Tutustuimme BH-kokeeseen

Eilen tutustuimme kurssilla BH-kokeen kaupunkiosuuteen. Pääsimme kokeilemaan pyöräilijää lukuun ottamatta kaikki muut häiriöt ja osat. Olimme ABC-huoltoasemalla ja pelkkä paikka ihmisineen, autoineen yms. oli meidän 'metsäläiselle' niin iso häiriö, ettei minulla tyhmine makupaloineni ollut mitään mahdollisuutta saada Salsan huomiota kiinnitettyä. Hoh-hoijaa... Onneksi jo matkalla tämä mahdollisuus tuli mieleeni ja laitoin taskuuni muutaman euron sitä varten, että voin hakea vaikka nakkipaketin huoltikselta. Häiriöryhmän vielä taistelin typerillä koirankekseillä, mutta sen jälkeen nakkasin koiran autoon ja hain halvimman ja helpoimmin avattavan nakkipaketin, mitä huoltikselta löytyi. En ole koskaan ennen tainnut käyttää nakkeja palkkana, mutta koska lihapullat ja keitetty sydän eivät ole olleet kovin suuria menestyksiä, en ollut ihan varma, miten nakit toimivat. Mutta ne toimivat!!! Sormille tosin otti, kun Salsa näykki melkoisen intensiivisesti nakinpaloja sormistani, mutta ainakin kontakti säilyi joka tilanteessa. Selvitimme siis toisten koirien ohitukset, hölkkääjän ja mitä lie ilman ongelmia. Salsa reagoi auton moottorin käynnistämiseen ja autonoven paukahdukseen, mutta säilytti hyvin toimintakykynsä. Eli tottumattomuuden piikkiin meni nämä. Huoltiksen ulkopuolella oli odottanut ilman metelöintiä ja kilttinä, tosin olisi mielellään tutustunut ohikulkeviin koiriin. Täytyy nyt sitten vain pitää nakit erikoisherkkuna, joka otetaan käyttöön vain vaativissa tilanteissa.

Ennen kuin koulutus alkoi, meitä tuli moikkaamaan mies, jolla on kotona 3 v tervu-narttu. Salsa ei suostunut moikkaamaan, kävi kyllä pikaisesti nuuskaisemassa ja se siitä. Mies oli iso, partainen ja vaatteista päätellen vaikka aura-auton kuljettaja, joten tuoksukin taisi olla ihan uudenlainen meidän prinsessalle. Salsa ei kuitenkaan väistänyt tai reagoinut muutenkaan kun mies lopuksi vähän rapsutteli Salsan katsellessa kiinnostuneena muita koiria.

Tykkään siitä, että Salsa on välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan. Meillä oli lauantaina vähän vieraampia ihmisiä kylässä ja Salsa oli muuten kuin kotonaan, muttei käynyt tunkemassa vieraitten syliin, ei kerjännyt rapsutuksia tms. Nuuhkaisi kättä, jos sitä tarjottiin nuuskittavaksi, muttei muuta. Tuttujen kanssa tapaamiset ovatkin sitten ihan erilaisia ja pentu kiipeää naamaan asti, jotta varmasti saa tervehdittyä ja tulee huomatuksi.

Monenlaista opittavaa

Tänään oli taas koulupäivä Salsalla. Kerran aiheina olivat hyppynouto, ohjattu nouto, liikkeestä seisominen, luoksetulo häiriöitten ohi, kontaktin pito häiriöitten joukossa ja ampuminen. Mahdoinko muistaa kaikki?

Menimme vähän viime tingassa paikalla, sillä olin työreissussa Vantaalla ja ehdin sieltä kotiin niin että lähdimme melkein saman tien kurssille. En ole pariin päivään ehtinyt erityisemmin puuhailla Salsan kanssa, mutta ajattelin että ehkä se tuollaiselle laumaviettiselle koiralle on ihan hyvä juttu, niin onpahan sitten kiinnostunut tekemään yhdessä. Vielä mitä, ainoa mikä hallissa Salsaa kiinnosti, oli lattian tuoksut. Aloitimme hyppynoudolla ja yritin ihan turhaan saada pentua innostumaan mukaan ottamastani lelusta. Se ei suostunut leikkimään yhtään, saati että olisi hypännyt lelun perässä matalan hypyn yli. Tai jos vielä hyppäsi yli, unohtui toiselle puolelle katselemaan muita koiria tai nuuhkimaan lattiaa. Grrr... Epätoivoisena sitten kaivoin taskustani sormikkaani ja johan alkoi neiti toimia. Hyppy sormikkaan luo ja paluu se suussa takaisin luokse onnistuivat kerrasta. Olin kotona juuri lähtiessä demonstroinut muulle perheelle, miten Salsasta on tullut kuriton. Se nimittäin joka kerta ulos lähtiessa nappaa kiinni sormikkaistani heti kun otan ne esiin eikä usko kieltoa tai ärähdystä (jääräpää). Enkä ole vielä kertaakaan antanut sen leikkiä sormikkailla, koska en halua sen alkavan hyppiä näpeille aina kun minulla on sormikkaat kädessä. Että sinnepä sitten sekin periaate hukkui, jatkokurssille...

