Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Lisäsin Salsan galleriaan joulukuisia kuvia. Uusimmat tältä iltapäivältä. Vihdoinkin ulkona oli suunnilleen tarpeeksi valoa! :)

Huomenna 4 kk

Sain vihdoin tänään otettua uuden objektiivini mukaan metsälenkille. Muutamana päivänä on ollut hieno, kirkas ilma, mutta tänään taivas oli taas paksussa pilvessä eikä valo taaskaan meinannut oikein riittää. Parempina päivinä taas on ollut muita menoja niin, ettei kunnon lenkkeilyä valoisana aikana ole ehtinyt tehdä. Objektiivi toimii kuten odotinkin, nyt vielä taivaalta kunnon valot päälle, niin pääsen sitä kunnolla testaamaan.


Salsa täyttää huomenna 4 kk. Tänään oli aamulla toinen rokotuskerta, mikä sujui hienosti ja lääkäri kehui Salsaa reippaaksi ja rohkeaksi. Salsa painaa n. 9 kg ja oli eilen 45 cm korkea. Vaikka lääkärissä olikin reipas, niin muuten maailmaan on tullut paljon ihmeellisiä asioita. Iltakävelyllä kivinen rajapyykki, tänään metsässä kaatuneen puunrungon juurakko, ulos astuva naapuri iltapimeässä jne. ovat saaneet aikaan pystyt niskakarvat ja 'bof-bof' -haukahdukset. Naapuria emme lähteneet tien toiselle puolelle taputtelemaan, mutta muut ihmetykset olemme käyneet yhdessä katsomassa lähempää eikä niissä mitään erityistä sitten olekaan ollut.

Ninalta mukaan saamamme penturuoka loppui eilen ja nyt maistuu saman merkin aikuisruoka. Vähitellen voisi varmaan alkaa siirtyä kahteen ateriaan/pv, mistä Salsa luultavasti on hyvinkin eri mieltä.

Mikaelin kaverin perheessä on kolmisen viikkoa Salsaa nuorempi husky-poika ja lauantaina viimein teimme iltakävelyn Jakea moikkaamaan. Kyllä Salsa ensin mietti häntä koipien välissä, että mikä on homman nimi, mutta pian pennuilla oli tosi hyvät painit ja takaa-ajot käynnissä. Kerrankin Salsa sai sydämensä kyllyydestä roikkua niskassa ja karvoissa, juosta edellä ja perässä ilman että toinen olisi kiljunut apua tai hermostunut, niin kuin Morriksen kanssa usein käy. Pennut ovat saman kokoisia, joten leikki oli sikälikin tasaväkistä. Vihdoin Salsalle löytyi sopiva koirakaveri.

Olemme myös pitkästä aikaa vähän opiskelleet ja uutena asiana otin vähän liikkeestä seisomista. Perusasennosta olen tehnyt 'siirtyvän' eli otan pienen pienen askelen eteen ja annan sivulle-käskyn. Noutokapulan (siis jälkikapulan) Salsa osaa nostaa lattialta. Luovutus tosin on malttamaton ja kapula putoaa saman tien käteeni kun kuonon on sopivalla korkeudella. Eli pitänee nyt vahvistaa tuota kapulan pitämistä.

Arki edessä jälleen

Hyvin siitä joulusta selvittiin (ja Salsakin selvisi): viimeisiä pyhiä vietellään. Pentu on ollut niin kiltti ja helppo kuin vaan olla voi. Kuusesta ei ole ollut tippaakaan ihmeissään tai kiinnostunut. Joulun kunniaksi laitoimme paremmat matotkin lattialle ja puhtaana ovat pysyneet. Itsestä tuntuu, ettei ole viikkoon ehtinyt ajatella kuin muitten tarpeita ja mukavuutta, joten ihan kiva kun arki taas alkaa ja ehkä ehtii tehdä enemmän itseä kiinnostavia asioita. Koko perheellä tosin loma jatkuu, joten mihinkään normaaliarkeen emme vielä palaa. Lapsetkin ehtivät loppiaisen jälkeen vain päiväksi kouluun ennen kuin suuntaamme kaikki viikoksi Gambiaan.

Aattona kun sukua oli meillä enemmänkin koolla isovanhempia ja pieniä serkkuja myöten, Salsa veteli sikeitä keittiössä. Käyttäytyi muutenkin mallikelpoisesti eikä hötkyillyt tai villiintynyt vaikka menoa aika ajoin riittikin. Pysyttelipä poissa jaloista. Pienimmästä vieraasta, vuotta itseään vanhemmasta Eliotista Salsa olisi tykännyt kovasti ja halusi kulkea pojan perässä tämän kasvoja tai takaraivoa välillä lipoen. Tästä ei Eliot tykännyt yhtään ja hellyydenosoituksia piti sen takia vähän hillitä. Koirat saivat pari herkkupalapakettia sekä siili- ja fasaanipehmot, joista siili on Salsan suosikki, koska se sopii hyvin suuhun ja vinkuu.

Joulupäivänä vierailimme taas maalla Villen kotona. Talo ja tavat olivatkin jo kuusenhakureissusta tuttuja. Sen sijaan Villen kummit olivat uusia tuttavuuksia ja etenkin Pekalle piti pari kertaa sanoa 'bof'. Tänään sama toistui, kun olimme minun vanhempieni luona Turussa ja rappukäytävässä tuli vieraita ihmisiä vastaan. Nyt en sitten tiedäkään, miten moiseen käytökseen pitäisi suhtautua... Kaupunkilähiön menoa ihmetellessä oli pissaaminenkin tosi työn takana. Salsan pää pyöri kuin pöllönpojalla, kun koko ajan jossain näkyi auto/ihminen/koira tai kuului auton/ihmisen/koiran ääniä ja kaikki piti tietysti nähdä ja kuunnella, niin että tarpeitten teko unohtui kokonaan. Vietimmekin melkoisen osan reissusta ulkona, mikä kieltämättä kiristi hermojani, kun tiesin muitten istuvan jouluherkkujen ääressä. Kotona kun Salsa edelleen käy pissalla 1,5 - 2 t välein päivisin, niin tällä kyläreissulla 4 t meni ihan hienosti pissaamatta.

