perjantai 28. marraskuuta 2008

Rokotuksella ja kurssilla

Ihana pentu on muutaman kerran nukkunut 5.30 saakka ennen kuin on pyytänyt ulos. Salsa tosiaan pyytää öisin ulos enkä edes muista, koska viimeksi olisi yön aikana pissannut lattialle. Useimpina öinä käy kyllä herättämässä kerran ennen aamua. Työpäivät on nyt saanut viettää karsinassaan, jossa tuntuu viihtyvän ihan hyvin ja ilman meteliä.


Salsa kävi edellispäivänä ensimmäisellä rokotuksella. Reissu meni reippaasti eikä pentu edes huomannut pistosta niskanahkaansa. Automatkat ovat nykyisin sujuneet Morriksen häkissä takapäässä. Aluksihan otin häkin etupenkille. Kauan ei Salsa enää Morriksen häkkiin mahdu, joten pitää alkaa miettiä, minkälaisen häkin autoilua varten hankin.

Pääsimme keskiviikkona myös pentukurssille pitkästä aikaa. Illan aiheina olivat luoksepäästävyys, luoksetulo ja kieltäminen. Luoksepäästävyyttä harjoiteltiin henkilöryhmässä, jossa muutama koiraton kurssilainen syötti makupaloja ja silitteli samalla koiraa. Salsa ei ensitutustumisella juokse uuden ihmisen syliin, mutta menee kyllä oma-aloitteisesti tutustumaan. Luoksetulo tehtiin henkilökujan läpi ja onnistui ihan hyvin. Innokkuutta kaikkeen tekemiseen olisi saanut olla enemmän eivätkä lihapullat tällä kertaa tainneet olla tarpeeksi hyvää herkkua. Ehkä kokeilen sydäntä ensi kerralla... Kieltämistä treenattiin niin, että pahvilautasellinen maksalaatikkoa laitettiin koiran eteen maahan ja murahtamalla kiellettiin koiraa koskemasta herkkuun. Kolmannesta murahduksesta lähtien Salsa uskoi, että olen tosissani :) Seuraavaksi koiraa kuljetettiin löysässä hihnassa herkkulautasten ohi ja ympäri ja kieltämällä piti saada estettyä koiraa menemästä nuuskimaan/syömään herkkuja. Kahdella ensimmäisellä lautasella Salsa tarvitsi ruiskauksen vettä Nooran pullosta ei'tä tehostamaan. Sen jälkeen herkut eivät enää kiinnostaneet. Eihän tuo harjoitus kyllä opettanut ei'n merkitystä sinänsä, vaan koirat oppivat ettei hallissa olevia pahvilautasia sovi lähestyä. Kotona meillä ei vielä ole ollut tarvetta kiellon tehostamiseen, koska pentua ei ole ollut tarpeen kieltääkään. Ainoa asia, mistä päivittäin pentua kiellän, on Morriksessa roikkuminen ja niskaan hyökkäily vapaana ulkoillessa. Harmittaa välillä, kun pentu ei anna Morriksen rauhassa nuuskia. Kotiläksyksi kurssilta saimme katsekontaktin harjoittelun liikkeessä.

Ihmettelen edelleen, miten Salsa on niin rauhallinen. Ihanahan tuollainen koira on kotona ja perhekoirana, mutta olen miettinyt, pitäisikö tekemiseen saada lisää virtaa. Vai tuleeko se jostain iän myötä?

Meidän lapset tuntuvat pitävän pennusta kovasti; se nimittäin tulee mielellään kutsuttaessa luo ihan syliin saakka ja menee sitten vielä usein selälleen lattialle rapsuteltavaksi. Morris kun tulee luo vain, jos tuntee hyötyvänsä siitä jotain ja lähtee pois saman tien kun herkut on syöty.

lauantai 22. marraskuuta 2008

Talvisia kuvia

Salsa täytti tänään 12 viikkoa. Korkeutta on 38,5 cm ja painoa 6,9 kg.

