8 kk tänään

Salsalla on tänään synttärit, iso tyttö täytti jo 8 kk...

Salon näyttelyn laput tulivat tänään postissa. Tervuja on ilmoitettu 5 kpl, saa sitten nähdä, onko penneleitä muitakin kuin me. Puhuin jo heelerinsä kanssa näyttelyyn tulevan tutun handlaamaan Salsan, jos tuttuja belgi-ihmisiä ei kehän reunalta löydy.

Kentällä asti - viimeinkin

Eilen viimein sain aikaiseksi lähteä Salsan kanssa TKK:n kentälle koulutukseen. Jostain syystä kynnys osallistumiseen on ollut iso. Nyt jälkeenpäin tietysti on helppo ihmetellä, miksi ihmeessä...

Illan aiheina olivat maahanmeno ja luoksetulo. Salsa oli ensimmäistä kertaa kentällä ja vähän ihmeissään kaikesta. Oli melkoisen työn takana saada koiran huomio herätettyä. Ensin tehtiin maahanmenoa, mikä on edelleen meillä työn alla eikä edistymistä liikkeen kanssa ole juurikaan tapahtunut. Salsa kyllä menee maahan, mutta avustan sitä kädellä melkoisesti. Myönnän, etten oikein ole edes yrittänyt päästä käsiavusteesta eroon, vaikka hyvin voisin niin tehdä eikä se edes luultavasti vaatisi kuin parin illan treenin.

Luoksetulo otettiin ensin niin, että koira tuli eteen. Salsa teki ihan hyvin ja niin kuin osaa. Tuli ensin hiukan vinoon, mutta korjasi hyvin, kun otin askeleen taaksepäin ja toistin käskyn. Näin käy meillä usein ja tässä piileekin vaara, minkä kyllä olen itsekin tajunnut, että Salsa alkaa mieltää tuon minun pakittamiseni liikkeeseen kuuluvaksi. Eli nyt pitäisi pikkuhiljaa saada neiti itse korjaamaan asentoaan. Tai ihan aluksi häivyttää makupalat pois vasemmasta taskusta, sillä asento on aina vino vasemmalle...

Seuraavaksi teimme ohituksia ja pujottelua toisten koirakoiden ympäri. Salsaa ujostutti eikä kontakti meinannut pysyä millään. Vaatii siis lisää treeniä.

Lopuksi vielä vauhdikas luoksetulo niin, että kouluttaja piti koiraa paikoillaan. Ei ongelmia tässä.

Kovin paljon emme 45 min aikana ehtineet ja meillä Salsan kanssa tuntui olevan suurin piirtein homma hanskassa. Kouluttajan keskittyessä muihin pareihin, puuhailimme omiamme ja Salsa jaksoi tehdä töitä hyvin keskittyen tekemiseen eikä ympäristöön.

Tänään kävimme taas katselemassa jalkapalloa kahden ottelun verran. Salsa on kiva ottaa mukaan melkein mihin tahansa, koska se on niin rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa. Tuttu pk-harrastaja, joka tapasi Salsan ensimmäistä kertaa tänään, kehuikin paitsi typymme ulkonäköä, myös luonnetta. Ja oikeassa oli :) Salsa on aktiivinen kun jotain tehdään, mutta jos mitään ei tehdä, se rauhoittuu katselemaan, mitä ympärillä tapahtuu ja menee lopulta lepäämään. Saalisviettiä tosin tuntuu olevan melkoisesti, sillä kyytiä saavat niin polulla poikittain lojuvat kävyt, joiden kimppuun pitää hyökätä, kuin tuulen kuljettamat lehdet tai lentelevät perhoset. Tänäänkin Salsa hyppeli ja juoksenteli metsässä edes takaisin sitruunaperhosen perässä.

Uusimmat kuvat

Tältä illalta, nyt kun valo alkaa riittää muutenkin kuin keskellä päivää auringonpaisteessa. On se vaan niiiiin nätti! :)

Jos muutkin, niin kyllä mekin sitten

Nettiä selatessani huomasin, että tapana näköjään on pääsiäisen kunniaksi laittaa blogiin kuva jäljestävästä koirasta. Eikä haluttu sitten Salsan kanssa olla muita huonompia, vaan päätimme kunnioittaa no-how'laisia pääsiäisperinteitä :)

Löysin metsälenkillä alueen, jolla koirat eivät koskaan käy juoksentelemassa ja päätin suorittaa kauden avauksen siinä. Tein 20 m pitkän jäljen, makupala joka askeleella, normaali askelväli. Jälki sai vanheta 20 min, minkä aikana teimme kotipihassa vähän perusharjoituksia.

