lauantai 31. tammikuuta 2009

5 kk



51,5 cm ja 11,8 kg


tiistai 27. tammikuuta 2009

Pentujatkokurssilla

Turussa oli viime viikonloppuna kv-koiranäyttely. Menimme Ilonan kanssa katsomaan, josko näkisimme tuttuja. Joitain tuttuja kehän laidalla olikin, tosin enimmäkseen tuttuja ihmisiä. Reissumme lipsahti shoppailun puolelle ja reppuun kertyi Salsalle punainen puolikuristava nahkapanta, taistelulelu sekä molemmille koirille nimilaatat: Salsalle kimaltavilla kivillä, Morrikselle alumiinin harmaana. En kyllä tiedä, missä Morris laattaansa tarvitsee, karkumatkat kun voivat alkaa eteisestä tai sitten koiran juostessa ilman pantaa metsässä.

Tänään sitten saamattomuus koirankoulutuksen suhteen loppui taas vähäksi aikaa. Aloitimme nimittäin Salsan kanssa Leinosen Janitan pentujatkokurssin. Ryhmässämme on neljä koiraa, joten yksi kerta kestää vain 45 min. Opetus oli varsin tehokasta ja ilman sen kummempia pohjustuksia aloitimme noudon alkeista. Eli koiran kanssa piti taistella lelusta, irrottaa ja kutsua koira sitten lelu suussa luokse jatkamaan leikkiä. Muutama onnistumisen saimme aikaan, mutta Salsan oli vähän vaikea keskittyä eikä uusi lelukaan ilmeisesti ollut riittävän tuttu/hyvä, sillä minun irrottaessani otteen lelusta Salsankin leuat aukesivat.

Seuraavaksi aiheena oli eteenmeno. Menimme koiran kanssa yhdessä ruokakupille, jonne koiralle laitettiin makupala. Koira vedettiin pois kupilta ja makupaloja lisättiin niin ettei koira enää ylettynyt niihin. Yhteensä kupille tehtiin kolme lähetystä, jokainen kerta vähän edellistä kauempaa. Koiran päästyä kupille ohjaaja kiirehti vielä lisäämään herkkuja. Salsa lähti vähän epävarmasti irtoamaan, mutta tajusi kuitenkin, mistä oli kyse ja jopa jäi viimeisellä kerralla odottamaan kupin luo täydennystä eikä tullut minua vastaan.

Luoksetuloharjoituksessa koira jätettiin istumaan Janitan pitäessä koiran takana hihnasta kiinni. Koiraa kohti käännyttiin kahdesti matkan varrella ennen kuin viimeisessä pysähdyspaikassa Janita antoi luvan kutsua koira luokse. Meillä paikallaolo on edelleen vähän niin kuin harjoituksen asteella ja ajattelin, että Salsa nousee seisomaan heti kun huomaa jäävänsä yksin. Vielä mitä, neiti istua kökötti hievahtamatta vaikka kävelin reippaasti poispäin, käännyin välillä kehumaan ja jatkoin kauemmas! 'Tänne'-kutsusta tuli vauhdikkaasti suoraan luokseni. Toisella kerralla muut olivat häiriönä kutsuen koiraa, mutta eipä Salsa mitään välittänyt, vaan kiisi suoraan luokseni. Vähänkös olin ylpeä :)

Luoksepäästävyysharjoituksessa koira pidettiin sivulla kontaktissa ja Janita kävi ensin kävelemässä vähän kauempaa koiran ohi. Myöhemmillä kerroilla ohitus tapahtui koiraa hipoen ja viimeisellä kerralla Janita kävi koskemassa koiraa leuan alta. Hyvin meni tämäkin.

Lopuksi vielä sivulletuloja ja yksittäisiä askelia sivulle ja eteen, käännöksiä ja peruutusta. Salsa kyllä osasi, mutta huolellisuus selvästi kärsi siitä, että minulla oli koko ajan makupala kädessä. Neiti ei olisi malttanut yhtään odottaa palkkaa, vaan alkoi hyppiä kättä vasten. Peruuttaminen oli uusi juttu eli siinäpä meille tekemistä.

