktin pito häiriöitten joukossa ja ampuminen. Mahdoinko muistaa kaikki?

Menimme vähän viime tingassa paikalla, sillä olin työreissussa Vantaalla ja ehdin sieltä kotiin niin että lähdimme melkein saman tien kurssille. En ole pariin päivään ehtinyt erityisemmin puuhailla Salsan kanssa, mutta ajattelin että ehkä se tuollaiselle laumaviettiselle koiralle on ihan hyvä juttu, niin onpahan sitten kiinnostunut tekemään yhdessä. Vielä mitä, ainoa mikä hallissa Salsaa kiinnosti, oli lattian tuoksut. Aloitimme hyppynoudolla ja yritin ihan turhaan saada pentua innostumaan mukaan ottamastani lelusta. Se ei suostunut leikkimään yhtään, saati että olisi hypännyt lelun perässä matalan hypyn yli. Tai jos vielä hyppäsi yli, unohtui toiselle puolelle katselemaan muita koiria tai nuuhkimaan lattiaa. Grrr... Epätoivoisena sitten kaivoin taskustani sormikkaani ja johan alkoi neiti toimia. Hyppy sormikkaan luo ja paluu se suussa takaisin luokse onnistuivat kerrasta. Olin kotona juuri lähtiessä demonstroinut muulle perheelle, miten Salsasta on tullut kuriton. Se nimittäin joka kerta ulos lähtiessa nappaa kiinni sormikkaistani heti kun otan ne esiin eikä usko kieltoa tai ärähdystä (jääräpää). Enkä ole vielä kertaakaan antanut sen leikkiä sormikkailla, koska en halua sen alkavan hyppiä näpeille aina kun minulla on sormikkaat kädessä. Että sinnepä sitten sekin periaate hukkui, jatkokurssille...

Luoksetuloa häiritsemään Janita kylvi tällä kertaa erilaisia leluja ja makupaloja sisältäviä ruokakuppeja. Ensimmäisellä yrityksellä Salsa pysähtyi syömään, mutta parilla seuraavalla kerralla tuli luo. Koiraa sai innostaa eikä sitä tarvinnut jättää käskyn alle odottamaan, kunhan ohjaaja pysyi käskyä antaessaan liikkumatta. Kontaktiharjoituksessa kuljettiin samojen houkutusten ohi, ihan kivasti meni tämä.

Ohjatun noudon alkeissa koira ja ohjaaja asettuivat vastakkain kartion molemmin puolin ja koira käskettiin joko oikealla tai vasemmalla odottavalle ruokakupille. Tässä oli vaikeinta saada koira seisomaan suorassa, sillä Salsa ainakin on ehdollistunut eteenmenoharjoituksissa etäällä odottaviin ruokakuppeihin melkoisen hyvin ja tahtoi kääntyä jompaan kumpaan suuntaan jo valmiiksi. Ei siis ongelmia tässä, jatkossa pääsemme siirtämään kuppeja kauemmas.

Liikkeestä pysähtymistä treenasimme yksin ja avustajan kanssa. Tästä ei sitten yksin tullut oikein mitään, sillä tarkoitus oli pitää koiran huomio lelussa, antaa pysähtymiskäsky ja heittää lelu sitten koiran taakse. Liikaa ympärillä touhuilevia koiria Salsan keskittymiskyvylle :( Avustajan kanssa pysähtyminen onnistui ihan niin kuin piti. Avustaja siis piti hihnaa kevyesti koiran vatsan alla ja pysäytti koiran sillä.

Lopuksi menimme vielä ulos ampumista varten. Mietin, että mitenköhän käy, sillä uudenvuoden jyske pelästytti Salsan, mutta starttipistoolin napsahdus on niin erilainen ääni, ettei siihen tarvinnut ihmeemmin reagoida. Salsa napsi maasta makupaloja ja lähimpää ammutun laukauksen kyllä selvästi kuuli ja kuunteli nostaen kuononsa maasta, mutta jatkoi sitten saman tien syömistä.

Että tällainen koulupäivä tällä kertaa. Ensi kerralla tutustummekin BH-kokeeseen.

Haun alkeita

Eilen tutustuimme pentujatkokurssilla haun alkeisiin. Saimme maistiaiset sekä henkilö- että esinehausta.

Henkilöhaku tehtiin niin, että toisen koiran ohjaaja kiersi piiloon takakautta ja koiran kanssa käveltiin polkua pitkin koiran tahdissa. Heti kun koira nosti kuonon maasta ja nuuski, piti pysähtyä ja jos koira lähti piilolle, päästettiin se menemään. Janita varoitti, että jos koiralla on pimeässä taipumus haukkua ihmisiä, se luultavasti on ensimmäisellä kerralla aika ihmeissään. Ja niinhän Salsa sitten epäluuloisena haukahteli, kun havaitsi puskissa kököttävän maalimiehen. Yhdessä menimme 'löydön' luo, joka palkitsi koiran runsain kehuin ja makupaloin. Toisella kerralla Salsa ei enää epäröinyt, vaan kävi löytämässä Loren emännän reippaasti. Sää oli melko tuuleton, mikä selvästi vaikeutti koirien työskentelyä.

Esine-etsintää kokeiltiin polulla, jonka molemmin puolin oli ripoteltu viisi esinettä. Tarkoitus oli, että koiran löytäessä esineen sitä innostettaisiin leikkimään esineellä ja palkattaisiin laittamalla makupala esineen päälle. Salsa löysi 8/10 esinettä (erilaisia leluja, hanskoja yms.), mikä kuulemma oli kelistä johtuen tosi hyvä tulos. Mistään leikkimisestä Salsa ei erityisemmin innostunut kuin parin esineen kohdalla, mutta oppi jo odottamaan makupalan ilmestymistä. Tätä etsimistä on helppo ja vaivaton treenata kotonakin, kun metsä ja polut ovat talon nurkalla. Varmasti kokeilemme!