Kyläilyjen lisäksi emme sitten olekaan ehtineet kuin ulkoilemaan. Sää on vihdoin kylmentynyt hiukan ja koirat pysyvät puhtaina ja kuivina lenkeillä. Ihanaa, vaikkei Salsa juuri kuraa kerääkään turkkiinsa. Morrista pitää kuitenkin pukea kurahaalariin ja tassuja kuivata molemmilta märemmillä keleillä.

Joulu on jo ovella...

Enää yksi yö ja sitten koittaa meidän pennun ihka ensimmäinen joulu. Saa nähdä, mitä Salsa tuumaa joulutohinasta, kuusesta yms. Pukkia meille ei taaskaan sisälle asti tule. Ehkä olisikin pitänyt tilata pukki ihan Salsaa varten :) Lahjoin itseäni tilaamalla kameraan uuden 70-300 mm putken. Melkein pari vuotta kesti ennen kuin kyllästyin kittiputkeeni. Vielä en ole oikein päässyt uutuutta testaamaan, kun päivisin on niin pimeä ja aikakin on kulunut jouluvalmisteluissa.

Tänään teimme Salsan kanssa iltapäivälenkin kahdestaan, kun Morris oli jo ulkoillut Mikaelin kanssa. Jonkin matkaa Salsa selvästi odotti Morrista: pysähteli ja tuijotti tulosuutaamme. Ihan kivaa meillä oli kaksin ja omatkin hermot saivat lepoa, kun ei tarvinnut vahtia ja kieltää Salsan hyökkäyssuunntelmia Morriksen kimppuun. Kun pääsimme taas pihaan, tuuli lennätti mustaa jätesäkkiä tietä pitkin. Mikä tilaisuus! Ensin Salsa katsoi säkkiä karvat pörhöllään, mutta kun se pysähtyi, menimme yhdessä katsomaan mokomaa. Pentu tuli ihan reippaasti kun kutsuin sen lähemmäs eikä säkissä sitten enää mitään outoa ollutkaan.

Ilmoitin meidät Leinosen Janitan pentujatkokurssille. Kurssi on hiukan kalliimpi kuin Nooran kurssit, mutta uskon että saamme paremman vastineen rahoillemme.

Lopuksi vielä pari eilistä kuvaa kaunokaisestamme.

Pimeää ja tylsää

Aina vaan sataa ja on pimeä :( Aamuisinkaan ei ehdi enää tulla valoisaa ennen kuin metsälenkkimme on tehty. Onneksi sentään päivälenkki ehditään tehdä päivänvalossa, joka tosin on sekin aika hämärä kun taivas tuntuu olevan pysyvästi paksussa pilvessä. No, muutama päivä enää, niin päivä alkaa taas pidentyä.

Soittelin eilen Ninalle ja kyselin, mitä ruokaa Salsa seuraavaksi alkaa syömään. Penturuoka ei ihan vielä ole loppu, mutta säkin pohja pilkottaa jo, ja halusin käydä ajoissa ostamassa uuden säkin, ettei ruoka sitten lopu joulunpyhinä. Juttelimme samalla kaikenlaista pennuista. Nina käski kurkkaamaan Salsan suuhun ja huomasin, että alhaaltakin etummaiset hampaat ovat jo vaihtuneet ja sekä ylös että alas ovat ilmestyneet P1- ja P2-hampaat. Myös oikean alakulmahampaan viereinen etuhammas on jo pudonnut. Lupasin nyt ainakin alustavasti, että menemme tammikuun alussa Tuusulaan kouluttautumaan ja näyttäytymään. Jos vaikka saisimme velipojan Paimiosta mukaamme, niin olisi matkaseuraakin.

Minua jäi sen verran kaihertamaan pentukurssilta jääneet huonot fiilikset, että laitoin tänään s-postia Leinosen Janitalle ja kyselin, josko hänen tammikuussa alkavalle pentujatkokurssilleen mahtuisi mukaan. Morriksen kanssa kävimme aikoinaan Janitan erittäin pätevän tuntuisen pentukurssin.

Huomenna on taas mittauspäivä. Salsa tuntuu kasvaneen silmissä tällä viikolla, joten kiva nähdä, onko kasvu todellista vai kuviteltua.

Pentukurssi päättyi

Selvitimme pentukurssin kunnialla loppuun eilen. Tosin tuo viimeinen kerta oli minusta yhtä tyhjän kanssa. Paikalla oli suunnilleen puolet kurssilaisista eli aikaa olisi ollut tehdä vaikka mitä, mutta pysyttelimme tiukasti ohjelmassa. Ensin siis kuuntelimme pitkään kouluttajan negatiivissävyistä selitystä koiranäyttelyistä ('itse valitsen koiran aina käyttöominaisuuksien perusteella'), minkä jälkeen jokainen vuorollaan esitti koiransa vähän niin kuin näyttelyssä. Tämän jälkeen tehtiin pari luoksetuloa ihmis-koira -kujan läpi ja vielä pujoteltiin häiriöryhmän ympäri koiran pitäessä kontaktia ohjaajaan. Koko ryhmä selvitti tehtävät hienosti ja ongelmitta. Mitään uutta emme siis oppineet, kunhan selvisi, mitä koira jo osaa. En ymmärrä, miksei aikaa käytetty vaikka vanhojen juttujen kertaamiseen ja oppimisen tarkistamiseen tai vaikka annettu vähän vinkkiä, miten tästä edetään. Lopuksi vielä saimme kuulla, miten hyvää ruokaa Eukanuba on koiralle ('kuivamuona on erinomaista ja pitkän kehityksen tulos') ja jokainen sai pussillisen ruokaa mukaansa. Omani kyllä 'unohdin' halliin... Tämän viimeisen kerran takia jäi vähän huono maku koko kurssista, ja aloin jo miettiä pentujatkokurssin mielekkyyttäkin. Pitäisi varmaan antaa vetäjälle palautetta, että puhuisi vähemmän ja kouluttaisi enemmän ;)

Nina pitää porukalleen koulutuksia lauantaisin Tuusulassa ja olen vähän miettinyt, josko joku lauantai hurauttaisimme paikalle. Tekisi niin kovin mieli saada Ninan arvio Salsasta ja meidän osaamisestamme.