Luoksetuloa häiritsemään Janita kylvi tällä kertaa erilaisia leluja ja makupaloja sisältäviä ruokakuppeja. Ensimmäisellä yrityksellä Salsa pysähtyi syömään, mutta parilla seuraavalla kerralla tuli luo. Koiraa sai innostaa eikä sitä tarvinnut jättää käskyn alle odottamaan, kunhan ohjaaja pysyi käskyä antaessaan liikkumatta. Kontaktiharjoituksessa kuljettiin samojen houkutusten ohi, ihan kivasti meni tämä.

Ohjatun noudon alkeissa koira ja ohjaaja asettuivat vastakkain kartion molemmin puolin ja koira käskettiin joko oikealla tai vasemmalla odottavalle ruokakupille. Tässä oli vaikeinta saada koira seisomaan suorassa, sillä Salsa ainakin on ehdollistunut eteenmenoharjoituksissa etäällä odottaviin ruokakuppeihin melkoisen hyvin ja tahtoi kääntyä jompaan kumpaan suuntaan jo valmiiksi. Ei siis ongelmia tässä, jatkossa pääsemme siirtämään kuppeja kauemmas.

Liikkeestä pysähtymistä treenasimme yksin ja avustajan kanssa. Tästä ei sitten yksin tullut oikein mitään, sillä tarkoitus oli pitää koiran huomio lelussa, antaa pysähtymiskäsky ja heittää lelu sitten koiran taakse. Liikaa ympärillä touhuilevia koiria Salsan keskittymiskyvylle :( Avustajan kanssa pysähtyminen onnistui ihan niin kuin piti. Avustaja siis piti hihnaa kevyesti koiran vatsan alla ja pysäytti koiran sillä.

Lopuksi menimme vielä ulos ampumista varten. Mietin, että mitenköhän käy, sillä uudenvuoden jyske pelästytti Salsan, mutta starttipistoolin napsahdus on niin erilainen ääni, ettei siihen tarvinnut ihmeemmin reagoida. Salsa napsi maasta makupaloja ja lähimpää ammutun laukauksen kyllä selvästi kuuli ja kuunteli nostaen kuononsa maasta, mutta jatkoi sitten saman tien syömistä.

Että tällainen koulupäivä tällä kertaa. Ensi kerralla tutustummekin BH-kokeeseen.

Haun alkeita

Eilen tutustuimme pentujatkokurssilla haun alkeisiin. Saimme maistiaiset sekä henkilö- että esinehausta.

Henkilöhaku tehtiin niin, että toisen koiran ohjaaja kiersi piiloon takakautta ja koiran kanssa käveltiin polkua pitkin koiran tahdissa. Heti kun koira nosti kuonon maasta ja nuuski, piti pysähtyä ja jos koira lähti piilolle, päästettiin se menemään. Janita varoitti, että jos koiralla on pimeässä taipumus haukkua ihmisiä, se luultavasti on ensimmäisellä kerralla aika ihmeissään. Ja niinhän Salsa sitten epäluuloisena haukahteli, kun havaitsi puskissa kököttävän maalimiehen. Yhdessä menimme 'löydön' luo, joka palkitsi koiran runsain kehuin ja makupaloin. Toisella kerralla Salsa ei enää epäröinyt, vaan kävi löytämässä Loren emännän reippaasti. Sää oli melko tuuleton, mikä selvästi vaikeutti koirien työskentelyä.

Esine-etsintää kokeiltiin polulla, jonka molemmin puolin oli ripoteltu viisi esinettä. Tarkoitus oli, että koiran löytäessä esineen sitä innostettaisiin leikkimään esineellä ja palkattaisiin laittamalla makupala esineen päälle. Salsa löysi 8/10 esinettä (erilaisia leluja, hanskoja yms.), mikä kuulemma oli kelistä johtuen tosi hyvä tulos. Mistään leikkimisestä Salsa ei erityisemmin innostunut kuin parin esineen kohdalla, mutta oppi jo odottamaan makupalan ilmestymistä. Tätä etsimistä on helppo ja vaivaton treenata kotonakin, kun metsä ja polut ovat talon nurkalla. Varmasti kokeilemme!

