Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Lisäsin Salsan galleriaan joulukuisia kuvia. Uusimmat tältä iltapäivältä. Vihdoinkin ulkona oli suunnilleen tarpeeksi valoa! :)

Huomenna 4 kk

Sain vihdoin tänään otettua uuden objektiivini mukaan metsälenkille. Muutamana päivänä on ollut hieno, kirkas ilma, mutta tänään taivas oli taas paksussa pilvessä eikä valo taaskaan meinannut oikein riittää. Parempina päivinä taas on ollut muita menoja niin, ettei kunnon lenkkeilyä valoisana aikana ole ehtinyt tehdä. Objektiivi toimii kuten odotinkin, nyt vielä taivaalta kunnon valot päälle, niin pääsen sitä kunnolla testaamaan.


Salsa täyttää huomenna 4 kk. Tänään oli aamulla toinen rokotuskerta, mikä sujui hienosti ja lääkäri kehui Salsaa reippaaksi ja rohkeaksi. Salsa painaa n. 9 kg ja oli eilen 45 cm korkea. Vaikka lääkärissä olikin reipas, niin muuten maailmaan on tullut paljon ihmeellisiä asioita. Iltakävelyllä kivinen rajapyykki, tänään metsässä kaatuneen puunrungon juurakko, ulos astuva naapuri iltapimeässä jne. ovat saaneet aikaan pystyt niskakarvat ja 'bof-bof' -haukahdukset. Naapuria emme lähteneet tien toiselle puolelle taputtelemaan, mutta muut ihmetykset olemme käyneet yhdessä katsomassa lähempää eikä niissä mitään erityistä sitten olekaan ollut.

Ninalta mukaan saamamme penturuoka loppui eilen ja nyt maistuu saman merkin aikuisruoka. Vähitellen voisi varmaan alkaa siirtyä kahteen ateriaan/pv, mistä Salsa luultavasti on hyvinkin eri mieltä.

Mikaelin kaverin perheessä on kolmisen viikkoa Salsaa nuorempi husky-poika ja lauantaina viimein teimme iltakävelyn Jakea moikkaamaan. Kyllä Salsa ensin mietti häntä koipien välissä, että mikä on homman nimi, mutta pian pennuilla oli tosi hyvät painit ja takaa-ajot käynnissä. Kerrankin Salsa sai sydämensä kyllyydestä roikkua niskassa ja karvoissa, juosta edellä ja perässä ilman että toinen olisi kiljunut apua tai hermostunut, niin kuin Morriksen kanssa usein käy. Pennut ovat saman kokoisia, joten leikki oli sikälikin tasaväkistä. Vihdoin Salsalle löytyi sopiva koirakaveri.

Olemme myös pitkästä aikaa vähän opiskelleet ja uutena asiana otin vähän liikkeestä seisomista. Perusasennosta olen tehnyt 'siirtyvän' eli otan pienen pienen askelen eteen ja annan sivulle-käskyn. Noutokapulan (siis jälkikapulan) Salsa osaa nostaa lattialta. Luovutus tosin on malttamaton ja kapula putoaa saman tien käteeni kun kuonon on sopivalla korkeudella. Eli pitänee nyt vahvistaa tuota kapulan pitämistä.

Arki edessä jälleen

Hyvin siitä joulusta selvittiin (ja Salsakin selvisi): viimeisiä pyhiä vietellään. Pentu on ollut niin kiltti ja helppo kuin vaan olla voi. Kuusesta ei ole ollut tippaakaan ihmeissään tai kiinnostunut. Joulun kunniaksi laitoimme paremmat matotkin lattialle ja puhtaana ovat pysyneet. Itsestä tuntuu, ettei ole viikkoon ehtinyt ajatella kuin muitten tarpeita ja mukavuutta, joten ihan kiva kun arki taas alkaa ja ehkä ehtii tehdä enemmän itseä kiinnostavia asioita. Koko perheellä tosin loma jatkuu, joten mihinkään normaaliarkeen emme vielä palaa. Lapsetkin ehtivät loppiaisen jälkeen vain päiväksi kouluun ennen kuin suuntaamme kaikki viikoksi Gambiaan.