Salsa kävi kaupungilla ja tapasi poliisit

Tänään viimein sää oli mukava ja aikatauluihinkin sopi visiitti suuressa cityssä eli Turun keskustassa. Otin siis heti vakavasti kurssinvetäjämme kehotuksen viedä Salsaa erilaisiin paikkoihin ;)

Lähdimme tyttöjen kesken liikkeelle (Ilona tuli mukaan) jouluikkunoita katselemaan. Menimme kaupungille jo tuntia ennen kauppojen avautumista, jotta kaduilla olisi vielä rauhallista. Veimme auton työpaikkani parkkihalliin, mistä kiipesimme porraskäytävää pitkin kadulle ilman mitään ihmettelyä tai ongelmia. Ihmisiä ei tosiaan ollut liikkeellä kuin joitain harvoja, mutta hajuja riitti talojen kivijaloissa ja tolpissa. Yliopistonkadulla kävelemisessä ei ollut mitään ihmeellistä, katselimme rauhassa Stockan jouluikkunaa ja Salsa sai rapsutukset mieheltä, joka tunnisti rodun kaverinsa koiran perusteella. Seuraavaksi menimme sisälle Hansa-kortteliin ja sain Salsan hienosti pitämään kontaktia kun ihmisiä tuli vastaan. Salsa ei ihmetellyt yhtään ostoskeskusta, joten kävelimme vain sen läpi ja päätimme mennä vielä torin yli Wiklundin ikkunaa katselemaan. Torilla oli puluja, joita olikin kiva hätistellä lentoon.

Kun tulimme taas takaisin torin yli ja olimme jo pääsemässä kadunreunaan, viereen pysähtyi poliisien maija. Mietin heti, että onko koiran päästäminen torille kiellettyä torin ollessa tyhjänäkin... No, autosta nousi miespoliisi, joka tuli luoksemme ja kysyi hymyillen, että 'onko se tervu?', meni kyykyyn ja sai saman tien Salsan syliinsä. Oli kuulemma menossa huomenna hakemaan grotskua itselleen Jyväskylästä. Hetken juteltuamme autosta tuli naispoliisi myös pentua ihmettelemään ja kertoi, että hänellä on samasta pentueesta tervu. Juttelimme jonkun aikaa, kunnes poliisit siirtyivät kahvijonoon ja me jatkoimme matkaa jälleen Hansa-kortteliin. Nyt ihmisiä olikin jo paljon enemmän, mutta upeasti kontaktia pitäen Salsa kulki mukanani eikä edes vilkaissut alle metrinkään päästä ohitettavia tai ohikulkevia ihmisiä. Mahtava koira! Kadulla tapasimme vielä tädin, joka sanoi työnsä puolesta tapaavasa malinois'ta ja kehui Salsaa hyvinkasvatetuksi - tämä kun vain istui sievästi paikoillaan naisen tullessa juttelemaan ja rapsutellessa pentua leuan alta :) Muutenkin huomasin ihmisten katselevan meitä, kun Salsa kulki vierelläni remmi löysällä ja minua katsoa killittäen. Siinäpähän ihailivat kateellisina ;D

Meillä oli siis tosi onnistunut kaupunkikävely. Pitää miettiä, mihin pennun kanssa seuraavaksi menisi... Pitänee käydä ainakin jossain vieraassa agilityhallissa tms, jossa olisi koiria ja niitten ääniä. Pelkät ihmiset kun eivät pikkuista selvästikään hämmennä. Olen kyllä tosi onnellinen ja ylpeä reippaasta koiruudestamme. Odotin, että joku juttu tänään olisi pentua mietityttänyt ja ihmetyttänyt, mutta eipäs niin vaan käynytkään :)

Voittaja-näyttelyssä

Salsa on 3,5 kk, 42,5 cm korkea ja painaa 8,2 kg.

Vietin tämän päivän Messarin Voittaja-näyttelyssä. Totuttelin samalla katselemaan 'sillä silmällä' tervuja, sitä kun ei ole tainnut koskaan aiemmin tullut tehdyksi. Tarkoitukseni oli tehdä junamatka, mutta tarkistin arvosteluaikataulun myöhään viime yönä enkä sitten enää varmistanut, miten junat kulkevat lauantaisin. Eipä sitä minun junaani sitten aamulla Turusta lähtenytkään, joten jouduin autoilemaan Helsinkiin. Kurjaa, kun sekä mennessä että tullessa oli pimeää. Suurimman osan matkasta pääsee ajamaan moottoritiellä, mikä oli kyllä tosi puuduttavaa ja yksitoikkoista.

Tapasin myös Ninan ja sain hienon No-How -kalenterin ensi vuodelle. Kiitos Nina! Paljon emme ehtineet kuulumisia vaihdella, sillä Ninalla oli kasvatteja kehissä. Oli mukava katsella upeita koiria ja vielä mukavammalta tuntui muistaa, että kotona meillä on kasvamassa vähintään yhtä upea belgi, mitä kehässä näin. Kaikkia luokkia en seurannut, mutta hyvin punasävyinen päivä näytti tuomarilla olevan. Oma suosikkini ERIn saaneista nartuista valittiin lopulta VSP:ksi.

Ehkä koirien katseluakin hauskempaa oli kuitenkin kuluttaa rauhassa aikaa myyntikojujen seassa ja mukaani tarttuikin muovikassillinen kaikkea tarpeellista ja välttämätöntä. Mitään turhaahan en osta koskaan ;) Koirat saivat tuliaisiksi heijastavat vilkkupannat, jotta piilosen leikkiminen pimeässä metsässä ei enää onnistu ilman minun suostumustani. Lisäksi tietysti piti ostaa leluja ja herkkujakin. Morriksella on ollut ahkerasti leikeissä mukana jo pari vuotta kettu, joka on kestänyt tosi hyvin ja eilen hain Stockalta saman merkkisen fasaanin koirille joululahjaksi. Muita vaihtoehtoja kun kaupassa ei ollut. Messarissa otuksia oli jos jonkinmoisia ja faasani saa kaverikseen pukinkonttiin siilin (joka kyllä muistuttaa marsua...). Lisäksi ostin viimein Kongin ja pitkän, möykkyisen 'madon'. Itselleni hankin viimein vyölle ripustettavan pussukan makupaloja varten.


