Tokokurssi alkoi

Eilen oli tottelevaisuuskurssin ensimmäinen kerta. Meitä oli paikalla vain kolme koirakkoa. Kouluttajana on Elina Jänesniemi ja ainakin minut Elina vakuutti osaamisellaan. Illan aiheina olivat perusasento eri kulmista, lyhyt seuraaminen ja paikallaolo. Eli meille tuttuja juttuja. Olin varautunut nakinpaloilla ja parilla eri lelulla.

Vähän jänskätti, miten Salsa toimii taas uudessa paikassa. Salsa kuitenkin teki, mitä pyysin, tosin vaatimattomammalla teholla. Lähti kuitenkin leikkiin mukaan ja söi makupalat. Eli huonomminkin olisi voinut olla (ja on joskus ollutkin). Elina huomasi heti, että Salsa paineistuu hiukan hallista, muista koirista sekä hänestä. Eniten taisi vaikuttaa Elinan läheisyys. Paineistuminen sitten näkyi hitautena. Ärsytti, kun tiesin koko ajan, että koira kyllä osaa, mutta ei pysty tekemään omalla tasollaan. Elina kehotti nyt käymään paljon erilaisissa paikoissa ja etenkin hälinässä leikkimässä ja tekemässä yksinkertaisia juttuja (kauppojen edustat, parkkihallit yms), jotta Salsa saa lisää varmuutta. Lisäksi ihan perusjuttuja pitää muistaa kehua super-paljon kotonakin. Tätäkin kautta koiran varmuus tehdä asioita lisääntyy. Eli perusasentoa kehutaan joka kerta, mikä kieltämättä on jäänyt tekemättä, koska se on jo niin itsestään selvä.

Tänään sitten jo kävimmekin Myllyn parkkihallissa leikkimässä ja tokoilemassa. Vaatinee useita käyntejä ennen kuin liikkuvat autot ja ihmiset lakkaavat viemästä huomiota tekemisestä. Salsa ei kuitenkaan missään vaiheessa jäätynyt.

Pumpuliprinsessa tai mikä lie nössö...

Menee hermot!!!

Olimme aamulla TKK:n koulutuksessa. Nyt kun PK-tottis on sunnuntai-aamupäivisin, pääsemme paikalle joka kerta. Viikko sitten kaikki sujui suht hyvin, mutta tänään hienohelmamme oli taas kuin ei olisi kenttää koskaan nähnytkään, saati sitten siellä joskus käynyt. Pää pyöri kuin pöllönpojalla (ai, tuolla menee auto...no nyt jossain joku haukahti...miks toi saa kävellä tuolla kaukana...jos joku vielä rähähtää, mä lähden heti kotiin...enkä kyllä tule perusasentoon, kun vieressä on noin oudon näköinen otus (merle collie)...ja jos äiti komennat, lakkaan kuuntelemasta kokonaan...hei, kuka tulee myöhässä?...hyi, noi namitkin on varmaan pilaantuneita, älä edes yritä tarjota niitä mulle...ihan tyhmä lelu, miks se on täällä mukana, jääkööt tänne...äiti, toi toinen koira katsoi MUN lelua...) Eli 'hiukan' oli keskittymisvaikeuksia tänään >:( Salsan huomiota oli tosi vaikea saada yhdessä tekemiseen ja jos kontakti olikin hetkittäin omalla tasolla, sen rikkoi ihan mikä tahansa seikka. Oma turhautumiseni alkoi tunnin edetessä olla sitä luokkaa, että jouduin tekemään töitä palkitakseni siitäkin vähästä, mitä saimme aikaan.

Aiheina olivat seuraaminen ja liikkeestä istuminen. Liikkeestä istuminen oli uusi juttu, mutta Salsa pääsi jo jyvälle, mistä on kyse. Lisäksi otimme paikallaoloa niin, että muiden ollessa rivissä paikalla, yksi teki luoksetulon rivin editse. Luoksetulossa ei ole mitään ongelmia, otan sitä pelkästään istumasta, koska paikallaolo on työn alla. Paikallaolosta Salsa sen sijaan nousi kaikessa rauhassa pari kertaa istumaan, eikä meinannut mennä millään takaisin maahan. En ymmärrä, mikä meni pieleen. Salsa ei kuitenkaan reagoinut mielestäni häiriöön. Paikkaa hiukan vaihtamalla sain kuitenkin vielä pari lyhyttä onnistunutta suoritusta.

Otti kyllä niin päähän tällaisen treenin jälkeen. Millä tuohon koiraan saisi vähän reippautta lisää? Tiistaina alkaa toko-kurssi ja vähän mietityttää, saammeko kurssista mitään irti, jos neiti on kipsissä koko ajan. Kurssilla onneksi on pieni neljän koiran ryhmä ja osallistujat joka kerta samoja, joten toiveita on että jossain vaiheessa Salsakin kotiutuu.