Kaikki em. jutut tulivat myös kotiläksyksi. Aikaa treenaamiseen on ensi viikon luentokerran takia pari viikkoa. Kiva saada uusia juttuja, sillä eipä niitä koskaan tule itse keksittyä, vaan koiran kanssa puuhailut tahtovat mennä opittujen asioitten teettämiseen.

maanantai 19. tammikuuta 2009

Hoikkeliini ilmoitettiin näyttelyyn

Salsa sai tänään aamulla viimeisen rokotuksen tällä erää. Alakulmahampaat ovat vasta alullaan ja vielä väärällä puolella ylähampaita. ELL käski seurailla tilannetta ja antoi valmiiksi ohjeet hampaiden auttamiseksi oikeaan asentoon. Eläinlääkärin vaa'alla neiti painoi 10,3 kg. ELL totesi pennun olevan turhankin hoikan, painoa voisi kuulemma olla enemmänkin. Niin varmaan voisikin, sillä lomaviikko hoikensi Salsan linjoja. En nimittäin osannut ennakoida lisääntynyttä energiantarvetta. Nyt kun elämä taas on normaaleissa uomissaan, uskoisin kylkiluiden saavan pian vähän pehmustetta päälleen. Kotona mitattaessa Salsa oli 47,5 cm korkea.

Illalla palauttelimme mieliin, mitä osaamme ja hyvin on kaikki opit Salsan muistissa, minkä melkein arvasinkin. Morris oli myös innolla mukana touhuilemassa ja eiköhän tuokin jotain opi samalla, kun koulutan Salsaa. Ja ehkä iän myötä Morriksestakin on tullut hieman keskittymiskykyisempi ja kärsivällisempi, jolloin oppi menee helpommin perille :)

Ilmoitin Salsan Tampereen KV koiranäyttelyyn maaliskuussa. Halvempi ilmoittautuminen päättyi tänään ja olen jo ennen joulua miettinyt, josko uskaltautuisimme kehään. Nyt sitten on melkein pari kuukautta aikaa treenata kehätaitoja. Vähän kyllä jännittää, sillä eipä sitä koskaan tiedä, miten ensimmäinen kerta kehässä sujuu ja mitä pentu saa päähänsä...

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Terveiset Gambiasta!


Perheemme vietti viikon loman lämpimässä ja aurinkoisessa Afrikassa. Matka oli varmasti ikimuistoinen meille kaikille. Kuvassa olevan sarvikuonon kohtasimme keskellä tietä senegalilaisessa luonnonpuistossa.

Myös koirilla oli erilainen viikko, lomailua ei välttämättä niinkään, mutta aktiviteetteja kuitenkin riittämiin ainakin ulkoilun puolesta. Isäni asui viikon koirien kanssa meillä kotona ja teki päivittäin metsälenkkejä pitkin korpia. Hyvin olivat pärjänneet, vaikka etukäteen vähän mietin, miten Salsan kanssa sujuu. Salsasta olikin ehtinyt tulla ihan isäni koira. Kun nimittäin esittelimme tuliaisiksi tuomiamme djembe-rumpuja, jotka vähän pentua ihmetyttivät, se haki tukea isästäni.

Koirat olivat kyllä ihan iloissaan kun perjantaiaamuna tulimme kotiin. Joskin portaille asti meitä tervehti komea vahtihaukku, kun pimeässä ja kylmässä aamussa kolistelimme ovella. Eli Salsasta lähtee nykyisin ääntä. Muutenkin pentu tuntuu kovasti kasvaneen ja muuttuneen turkiltaan selvästi isoksi tytöksi: hännän paksuus on varmaan tuplaantunut ja komeat villahousutkin pyöristävät neidin takareisiä. Ja suusta ovat kadonneet loputkin maitohampaat. Ennen lomaa koittelin kulmureita eivätkä ne minusta juurikaan edes heiluneet, mutta niin vain olivat viikon aikana nekin kadonneet suusta. Hyvä juttu, että lähtivät itsekseen!