Pantoja tuli jo testattuakin ja Salsa erottuu hyvin ulkona pimeässä. Morriksen valot sen sijaan jäävät jonnekin korvien taakse ja alle piiloon, niin ettei niitä välttämättä erota. Lapset keksivät, että Salsalla on nyt omat diskovalot - minä kun ehdotin pentua tontuksi tai joulupukin poroksi...


Morris saa aina iltaruoaksi luista lihaa, yleensä broilerin siipiä tai selkiä. Olen aiemmin pilkkonut siivet/selät muutamaan osaan, jotta Morriksen on helppo syödä ne ruokakupilla eikä ruokaa tarvitse kantaa esim. matolle pureksittavaksi. Nyt kun Salsalla on aitaus, olen antanut Morrikselle iltaruoan pilkkomattomana sinne ja koiruus on saanut järsiä ruokansa ajan kanssa. Tyhjä keraaminen ruokakuppi unohtuu usein aitaukseen ja Salsa käy nuolemassa sen tarkasti puhtaaksi. Yhtenä iltana näppärä pikkuisemme sitten otti kauniisti kupin suuhunsa ja lähti viemään sitä jonnekin. Itse seurasin tapahtumaa sängystä ja varauduin jo kuulemaan särkyneen kupin helähdyksi, kun se tipahtaisi pennun suusta eteisen laattalattialle... Vielä mitä, Salsa vei kupin sievästi olohuoneen matolle ilman yhtäkään kalinaa tai kolahdusta. Että olin taas ylpeä neidistä :)

Maitohampaat lähtevät

Salsa on menettänyt ensimmäiset etuhampaansa. Pari päivää sitten huomasimme, että ylhäältä keskeltä puuttuvat molemmat maitohampaat ja pysyvätkin ovat jo hiukan näkyvissä. Turkkikin on vähitellen muuttumassa isomman tytön turkiksi ja selän keskeltä pentukarva on jo vaihtunut.

Tällä viikolla pentukurssin aiheena oli agility. Olen vähän miettinyt, josko agility olisi tulevaisuudessa Salsan päälaji. Pääsimme kokeilemaan putkea, pussia, rengasta, pujottelua, hyppyjä (rima maassa) ja A-estettä. Salsa teki, mitä piti, tosin putkeen tai pussiin ei kertaakaan mennyt ilman avustamista. Ihan kivaa oli, muttei minulle tullut yhtään innostunut olo :( Koria kyllä tykkäsi ja vauhtiakin löytyi. Ehkä olen saanut niin vahvan yliannostuksen niinä kymmenenä vuotena, jolloin aktiivisesti treenasin, kilpailin, koulutin ja olin yhdistystoiminnassakin mukana. Tuntuu siltä, että tiedän liiankin hyvin, mitä agility on ja mitä hyväksi tuleminen vaatii. Varmaan laji on muuttunut niinä vuosina, jotka olen ollut passiivisena, muttei luultavasti ainakaan helpommaksi vaan päinvastoin totisemmaksi urheiluksi, jos mielii pärjätäkin. Nyt kun asiaa mietin, niin eipä tullut viikonloppuna kisojakaan katsoessa yhtään sellainen olo, että voi kun itsekin pääsisi radalle.

Harjoituksen päätteeksi jäin vielä juttelemaan kouluttaja-Nooran kanssa ja sain vinkkejä lelun käyttämisestä palkitsemisessa. Noora ihasteli edelleen Salsaa ja kyseli, miten olen moisen ihanuuden onnistunut löytämään. Saimme myös kehotuksen käydä paljon erilaisissa paikoissa, jotta Salsa pääsisi ujoudestaan. Pentu ei ole arka, mutta hiukan ujo ja miettiväinen uusissa paikoissa. Päädyin myös ilmoittamaan Salsan pentujatkokurssille, joka antaa lisää pohjaa erilaisille harrastuksille. Vaihtoehtoina olisi ollut agilityn alkeis- ja möllitokokurssi, mutta päädyin kuitenkin tuollaiseen yleisvaihtoehtoon.

Agilityä katsomassa

Kävimme lauantaina katsomassa agilitykisoja TSAUn hallissa. Vähän jänskätti ensin, kun koiria oli paljon, mutta reippaana Salsa silti seurasi menoa ympärillään. Välillä kävimme ulkona ja sitten taas palasimme radan laidalle. Koitimme vähän leikkiäkin, mutta ympäristö häiritsi selväsi leikkiin keskittymistä. Sen sijaan perusasennot sisällä ja ulkona menivät hienosti eikä kontaktikävelyssäkään ollut ongelmia häiriöistä huolimatta :)

Salsa on alkanut haukkumaan. Ehdin jo miettiä, että onpa hiljainen pentu, mutta nykyisin tuo komentaa Morrista haukkumalla. Muuten ei ääntä pennusta lähde.

Tilaamani kevythäkki saapui torstaina ja siihen tutustuessa Morrikselta meni hermot ihan täysin. En tiedä, menikö Salsa liian lähelle häkkiä vai vanhasta häkistä löytynyttä putkiluun palasta, mutta yht'äkkiä Morris oli kauhealla ärinällä Salsan kimpussa ja Salsa antoi samalla mitalla takaisin. Sitten kun tilanne oli ohi, pentu istui hetken hämillisen näköisenä hieman syrjässä. Minkäänlaista alistumista ei Salsan käytöksessä muutenkaan Morriksen suhteen ole koskaan ollut havaittavissa. Tiedä sitten, mitä asiasta pitäisi ajatella...

Salsa painoi 14 vk ikäisenä 7,8 kg.