Aattona kun sukua oli meillä enemmänkin koolla isovanhempia ja pieniä serkkuja myöten, Salsa veteli sikeitä keittiössä. Käyttäytyi muutenkin mallikelpoisesti eikä hötkyillyt tai villiintynyt vaikka menoa aika ajoin riittikin. Pysyttelipä poissa jaloista. Pienimmästä vieraasta, vuotta itseään vanhemmasta Eliotista Salsa olisi tykännyt kovasti ja halusi kulkea pojan perässä tämän kasvoja tai takaraivoa välillä lipoen. Tästä ei Eliot tykännyt yhtään ja hellyydenosoituksia piti sen takia vähän hillitä. Koirat saivat pari herkkupalapakettia sekä siili- ja fasaanipehmot, joista siili on Salsan suosikki, koska se sopii hyvin suuhun ja vinkuu.

Joulupäivänä vierailimme taas maalla Villen kotona. Talo ja tavat olivatkin jo kuusenhakureissusta tuttuja. Sen sijaan Villen kummit olivat uusia tuttavuuksia ja etenkin Pekalle piti pari kertaa sanoa 'bof'. Tänään sama toistui, kun olimme minun vanhempieni luona Turussa ja rappukäytävässä tuli vieraita ihmisiä vastaan. Nyt en sitten tiedäkään, miten moiseen käytökseen pitäisi suhtautua... Kaupunkilähiön menoa ihmetellessä oli pissaaminenkin tosi työn takana. Salsan pää pyöri kuin pöllönpojalla, kun koko ajan jossain näkyi auto/ihminen/koira tai kuului auton/ihmisen/koiran ääniä ja kaikki piti tietysti nähdä ja kuunnella, niin että tarpeitten teko unohtui kokonaan. Vietimmekin melkoisen osan reissusta ulkona, mikä kieltämättä kiristi hermojani, kun tiesin muitten istuvan jouluherkkujen ääressä. Kotona kun Salsa edelleen käy pissalla 1,5 - 2 t välein päivisin, niin tällä kyläreissulla 4 t meni ihan hienosti pissaamatta.

Kyläilyjen lisäksi emme sitten olekaan ehtineet kuin ulkoilemaan. Sää on vihdoin kylmentynyt hiukan ja koirat pysyvät puhtaina ja kuivina lenkeillä. Ihanaa, vaikkei Salsa juuri kuraa kerääkään turkkiinsa. Morrista pitää kuitenkin pukea kurahaalariin ja tassuja kuivata molemmilta märemmillä keleillä.

Joulu on jo ovella...

Enää yksi yö ja sitten koittaa meidän pennun ihka ensimmäinen joulu. Saa nähdä, mitä Salsa tuumaa joulutohinasta, kuusesta yms. Pukkia meille ei taaskaan sisälle asti tule. Ehkä olisikin pitänyt tilata pukki ihan Salsaa varten :) Lahjoin itseäni tilaamalla kameraan uuden 70-300 mm putken. Melkein pari vuotta kesti ennen kuin kyllästyin kittiputkeeni. Vielä en ole oikein päässyt uutuutta testaamaan, kun päivisin on niin pimeä ja aikakin on kulunut jouluvalmisteluissa.

Tänään teimme Salsan kanssa iltapäivälenkin kahdestaan, kun Morris oli jo ulkoillut Mikaelin kanssa. Jonkin matkaa Salsa selvästi odotti Morrista: pysähteli ja tuijotti tulosuutaamme. Ihan kivaa meillä oli kaksin ja omatkin hermot saivat lepoa, kun ei tarvinnut vahtia ja kieltää Salsan hyökkäyssuunntelmia Morriksen kimppuun. Kun pääsimme taas pihaan, tuuli lennätti mustaa jätesäkkiä tietä pitkin. Mikä tilaisuus! Ensin Salsa katsoi säkkiä karvat pörhöllään, mutta kun se pysähtyi, menimme yhdessä katsomaan mokomaa. Pentu tuli ihan reippaasti kun kutsuin sen lähemmäs eikä säkissä sitten enää mitään outoa ollutkaan.

Ilmoitin meidät Leinosen Janitan pentujatkokurssille. Kurssi on hiukan kalliimpi kuin Nooran kurssit, mutta uskon että saamme paremman vastineen rahoillemme.

Lopuksi vielä pari eilistä kuvaa kaunokaisestamme.

Pimeää ja tylsää

Aina vaan sataa ja on pimeä :( Aamuisinkaan ei ehdi enää tulla valoisaa ennen kuin metsälenkkimme on tehty. Onneksi sentään päivälenkki ehditään tehdä päivänvalossa, joka tosin on sekin aika hämärä kun taivas tuntuu olevan pysyvästi paksussa pilvessä. No, muutama päivä enää, niin päivä alkaa taas pidentyä.