Torstaina ottamani kuvat olivat kaikki liian pimeitä ja osin tärähtäneitä. Tänään iltapäivällä otin järjestelmäkameran mukaani metsään ja tulos oli hieman parempi - ainakin muokkauksen jälkeen.





perjantai 21. marraskuuta 2008

Talvi tuli

Eilen aamulla herätessä koko maisema oli muuttunut valkoiseksi, maassa on monta senttiä lunta ja puiden oksat notkuivat lumesta. En ollut näkemässä Salsan ensi kosketusta lumeen, mutta oli tuo hetken katsellut ympärilleen ihmeissään. Sen verran lumi ilmeisesti oli ollut merkillistä, että aamupissakin tuli vasta sisällä... Tein aamulenkin koirien kanssa ja nautimme kaikki uudenlaisesta valosta ja koskemattomasta hangesta. Yritin ottaa aika paljon kuvia, mutta aamulla valoa ei ollut ehkä ihan riittävästi. Kunhan saan kuvat kamerasta koneelle, näkee kunnollaa, minkälaisia kuvista tuli.

Päivästä tuli lopulta vähän piinaava, sillä Salsa ei kakannut aamun jälkeen koko päivänä. Pentu söi hyvällä ruokahalulla ja oli normaali touhukas itsensä, mutta vaikka kuinka ulkoilimme yötä myöten pitkin metsäpolkuja, kakkaaminen ei vain onnistunut eikä Salsalla tuntunu edes olevan hätä. Yöllä, taas yhden tuloksettoman ulkoilun jälkeen luulin jo, että pennulla on suolitukos ja päätin hakea aamulla apteekista parafiiniöljyä. Yöllä Salsa vinkuin unissaan ja olin varma, että sitä sattuu jostain. No, aamulenkillä sitten kaikki huoleni osoittautuivat turhiksi :) En tiedä, mistä moinen johtui. Ainoa, mitä keksin, on että eilen Salsa ei saanut ruoan joukossa piimää vaan pelkkää raejuustoa. En tiedä, olisiko se sitten vaikuttanut vatsan toimintaan. Lisäksi itselläni oli jonkin sortin vatsapöpö ja olo oli sen verran kehno, että peruutin osallistumisemme pentukurssin eiliseen kaupunkikävelyyn.

'Onnistuin' myös Salsan kynsienleikkuussa eilen surkeasti, sillä paria kynttä ei ilmeisesti olisi pitänyt leikata ollenkaan, sillä pienen pienestä nipsaisusta huolimatta leikkasin liikaa. Nyt sitten pentu vihaa kynsienleikkuuta ja pyristelee vastaan minkä voi :( Muuten kyllä tykkää kelliä sylissä miten päin tahansa ja erityisesti tassut taivasta kohden, mutta jos vain alkaa varpaita sormeilemaan, niin rimpuilu alkaa.

Aktiivisena pentuna Salsa on päivisin ollut ahkera: yksi sähköjohto, runkopatja ja pari pätkää makuuhuoneen seinää ovat saaneet osansa hampaista. Tästä päivästä lähtien neiti saakin viettää ne muutamat tunnit, jotka olen töissä, karsinassaan. Ja ainakin ensimmäinen päivä sujui hienosti ja ilman protestointia. Pojat tulivat ennen minua tänään kotiin eikä pentu kuulemma ollut pitänyt mitään ääntä. Ja ihan rauhallisena tuo istui ja odotti, kun menin päästämään sen ulos.

Koulutusrintamalle ei kuulu ihmeempiä. Samat vanhat jutut ovat edelleen työn alla. Huvin vuoksi olen opettanut kierimistä, läpyn antoa ja makupalojen etsimistä. Taisteluleikkiä olemme leikkineet Ninalta saadun patukan kanssa ja samalla on harjoiteltu 'irti'-käskyä, minkä jälkeen leikki vielä jatkuu.

