Mistä virettä?

Ilmoitin Salsan Karjaan näyttelyyn 12.7. Tervut arvostelee Jaana Hartus ja onkin kiva nähdä, mitä mieltä hän on junnuikäisestä Salsasta. Harkitsen myös Tuusulan ja Hyvinkään näyttelyitä heinäkuun alussa, mutta niihin ilmoittautuminen päättyy vasta ensi viikolla.

Viime viikolla kävimme kentällä ahkeroimassa ja saimme taas uusia vinkkejä tekemiseen. Olemme edelleen penturyhmässä ja Salsa osaa ihan kaikki jutut, mitä siellä tehdään, joten sikäli treeni ei kovin paljon motivoi ainakaan kotona mitään harjoittelemaan. Mutta haetaan nyt ensin vauvaryhmässä sitä keskittymiskykyä ja yhdessä tekemistä häiriön alla. Kouluttajamme neuvoi puuttumaan haahuiluun hihnasta nyppäisemällä. Näin siis silloin, jos keskittyminen herpaantuu kesken tekemisen. Kentälle olisi myös suotavaa saapua niin ajoissa, että koiran kanssa ehtisi kävellä ympäriinsä ja se saisi nuuskia nuuskittavansa jo ennen kuin mitään aletaan siltä vaatia. (Olemme nyt käyneet koulutuksessa sillä aikaa kun Ilonalla on ollut jumppa, joten emme ole voineet saapua paikalla tarpeeksi ajoissa) Ja odotteluajan kentällä voisi käyttää esim. leikkimiseen yhdessä. Eli silloin kun tehdään, tehdään lyhyt intensiivinen pätkä, jonka koira myös keskittyy. Pitäisi vaan ehtiä joskus käymään kentällä koulutusten ulkopuolella ja hakea rauhassa oikeaa tapaa virittää ja virittäytyä. Pitäisi myös löytää riittävän hyvä palkka: nakit neiti sylkee kentällä suustaan :O Kotona treenatessa ehdottomasti paras hetki on ennen kuin päästän Salsan metsässä irti. Se tietää, mitä on luvassa ja sivulle tulot ja lyhyet siirtymiset ovat intensiivisiä ja nopeita. Tämän viretilan kun saisi jotenkin mukaan kentälle... Mutta tiedänpähän ainakin, että koira halutessaan osaa :)

Sunnutaina kävimme kuulemassa eri pk-lajeista. Emme tosin ehtineet jäädä loppuun asti, joten haku-osuus jäi väliin. Viesti kiinnostaisi ehkä eniten, mutta toisen ohjaajan puute estää lajiin paneutumisen. Eli kai se jälki sitten on, mistä tulee meidän juttumme. Voihan viestiä kokeilla vaikka muutaman vuoden kuluttua, kun Ilonakin on isompi ja pärjää ilman lapsenvahtia.

Eka näyttely takana

Selvitimme kunnialla ensimmäisen näyttelyn. Salsa oli ROP-pentu tänään Salossa, Jaana Hartus arvosteli tervut.

Itselläni meinasi mennä sormi suuhun, kun jo handleriksi lupautunut tuttuni ei ollutkaan paikalla ja olin yksin matkassa. Huomasin kuitenkin kehän reunalla Saariokarin Serenan, jota en tuntenut ennestään, mutta hän on kuitenkin näöltä tuttu ja tiesin että ovat Nina-kasvattajan kanssa hyviä tuttuja. Ja onpa Salsakin tavannut Serenan viime syksynä. Niinpä rohkaisin mieleni ja kysyin Serenalta, josko hän voisi esittää Salsan. Salsa oli selvästi vähän jännittynyt ja senkin takia oli loisto juttu, että sain asiantuntevan ja taitavan handlerin hihnanpäähän. Minullahan ei ollut etukäteen aavistustakaan, miten Salsa kehässä käyttäytyisi. No, ujostuttihan meidän neitiä sitten jonkin verran eikä ollut oikein kivaa, kun tuomari tuli kopeloimaan, mutta suht hyvin siitä selvittiin. Salsa seisoi tosi kauniisti ja ryhdikkäästi, liikkeessä hiukan jarrutteli, kun pitikin lähteä ravaamaan kauemmas minusta. Lopputulos oli siis kuitenkin loistava. Tässä Salsan arvostelu:

Erinom. tyyppiä, tasapainoinen lupaava nuori narttu, ilmeikäs eritt. lupaava pää. Runko saa vielä luonnollisesti täytelöityä. Hieman pysty olkavarsi. Lupaavat sivuliikkeet. Lupaava karva.

Serena otti vielä kuvia Ninaa varten. Toivottavasti niitä päätyy joskus tännekin asti :)

Keskiviikkona ehdimme toisen kerran koulutuskentälle. Tällä kertaa penturyhmän kouluttajana oli Isomaan Harri, ja olikin mukava päästä belgi-ihmisen ryhmään. Illan teemana oli istuminen seuraamisen yhteydessä, mutta ehdimme tehdä melkein kaikkea muutakin. Salsa on ihan priimus ryhmässään ja osaa hienosti kaikki asiat, mutta keskittymiskyky on välillä aivan olematon. Sen siitä saa kun on 'metsässä kasvanut', niin kaikki suuren maailman ihmeet laittavat pienen koiran pään ihan sekaisin.