Soittelin eilen Ninalle ja kyselin, mitä ruokaa Salsa seuraavaksi alkaa syömään. Penturuoka ei ihan vielä ole loppu, mutta säkin pohja pilkottaa jo, ja halusin käydä ajoissa ostamassa uuden säkin, ettei ruoka sitten lopu joulunpyhinä. Juttelimme samalla kaikenlaista pennuista. Nina käski kurkkaamaan Salsan suuhun ja huomasin, että alhaaltakin etummaiset hampaat ovat jo vaihtuneet ja sekä ylös että alas ovat ilmestyneet P1- ja P2-hampaat. Myös oikean alakulmahampaan viereinen etuhammas on jo pudonnut. Lupasin nyt ainakin alustavasti, että menemme tammikuun alussa Tuusulaan kouluttautumaan ja näyttäytymään. Jos vaikka saisimme velipojan Paimiosta mukaamme, niin olisi matkaseuraakin.

Minua jäi sen verran kaihertamaan pentukurssilta jääneet huonot fiilikset, että laitoin tänään s-postia Leinosen Janitalle ja kyselin, josko hänen tammikuussa alkavalle pentujatkokurssilleen mahtuisi mukaan. Morriksen kanssa kävimme aikoinaan Janitan erittäin pätevän tuntuisen pentukurssin.

Huomenna on taas mittauspäivä. Salsa tuntuu kasvaneen silmissä tällä viikolla, joten kiva nähdä, onko kasvu todellista vai kuviteltua.

Pentukurssi päättyi

Selvitimme pentukurssin kunnialla loppuun eilen. Tosin tuo viimeinen kerta oli minusta yhtä tyhjän kanssa. Paikalla oli suunnilleen puolet kurssilaisista eli aikaa olisi ollut tehdä vaikka mitä, mutta pysyttelimme tiukasti ohjelmassa. Ensin siis kuuntelimme pitkään kouluttajan negatiivissävyistä selitystä koiranäyttelyistä ('itse valitsen koiran aina käyttöominaisuuksien perusteella'), minkä jälkeen jokainen vuorollaan esitti koiransa vähän niin kuin näyttelyssä. Tämän jälkeen tehtiin pari luoksetuloa ihmis-koira -kujan läpi ja vielä pujoteltiin häiriöryhmän ympäri koiran pitäessä kontaktia ohjaajaan. Koko ryhmä selvitti tehtävät hienosti ja ongelmitta. Mitään uutta emme siis oppineet, kunhan selvisi, mitä koira jo osaa. En ymmärrä, miksei aikaa käytetty vaikka vanhojen juttujen kertaamiseen ja oppimisen tarkistamiseen tai vaikka annettu vähän vinkkiä, miten tästä edetään. Lopuksi vielä saimme kuulla, miten hyvää ruokaa Eukanuba on koiralle ('kuivamuona on erinomaista ja pitkän kehityksen tulos') ja jokainen sai pussillisen ruokaa mukaansa. Omani kyllä 'unohdin' halliin... Tämän viimeisen kerran takia jäi vähän huono maku koko kurssista, ja aloin jo miettiä pentujatkokurssin mielekkyyttäkin. Pitäisi varmaan antaa vetäjälle palautetta, että puhuisi vähemmän ja kouluttaisi enemmän ;)

Nina pitää porukalleen koulutuksia lauantaisin Tuusulassa ja olen vähän miettinyt, josko joku lauantai hurauttaisimme paikalle. Tekisi niin kovin mieli saada Ninan arvio Salsasta ja meidän osaamisestamme.

Salsa kävi kaupungilla ja tapasi poliisit

Tänään viimein sää oli mukava ja aikatauluihinkin sopi visiitti suuressa cityssä eli Turun keskustassa. Otin siis heti vakavasti kurssinvetäjämme kehotuksen viedä Salsaa erilaisiin paikkoihin ;)

