Nokialla ryhmänäyttelyssä

Ajatukseni ovat tällä viikolla olleet enimmäkseen sunnuntaina alkavassa naisten jalkapallon EM-lopputurnauksessa. Niinpä tämän päiväinen reissu Nokialle ryhmänäyttelyyn ei erityisemmin houkutellut enkä edes miettinyt sitä ennen kuin eilen illalla, kun harjasin Salsan. Tuntui, että tekemistä olisi riittänyt ilman monen tunnin autoiluakin. No, onneksi näihin reissuihin alkaa olla jo jonkinlainen rutiini eikä belgin valmisteluun kulu aikaa eikä energiaa. Niinpä aamulla pakkasin autoon parin lapsen lisäksi itseni ja Salsan.

Perillä ulkoilutin Salsan ja jätin sen sitten häkkiin odottamaan vuoroaan. Neiti oli vähän innottoman ja totisen tuntuinen, kun yritimme demonstroida ja neuvoa Mikaelille kehäavustajan tehtäviä. Jouduinkin juoksuttamaan Salsaa moneen kertaan, jotta sain sen suun auki ja läähättämään. Belgeillä oli tuomari Antti Niemisen kanssa kehässä harjoitusarvostelija, mikä hidasti kehää. ERIt tuntuivat olevan uroksilla tiukassa: kenellä oli pyöreä kallo, kenellä harottavat korvat ja vain yksi seitsemästä sai ERIn.

Junnunarttuja oli kolme. Meidän edellämme olleet nartut saivat H:n ja EH:n. Vähän jännitti, että mitenköhän tässä käy... Lisäksi ensimmäistä kertaa tuomarinamme oli mies, enkä ollut varma, miten Salsa reagoi. Kun pääsimme kehään, Salsa esiintyi taas ilman mitään ongelmia. Tuomari ei edes koskenut narttuihin kuin hampaiden katsomisen verran. Salsa sai ERIn ja sitä myöten voitti (taas kerran) junioriluokan. Yhteensä kymmenestä nartusta ERIn sai viisi koiraa. Paras narttu -kehässä voiton vei avoimen luokan Cäsarborg's Foxy Lourdes, joka sai myös sertin. Salsa oli PN4 ja sai vara-sertin. Eli ruusukkeetta ei jääty tässäkään näyttelyssä :) Muuten mukavaa päivää pilasi kehää pyörittävä kehäsihteeri, jolla taisi lippis kiristää päätä, sillä hän jaksoi moittia äkäiseen sävyyn sekä esittäjiä että avustajia kehän ulkopuolelta avustamisesta ('kannattaisi opettaa koira esiintymään ilman avustajaa') eikä muutenkaan ollut kovin ystävällinen tai kohtelias.

Salsan arvostelu:

Sopusuhtainen hyvän tyyppinen. Hyvä selkä. Vielä hieman kapea edestä. Yhdensuuntaiset liikkeet. Rodunomainen pää, korvat hieman etäällä toisistaan. Saksipurenta. Tummat pienet silmät. Oikea karvanlaatu väritys hiilletympi. Avoin ja luoksepäästävä.

Esineruudun alkeita

TKK järjesti eilen esineruutukoulutuksen eri tasoisille koirille. Koska keväällä vastaava tilaisuus jäi meiltä väliin rankkasateen ja lapsenhoidon hankalan yhdistelmän takia, menimme eilen paikalle. Meitä taisi olla kahdeksan koirakkoa, osa 3-luokan kilpailevia ja hännänhuippuna sitten Salsa, jolle en ole tehnyt esineruutua koskaan. En ole aiemmin päässyt seuraamaan osaavien koirien työskentelyä ja olikin mukava nähdä, miltä esineruutuosio 'oikeasti' näyttää. Fenjan kanssa teimme ihan omaksi iloksemme esinehakua, tosin mitään ruutua sen kummemmin mittailematta tai tallomatta. Alkeet sille opetin joskus 'kaistale'-menetelmällä.