Kurssi jatkui uusilla kujeilla

Pentujatkokurssin toinen harjoituskerta oli eilen. Meillä on harjoittelu ollut vähän niin ja näin, enemmän tulee tehtyä niitä, mitä koira osaa hyvin. Etenkin eteenmeno on jäänyt 'talonmittaiselle' tasolle eli sisällä olemme tätä treenanneet.

Eilinen kerta alkoi yhtä tehokkaasti kuin ensimmäinenkin eli jokainen otti hyppyesteen, sai läpinäkyvän alustan makupaloille ja sitten alettiin harjoitella hyppyä. Alustalle laitettiin muutama makupala, koira lähetettiin käskyn kera esteen yli ja saman tien kipaistiin itse makupaloja popsivan koiran luo ja laitettiin vielä muutama nami alustalle yksi kerrallaan koiran seistessä paikoillaan. Eipä tässä mitään ihmeellistä ollut kenellekään meistä. Seuraavaksi tehtiin pareittain kaksi luoksetuloa niin että koirat lähtivät vastakkaisista päistä. Salsa istui hievahtamatta paikoillaan, mutta pysähtyi ensimmäisellä kerralla nuuskimaan lähelle lähtöpaikkaansa. Tuli kuitenkin lisäkäskyllä hienosti luokse. Toisella kerralla vastaantuleva koira hiukan häiritsi, mutta sain Salsan kuitenkin tulemaan vauhdilla luo. Sitten kokeilimme seuraamista imuttamalla tarkoituksena saada koira seuraamaan juuri oikeassa paikassa. Minulla oli makupaloina keitettyä sydäntä/kieltä, mikä ei tainnut olla riittävän herkullista, sillä Salsan keskittyminen herpaantui välillä muitten koirien takia.

Tunnistusnoudon alkeita varten saimme jokainen oman tunnarikapulan ja viisi metallista, reiällistä kuppia. Aikamme kapulaa käpälöityämme se laitettiin maahan, makupala päälle ja kuppi peitoksi. Pieni lenkki koiran kanssa ja kehut kun koira merkkasi oikean piilon ja sai sieltä namin. Tehtävää vaikeutettiin lisäämällä myös tyhjät kipot maahan. Tämä oli kivaa ja helppoa!

Viimeinen tehtävä oli piilossa käväiseminen koiran istuessa paikallaan. Ensin ohjaaja vain käväisi piilossa kääntymässä, tuli palkkaaman koiran ja kävi uudestaan piilossa laskien tällä kerralla kolmeen. Salsa istui hievahtamatta paikoillaan koko ajan. Itsestäni tuo Salsan varmuus paikallaoloissa on ihan ihmeellistä. En tiedä, laittaisiko outo paikka koiran sen verran 'kipsiin' ettei tuo uskalla hievahtaa siitä, mihin se on jätetty. Mutta tosi hienoa, että saadaan pelkkiä onnistumisia paikallaoloista vieraassa ympäristössä ja vielä häiriön alla. Jospa siitä jäisi joku 'malli' Salsan aivoihin.

Kotiläksyksi saimme hypyn, imutus-seuraamisen, luoksetulon ja paikallaolo-piiloutumiset. Sunnuntaina luvassa onkin sitten haun alkeita.

Nähtiin Vuk-veli

Lauantaiksi suunnittelemani kouluttautumismatka Tuusulaan jäi tekemättä, koska luvassa olisi ollut vain parisen tuntia koulutusta ja Nina lupasi tulla sunnuntaina mahdollisesti meille päin. Niinpä sitten Tuusulan sijasta ajelimmekin eilen Saloon tapaamaan velipoika Vuk'ia sekä emäntäänsä Suvia. Nina tuli paikalle Kaijan kanssa.

Olimme ensin sisällä ja pennut saivat tutustua (kävi pikaisesti) ja telmiä yhdessä. Meinasi saada huonekalut kyytiä, kun telmiminen oikein pääsi vauhtiin. Kivaa näytti olevan molemmilla! Me kaksijalkaiset pysyttelimme poissa tieltä ja pidimme tavaroista kiinni :) Vuk oli selvästi uros ulkomuodoltaan. En ole tiennyt, että jo tässä iässä erot sukupuolessa näkyvät noin selvästi.

Kun suurin leikki-innostus oli talttunut, menimme ulos kuvattavaksi. Nina otti pennuista muutaman kuvan yhdessä ja erikseen. Salsa oli kovin totinen kuvissa, mutta käyttäytyi muuten hienosti Kaijan ollessa hihnojen toisessa päässä. Kuvauksen jälkeen Nina halusi vielä nähdä vähän pentujen osaamista: perusasento ja siirtymiset menivät meiltä hienosti. Näyttelyjä silmällä pitäen Kaija handlasi molemmat pennut ilman ongelmia. Nina kyseli, onko Tampereen näyttelystä oltu minuun yhteydessä. Siellä kun pentuluokka on 7-9 kk. Ilmankos en saanutkaan ilmoittautumista tehtyä netin kautta, vaan laitoin lomakkeen postissa menemään... No, tulipahan sekin lauantai sitten vapaaksi muille puuhasteluille.