Salsa on muuten (ainakin vielä) aivan upea lasten kanssa. Käy moikkaamassa, mutta sen jälkeen makoilee rauhassa lattialla, kun Ilona ystävänsä kanssa juoksee milloin mihinkin suuntaan sen sijaan että riehaantuisi mukaan juoksemaan tai alkaisi ajaa tyttöjä takaa. Tänään tytöt peuhasivat ulkona lumessa, ja Salsa oli yhtä nätisti ulkonakin. Tiistaina tosin pentu karkasi ensimmäisen kerran omalta pihalta, kun naapurissa kaksi pientä poikaa leikki kauko-ohjattavan auton kanssa. Aikansa Salsa ihmetteli omalla pihalla, muttei lopulta enää voinut vastustaa, vaan kävi moikkaamassa molemmat pojat.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Aina nälkä

Meidän pieni pentumme kärsii omasta mielestään jatkuvaa nälkää. Ateriat häviävätkin kupista vauhdilla ja ruoka-ajoista Salsa on tosi tarkka. Kaikkein piinaavinta on odottaa illan viimiestä annosta, kun Morris saa oman iltaruokansa jo reilua tuntia aiemmin. Eilen illalla Salsa piipitti vähän väliä koko tuon ajan ja juoksi toiveikkaana keittiöön joka kerta, kun joku ihmisistä liikahti johonkin suuntaan. Ja vielä kun Morriksen iltapala on parasta mahdollista (broilerin siipiä tai selkiä), niin pentu on ihan täpinöissään. Pari kolme kertaa Salsa on onnistunut nappaamaan liian hitaasti syömään tulleen Morriksen kupista palan broileria ja kerran minulta tipahti pala lattialle. Onneksi näistä kerroista on selvitty, vaikka itse olenkin pelästynyt, kun herkut on nielty lähes pureskelematta. Eilen aloitin matokuurin viikon päästä olevaa rokotusta varten eikä tosiaankaan tarvitse miettiä, tuleeko lääke syötyä muun ruoan seassa vai ei :) Olen lisännyt ruokamäärää, niin että Salsa saa nyt kuivamuonaa n. 3 dl/päivä.


Meillä on muutama aktivointilelu ja Salsa on päässyt kokeilemaan Tornadoa ja Fighteria. Tornado oli ensin täysi mysteeri, mutta muutaman kokeilun jälkeen Salsa on suurin piirtein keksinyt, mistä lelussa on kyse. Fighter sen sijaan avautui heti ensimmäisellä kerralla. Kun Morris potkii palikoita tassullaan, Salsa nostaa ne hampaillaan pois. Eli eroja on koirien tavoissa toimia.

Jatkuvasti sateiset ilmat alkavat jo kyllästyttää, vaikkei koirat niistä tunnukaan välittävän. Lähimetsämme polut ovat vähän väliä täynnä lammikoita. Maanantaina aamulla oli sen verran pakkasta, että kosteikossa oleva isompi lätäkkö oli jäätynyt. Morris sai jonkun vainun ja lähti viilettämään metsään lätäkön toiselle puolelle, Salsa tietysti perässä. Pentu tuli kuitenkin kohta takaisin - ja tietysti suoraan jääriitteessä olleen lätäkön yli. Sinnepä sitten molskahti joka loikalla. Vettä oli ainakin pennun vatsaan asti ellei enemmänkin. Saa nähdä, jäikö tapauksesta ikävä muisto Salsalle. Sisälle tullessa olemme lähes aina eri mieltä siitä, saako tassut kuivata vai ei. Pentu tulee kyllä lähes syliin, kun olen kuivannut Morriksen ja tykkää, kun kuivaan päätä, selkää tai vatsaa. Siis kaikkea muuta kuin varpaita. Minun mielestäni myös tassut kuivataan, Salsa ärisee ja puree. Morris oli ihan samanlainen pentuna, joten eiköhän tästä selvitä. Ja ne tassut (vähintäin 6 kpl) muuten kuivataan joka kerta ;)