Jälkikoira(ko)

Ryhdyin eilen heti tuumasta toimeen ja töistä tultuani tein talon taakse nurmikolle n. 10 metrin jäljen, askelet peräkanaa. Puolivälissä huomasin, että maahan ripottelemani lihapullanmuruset olivatkin takertuneet kenkieni pohjiin :O Sain kuitenkin viskeltyä jäljelle uusia makupaloja tyhjiin kohtiin. Touhuilin hetken itsekseni pihalla ja hain pennun sitten ulos. Alussa oli hieman hakemista, mutta sitten Salsa eteni huolella ja tarkasti pitkin jälkeä ja meni kuin juna jopa ne makupalattomat paikat, joista kenkäni olivat imeneet lihapullat mukaansa. Olisi varmaan jäljestänyt pidempäänkin, mikä tietysti on tosi hyvä juttu. Myöhemmin, kun kävimme ulkona, Salsa alkoi joka kerta viilettää nenä maassa pitkin pihaamme, minä kun olin niillä herkullisilla kengilläni kulkenut pitkin ja poikin :/ Eli seuraava jälki pitää tehdä tasapohjaisemilla kengillä tai vaikka kumisaappaissa.

Kiltti hikipinko

Eilen oli taas koulupäivä. Pentukurssin illan aiheina olivat pysähtyminen, remmikävely, kontaktikävely, aktivointi sekä jäljestys. Johtuiko sitten paremmista makupaloista (keitettyä sydäntä), taluttimeen ja pantaan tai kurssipaikkaan tottumisesta, mutta kerta oli meidän tähän mennessä paras. Noora sanoikin Salsan olevan kurssin hikipinko :) Ja tosi upeastihan meillä meni: Remmissä Salsa ei vedä oikein koskaan muutenkaan ja kontaktikävely ihmisten ympäri pujotellen ei olisi voinut enää paremmin mennä. Pentu kulki vasemman jalkani tuntumassa ja katsoa killitti ylöspäin ympäristöstään piittaamatta. Ihana lapsi. Kuulemma Salsa on myös kadehdittavan kiltti kurssin vetäjän ja muutaman kurssilaisenkin mielestä. Ja kun homma kävi taas tylsäksi pennun mielestä, se asettui makaamaan ja aikansa tarkkaavaisena kouluttajan ohjeita kuunneltuaan teki kerän jalkoihini. Jäljestystä opettelimme pimeässä ja sateisessa metsässä. Olosuhteet olivat tosi kurjat, mutta muutaman metrin jäljen teimme jokainen silti. Salsa ei oikein vielä oivaltanut, mistä hommassa on kyse, vaan kulki koko matkan aika laajalla kaarella edes takaisin jäljen yli. Noora kehottikin tekemään vaikka nurmikolle jäljen, jotta Salsa ymmärtäisi idean. Pitää käydä vaikka läheisellä jalkapallokentällä jäljestämässä nyt, kun ei lunta ole.

Edellispäivänä sain tarpeeksi Morriksen kiusaamisesta ja otin ulos mukaan vesipullon. Neljän ruiskaisun jälkeen Salsa uskoi, ettei Morriksen kimppuun hyökätä ja pelkkä kielto pysäytti pennun aikeet. Sillä kertaa. Muistinvirkistystä tunnutaan tarvittavan jokaisella metsälenkillä.

Olin eilen illalla pari tuntia poissa ennen pentukurssia. Vaikka Salsa yleensä on toimelias ja aktiivinen ilta-aikaan, pentu oli nukkunut melkein koko poissaoloni ajan eteisessä kenkieni vieressä. Eli selvästi se menee 'virransäästötilaan', kun olen poissa. Hyvä juttu!

Viikonlopun luiden ahmimisesta selvittiin kovalla vatsalla. Yksi luunpala tuli ulos oksennuksen mukana edellisyönä.

Salsasta on alkanut irrota karvaa ja häntään on jo kasvanut hiukan hapsuja. Ulkomuodoltaan pentu muistuttaa tällä hetkellä kutistettua malinois'ta :)

Taas suuressa maailmassa

Eilen oli Salsan 3 kk syntymäpäivä. Päivänsankari painoi 7,2 kg ja on 40 cm korkea. Pentu on kasvanut niin, että autoilua varten on hankittava koirille isompi häkki, pää kun alkaa ottaa kiinni Morriksen häkin kattoon :( Olen päätymässä kevythäkkiin, jotta häkkiä ei tarvitse aina pitää käyttövalmiina auton takana.

Tutustuimme pitkästä aikaa suureen maailmaan ja lauantaina teimme hihnalenkin lähikaupan kautta (polkupyöriä, autoja ja rollaattori), kuljimme tunnelista ja ihmettelimme vielä liikennettä ylittämällämme valtatiellä. Eilen kävimme Kupittaalla jalkapallokentän laidalla ja pentu sai runsaasti rapsutuksia ja ihailua. Liikkuukin kuulemma kuin gaselli :) Hyvin on tyttö sosiaalinen. Saattaa kyllä ensin perääntyä, jos vieras kyykistyy ja odottaa pennun tulevan luokseen. Omassa tahdissaan kun saa mennä tykö, onkin sitten valmis kiipeämään vaikka syliin asti. Ja ei, emme ole edelleenkään opiskelleet luvanvaraista ihmisiin tutustumista. Eilen kävimme toistamiseen vanhempieni luona eikä ensimmäisellä käynnillä ihmetellyssä porraskäytävässä ollut enää mitään erikoista. Portaat ensimmäiseen kerrokseenkin Salsa kulki hienosti ylös ja alas.

Isäni toi koirille taas peuran lihaisia luita ja pilkkoi ne valmiiksi. Annoin iltapalaksi molemmille luut ja nyt viimeistään uskon, ettei Salsalle kannata antaa kovin paljon naudan kokonaista putkiluuta pienempää luuta jyrsittäväksi. Jos nimittäin luu mahtuu jotenkin päin kokonaisena suuhun, sen voi myös niellä, näyttää pentumme tuumivan. Vähän joutui Salsa luun nieltyään kakomaan ja toivoin, että luu olisi tullut saman tien takaisin, mutta vatsaan se meni. Täytyy alkaa syötää luut kädestä tai sitten, jos joskus barfiin siirrymme, hankkia ne valmiiksi jauhettuna, kunnes neiti malttaa pureskella ruokansa.