Lähdimme tyttöjen kesken liikkeelle (Ilona tuli mukaan) jouluikkunoita katselemaan. Menimme kaupungille jo tuntia ennen kauppojen avautumista, jotta kaduilla olisi vielä rauhallista. Veimme auton työpaikkani parkkihalliin, mistä kiipesimme porraskäytävää pitkin kadulle ilman mitään ihmettelyä tai ongelmia. Ihmisiä ei tosiaan ollut liikkeellä kuin joitain harvoja, mutta hajuja riitti talojen kivijaloissa ja tolpissa. Yliopistonkadulla kävelemisessä ei ollut mitään ihmeellistä, katselimme rauhassa Stockan jouluikkunaa ja Salsa sai rapsutukset mieheltä, joka tunnisti rodun kaverinsa koiran perusteella. Seuraavaksi menimme sisälle Hansa-kortteliin ja sain Salsan hienosti pitämään kontaktia kun ihmisiä tuli vastaan. Salsa ei ihmetellyt yhtään ostoskeskusta, joten kävelimme vain sen läpi ja päätimme mennä vielä torin yli Wiklundin ikkunaa katselemaan. Torilla oli puluja, joita olikin kiva hätistellä lentoon.

Kun tulimme taas takaisin torin yli ja olimme jo pääsemässä kadunreunaan, viereen pysähtyi poliisien maija. Mietin heti, että onko koiran päästäminen torille kiellettyä torin ollessa tyhjänäkin... No, autosta nousi miespoliisi, joka tuli luoksemme ja kysyi hymyillen, että 'onko se tervu?', meni kyykyyn ja sai saman tien Salsan syliinsä. Oli kuulemma menossa huomenna hakemaan grotskua itselleen Jyväskylästä. Hetken juteltuamme autosta tuli naispoliisi myös pentua ihmettelemään ja kertoi, että hänellä on samasta pentueesta tervu. Juttelimme jonkun aikaa, kunnes poliisit siirtyivät kahvijonoon ja me jatkoimme matkaa jälleen Hansa-kortteliin. Nyt ihmisiä olikin jo paljon enemmän, mutta upeasti kontaktia pitäen Salsa kulki mukanani eikä edes vilkaissut alle metrinkään päästä ohitettavia tai ohikulkevia ihmisiä. Mahtava koira! Kadulla tapasimme vielä tädin, joka sanoi työnsä puolesta tapaavasa malinois'ta ja kehui Salsaa hyvinkasvatetuksi - tämä kun vain istui sievästi paikoillaan naisen tullessa juttelemaan ja rapsutellessa pentua leuan alta :) Muutenkin huomasin ihmisten katselevan meitä, kun Salsa kulki vierelläni remmi löysällä ja minua katsoa killittäen. Siinäpähän ihailivat kateellisina ;D

Meillä oli siis tosi onnistunut kaupunkikävely. Pitää miettiä, mihin pennun kanssa seuraavaksi menisi... Pitänee käydä ainakin jossain vieraassa agilityhallissa tms, jossa olisi koiria ja niitten ääniä. Pelkät ihmiset kun eivät pikkuista selvästikään hämmennä. Olen kyllä tosi onnellinen ja ylpeä reippaasta koiruudestamme. Odotin, että joku juttu tänään olisi pentua mietityttänyt ja ihmetyttänyt, mutta eipäs niin vaan käynytkään :)

Voittaja-näyttelyssä

Salsa on 3,5 kk, 42,5 cm korkea ja painaa 8,2 kg.

Vietin tämän päivän Messarin Voittaja-näyttelyssä. Totuttelin samalla katselemaan 'sillä silmällä' tervuja, sitä kun ei ole tainnut koskaan aiemmin tullut tehdyksi. Tarkoitukseni oli tehdä junamatka, mutta tarkistin arvosteluaikataulun myöhään viime yönä enkä sitten enää varmistanut, miten junat kulkevat lauantaisin. Eipä sitä minun junaani sitten aamulla Turusta lähtenytkään, joten jouduin autoilemaan Helsinkiin. Kurjaa, kun sekä mennessä että tullessa oli pimeää. Suurimman osan matkasta pääsee ajamaan moottoritiellä, mikä oli kyllä tosi puuduttavaa ja yksitoikkoista.

Tapasin myös Ninan ja sain hienon No-How -kalenterin ensi vuodelle. Kiitos Nina! Paljon emme ehtineet kuulumisia vaihdella, sillä Ninalla oli kasvatteja kehissä. Oli mukava katsella upeita koiria ja vielä mukavammalta tuntui muistaa, että kotona meillä on kasvamassa vähintään yhtä upea belgi, mitä kehässä näin. Kaikkia luokkia en seurannut, mutta hyvin punasävyinen päivä näytti tuomarilla olevan. Oma suosikkini ERIn saaneista nartuista valittiin lopulta VSP:ksi.

