Tänään oli sitten Salsan ekan virallisen näyttelyn vuoro. Handlerista ei ollut mitään tietoa, joten komensin Villen ja Ilonan mukaan ja päätin esittää Salsan itse, jos parempaa vaihtoehtoa ei kehdän laidalta löydy. Yö meni valvoessa, kun mietin näyttelyä ja migreenikin pukkasi päälle. Aamulla ajattelin, että joka hemmetin paikkaan sitä itsensä vapaaehtoisesti lykkääkin. Kadutti, etten ollut perunnut osallistumista. Tervut oli vielä aikataulutettu tuomarin viimeiseksi roduksi, mutta kehotuksen mukaan olimme paikalla klo 12. Asettauduimme kehän ääreen tuoleinemme ja häkin kanssa ja kävin ulkoiluttamassa Salsan vähän matkan päässä metsässä. Salsaa selvästi jännitti koiravilinä ja kauempana kehistä se rentoutui ja häntäkin nousi. Ulkoilun jälkeen Salsa pääsi häkkiin ja alkoi parin tunnin odottelu.
Tuomarina oli siis Leni Finne, joka oli uusi tuttavuus minulle. Hän näytti ainakin jonkin verran juttelevan koiraa käsitellessään, mikä oli meille tärkeää, koska Salsa ei ujostele niin paljon puhuvaa tuomaria. Lopulta sitten tuli tervujen vuoro. Annoin Villen käsiin sekä siankorvia että lelun ja käskin herättää niillä Salsan huomion. Lelu saikin hieman huomiota osakseen, mutta sellaista herkkua ei taida ollakaan, mistä Salsa innostuisi ollessaan jännittynyt/stressaantunut. Itseäni jännitti niin, että pelkäsin pyörtyväni, sillä Salsan käyttäytyminen oli täysi arvoitus. Kun sitten pääsimme kehään kahden muun juniorinartun kanssa, Salsa seisoi hienosti katse kohti Ilonaa ja Villeä eikä tarvinnut juurikaan apua. Kaksi meitä ennen arvosteltua Flammeuksen narttua saivat EH:n. Vaikka Nina sanoi Salsaa karvattomaksi, niin ei se minusta mitenkään muista erottunut. No, toki avoimen luokan nartuilla turkki oli selvästi paksumpi, mutta saman ikäisiin junnuihin verrattuna Salsan turkki oli minusta erinomainen, pitkä ja kauniisti laskeutuva.
Salsa esiintyi vuorollaan melko mallikelpoisesti. Kun kehuin hampaiden näyttöä sanalla 'taitava', tuomari tokaisi, ettei hän ymmärrä, mitä taitavaa siinä on, kun koira antaa katsoa hampaansa... Perustelin sitten, että sana on meillä yleiskehuna ja niin totesi tuomarikin huomanneensa monen sitä nykyään käyttävän. Takaosan koskettelusta Salsa ei tykännyt yhtään (eipä sitä saisi edes harjata) ja jouduin tukemaan koiraa vatsan alta. Tuomari kehui vielä reisimuskeleita komeiksi ja epäili koiran saavan reilusti liikuntaa. Sitten vielä liikkeet ja arvosanaksi ERI. Tämä tarkoitti samalla sitä, että Salsa voitti luokkansa. Olin tosi tyytyväinen tulokseen, mutta samalla laskin avoimen luokan narttuja seuratessani, mihin Salsalla olisi mahdollisuuksia PN-kehässä. Kolme AVO-narttua sai ERIn, joten sijoitus oli varma :) Tuomari sijoitti Salsan kolmanneksi ja koska kaksi ensimmäistä eivät voineet ottaa SERT'iä vastaan, se tuli sitten meille. Upea juttu!! Ja jotenkin ihan uskomatonta... SERT'in mahdollisuus ei käynyt edes mielessä, olisin ollut tyytyväinen pelkkään PN-sijoitukseenkin.
Tässä Salsan saama arvostelu:
Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto. Erinomainen lihaskunto. Oikealinjainen pää, hyvä kita ja korvat. Kaunis kaula ja ylälinja, litteä eturinta. Riittävät etukulmaukset. Oikean mallinen rintakehä, hyvä takaosa. Oikea askelpituus, hieman löysät kyynärpäät.
Lähetin Ninalle väliaikatiedon arvostelun jälkeen ja soitin, kun kehä oli valmis. Mitäpä tällaiseen tulokseen voi olla kuin tyytyväinen :) Juttelimme, että voi olla erikoisnäyttelyssäkin parempi, että esitän Salsan itse, jolloin koira on selvästi rennonpi kuin vieraan kanssa. Tästä on hieno jatkaa kohti uusia koitoksia. Nätti mikä nätti.
Vielä pokaali toimistosta mukaan ja kohti kotia. Autossa sitten huomasin, että arvostelulipukkeeseen oli kirjattu PN4 ja VA-SERT, joten ne piti käydä vielä korjauttamassa kehäsihteereillä.