Rokotuksella ja kurssilla

Ihana pentu on muutaman kerran nukkunut 5.30 saakka ennen kuin on pyytänyt ulos. Salsa tosiaan pyytää öisin ulos enkä edes muista, koska viimeksi olisi yön aikana pissannut lattialle. Useimpina öinä käy kyllä herättämässä kerran ennen aamua. Työpäivät on nyt saanut viettää karsinassaan, jossa tuntuu viihtyvän ihan hyvin ja ilman meteliä.


Salsa kävi edellispäivänä ensimmäisellä rokotuksella. Reissu meni reippaasti eikä pentu edes huomannut pistosta niskanahkaansa. Automatkat ovat nykyisin sujuneet Morriksen häkissä takapäässä. Aluksihan otin häkin etupenkille. Kauan ei Salsa enää Morriksen häkkiin mahdu, joten pitää alkaa miettiä, minkälaisen häkin autoilua varten hankin.

Pääsimme keskiviikkona myös pentukurssille pitkästä aikaa. Illan aiheina olivat luoksepäästävyys, luoksetulo ja kieltäminen. Luoksepäästävyyttä harjoiteltiin henkilöryhmässä, jossa muutama koiraton kurssilainen syötti makupaloja ja silitteli samalla koiraa. Salsa ei ensitutustumisella juokse uuden ihmisen syliin, mutta menee kyllä oma-aloitteisesti tutustumaan. Luoksetulo tehtiin henkilökujan läpi ja onnistui ihan hyvin. Innokkuutta kaikkeen tekemiseen olisi saanut olla enemmän eivätkä lihapullat tällä kertaa tainneet olla tarpeeksi hyvää herkkua. Ehkä kokeilen sydäntä ensi kerralla... Kieltämistä treenattiin niin, että pahvilautasellinen maksalaatikkoa laitettiin koiran eteen maahan ja murahtamalla kiellettiin koiraa koskemasta herkkuun. Kolmannesta murahduksesta lähtien Salsa uskoi, että olen tosissani :) Seuraavaksi koiraa kuljetettiin löysässä hihnassa herkkulautasten ohi ja ympäri ja kieltämällä piti saada estettyä koiraa menemästä nuuskimaan/syömään herkkuja. Kahdella ensimmäisellä lautasella Salsa tarvitsi ruiskauksen vettä Nooran pullosta ei'tä tehostamaan. Sen jälkeen herkut eivät enää kiinnostaneet. Eihän tuo harjoitus kyllä opettanut ei'n merkitystä sinänsä, vaan koirat oppivat ettei hallissa olevia pahvilautasia sovi lähestyä. Kotona meillä ei vielä ole ollut tarvetta kiellon tehostamiseen, koska pentua ei ole ollut tarpeen kieltääkään. Ainoa asia, mistä päivittäin pentua kiellän, on Morriksessa roikkuminen ja niskaan hyökkäily vapaana ulkoillessa. Harmittaa välillä, kun pentu ei anna Morriksen rauhassa nuuskia. Kotiläksyksi kurssilta saimme katsekontaktin harjoittelun liikkeessä.

Ihmettelen edelleen, miten Salsa on niin rauhallinen. Ihanahan tuollainen koira on kotona ja perhekoirana, mutta olen miettinyt, pitäisikö tekemiseen saada lisää virtaa. Vai tuleeko se jostain iän myötä?

Meidän lapset tuntuvat pitävän pennusta kovasti; se nimittäin tulee mielellään kutsuttaessa luo ihan syliin saakka ja menee sitten vielä usein selälleen lattialle rapsuteltavaksi. Morris kun tulee luo vain, jos tuntee hyötyvänsä siitä jotain ja lähtee pois saman tien kun herkut on syöty.

Talvisia kuvia

Salsa täytti tänään 12 viikkoa. Korkeutta on 38,5 cm ja painoa 6,9 kg.

Torstaina ottamani kuvat olivat kaikki liian pimeitä ja osin tärähtäneitä. Tänään iltapäivällä otin järjestelmäkameran mukaani metsään ja tulos oli hieman parempi - ainakin muokkauksen jälkeen.

Talvi tuli

Eilen aamulla herätessä koko maisema oli muuttunut valkoiseksi, maassa on monta senttiä lunta ja puiden oksat notkuivat lumesta. En ollut näkemässä Salsan ensi kosketusta lumeen, mutta oli tuo hetken katsellut ympärilleen ihmeissään. Sen verran lumi ilmeisesti oli ollut merkillistä, että aamupissakin tuli vasta sisällä... Tein aamulenkin koirien kanssa ja nautimme kaikki uudenlaisesta valosta ja koskemattomasta hangesta. Yritin ottaa aika paljon kuvia, mutta aamulla valoa ei ollut ehkä ihan riittävästi. Kunhan saan kuvat kamerasta koneelle, näkee kunnollaa, minkälaisia kuvista tuli.

Päivästä tuli lopulta vähän piinaava, sillä Salsa ei kakannut aamun jälkeen koko päivänä. Pentu söi hyvällä ruokahalulla ja oli normaali touhukas itsensä, mutta vaikka kuinka ulkoilimme yötä myöten pitkin metsäpolkuja, kakkaaminen ei vain onnistunut eikä Salsalla tuntunu edes olevan hätä. Yöllä, taas yhden tuloksettoman ulkoilun jälkeen luulin jo, että pennulla on suolitukos ja päätin hakea aamulla apteekista parafiiniöljyä. Yöllä Salsa vinkuin unissaan ja olin varma, että sitä sattuu jostain. No, aamulenkillä sitten kaikki huoleni osoittautuivat turhiksi :) En tiedä, mistä moinen johtui. Ainoa, mitä keksin, on että eilen Salsa ei saanut ruoan joukossa piimää vaan pelkkää raejuustoa. En tiedä, olisiko se sitten vaikuttanut vatsan toimintaan. Lisäksi itselläni oli jonkin sortin vatsapöpö ja olo oli sen verran kehno, että peruutin osallistumisemme pentukurssin eiliseen kaupunkikävelyyn.

'Onnistuin' myös Salsan kynsienleikkuussa eilen surkeasti, sillä paria kynttä ei ilmeisesti olisi pitänyt leikata ollenkaan, sillä pienen pienestä nipsaisusta huolimatta leikkasin liikaa. Nyt sitten pentu vihaa kynsienleikkuuta ja pyristelee vastaan minkä voi :( Muuten kyllä tykkää kelliä sylissä miten päin tahansa ja erityisesti tassut taivasta kohden, mutta jos vain alkaa varpaita sormeilemaan, niin rimpuilu alkaa.