Nina kertoi, että Salsa alkaa olla parhaassa saalistuksenopetteluiässä. Meillä saalistusta onkin mukava treenata Morriksen kanssa. En kyllä tiedä, onko Morris aina niin innoissaan kaikista 'leikeistä'. Toisaalta taas eilenkin Salsa kantoi erilaisia leluja suussaan Morriksen yrittäessä koko ajan haastaa pentua leikkimään kanssaan. Morriksen suosikkeja ovat takaa-ajot, kun taas Salsa mieluiten roikkuu karvoissa ja murisee.

lauantai 15. marraskuuta 2008

11 vk tänään

Salsa täytti tänään jo 11 viikkoa. Ihan pikkupikku pentua meillä ei enää ole, mutta pienihän tuo silti vielä on. Mitat tänään: 36 cm ja 6 kg.

Olemme harjoitelleet pentukurssin asioita ja Salsa alkaa jo itse hakea perusasentoon ja käsiohjausta on voinut vähentää melkoisesti. Hetken odottaminen alkaa jo sujua ruokakupillakin.

Kävimme tänään taas vähän maailmalla. Ilonalla oli voimisteluesitys Kupittaan urheiluhallissa ja ajattelin sillä aikaa kävelyttää Salsaa puistossa. No, eihän siinä puistossa kävelemisessä ollut mitään erikoista pennun mielestä ja kostean sään takia emme nähneet juuri muita kulkijoita tai koiria missään. Lastenvaunut sentään ohitimme. Ja jos Salsa pääsee itse tekemään aloitteen tutustumiseen, niin menisi kyllä moikkaamaan ihan jokaista lähistöllä liikkuvaa ihmistä. Kotimatkalla pysähdyimme rautatieaseman läheisyyteen ja kävelimme ensin kävelysiltaa pitkin radan yli. Ensin piti vähän kurkkia reunalta, missäs korkealla oikein ollaan, mutta muuta ihmeellistä puu- ja alumiinipintaisessa sillassa ei sitten ollutkaan. Asemalaituri ei ollut sen ihmeellisempi paikka kuten ei myöskään asemarakennus, jonka läpi kuljimme. Asemalla tosin oli hiljaista, junat seisoivat paikoillaan eikä kuulutuksiakaan kuulunut. Metsälenkeillä toisinaan kuulemme junien ääniä, mutta niistäkin on tullut jo aika tavallisia ääniä Salsalle. Asemalta autolle mennessämme sillalla tuli pari ihmistä vastaan ja pääsin kokeilemaan kontaktin ottamista, jotta Salsa oppisi ohittamaan vieraat ihmiset näistä piittaamatta. Suht hyvin sain pidettyä pennun mielenkiinnon yllä makupaloilla. Hyvä alku ainakin. Hihnassa Salsa muuten kulkee tosi nätisti eikä kisko yhtään ja liikuu jo hyvin belgimäisin askelin. Jos hihna kiristyy, osaa itse löysätä. Mahtava pentu :)

Illalla siskoni perheineen (kaksi pientä lasta) ja vanhempani tulivat kylään. Salsa käyttäytyi mallikelpoisesti kaikkien kanssa ja on nykyisin aivan yhtä ihastunut isääni kuin kaikki muutkin koirat. Ensimmäisten tapaamisten arkailusta ei ole enää tietoakaan.

Nykyisin muuten pennullamme on hampaat ja se myös käyttää niitä. Aika pitkään kesti ennen kuin purukalustoa alettiin kunnolla koetella käsiin, mutta eilinen oli melkoista 'raatelua'. Tänään olikin rauhallisempaa, mutta vast'edes aion kokeilla pennun luota poistumista, kun tekee kipeää. Salsa tietää mitä 'ei' tarkoittaa ja esim. Morriksen karvoissa roikkumisen saa kieltämällä loppumaan. Olen pitänyt sääntönä, että kun Morris on hihnassa, leikkiminen on kielletty. Ja kyllä asiasta pitää melkein joka ulkoilukerran alussa neitiä muistuttaa. Liialliset lähestymiset omalle 'ruokakupilleni' (esim. syödessäni sohvalla...) olen saanut kitkettyä kerrasta ärähtämällä kunnolla.