Pikkuhiljaa pitäisi taas saada kiinni arjen rutiineista. Kunhan nyt sopeutuisi tähän kylmyyteenkin ensin. En edes kunnolla muista, mitä viimeksi Salsan kanssa olemme oppineet ja täytyykin taas ottaa itseä niskasta kiinni, jotta vanhat jutut palautuvat mieleen. Taitaa Salsalla olla asiat paremmin muistissa kuin emännällään...

lauantai 3. tammikuuta 2009

Nyt kyllä väsyttää

Lähdimme reippaina tyttöinä ajelemaan aamulla 7 jälkeen kohti Tuusulaa. Mielestäni ilma ei ollut mitenkään erityisen kylmä, kun ulkoilutin koirat, mutta auton mittari näytti -18 C. Hrrr... Matka meni mukavasti ja navigaattori opasti meidän suoraan perille hallille.

Pihalla Salsa ei ollut ihan varma, onko Nina tuttu, mutta sisällä sitten Nina sai kunnon halit ja pusut pennulta(an). Reippaana tyttönä Salsa teki tuttavuutta myös Vivan äidin Ullan kanssa ja monta tosi mallikasta noutoa tennispallolla. Toi pallon joka kerta suoraan takaisin Ullalle eikä edes miettinyt yksin leikkimistä tms. Vaikka eipä tuo minunkaan kanssani niin tee. Vähänkös olin ylpeä. Ensimmäinen varsinainen tehtävämme oli perusasento ja siihen liitettiin sitten luoksepäästävyysharjoitus. Hyvin meni. Salsa jää perusasennossa joskus vinoon ja sain vinkit koiran takapään aktivoimiseksi eli pienellä sivuaskeleella ja uudella käskyllä koira saadaan korjaamaan asento oikeaksi. Tämänkin Salsa hoksasi ja tiedän nyt, miten treenaamme. Tämän alkulämmittelyn jälkeen Salsa pääsi häkkiin lepäämään ja seurasin muitten koirakkojen treenejä.

Myös Cami-sisko saapui paikalle ja oli tosi mukava nähdä, mitä siskolikka jo osaa. Kateellisena seurasin Camin hienoja paikalle jäämisiä ja luoksetuloja. Meillä molemmat ovat vielä alkutekijöissään, kun niitä ei kerran ole treenattukaan. Cami on minusta hyvin paljon saman näköinen kuin Salsa, vaikka onkin väriltään paljon vaaleampi. Ihan selvät siskokset :)

Seuraavaksi, kun vuoromme tuli, otimme luoksetuloja. Ensin menin polvilleni ja ohjasin pennun makupalalla eteen jalkojeni väliin istumaan. Muutaman onnistumisen jälkeen seisoin polvet koukussa. Pääsimme jyvälle tästäkin harjoituksesta. Myöhemmin kuitenkin jostain kumman syystä Salsa juoksikin ohitseni ja meni taakseni istumaan. Ei siis livistänyt omille teilleen vaan kökötti selkäni takana. Saimme vielä näyttää maahanmenon ja istumisen ja ihan lopuksi leikkiä ennen kuin treenit olivat osaltamme ohitse. Viimeistään nyt uskon, että kaninkarvaa ei voi käyttää palkkana, sillä Salsa omii sen itselleen, ei tule se suussaan lähelle ja on vähän sen näköinen, että 'uskallapas tulla ottamaan aarre pois'. Lankaluulla leikkiminen onnistui ihan eri tavalla.