Salsan vuoro tuli, kun kaikki muut olivat ensin saaneet osuutensa tehtyä. Neiti oli ensin vähän hämillään, kun joutui keskelle metsää vieraitten ihmisten joukkoon. Menimme vähän sivuun muista ruudun etureunaan, missä Isomaan Harri houkutteli Salsaa leikkimään hanskan kanssa. Salsa nuuhkaisi hanskaa, muttei arvannut kiinnostua siitä sen enempää. Minun kanssani koira suostui leikkimään, minkä jälkeen Hata otti hanskan ja tiputti sen muutaman metrin päähän meistä. Salsa lähti innokkaasti ja toi hanskan minulle. Taitava koira! Pari tällaista toistoa ja treenimme oli siinä. Kokeilimme myös toisena esineenä ollutta lompakkoa, mutta sitä Salsa tyytyi vain nuuhkaisemaan. Eli pitänee kerätä erilaisia esineitä ja innostaa Salsa niitä kantamaan. Ja myös etsimään :) Kyllähän tuo kotona kuljettaa suussaan melkein mitä tahansa lattioilta sattuu löytymään pieniä lego-palikoita myöten, mutta esim. lompakko on sellainen, mitä Salsa ei ole koskaan päässyt kokeilemaan.

Ensi lauantaina on Nokian näyttely. Meinasin jo hermostua, kun lappuja ei kuulunut, mutta tänään posti ehti tänne maalle asti. Tarkoitus oli ilmoittaa Salsa myös Hyvinkäälle 20.9., mutta myöhästyin. Tampereelle 19.9 sen sijaan ehdin Salsan vielä ilmoittamaan.

Erkkarikuvat

Nina lähetti ottamansa 'viralliset' kuvat missistämme.

Pari muuta kuvaa paras narttu -kehästä kuva 1, kuva 2 ja kuva Pötyn BIS 1 -jälkeläisryhmästä.

Aiheita ylpeyteen \o/

Suuntasimme Salsan ja Topiaksen kanssa aamulla aikaisin kohti Tuomarinkartanoa. Ja taas migreeni häiritsi reissua >:( Pääsimme hyvissä ajoin perille ja löysimme muut nowhowlaiset telttakatoksesta, jonne mekin leiriydyimme. Kehän alkuun oli yli tunti aikaa, joten ulkoilutin Salsan ja sitten vain odottelimme.

Junnunarttuja oli 19, mukana Veeraa lukuun ottamatta kaikki Salsan siskot eli Emma, Cami ja Regina. Yllätyin, kun muut siskot olivat selvästi karvattomampia kuin Salsa. Topias avusti kehän laidalla ja Salsa esiintyi tosi hienosti. Tuomari kirjoitti numeromme muistiin heti ensi vilkaisulla ja yhteisliikkeen jälkeen nyökytteli meille hyväksyvästi, joten arvasin, että Salsa miellytti Willemine van Deijl'in silmää. Salsan vuoro oli kolmanneksi viimeisenä, joten vein sen takaisin häkkiin lepäilemään ja seurasin kehää. Ennen meitä vain kolme narttua sai ERIn. Siskojen EH:t taisivat tulla juuri karvattomuuden takia. Vaikka etukäteen hieman jännitin, miten Salsa esiintyy, niin eipä tuo olisi paremmin voinut käyttäytyä. Neiti seisoi paikoillaan eikä väistänyt tuomarin kosketusta yhtään. Liikkeetkin sujuivat loistavasti, sillä Salsa ravaa todella kauniisti vierellä löysässä hihnassa ja sitä on ilo esittää reippaassa vauhdissa. Topiaskin ensikertalaisena osasi hyvin avustaa kehän laidalla. Salsa sai erinomaisen ja oli numeronsa perusteella kilpailuluokassa viimeisenä, mutta tuomari nosti Salsan jo ennen liikkeitä ykköseksi eikä sijoitus siitä enää mihinkään muuttunut. Loistava luokkavoitto siis Salsalle! Eipä olisi voinut paremmin enää mennä :) Teltalla Nina sitten poksautti päivän ensimmäisen skumppapullon auki.

11 months, complete scissor bite. Well constructed female. Short body, good substance. Excell. in type, good coat. Well shaped head, excell. expression. Good paralell. flat cheeks. Chiselled muzzle, excell. mask. Dark almond shaped eyes, well set ears. Nice neck, good topline. Well developed chest and forechest. Good croup & tail. Well angulated in front & behind. Stands well. Good bone & temperament. Excell. mover.