Vuk & Salsa kuva: Nina Palmu

Kosketusalusta

Perehdyimme eilen Salsan kanssa kosketusalustan saloihin. Kolmen tahattoman onnistumisen jälkeen Salsa näytti hoksanneen, mistä oli kyse ja kävi koskemassa tassulla laittialle heittämääni hiirimattoa. Matto oli n. 1,5 m päässä minusta. Lopulta homma taisi käydä vähän tylsäksi, sillä Salsa teki itsestään pienen kerän täsmälleen alustan päälle :) Tänään jatkoimme harjoitusta ja vähän piti Salsan ensin miettiä, mitä pitikään tehdä, mutta palautuihan juttu sitten mieleen. Ja nyt älysin lopettaa ajoissa.

Jotenkin minulle on Salsaa kouluttaessa tullut sellainen olo, että kehu on makupalaa parempi palkka Salsalle. Tai ehkeivät makupalat ole olleet tarpeeksi herkullisia... Pentu ei mene kehumisesta mitenkään 'onnesta mykkyrälle', mutta jotenkin oppi menee paremmin perille, jos kehun. Useimmiten käytän tietysti sekä namia että kehumista. Esim. paikallaolo on kuitenkin sellainen, jossa kehumisella näyttää olevan hirmuinen vaikutus, kun koiraa ei pääse kaukaa palkkaamaan muuten. Tai sitten Salsa vain kaipaa sanallista vahvistusta sille, että tekee oikein ja sitä kautta saa varmuutta lisää.

Salsa ei ole kuukauteen pissannut sisälle, joten palautin paremmat matot lattioille. Osaa jo selvästi pyytää ulos menemälle olohuoneen ulko-ovelle.

Jotain on sentään tehty

Pentujatkokurssin ohjelmassa oli tällä viikolla teorialuento. Saimme parin tunnin ajan lisää tietoa koiran oppimisen edellytyksistä ja esteistä. Tulipa siellä uusiakin juttuja.

Olen koittanut treenata Salsan kanssa päivittäin. Tuntuu vain siltä, ettei vuorokaudessa ole tarpeeksi tunteja. En tiedä, olemmeko edistyneet kotitehtävien kanssa ollenkaan... No, paikoillaan istumassa Salsa pysyy paljon paremmin kuin ennen. Nyt istuisi ruokakupin vieressäkin vaikka miten pitkään odottamassa lupaa syödä. En kyllä ole vaatinut kuin vaihtelevan pituisen katsekontaktin ennen kuin annan luvan syömiseen, mutta hötkyilemättä ja maltillisen näköisenä Salsa lupaa odottaa.

Ajattelin myös ottaa käyttöön kosketusalustan. Tällä hetkellä emme vielä alustan käytöstä hyödy, mutta sekin aika tulee vielä. Ja onpahan ajankulua ja päänvaivaa Salsalle :) Eilen illalla aloitin naksuun ehdollistamisen. Joskus pikkupentuna naksuttelin, mutta sitten koko juttu unohtui ennen kuin mitään ehdollistumista ehti tapahtua. Fenjan kanssa naksutin toimi tosi hyvin, joten en tiedä itsekään, miksen ole sitä ottanut kunnolla käyttöön Morriksen tai Salsan kanssa. Ehkä sekin puute tästä korjautuu ihan lähi aikoina. Kosketusalustana käytän hiirimattoa. Vähän jo sitäkin eilen kokeilimme, mutta tänään hain netistä ohjeet ja jospa vaikka huomenna pääsisimme niitä noudattamaan. Tämä ilta kun meni ulkoillessa. Olimme Salsan kanssa kahdestaan kävelyllä, joten pystyin tekemään perusasentoja, paikallaanoloja ja pari luoksetuloa (tulee hienosti lähelle ja suoraan istumaan) lenkin lomassa. Melkein aina minulla on molemmat koirat ulkona mukana (ja metsässä vapaana), jolloin Salsan huomio on enemmän Morriksessa kuin minussa.

Olen alustavasti suunnitellut Tuusulaan ajamista lauantaina. Olisi kiva päästä taas näyttämään Salsaa Ninalle ja samalla voisi jo miettiä maaliskuista näyttelyä ja saada vähän vinkkiä sinne treenaamiseen.