Kaiken kaikkiaan oli tosi mukavaa päästä treenaamaan muitten no-how'laisten kanssa. Etukäteen vähän mietin, miten Salsa toimii vieraassa ympäristössä tai malttaa pitää kontaktia, mutta se huoli oli täysin turha. Muitten treenatessa pentu lekotteli tai nukkui kaikessa rauhassa omassa häkissään häiriöistä huolimatta, mikä oli hienoa huomata sekin. Varmasti menemme toistekin.

Eväät kotiin:
  • takapääjumppa perusasennon korjaamisessa
  • huomio omaan asentoon koiran ollessa perusasennossa
  • luoksetulot ja koira eteen lähelle istumaan
  • istumiset ja maahanmenot lähellä ohjaajaa (käsiavusteen ajoitus ja häivytys)
  • taisteluleikkituokio päivittäin (puput eivät juokse suuhun eivätkä lennä)
  • koiran vapauttamiseen iloisempi äänensävy
Tuusulasta ajelimme vielä Lopelle Katia moikkaamaan. Salsa käyttäytyi hienosti kylässä ja kun olimme tutustuneet perheen uuteen taloon, pentu nukkui sikeästi, kävi välillä perheen pojan kanssa ulkoilemassa ja jatkoi taas uniaan. Olimme kotona vasta puoli yhdeksältä, joten tulihan siinä päivälle pituutta ja paljon uusia ja mukavia kokemuksia. Eipä ihme, jos meitä nyt väsyttää!

torstai 1. tammikuuta 2009

Selvittiinhän siitä vuodenvaihteesta

Mietin jo etukäteen, mikä olisi paras tapa viettään uutta vuotta Salsan kannalta. No, kotona olimme joka tapauksessa. Ajattelin sitten, että ihan normaali meno, koska asumme kuitenkin pienellä omakotialueella, missä kukaan ei paukuttele ihan talon nurkalla. Jo parina päivänä metsälenkillä oli kuulunut jostain kaukaa paukuttelua, mihin Salsa ei reagoinut mitenkään. Kävimme pissalla ennen klo 18, jolloin oli vielä hiljaista. Sitten kun seuraavan kerran piti mennä ulos, pauketta olikin jo enemmän eikä pissaaminen enää onnistunutkaan, vaan äänet selvästi hiukan pelottivat pentua. Kävimme vielä pari kertaa ulkona kokeilemassa, mutta sitten käärin suosiolla matot rullalle. Majoittauduimme makuuhuoneeseen ja laitoin telkkariin reilusti ääntä. Kovimman räiskeen ajaksi annoin vielä Salsalle pureksittavaa. Ulos uskaltauduimme reilusti yhden jälkeen, jolloin silloinkin vielä jossain kauempana paukkui, mutta oma alueemme oli jo hiljentynyt. Morris oli mukana eikä pelkää paukkuja ollenkaan, ja Salsakin hiukan kuunteli ääniä, muttei ollut mitenkään ihmeissään tai jännittynyt. Toivottavasti illasta ei jäänyt mitään pelkoja pennulle. Olisi pitänyt vaan tyynesti unohtaa ulkoilut koko illaksi eikä kokeilla ensin :( Hyvin pärjäsi Salsa pissaamatta koko illan.

Tämän vuoden aloitimme reippaasti ja teimme koko perheen eväsretken Raision Kullavuorelle. Koirat saivat juosta suurimman osan matkasta (yhteensä muutama kilometri) vapaana, mutta liikkeellä oli muitakin, joten koirat joutuivat olemaan hihnassakin. Päivittäiset metsäpyrähdyksemme eivät Salsaa juuri rasita, mutta vajaan kolmen tunnin ulkoilu vaati kotona pitkät unet ennen kuin pennun akut olivat taas täynnä.

Olemme näillä näkymin menossa lauantaina Tuusulaan Ninaa moikkaamaan ja samalla vähän kouluttautumaan. Teemme Salsan kanssa tyttöjen retken ja tulemme kotiin Läyliäisissä asuvan ystäväni perheen kautta.