Ehkä koirien katseluakin hauskempaa oli kuitenkin kuluttaa rauhassa aikaa myyntikojujen seassa ja mukaani tarttuikin muovikassillinen kaikkea tarpeellista ja välttämätöntä. Mitään turhaahan en osta koskaan ;) Koirat saivat tuliaisiksi heijastavat vilkkupannat, jotta piilosen leikkiminen pimeässä metsässä ei enää onnistu ilman minun suostumustani. Lisäksi tietysti piti ostaa leluja ja herkkujakin. Morriksella on ollut ahkerasti leikeissä mukana jo pari vuotta kettu, joka on kestänyt tosi hyvin ja eilen hain Stockalta saman merkkisen fasaanin koirille joululahjaksi. Muita vaihtoehtoja kun kaupassa ei ollut. Messarissa otuksia oli jos jonkinmoisia ja faasani saa kaverikseen pukinkonttiin siilin (joka kyllä muistuttaa marsua...). Lisäksi ostin viimein Kongin ja pitkän, möykkyisen 'madon'. Itselleni hankin viimein vyölle ripustettavan pussukan makupaloja varten.


Pantoja tuli jo testattuakin ja Salsa erottuu hyvin ulkona pimeässä. Morriksen valot sen sijaan jäävät jonnekin korvien taakse ja alle piiloon, niin ettei niitä välttämättä erota. Lapset keksivät, että Salsalla on nyt omat diskovalot - minä kun ehdotin pentua tontuksi tai joulupukin poroksi...


Morris saa aina iltaruoaksi luista lihaa, yleensä broilerin siipiä tai selkiä. Olen aiemmin pilkkonut siivet/selät muutamaan osaan, jotta Morriksen on helppo syödä ne ruokakupilla eikä ruokaa tarvitse kantaa esim. matolle pureksittavaksi. Nyt kun Salsalla on aitaus, olen antanut Morrikselle iltaruoan pilkkomattomana sinne ja koiruus on saanut järsiä ruokansa ajan kanssa. Tyhjä keraaminen ruokakuppi unohtuu usein aitaukseen ja Salsa käy nuolemassa sen tarkasti puhtaaksi. Yhtenä iltana näppärä pikkuisemme sitten otti kauniisti kupin suuhunsa ja lähti viemään sitä jonnekin. Itse seurasin tapahtumaa sängystä ja varauduin jo kuulemaan särkyneen kupin helähdyksi, kun se tipahtaisi pennun suusta eteisen laattalattialle... Vielä mitä, Salsa vei kupin sievästi olohuoneen matolle ilman yhtäkään kalinaa tai kolahdusta. Että olin taas ylpeä neidistä :)

Maitohampaat lähtevät

Salsa on menettänyt ensimmäiset etuhampaansa. Pari päivää sitten huomasimme, että ylhäältä keskeltä puuttuvat molemmat maitohampaat ja pysyvätkin ovat jo hiukan näkyvissä. Turkkikin on vähitellen muuttumassa isomman tytön turkiksi ja selän keskeltä pentukarva on jo vaihtunut.

Tällä viikolla pentukurssin aiheena oli agility. Olen vähän miettinyt, josko agility olisi tulevaisuudessa Salsan päälaji. Pääsimme kokeilemaan putkea, pussia, rengasta, pujottelua, hyppyjä (rima maassa) ja A-estettä. Salsa teki, mitä piti, tosin putkeen tai pussiin ei kertaakaan mennyt ilman avustamista. Ihan kivaa oli, muttei minulle tullut yhtään innostunut olo :( Koria kyllä tykkäsi ja vauhtiakin löytyi. Ehkä olen saanut niin vahvan yliannostuksen niinä kymmenenä vuotena, jolloin aktiivisesti treenasin, kilpailin, koulutin ja olin yhdistystoiminnassakin mukana. Tuntuu siltä, että tiedän liiankin hyvin, mitä agility on ja mitä hyväksi tuleminen vaatii. Varmaan laji on muuttunut niinä vuosina, jotka olen ollut passiivisena, muttei luultavasti ainakaan helpommaksi vaan päinvastoin totisemmaksi urheiluksi, jos mielii pärjätäkin. Nyt kun asiaa mietin, niin eipä tullut viikonloppuna kisojakaan katsoessa yhtään sellainen olo, että voi kun itsekin pääsisi radalle.