torstai 13. marraskuuta 2008

Pentukurssia käytännössä

Pentukurssin käytännön harjoitukset alkoivat tiistaina. Valmistauduin kertaan pakkaamalla mukaan kuivatun maksan lisäksi lihapullia sekä pari lelua. Kurssi pidetään sisähallissa, mikä oli taas yksi uusi kokemus Salsalle. Ensin halli vähän jännitti, mutta tuttuun tapaan jännitys hellitti ja Salsa vapautui. Ensimmäisenä kokeiltiin luoksepäästävyyttä ja kouluttaja Noora kävi moikkaamassa makupalojen kanssa jokaista pentua. Tässä ei meillä ole ongelmia: Salsa ei hyppää suoraan vieraan syliin, mutta menee kuitenkin tervehtimään. Seuraavaksi vuorossa oli istuminen, mikä sujuu jo ilman käsiavustetta. Sitten pentujen kanssa leikittiin ja otin esiin toisen mukaani ottamani lelun eli jäniksennahan. Salsa taisteli hienosti nahasta, mutta omi sen sitten itselleen kokonaan ja jouduin lopulta kaivamaan lelun pois pennun suusta. Joko nahka on liian hyvä tai sitten muitten koirien läsnäolo vaikutti käytökseen. Oli nimittäin ensimmäinen kerta kun en saanut suussa olevaa tavaraa vaihdettua makupalaan. Ehdimme vielä harjoitella paikalla oloa, perusasentoa ja luoksetuloa ennen kuin saimme kotiläksyksi katsekontaktin opettelun. Paikalla olemista en ole oikeastaan ottanut ollenkaan Salsan kanssa, mutta hyvin tuo hetken odottaminen silti meni. Perusasentoa jouduimme korjaamaan, sillä olen ottanut koiran sivulle niin että etutassut ovat varpaitteni kanssa samalla linjalla. Nooran mukaan PK-kokeessa koiran lavan tulee olla jalkojeni kohdalla, joten tähän pitää kiinnittää jatkossa huomiota. Jotenkin vain koira tuntuu tällä tavoin jäävän kovin taakse. Kaiken kaikkiaan ilta oli mukava, tosin aika raskas pienelle pennulle. Emme päässeet autolla kovin kauas harjoituspaikalta kun pentu jo nukkui sikeästi. Kotiin päästyä akut olivat sitten taas ladatut... Erityisen hankalaa tuntui olevan vieraassa paikassa pissaaminen ja Salsa odottikin kotiin asti ennen kuin suostui pissaamaan.

Olen nyt kotonakin vaatinut Salsaa istumaan ja odottamaan aina ennen kuin menemme ovesta. On aika hellyyttävää, kun pentu istuu kynnysmatolla odottamassa kaikessa rauhassa että ovi aukeaa ja samaan aikaan Morris haukkuu ja hyppii rauhoittuakseen vain hetkeksi, että saa hihnan kaulaansa ja toiseksi hetkeksi, että ovi aukeaa ja annan luvan mennä ulos. Ja kaikesta tästä häiriöstä huolimatta Salsa malttaa odottaa nätisti istuen, että lähdetään. Muutenkin Salsa tuntuu tosi rauhalliselta tai sitten Morris on epätavallisen vilkas cavalier.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Kiirettä pitää

Viikonvaihde oli varsin täynnä menoja, joten Salsan elämässä ei ole tapahtunut juurikaan uutta. Tarkoitus oli tehdä kaupunkireissu lauantaina, mutta tosi huono sää sai mieleni muuttumaan.