Aktiivisena pentuna Salsa on päivisin ollut ahkera: yksi sähköjohto, runkopatja ja pari pätkää makuuhuoneen seinää ovat saaneet osansa hampaista. Tästä päivästä lähtien neiti saakin viettää ne muutamat tunnit, jotka olen töissä, karsinassaan. Ja ainakin ensimmäinen päivä sujui hienosti ja ilman protestointia. Pojat tulivat ennen minua tänään kotiin eikä pentu kuulemma ollut pitänyt mitään ääntä. Ja ihan rauhallisena tuo istui ja odotti, kun menin päästämään sen ulos.

Koulutusrintamalle ei kuulu ihmeempiä. Samat vanhat jutut ovat edelleen työn alla. Huvin vuoksi olen opettanut kierimistä, läpyn antoa ja makupalojen etsimistä. Taisteluleikkiä olemme leikkineet Ninalta saadun patukan kanssa ja samalla on harjoiteltu 'irti'-käskyä, minkä jälkeen leikki vielä jatkuu.

Salsa on muuten (ainakin vielä) aivan upea lasten kanssa. Käy moikkaamassa, mutta sen jälkeen makoilee rauhassa lattialla, kun Ilona ystävänsä kanssa juoksee milloin mihinkin suuntaan sen sijaan että riehaantuisi mukaan juoksemaan tai alkaisi ajaa tyttöjä takaa. Tänään tytöt peuhasivat ulkona lumessa, ja Salsa oli yhtä nätisti ulkonakin. Tiistaina tosin pentu karkasi ensimmäisen kerran omalta pihalta, kun naapurissa kaksi pientä poikaa leikki kauko-ohjattavan auton kanssa. Aikansa Salsa ihmetteli omalla pihalla, muttei lopulta enää voinut vastustaa, vaan kävi moikkaamassa molemmat pojat.

Aina nälkä

Meidän pieni pentumme kärsii omasta mielestään jatkuvaa nälkää. Ateriat häviävätkin kupista vauhdilla ja ruoka-ajoista Salsa on tosi tarkka. Kaikkein piinaavinta on odottaa illan viimiestä annosta, kun Morris saa oman iltaruokansa jo reilua tuntia aiemmin. Eilen illalla Salsa piipitti vähän väliä koko tuon ajan ja juoksi toiveikkaana keittiöön joka kerta, kun joku ihmisistä liikahti johonkin suuntaan. Ja vielä kun Morriksen iltapala on parasta mahdollista (broilerin siipiä tai selkiä), niin pentu on ihan täpinöissään. Pari kolme kertaa Salsa on onnistunut nappaamaan liian hitaasti syömään tulleen Morriksen kupista palan broileria ja kerran minulta tipahti pala lattialle. Onneksi näistä kerroista on selvitty, vaikka itse olenkin pelästynyt, kun herkut on nielty lähes pureskelematta. Eilen aloitin matokuurin viikon päästä olevaa rokotusta varten eikä tosiaankaan tarvitse miettiä, tuleeko lääke syötyä muun ruoan seassa vai ei :) Olen lisännyt ruokamäärää, niin että Salsa saa nyt kuivamuonaa n. 3 dl/päivä.


Meillä on muutama aktivointilelu ja Salsa on päässyt kokeilemaan Tornadoa ja Fighteria. Tornado oli ensin täysi mysteeri, mutta muutaman kokeilun jälkeen Salsa on suurin piirtein keksinyt, mistä lelussa on kyse. Fighter sen sijaan avautui heti ensimmäisellä kerralla. Kun Morris potkii palikoita tassullaan, Salsa nostaa ne hampaillaan pois. Eli eroja on koirien tavoissa toimia.

Jatkuvasti sateiset ilmat alkavat jo kyllästyttää, vaikkei koirat niistä tunnukaan välittävän. Lähimetsämme polut ovat vähän väliä täynnä lammikoita. Maanantaina aamulla oli sen verran pakkasta, että kosteikossa oleva isompi lätäkkö oli jäätynyt. Morris sai jonkun vainun ja lähti viilettämään metsään lätäkön toiselle puolelle, Salsa tietysti perässä. Pentu tuli kuitenkin kohta takaisin - ja tietysti suoraan jääriitteessä olleen lätäkön yli. Sinnepä sitten molskahti joka loikalla. Vettä oli ainakin pennun vatsaan asti ellei enemmänkin. Saa nähdä, jäikö tapauksesta ikävä muisto Salsalle. Sisälle tullessa olemme lähes aina eri mieltä siitä, saako tassut kuivata vai ei. Pentu tulee kyllä lähes syliin, kun olen kuivannut Morriksen ja tykkää, kun kuivaan päätä, selkää tai vatsaa. Siis kaikkea muuta kuin varpaita. Minun mielestäni myös tassut kuivataan, Salsa ärisee ja puree. Morris oli ihan samanlainen pentuna, joten eiköhän tästä selvitä. Ja ne tassut (vähintäin 6 kpl) muuten kuivataan joka kerta ;)

Nina kertoi, että Salsa alkaa olla parhaassa saalistuksenopetteluiässä. Meillä saalistusta onkin mukava treenata Morriksen kanssa. En kyllä tiedä, onko Morris aina niin innoissaan kaikista 'leikeistä'. Toisaalta taas eilenkin Salsa kantoi erilaisia leluja suussaan Morriksen yrittäessä koko ajan haastaa pentua leikkimään kanssaan. Morriksen suosikkeja ovat takaa-ajot, kun taas Salsa mieluiten roikkuu karvoissa ja murisee.

11 vk tänään

Salsa täytti tänään jo 11 viikkoa. Ihan pikkupikku pentua meillä ei enää ole, mutta pienihän tuo silti vielä on. Mitat tänään: 36 cm ja 6 kg.

Olemme harjoitelleet pentukurssin asioita ja Salsa alkaa jo itse hakea perusasentoon ja käsiohjausta on voinut vähentää melkoisesti. Hetken odottaminen alkaa jo sujua ruokakupillakin.