11 kuinen, täydellinen saksipurenta. Hyvärakenteinen narttu. Lyhyt runko, hyvä olemus. Erinomaista tyyppiä, hyvä turkki. Hyvänmuotoinen pää, erinomainen ilme. Hyvät litteät posket. Meislautunut kuono, erinomainen maski. Tummat, mantelinmuotoisen silmät, hyvinasettuneet korvat. Hyvä niska, hyvä ylälinja. Hyvin kehittyneet rinta ja eturinta. Hyvä lantio ja häntä. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Seisoo hyvin. Hyvä luusto ja temperamentti. Erinomainen liikkuja.

Edessä olivat vielä paras narttu -kehä, parhaan juniorin valinta ja lisäksi Nina otti meidät mukaan Pötyn jälkeläisryhmään. Joutessani pääsin avoimen luokan narttujen kilpailuluokkaan Riesan hihnanpäähän. Riesa käyttäytyi hienosti, mutta oli kieltämättä erilainen esitettävä kuin tuttu Salsa.

Paras narttu -luokan sijoituksista kilpaili 23 narttua, joten tiesin melkein jo ennalta, ettei junnunartulla voi olla kovin paljon mahdollisuuksia pärjätä eikä tuomari(Marie-Francoise Berton-Sarlat) Salsaa jatkoon nostanutkaan. Kauneimmaksi tuomari valitsi veteraaniluokan voittajan.

Jälkeläisluokassa sen sijaan tuomari nosti 'bikiniasuisen' Pöty-äidin kanssa esiintyneet Frodon, Rinsessan, Salsan ja Nemon rodun parhaaksi jälkeläisryhmäksi. Jes, hienoa Pöty-äippä!

Salsa pääsi vielä illalla isoon kehään kilpailemaan rop-juniorin tittelistä. Tuomari valitsi kuitenkin uroksen ROP:ksi ja uros oli myös BIS-juniori. Salsa alkoi olla jo aika uupunut pitkästä päivästä, vaikka olikin nukkunut pitkään häkissään. Se ei kuitenkaan vieraassa paikassa suostunut juomaan mitään, vaikka päivä oli tosi kuuma ja kun laitoin häkkiin vähän ruokaa, Salsa nosteli peitonkulman ruoan päälle.

Väsymyksestään huolimatta Salsa esiintyi loppuun saakka hienosti ja sitä oli ilo esittää. Pötyn jälkeläisryhmä oli lopulta näyttelyn kaunein ja pääsimme vihdoin, kymmenen tunnin urakan jälkeen lähtemään kohti kotia. Salsa ei tosin olisi enää halunnut lähteä teltalta mihinkään, kuusi kehäreissua olivat selvästi tehneet tehtävänsä. Pelkäsi ressukka joutuvansa jälleen takaisin kehään...

Kaiken kaikkiaan päivämme oli onnistunut. Olen tosi ylpeä Salsasta ja siitä miten se esiintyi kuin ammattilainen kerta kerran jälkeen: seisoi pitkiä aikoja liikkumatta ja tarkkaavaisena, ravasi kauniisti ja iloisena vierelläni ja oli niin unelmakoira kuin olla voi.

Tästä on mukava jatkaa parin viikon kuluttua Nokialla :)

Valmiina erikoisnäyttelyyn

Huomenna sitten on erityisen jännä päivä, kun Salsan kanssa osallistumme ensimmäistä kertaa belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn Tuomarinkartanossa. Näytti jo siltä, että lähdemme reissuun kaksin, mutta ainakin näillä näkymin Topias on tulossa mukaan kannustusjoukoksi kehän laidalle.

Ajattelin, että pesen tänään Salsan mahanalusen juoksun jäljiltä ja kyselin jo Ninalta sopivaa sampootakin. Nina käski käyttää pelkkää vettä... Lopulta sain puhdasta aikaan karstalla. Salsa antoi ihmeen nätisti karstata takajalkojen välistä ja hännän alta ja tuhrut lähtivät hyvin pois. Nyt olemmekin iltalenkkiä vaille valmiita reissuun. Siskot ja Vuk ovat tulossa myös ja onkin kiva päästä näkemään muita. Se tietysti on tylsää, että tytöt ovat samassa luokassa ja kilpailevat toisiaan vastaan: kaikki kun taitavat olla melkoisen nättejä. No, pääasia, että muut jäävät No-How -neitokaisten taakse ;D Eniten taidan jännittää sitä, miten Salsa suhtautuu tuomariin. Koiran käytöshän on suunnilleen ainoa asia, mihin itse voi vaikuttaa. Loppu onkin sitten tuomarin mielipiteestä kiinni.