Perjantaina 'löysin' kotoa takaportaat, jotka kävivät oivallisesta treenistä pennulle. Portaat vievät sisäportaiden tasanteelta takapihalle ja ne on tehty teräsritilästä. Menin hakemaan pyykkejä narulta ja jätin sitten oven auki, jotta Salsa näkee mihin menin. Pentu tulikin pian ovelle kurkkimaan, astui reippaasti portaille, mutta perääntyi kun huomasi, mihin oli joutunut. Keräilin pyykkejä ja olin niin kuin en olisi pentua huomannutkaan. Vähän aikaa kuului vinkumista, mutta sitten Salsa uskaltautui tulemaan portaat alas. Hiukan aikaa alhaalla piti taas miettiä, onko myös ylöspäin turvallista mennä, mutta kun sekin oli tehty, pentu kiipeili monta kertaa portaat edestakaisin. On se vaan reipas lapsi :)

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Pentukurssi alkoi

Ilmoitin meidät pentukurssille kai heti pennun varaamisen jälkeen ja tänään kurssi sitten alkoi. Ensimmäisellä kerralla Salsa joutui jäämään kotiin, sillä johtajuusluento oli tarkoitettu vain kaksijalkaisille. Luennolla ei tullut esille mitään, mitä en olisi jo ennestään tiennyt. Munkki oli kyllä hyvää ja teekin maistui :) Ryhmissä on aika monta ensimmäisen koiran omistajaa, joten kysytyt kysymyksetkin olivat sen mukaisia. Toivottavasti käytännön osuudessa löytyy haastetta meillekin. Itse asiassa en edes odota kurssilta mitään mullistavia opetusmenetelmiä vaan ennen kaikkea haluan, että joku ulkopuolinen arvioi minun ja Salsan suhdetta ja antaa vaikka vinkkiä siitä, mitä viettiä pennun kanssa kannattaisi koulutuksessa hyödyntää. Lisäksi haluan saada kurssin aikana hyvälle alulle muitten koirien ja ihmisten ohittamisen. Ihmisiin välinpitämättömästi suhtautumisesta on ollut Ninankin kanssa puhetta jo ennen kuin pentu edes kotiutui ja tiedän kyllä, miten asian kanssa pitäisi toimia. On vain tuo käytäntöön soveltaminen jäänyt kokonaan tekemättä. Eli kun tapaamme vieraan ihmisen, Salsa saa mennä tervehtimään. Ennen kaikkea haluankin saada itselleni kanttia sanoa ihmiselle 'odota vähän' ja pyytää koiralta sitten kontakti ja antaa vasta sen jälkeen luvan tervehtiä. Eli tässä asiassa tarvitsen minä koulutusta :)

Ennen illallista hioimme perusasentoa (se on varsin hieno katsekontaktia myöten, vaikka itse sanonkin), maahanmenoa ja edessä istumista. Uusina juttuina pitää alkaa treenata odottamista sekä rauhoittumista.

Mittasimme Salsan tänään: 34,5 cm. Tuli myös nähtyä, ettei pennun päätä huimaa. Salsa nimittäin loikkasi yläkerran sohvalta alas selkänojan kautta. Alla oli matto, joten laskeutuminen kävi hallitusta.

Vaikka olen Ninalle toistellut, miten kiltti pentu on niin jotain sentään on saatu aikaiseksi yksinäisten päivien aikana. Sängyn jaloista löytyy hampaanjälkiä ja patjan alareunaakin on nypitty parista kohtaa. Sivelin valkopippuria patjaan ja vaikka pentu ensin alkoi nuolla pippuria, utelias nuuhkaisu lusikasta sai vakuuttumaan, ettei pippuri sittenkään ole pienen koiran juttu.

tiistai 4. marraskuuta 2008

Ensimmäinen kokemus agilitystä

Salsasta on tulossa iso tyttö: sekä akkujen kesto että niiden latausaika tuntuvat lyhentyneen jo selvästi. Pentu on myös ymmärtänyt, että pissalla käydään ulkona. Viime yönä kun heräsin, pentu oli hereillä. Kävin avaamassa ulko-oven, Salsa meni kukkapenkkiin(!) pissalle ja tuli saman tien sisään ja takaisin nukkumaan. Itse odottelin eteisessä. Ihanan kätevää ja nopeaa toimintaa :) Sohvallekin pentu ponnahtaa kevyesti paikaltaan ja on jo ehtinyt kokeilla Morriksen lempipaikkaakin eli selkänojalla lekottelua.