Salsa lähti pihasta kohti metsää nenä maassa ja mietin jo, että näikös se nyt sitten jäljestää kotoa jäljelle ja vielä takaisinkin. Ei kuitenkaan sentään poikennut tutulta ulkoilupolulta jäljen suuntaan... Kävelimme jäljen alkupistettä kohti ja sitten vaan passiivisena odottelin, että Salsa ryhtyisi töihin. Ja vetihän jälki neidin mukaansa! Salsa teki töitä hienosti nenä maassa - ei kyllä löytänyt kaikkia nameja - koko matkan ja ilmeisesti takatuulen takia paineli reippaasti ohi päätepisteenkin. Taisi olla liian helppo pätkä. Mutta nytpä tiedän ensi kerraksi tehdä pidemmän jäljen joka saa myös vanheta vähän kauemmmin.

Hei me treenattiin!

Ilmoitin Salsan Salon ryhmänäyttelyyn. Saa nähdä, mitä siitäkin sitten tulee. Haluan kuitenkin kertaalleen päästä pentuluokkaan pyörähtämään.

Vaikka töissä on tällä hetkellä futiskauden alkaessa vuoden kiireisin aika, tuo kauden alku kuitenkin Salsankin elämään vaihtelua, kun se pääsee mukaan kannustamaan Mikaelia peleihin. Kentän laidalla on loistava tilaisuus sosiaalistaa koiraa ja mahtuuhan siellä treenaamaankin. Eikä ole häiriöistä puutetta :) Viikko sitten vain katselimme ja seurustelimme, tänään touhuilimme omiamme. Hyvin ovat kaikki jutut Salsan päässä pysyneet eikä meno kentällä tuntunut haittaavan keskittymistä yhtään. Otin siirtymisiä perusasennossa, paikalla oloa ja nopeita maahanmenoja eli ihan 'perussettiä'. Iän myötä Salsaan on selvästi tullut lisää räväkkyyttä ja se on niin ihanasti belgi kuin vain olla voi. Juuri sopiva minulle/meidän perheeseen.

Yritin katsella netistä meille sopivaa kurssiakin, mutta taitavat kaikki kevään kurssit olla jo täynnä. Josko sitten menisimme seuraavaksi vaikka TKK:n kentälle kouluttautumaan ja ideoita hakemaan. Viikon päästä olisi myös TSAU:n alkeiskurssin 'pääsykoe', jonka uskoisin selvittävämme, mutta en tiedä, pitäisikö antaa Salsan vielä vähän kasvaa/kehittyä ennen alkeiskurssille menemistä.

Täytyy myöntää, että kyllä tuli taas huono omatunto oman saamattomuuden takia, kun kentän reunalla huomasi koiran innon tehdä asioita ja sen miten tyytyväiseltä Salsa näytti, kun oli yhteistä tekemistä. Ainakin itselleni paras palkinto treenaamisesta on juuri se ilme koiran naamalla ja koiran tyytyväisyyttä huokuva olemus, kun saa tehdä ja olla oman ihmisen kanssa yhdessä.

Kun kerran kysytään :)

Emme me toki ihan olemattomiksi ole alkaneet, vaikka blogin päivitys onkin taas unohtunut. Tuntuu vain siltä, ettei meidän arjessamme ole mitään bloggaamisen arvoisia juttuja tapahtunut.

Salsan lihotuskuuri on ollut menestyksekäs, tänään aamulla neitimme painoi 15,5 kg. Ja kyllä sen nyt näkeekin, että luitten päälle on tullut eristekerros. Aika sopivan kokoisen näköinen minusta eli taidan hitupikkuisen nyt vähentää ruoka-annosta, jottei paino nouse enää samaa tahtia. Säkäkorkeus on siinä 53-54 cm paikkeilla.

Olemme enimmäkseen lenkkeilleet metsissä ja siinä ohessa aina tehneet jotain juttuja. En esim. päästä Salsaa koskaan vapaaksi ennen kuin perusasento on kunnossa, hihna irrotettu ja kunnon katsekontakti tehty. Usein teen vielä muutaman siirtymisen perusasennosta toiseen ennen kuin annan luvan lähteä juoksentelemaan. Hyvin malttaa tehdä kaiken ja jos joskus harvoin meinaa livistää, tulee kyllä käskystä takaisin perusasentoon. Juoksentelu sitten onkin aivan ihanaa Salsan mielestä ja vauhtikin jo hirmuinen. Hienosti neiti kuitenkin kontrolloi liikkeensä täydessäkin vauhdissa vaikkei tuo meidän lähimetsämme hakkuujätteineen mikään helppo maasto juostavaksi olekaan. Toisaalta Salsa on kyllä koko ikänsä ollut motorisesti hyvin kehittynyt ja ketterä. Siitä saisi joku näpsäkän agilitykoiran ;)

Näyttelyyn olen ajatellut Salsan ilmoittaa, kunhan saisin aikaiseksi. Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin itselläni on töissä kaikkein kiireisin jakso menossa eikä voimia tunnu riittävän minkään ylimääräisen tekemisen suunnitteluunkaan. Salossa olisi ryhmänäyttely 17.5. tuomarina Jaana Hartus, joten ehkä sinne. Ilmoittautuminen päättyy huomenna, joten ei tässä kauan enää voi miettiä... Sitä kyllä mietin, että kukakohan Salsan siellä sitten esittää???