sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Lihotuskuurilla

Kevät yrittää tulla kovaa vauhtia, mutta maa on vielä melkein kokonaan lumen peitossa. Vähän kauhulla odotan sitä aikaa, kun maa on sula ja koirat kurassa. Nyt on niin helppo päästää koirat ulkoa sisälle vaikka olohuoneen ovesta.

Olimme suunnitelmien mukaan viikko sitten Tuusulassa talvikauden viimeisessä No-How -koulutuksessa. Otimme Salosta kyytiin Suvin ja Vuk'in. Itse olin lauantaina tosi väsynyt ja mielessä kävi monta kertaa, että jätän reissun tekemättä. Ellei meillä olisi ollut kyytiläisiä, olisimme varmasti jääneetkin kotiin.

Tällä kertaa treenasimme luoksepäästävyyttä, nopeita maahanmenoja, luoksetuloa ja hyppyä. Nuo maahanmenot olivat meille ihan uusi juttu, mutta hienosti Salsa oivalsi (ja toivottavasti emäntänsä myös), mistä oli kyse.

Salsa sai Ninalta kehotuksen syödä enemmän, jotta saisi vähän pehmustetta luittensa päälle. No, oikeasti kehotuksen ruokamäärän lisäämisestä sai emäntä. Salsahan syö kaiken mitä annetaan. Nostinkin sitten ruoka-annosta reilusti eli nyt koiruus saa 800 g ruokaa/pv entisen 600 g sijasta. Ruoasta 320 g on liha-kasvissosetta ja 480 g lihaisia luita. Eilisen punnituksen mukaan painoa olisi tullut melkein kilo lisää viikon aikana. Seuraan nyt sitten painoa ja tiputan sitten ruokamäärää hiukan, jos siltä alkaa näyttää.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Treenimotivaatio hukassa


Yllä oleva kuva on vastaus Ninan haasteeseen: neljännen kansion neljäs kuva. 'Pikkusisko' siinä yrittää saada 'isoaveljeä' vetoleikkiin kanssaan.

Salsa sen kuin kasvaa ja emäntä sen kuin tuntuu laiskistuvan :( Pentujatkokurssi loppui viime viikolla ja siihen ilmeisesti loppui myös treenimotivaatio. Viimeisellä kerralla otettiin 30 s paikallaolo (Salsa pysyi 28 s), alokasluokan hyppyä ja häiriöluoksetuloa sekä vaihdeltiin koiria ohjaajien kesken. Nyt ohjaajalla oli nakit mukana, joten saatiin ihan hyvä treenikerta aikaiseksi. Sen jälkeen olemmekin vain ulkoilleet pitkin metsiä ja etsineet makupaloja sisällä. Sunnuntaina pitäisi mennä käymään Tuusulassa ja tavata muita no-how'laisia. Josko sieltä sitten tarttuisi uutta intoa mukaan. Ja olen ajatellut ilmoittautua vaikka kokeisiin tähtäävälle toko-kurssille, tarvitsen näköjään jonkun potkimaan per***lle, jotta jotain tapahtuu. Tai enemmän se on kai kiinni siitä, että jankkaan niitä asioita, jotka Salsa jo osaa enkä osaa ottaa uusia kuvioita mukaan harjoitteluun.

Salsa on nyt syönyt barf-ruokaa pari viikkoa. Hyvin maistuu ja hienosti on mennyt. Malttaa pureskella lihaisat luut eikä nirsoile yhtään liha-kasvissoseellekaan. Eli jatkamme nyt näin ainakin niin kauan kuin emännällä innostusta riittää.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Barf-ruokaa