Illalla vietimme tunnin TSAUn hallilla. Ensin Salsa hämmästeli, mihin on tultu, sillä paikalla oli useita koirakkoja treenaamassa ja koirat haukahtelivat ja esteet kolisivat. Ihmettelyn jälkeen alkoi paikkojen tutkiminen. Pää pyöri kuin pöllöllä, kun kaikkea olisi pitänyt ehtiä katselemaan ja maassakin oli paljon kiinnostavia hajuja nuuskittavaksi. Lopulta pentu asettui kerälle jalkoihini ja nukahti. Aika hieno belgin alku.

Kotona olemme jatkaneet tuttujen juttujen harjoittelua: istumista, maahanmenoa ja edessä istumista. Uutena juttuna olen ottanut perusasentoa, mikä onnistuu makupalan avulla hyvin katsekontaktia myöten. Salsa tekee asiat hosumatta ja rauhassa, joten sen kanssa on tosi kiva treenata. Pentu ei myöskään väsy yhdessä tekemiseen, joten pitää muistaa olla tarkkana, että treenipätkät pysyvät lyhyinä. Aikamoinen ero Morrikseen, joka yhä vain loikkii kuin heinäsirkka, olipa tehtävä mikä tahansa. Olen myös koittanut vahvistaa esineitten kantamista kehumalla aina, kun Salsa kantaa jotain, olipa suussa mitä tahansa. Useimmiten mukana kulkee kenkä, mikä sitten salaperäisesti katoaa tai vaihdetaan johonkin leluun. Kaappien liukuovet pentu saa kätevästi avattua - ja sieltähän niitä kenkiäkin löytää - joten niitä on jouduttu teippaamaan kiinni.

maanantai 3. marraskuuta 2008

Maailmaa avartamassa


Salsan maailma avartui taas eilen hieman lisää, kun kävimme yhdessä hakemassa lapset mummin luota. Matkalla pysähdyimme ostoskeskuksen parkkitaloon, missä kävelimme vähän aikaa. Autoja tuli ja meni ja niiden ovet paukahtelivat, muttei Salsa erityisemmin ihmetellyt uudenlaisia ääniä.

Vanhempani asuvat kaupunkilähiössä, joten sekin oli ympäristönä uusi kokemus pienelle pennulle. Seurasimme sivussa pyörätieltä ohi kulkevia kävelijöitä ja autoja. Rappukäytävään Salsa tuli reippaasti, mutta pisti heti sisälle päästyään jarrut päälle. Nappasin tällä kertaa pennun syliin ja menimme hissillä ylös. Pitää joskus käydä ajan kanssa rappukäytävässä istuskelemassa. Kotiin päästyämme veimme vielä Miksun futisharkkoihin ja jäimme kentän laidalle katselemaan. Salsa sai pelata pallolla 3-vuotiaan Matiaksen kanssa ja osasi olla tosi nätisti pienen kanssa. Aika pian kuitenkin väsy yllätti ja nostin pennun maasta jaloistani syliin nukkumaan.

Illalla sitten alkoi näkyä pieniä merkkejä riiviöluonteesta. Johan sitä on odotettukin :) Tuntui siltä, ettei ehtinyt kuin 'ei'tä hokea, kun Salsa mm. yritti tutustua peikonlehteen (sitkeästi aidan läpi), siistiä matonhapsuja ja tyhjentää halkokoria. Taitaa se olla belgi kuitenkin... Nykyisin pentu muuten pääsee jo sohvallekin, jos muistaa ottaa vauhtia. Oli aika leuhkan oloinen kun takaa-ajoleikki Morriksen kanssa päättyi perjantaina sohvalle. Kyllä kelpasi katsella ikkunasta ulos sohvan selkänojan yli.

9 vkon ikäisenä Salsa painoi 4,7 kg.