Paluu normaalielämään

Juoksusta selvittiin kunnialla. Kyllä on ollut mukavaa saada tuttu Salsa jälleen takaisin. Viime viikolla mietin, mistä ihmeestä voin tietää, koska koirat voi taas jättää valvomatta samaan tilaan. Muutos tapahtui lopulta yhdessä yössä: vielä illalla Salsa oli niin ihana Morriksen mielestä, mutta aamulla Salsa jo pöllytti Morrista eikä neiti enää tuoksunutkaan ihanasti. Myös Salsan ajatukset ovat jälleen suuntautuneet enemmän laumaan kuin sen ulkopuoliseen maailmaan.

Lauantaina on erikoisnäyttely ja aloitimme valmistautumisen eilen. Talomme nurkilla on runsaasti mustikoita ja metsä vilisee marjastajia. Aamuisin saamme tehdä lenkkimme kaikessa rauhassa, mutta kaikkina muina aikoina mummoja riittää kompastumiseen asti. Yritän katsella ja kuunnella, onko metsässä muita liikkuja, mutta aina joskus Salsa saa vainun ennen minua ja käy haukahtelemassa ihmispoloille. Eilen neiti tuli reissultaan takaisin jalat punaisina, en tiedä oliko kompastunut jonkun marjaämpäriin vai missä oli jalkansa tahrinut. Onneksi väri lähti astianpesuaineella pois ja jaloista tuli muutenkin ihan eri väriset kuin ennen. Taisivat olla aika harmaantuneet liasta ja pölystä... Lisäksi harjasin Salsan kertaalleen kaikkialta. Karvaa ei lähtenyt juuri ollenkaan. Edelleen meillä ollaan erimielisiä siitä, saako housuja ja häntää harjata ja miten voimakkain ottein. Mehevät heinät onneksi pitivät koiran huomion puolellaan, ja itse muistin olla varovainen, joten sain homman tehtyä.

Illalla otimme pitkästä aikaa pienen treenin kotipihassa ja seuraaminen on parantunut tauon aikana huimasti :) Olen ottanut pienen, muutaman askeleen pätkän aina ennen kuin päästän Salsan metsässä vapaaksi (vapautus tulee siis palkintona 'parhaalla' hetkellä) ja ilmeisesti se on tuonut tulosta. Eilen lisäsin seuraamiseen pysähdyksiä. Minähän olen käyttänyt seuraamisessa kahta eri käskyä: 'sivulle', kun olemme tehneet muutaman askeleen siirtymisiä perusasennosta toiseen ja 'seuraa', kun olen ottanut seuraamista, josta olen vapauttanut ja palkannut suoraan liikkeestä. Eilen seuraa-käskyn alla sain pienellä käsiavustuksella Salsan perusasentoon pysähtyessäni, joten keskityn jatkossakin käyttämään ja vahvistamaan sitä. Otimme myös noutokapulan pitoa. Salsa ottaa kapulan suuhun tosi halukkaasti ja parin toiston jälkeen muisti olla pureksimatta eikä minun enää tarvinnut tukea otetta yläpuolelta. Alaleuka tuntuu kuitenkin oleva täysin minun pitämiseni varassa ja leuka loksahtaa auki heti, jos irrotan käteni. Yhden kerran Salsa piti kapulaa hetken ilman apua ja siihen olikin hyvä lopettaa treeni.

Ilmoitin meidän Janita Leinosen agilitykurssille. Mietin, menemmkö toko- vai agilitykurssille ja koska tokoa voin treenata kotona tai TKK:n kentälläkin, kunhan koulutukset taas jatkuvat, päädyin nyt ensin agilityyn. Katsotaan, innostummeko siitä vai onko seuraava kurssi kuitenkin tokoa.