Harjoituksen päätteeksi jäin vielä juttelemaan kouluttaja-Nooran kanssa ja sain vinkkejä lelun käyttämisestä palkitsemisessa. Noora ihasteli edelleen Salsaa ja kyseli, miten olen moisen ihanuuden onnistunut löytämään. Saimme myös kehotuksen käydä paljon erilaisissa paikoissa, jotta Salsa pääsisi ujoudestaan. Pentu ei ole arka, mutta hiukan ujo ja miettiväinen uusissa paikoissa. Päädyin myös ilmoittamaan Salsan pentujatkokurssille, joka antaa lisää pohjaa erilaisille harrastuksille. Vaihtoehtoina olisi ollut agilityn alkeis- ja möllitokokurssi, mutta päädyin kuitenkin tuollaiseen yleisvaihtoehtoon.

Agilityä katsomassa

Kävimme lauantaina katsomassa agilitykisoja TSAUn hallissa. Vähän jänskätti ensin, kun koiria oli paljon, mutta reippaana Salsa silti seurasi menoa ympärillään. Välillä kävimme ulkona ja sitten taas palasimme radan laidalle. Koitimme vähän leikkiäkin, mutta ympäristö häiritsi selväsi leikkiin keskittymistä. Sen sijaan perusasennot sisällä ja ulkona menivät hienosti eikä kontaktikävelyssäkään ollut ongelmia häiriöistä huolimatta :)

Salsa on alkanut haukkumaan. Ehdin jo miettiä, että onpa hiljainen pentu, mutta nykyisin tuo komentaa Morrista haukkumalla. Muuten ei ääntä pennusta lähde.

Tilaamani kevythäkki saapui torstaina ja siihen tutustuessa Morrikselta meni hermot ihan täysin. En tiedä, menikö Salsa liian lähelle häkkiä vai vanhasta häkistä löytynyttä putkiluun palasta, mutta yht'äkkiä Morris oli kauhealla ärinällä Salsan kimpussa ja Salsa antoi samalla mitalla takaisin. Sitten kun tilanne oli ohi, pentu istui hetken hämillisen näköisenä hieman syrjässä. Minkäänlaista alistumista ei Salsan käytöksessä muutenkaan Morriksen suhteen ole koskaan ollut havaittavissa. Tiedä sitten, mitä asiasta pitäisi ajatella...

Salsa painoi 14 vk ikäisenä 7,8 kg.

Jälkikoira(ko)

Ryhdyin eilen heti tuumasta toimeen ja töistä tultuani tein talon taakse nurmikolle n. 10 metrin jäljen, askelet peräkanaa. Puolivälissä huomasin, että maahan ripottelemani lihapullanmuruset olivatkin takertuneet kenkieni pohjiin :O Sain kuitenkin viskeltyä jäljelle uusia makupaloja tyhjiin kohtiin. Touhuilin hetken itsekseni pihalla ja hain pennun sitten ulos. Alussa oli hieman hakemista, mutta sitten Salsa eteni huolella ja tarkasti pitkin jälkeä ja meni kuin juna jopa ne makupalattomat paikat, joista kenkäni olivat imeneet lihapullat mukaansa. Olisi varmaan jäljestänyt pidempäänkin, mikä tietysti on tosi hyvä juttu. Myöhemmin, kun kävimme ulkona, Salsa alkoi joka kerta viilettää nenä maassa pitkin pihaamme, minä kun olin niillä herkullisilla kengilläni kulkenut pitkin ja poikin :/ Eli seuraava jälki pitää tehdä tasapohjaisemilla kengillä tai vaikka kumisaappaissa.