Toko-kurssille

Olemme Salsan kanssa menossa parin viikon kuluttua alkavalle tottelevaisuuskurssille. Mietin taas, kumpaan mennä, tokoon vai agilityyn, mutta valitsin sitten tuon tokon, koska siitä saamme tekemistä kotiinkin. Tahtoo meinaan mennä pelkäksi vanhojen asioitten kertaamiseksi tuo oma harjoittelu: uusien juttujen mukaan ottaminen on vaikeaa... Olemme kyllä päässeet käymään TKK:n koulutuksissa ja nyt ne siirtyivätkin sunnuntai-aamuille, joten meidät nähdään siellä jatkossakin. Salsa vain tuntuu olevan niin oppivainen ja minä itse niin kokematon, että eväät loppuvat aina kesken ennen seuraavaa koulutuskertaa.

Viime kerralla muuten Salsa murisi, kun tehtiin luoksepäästävyyttä :( Ei siis mennyt oma-aloitteisesti moikkaamaan kouluttajatätiä, vaan jäi pienen matkan päähän ja murisi, kun täti ojensi kättään nuuhkittavaksi. Samperin kakara. Kävi kyllä sitten nuuhkaisemassa, kun täti sorkki sormellaan maata ja antoi vähän silittää kuonosta. Ilmeisesti tässä täytyy ottaa tiukka linja ja koira käskyn alle eikä antaa sen tehdä itsenäisiä päätöksiä siitä, kuka moikkaa ja kuka ei. Näyttelyissä ei ole ollut koskaan ongelmaa, mutta siinähän Salsa on ollut tavallaan käskyn alla ja olen pidellyt sitä joskus kevyesti pannastakin paikoillaan, jolloin vaihtoehtoja ei ole ollut. Silti itselläni on nyt takaraivossa pieni peikko siitä, että se paineen alla vielä joskus rähähtää tms... Toisaalta taas itse pidän siitä, ettei koira ole heti vieraitten kaveri enkä edes halua Salsan tunkevan jokaisen vastaantulijan syliin ja rapsuteltavaksi.

Sunnuntaina kävimme taas Onia kannustamassa ATT:n kisoissa. Salsa oli ihmeissään, kun muka-tuttuja ihmisiä tuli moikkaaman (Sanna ja Heikki), mutta antoi kuitenkin Heikin silittää, kun en antanut vaihtoehtoja. Vieras paikka oli ihan ok, eikä sitä tarvinnut ihmetellä. Jopa makupalat kelpasivat.

Olen nyt (viimein) ottanut Salsan mukaani juoksulenkille. Lenkkeilyssäni on ollut taukoa ja kun viime viikolla lähdimme kävelylle, huomasin olevani lenkkivarusteissa ja pistinkin hölkäksi. Hienostihan se sujui ja oli paljon mukavampi juosta kaverin kanssa kuin yksin. Vauhtiakin tuli lisää, jotta sain Salsan edes jotenkin ravaamaan kävelyn sijasta. Mutta kovin se koira osaa kävellä ;)

Seuraamista

Olemme taas pitkästä aikaa päässeet mukaan TKK:n koulutuksiin. Enimmäkseen olemme kuitenkin treenailleet kaksin. Nykyisin ennen kuin päästän Salsan metsässä irti, vaadin seuraamista pysähdyksineen ja juoksentelemaan pääsee kun olen tekemiseen tyytyväinen (katsekontakti joko liikkeessä tai pysähdyksessä). Olen vihdoin ottanut myös käännökset mukaan seuraamiseen ja myös hidasta kävelyä ja juoksua olen kokeillut. Käännöksissä on tietysti hiomista, että seuraaminen pysyy tiiviinä oikealle kääntyessä, mutta tempon muutoksissa ei ollut mitään ongelmaa. Pidän seuraamisessa lelua vasemmassa kainalossani enkä ole vielä edes miettinyt sen häivyttämistä. Nyt kun seuraaminen on selvästi hyvällä mallilla, pitäisi kyllä alkaa työstää paikallaoloa, joka on jäänyt vähälle treenille. Kun ei se ole kivaa...

Kävimme edellisviikonloppuna katsomassa TSAUn hallilla agilitykisoja. Pitihän meidän olla näkemässä kun Onin kisaura alkoi :) Näimme vain toisen Onin ja Heikin radoista ja pari oli kyllä niin tyylikäs ja kaunis katsella, ettei kisassa toista ollut. Kateeksi kävi! Vähän alkoi tehdä itselläkin mieli radoille. Viime sunnuntaina olisi ollut TSAUlla yhteistoimintatesti alkeiskurssia varten, mutta meillä oli kuopuksen synttärikekkerivalmistelut pahimmassa vaiheessa testin aikaan, joten se jäi kokeilematta. Hallin pihalla kokeilimme vähän puomia ja kyllähän Salsa laskevaa osaa alas tuli kun sen muutaman kerran nostin hiukan matkaa ylös. Itse tuo ei kyllä puomille suostunut kiipeämään. Agilityn treenaaminen voisi tehdä tosi hyvää neidin itsetunnolle. Pistetään harkintaan.