Salsa täytti kuunvaihteessa 6 kk. Aina vaan ihmettelen ajan nopeaa kulumista ja pennun kasvamista... Vastahan meillä oli pieni taapertaja, jolle riitti seikkailuksi lähimetsään tutustuminen ja joka halusi välillä syliin voimia keräämään, jotta jaksoi taas jatkaa matkaa. Samalla metsäalueella ulkoilemme edelleen, mutta Salsa juoksentelee varmaan viisinkertaisen matkan minuun verrattuna ja onnistuu välillä eksymäänkin. Tänään teimme Morriksen kanssa kiusaa, kun Salsa ilmeisesti oli juossut melkein täyden ylimääräisen kierroksen ja ilmestyi näkyviin pienen aukean vastakkaisessa reunassa. Seisoimme paikoillamme n. 100 m päässä Salsasta eikä tuo sitten nähnyt meitä, vaikka tuijotti itsekin liikkumatta suoraan kohti. Välillä pentu taisi saada tuulen mukana vainun, mutta pysähtyi sitten jälleen tuijottamaan meitä. Seisoskelimme kymmenisen minuuttia, kunnes Salsa lopulta lähti kohti polkua, joka johti meidän luo. Eipä silti tunnistanut meitä ennen kuin parinkymmenen metrin päästä. Lenkin lopussa katosi sitten kunnolla niin että jouduin lopulta viheltelemään ja huutelemaan ennen kuin Salsa ilmestyi. Oli tainnut tippua kyydistä polulta poikettuaan ja lähtenyt sitten ilmeisesti vanhoja jälkiä pitkin väärään suuntaan. Jonkin verran Salsa seuraa tuoreita pupun- tai ketunjälkiä, mutta saattaa lähteä viipottamaan umpihankeenkin näyttäen juoksentelevan ihan vain juoksemisen ilosta. Lisäksi Salsa huvittelee pomppimalla hangessa alamäkeen, jolloin edellä lentää lunta, jota sitten pitää saalistaa tasajalkaa alaspäin pomppimalla. Tosi hauskan ja hassun näköistä puuhaa, kun toinen hyppelee korvat terhakkaana pystyssä mäkeä alas :)

Meillä Morris ei syö tällä hetkellä ollenkaan kuivamuonaa. Morris oli junnuiässä tosi nirso ja mietin erilaisia ruokintavaihtoehtoja. Vakuutuin barfin erinomaisuudesta ja päätin siirtää Morriksen barfille. Lihaisat luut koiralle kelpasivat, mikään muu ei. Ei edes raaka liha, jos se oli eläimille tarkoitettua, kasviksista puhumattakaan. Yritin kaikenlaisia keinoja erilaisista höysteistä nälässäpitämiseen, mutta mikään höyste ei tehnyt ruoasta syömäkelpoista ja nälkä taas sai Morriksen oksentelemaan, joten luovuin hienosta ideastani. Pidin kuitenkin broilerisiivet- ja selät ruokalistalla, koska koira niistä pitää ja toiseki ateriaksi löysin NEUn ja pari viikkoa sitten ALTin, jonka välillä korvaan mahalla tai lohella.

Koska Salsa katselee aina niin kaipaavasti Morriksen herkuttelua broilerilla, päätin alkaa tarjota barf-ruokaa Salsalle. Se kun on tähän asti syönyt hyvällä ruokahalulla ihan mitä tahansa (mm. kurkkua, tomaattia, appelsiinia... siis kaikkea mitä olen keksinyt tarjota). Laiskuuttani ostin nyt aluksi valmista sika-kasvismixiä ja ajattelin tarjota broilerit jauhettuna, koska Salsa on hotkinut luita pureksimatta. Ensimmäiset pari päivää sujuivat hienosti ja ruoka maistui niin kuin olin ajatellutkin. Sitten jauhettu broilerinsiipi lakkasi kelpaamasta. En tiedä, mikä ruoassa tökkii, eipä Morriskaan sitä suostu syömään vaikka pitää kokonaisista broilerinsiivistä. (Samapa se, vaikkei maistuisikaan, mutta kun lihaa on pari kiloa pakastimessa...) Tänään annoin iltapalaksi kohmeisia broilerinselkiä kädestä syöttäen ja vaikkeivät selät sormissani pysyneetkään, Salsa malttoi hyvin pureksia ne palasiksi. Hieno juttu. Salsalle saan syötettyä pakkasesta ne lampaan- , hevosen- ja possunluutkin, joita päin Morris ei suostu edes katsomaan. Ihanaa, kun on koira joka syö.