Kiltti hikipinko

Eilen oli taas koulupäivä. Pentukurssin illan aiheina olivat pysähtyminen, remmikävely, kontaktikävely, aktivointi sekä jäljestys. Johtuiko sitten paremmista makupaloista (keitettyä sydäntä), taluttimeen ja pantaan tai kurssipaikkaan tottumisesta, mutta kerta oli meidän tähän mennessä paras. Noora sanoikin Salsan olevan kurssin hikipinko :) Ja tosi upeastihan meillä meni: Remmissä Salsa ei vedä oikein koskaan muutenkaan ja kontaktikävely ihmisten ympäri pujotellen ei olisi voinut enää paremmin mennä. Pentu kulki vasemman jalkani tuntumassa ja katsoa killitti ylöspäin ympäristöstään piittaamatta. Ihana lapsi. Kuulemma Salsa on myös kadehdittavan kiltti kurssin vetäjän ja muutaman kurssilaisenkin mielestä. Ja kun homma kävi taas tylsäksi pennun mielestä, se asettui makaamaan ja aikansa tarkkaavaisena kouluttajan ohjeita kuunneltuaan teki kerän jalkoihini. Jäljestystä opettelimme pimeässä ja sateisessa metsässä. Olosuhteet olivat tosi kurjat, mutta muutaman metrin jäljen teimme jokainen silti. Salsa ei oikein vielä oivaltanut, mistä hommassa on kyse, vaan kulki koko matkan aika laajalla kaarella edes takaisin jäljen yli. Noora kehottikin tekemään vaikka nurmikolle jäljen, jotta Salsa ymmärtäisi idean. Pitää käydä vaikka läheisellä jalkapallokentällä jäljestämässä nyt, kun ei lunta ole.

Edellispäivänä sain tarpeeksi Morriksen kiusaamisesta ja otin ulos mukaan vesipullon. Neljän ruiskaisun jälkeen Salsa uskoi, ettei Morriksen kimppuun hyökätä ja pelkkä kielto pysäytti pennun aikeet. Sillä kertaa. Muistinvirkistystä tunnutaan tarvittavan jokaisella metsälenkillä.

Olin eilen illalla pari tuntia poissa ennen pentukurssia. Vaikka Salsa yleensä on toimelias ja aktiivinen ilta-aikaan, pentu oli nukkunut melkein koko poissaoloni ajan eteisessä kenkieni vieressä. Eli selvästi se menee 'virransäästötilaan', kun olen poissa. Hyvä juttu!

Viikonlopun luiden ahmimisesta selvittiin kovalla vatsalla. Yksi luunpala tuli ulos oksennuksen mukana edellisyönä.

Salsasta on alkanut irrota karvaa ja häntään on jo kasvanut hiukan hapsuja. Ulkomuodoltaan pentu muistuttaa tällä hetkellä kutistettua malinois'ta :)

Taas suuressa maailmassa

Eilen oli Salsan 3 kk syntymäpäivä. Päivänsankari painoi 7,2 kg ja on 40 cm korkea. Pentu on kasvanut niin, että autoilua varten on hankittava koirille isompi häkki, pää kun alkaa ottaa kiinni Morriksen häkin kattoon :( Olen päätymässä kevythäkkiin, jotta häkkiä ei tarvitse aina pitää käyttövalmiina auton takana.

Tutustuimme pitkästä aikaa suureen maailmaan ja lauantaina teimme hihnalenkin lähikaupan kautta (polkupyöriä, autoja ja rollaattori), kuljimme tunnelista ja ihmettelimme vielä liikennettä ylittämällämme valtatiellä. Eilen kävimme Kupittaalla jalkapallokentän laidalla ja pentu sai runsaasti rapsutuksia ja ihailua. Liikkuukin kuulemma kuin gaselli :) Hyvin on tyttö sosiaalinen. Saattaa kyllä ensin perääntyä, jos vieras kyykistyy ja odottaa pennun tulevan luokseen. Omassa tahdissaan kun saa mennä tykö, onkin sitten valmis kiipeämään vaikka syliin asti. Ja ei, emme ole edelleenkään opiskelleet luvanvaraista ihmisiin tutustumista. Eilen kävimme toistamiseen vanhempieni luona eikä ensimmäisellä käynnillä ihmetellyssä porraskäytävässä ollut enää mitään erikoista. Portaat ensimmäiseen kerrokseenkin Salsa kulki hienosti ylös ja alas.

Isäni toi koirille taas peuran lihaisia luita ja pilkkoi ne valmiiksi. Annoin iltapalaksi molemmille luut ja nyt viimeistään uskon, ettei Salsalle kannata antaa kovin paljon naudan kokonaista putkiluuta pienempää luuta jyrsittäväksi. Jos nimittäin luu mahtuu jotenkin päin kokonaisena suuhun, sen voi myös niellä, näyttää pentumme tuumivan. Vähän joutui Salsa luun nieltyään kakomaan ja toivoin, että luu olisi tullut saman tien takaisin, mutta vatsaan se meni. Täytyy alkaa syötää luut kädestä tai sitten, jos joskus barfiin siirrymme, hankkia ne valmiiksi jauhettuna, kunnes neiti malttaa pureskella ruokansa.