Kurssi jatkui uusilla kujeilla

Pentujatkokurssin toinen harjoituskerta oli eilen. Meillä on harjoittelu ollut vähän niin ja näin, enemmän tulee tehtyä niitä, mitä koira osaa hyvin. Etenkin eteenmeno on jäänyt 'talonmittaiselle' tasolle eli sisällä olemme tätä treenanneet.

Eilinen kerta alkoi yhtä tehokkaasti kuin ensimmäinenkin eli jokainen otti hyppyesteen, sai läpinäkyvän alustan makupaloille ja sitten alettiin harjoitella hyppyä. Alustalle laitettiin muutama makupala, koira lähetettiin käskyn kera esteen yli ja saman tien kipaistiin itse makupaloja popsivan koiran luo ja laitettiin vielä muutama nami alustalle yksi kerrallaan koiran seistessä paikoillaan. Eipä tässä mitään ihmeellistä ollut kenellekään meistä. Seuraavaksi tehtiin pareittain kaksi luoksetuloa niin että koirat lähtivät vastakkaisista päistä. Salsa istui hievahtamatta paikoillaan, mutta pysähtyi ensimmäisellä kerralla nuuskimaan lähelle lähtöpaikkaansa. Tuli kuitenkin lisäkäskyllä hienosti luokse. Toisella kerralla vastaantuleva koira hiukan häiritsi, mutta sain Salsan kuitenkin tulemaan vauhdilla luo. Sitten kokeilimme seuraamista imuttamalla tarkoituksena saada koira seuraamaan juuri oikeassa paikassa. Minulla oli makupaloina keitettyä sydäntä/kieltä, mikä ei tainnut olla riittävän herkullista, sillä Salsan keskittyminen herpaantui välillä muitten koirien takia.

Tunnistusnoudon alkeita varten saimme jokainen oman tunnarikapulan ja viisi metallista, reiällistä kuppia. Aikamme kapulaa käpälöityämme se laitettiin maahan, makupala päälle ja kuppi peitoksi. Pieni lenkki koiran kanssa ja kehut kun koira merkkasi oikean piilon ja sai sieltä namin. Tehtävää vaikeutettiin lisäämällä myös tyhjät kipot maahan. Tämä oli kivaa ja helppoa!

Viimeinen tehtävä oli piilossa käväiseminen koiran istuessa paikallaan. Ensin ohjaaja vain käväisi piilossa kääntymässä, tuli palkkaaman koiran ja kävi uudestaan piilossa laskien tällä kerralla kolmeen. Salsa istui hievahtamatta paikoillaan koko ajan. Itsestäni tuo Salsan varmuus paikallaoloissa on ihan ihmeellistä. En tiedä, laittaisiko outo paikka koiran sen verran 'kipsiin' ettei tuo uskalla hievahtaa siitä, mihin se on jätetty. Mutta tosi hienoa, että saadaan pelkkiä onnistumisia paikallaoloista vieraassa ympäristössä ja vielä häiriön alla. Jospa siitä jäisi joku 'malli' Salsan aivoihin.

Kotiläksyksi saimme hypyn, imutus-seuraamisen, luoksetulon ja paikallaolo-piiloutumiset. Sunnuntaina luvassa onkin sitten haun alkeita.

Nähtiin Vuk-veli

Lauantaiksi suunnittelemani kouluttautumismatka Tuusulaan jäi tekemättä, koska luvassa olisi ollut vain parisen tuntia koulutusta ja Nina lupasi tulla sunnuntaina mahdollisesti meille päin. Niinpä sitten Tuusulan sijasta ajelimmekin eilen Saloon tapaamaan velipoika Vuk'ia sekä emäntäänsä Suvia. Nina tuli paikalle Kaijan kanssa.

Olimme ensin sisällä ja pennut saivat tutustua (kävi pikaisesti) ja telmiä yhdessä. Meinasi saada huonekalut kyytiä, kun telmiminen oikein pääsi vauhtiin. Kivaa näytti olevan molemmilla! Me kaksijalkaiset pysyttelimme poissa tieltä ja pidimme tavaroista kiinni :) Vuk oli selvästi uros ulkomuodoltaan. En ole tiennyt, että jo tässä iässä erot sukupuolessa näkyvät noin selvästi.

Kun suurin leikki-innostus oli talttunut, menimme ulos kuvattavaksi. Nina otti pennuista muutaman kuvan yhdessä ja erikseen. Salsa oli kovin totinen kuvissa, mutta käyttäytyi muuten hienosti Kaijan ollessa hihnojen toisessa päässä. Kuvauksen jälkeen Nina halusi vielä nähdä vähän pentujen osaamista: perusasento ja siirtymiset menivät meiltä hienosti. Näyttelyjä silmällä pitäen Kaija handlasi molemmat pennut ilman ongelmia. Nina kyseli, onko Tampereen näyttelystä oltu minuun yhteydessä. Siellä kun pentuluokka on 7-9 kk. Ilmankos en saanutkaan ilmoittautumista tehtyä netin kautta, vaan laitoin lomakkeen postissa menemään... No, tulipahan sekin lauantai sitten vapaaksi muille puuhasteluille.

Vuk & Salsa kuva: Nina Palmu