Kävimme tänään taas vähän maailmalla. Ilonalla oli voimisteluesitys Kupittaan urheiluhallissa ja ajattelin sillä aikaa kävelyttää Salsaa puistossa. No, eihän siinä puistossa kävelemisessä ollut mitään erikoista pennun mielestä ja kostean sään takia emme nähneet juuri muita kulkijoita tai koiria missään. Lastenvaunut sentään ohitimme. Ja jos Salsa pääsee itse tekemään aloitteen tutustumiseen, niin menisi kyllä moikkaamaan ihan jokaista lähistöllä liikkuvaa ihmistä. Kotimatkalla pysähdyimme rautatieaseman läheisyyteen ja kävelimme ensin kävelysiltaa pitkin radan yli. Ensin piti vähän kurkkia reunalta, missäs korkealla oikein ollaan, mutta muuta ihmeellistä puu- ja alumiinipintaisessa sillassa ei sitten ollutkaan. Asemalaituri ei ollut sen ihmeellisempi paikka kuten ei myöskään asemarakennus, jonka läpi kuljimme. Asemalla tosin oli hiljaista, junat seisoivat paikoillaan eikä kuulutuksiakaan kuulunut. Metsälenkeillä toisinaan kuulemme junien ääniä, mutta niistäkin on tullut jo aika tavallisia ääniä Salsalle. Asemalta autolle mennessämme sillalla tuli pari ihmistä vastaan ja pääsin kokeilemaan kontaktin ottamista, jotta Salsa oppisi ohittamaan vieraat ihmiset näistä piittaamatta. Suht hyvin sain pidettyä pennun mielenkiinnon yllä makupaloilla. Hyvä alku ainakin. Hihnassa Salsa muuten kulkee tosi nätisti eikä kisko yhtään ja liikuu jo hyvin belgimäisin askelin. Jos hihna kiristyy, osaa itse löysätä. Mahtava pentu :)

Illalla siskoni perheineen (kaksi pientä lasta) ja vanhempani tulivat kylään. Salsa käyttäytyi mallikelpoisesti kaikkien kanssa ja on nykyisin aivan yhtä ihastunut isääni kuin kaikki muutkin koirat. Ensimmäisten tapaamisten arkailusta ei ole enää tietoakaan.

Nykyisin muuten pennullamme on hampaat ja se myös käyttää niitä. Aika pitkään kesti ennen kuin purukalustoa alettiin kunnolla koetella käsiin, mutta eilinen oli melkoista 'raatelua'. Tänään olikin rauhallisempaa, mutta vast'edes aion kokeilla pennun luota poistumista, kun tekee kipeää. Salsa tietää mitä 'ei' tarkoittaa ja esim. Morriksen karvoissa roikkumisen saa kieltämällä loppumaan. Olen pitänyt sääntönä, että kun Morris on hihnassa, leikkiminen on kielletty. Ja kyllä asiasta pitää melkein joka ulkoilukerran alussa neitiä muistuttaa. Liialliset lähestymiset omalle 'ruokakupilleni' (esim. syödessäni sohvalla...) olen saanut kitkettyä kerrasta ärähtämällä kunnolla.

Pentukurssia käytännössä

Pentukurssin käytännön harjoitukset alkoivat tiistaina. Valmistauduin kertaan pakkaamalla mukaan kuivatun maksan lisäksi lihapullia sekä pari lelua. Kurssi pidetään sisähallissa, mikä oli taas yksi uusi kokemus Salsalle. Ensin halli vähän jännitti, mutta tuttuun tapaan jännitys hellitti ja Salsa vapautui. Ensimmäisenä kokeiltiin luoksepäästävyyttä ja kouluttaja Noora kävi moikkaamassa makupalojen kanssa jokaista pentua. Tässä ei meillä ole ongelmia: Salsa ei hyppää suoraan vieraan syliin, mutta menee kuitenkin tervehtimään. Seuraavaksi vuorossa oli istuminen, mikä sujuu jo ilman käsiavustetta. Sitten pentujen kanssa leikittiin ja otin esiin toisen mukaani ottamani lelun eli jäniksennahan. Salsa taisteli hienosti nahasta, mutta omi sen sitten itselleen kokonaan ja jouduin lopulta kaivamaan lelun pois pennun suusta. Joko nahka on liian hyvä tai sitten muitten koirien läsnäolo vaikutti käytökseen. Oli nimittäin ensimmäinen kerta kun en saanut suussa olevaa tavaraa vaihdettua makupalaan. Ehdimme vielä harjoitella paikalla oloa, perusasentoa ja luoksetuloa ennen kuin saimme kotiläksyksi katsekontaktin opettelun. Paikalla olemista en ole oikeastaan ottanut ollenkaan Salsan kanssa, mutta hyvin tuo hetken odottaminen silti meni. Perusasentoa jouduimme korjaamaan, sillä olen ottanut koiran sivulle niin että etutassut ovat varpaitteni kanssa samalla linjalla. Nooran mukaan PK-kokeessa koiran lavan tulee olla jalkojeni kohdalla, joten tähän pitää kiinnittää jatkossa huomiota. Jotenkin vain koira tuntuu tällä tavoin jäävän kovin taakse. Kaiken kaikkiaan ilta oli mukava, tosin aika raskas pienelle pennulle. Emme päässeet autolla kovin kauas harjoituspaikalta kun pentu jo nukkui sikeästi. Kotiin päästyä akut olivat sitten taas ladatut... Erityisen hankalaa tuntui olevan vieraassa paikassa pissaaminen ja Salsa odottikin kotiin asti ennen kuin suostui pissaamaan.

Olen nyt kotonakin vaatinut Salsaa istumaan ja odottamaan aina ennen kuin menemme ovesta. On aika hellyyttävää, kun pentu istuu kynnysmatolla odottamassa kaikessa rauhassa että ovi aukeaa ja samaan aikaan Morris haukkuu ja hyppii rauhoittuakseen vain hetkeksi, että saa hihnan kaulaansa ja toiseksi hetkeksi, että ovi aukeaa ja annan luvan mennä ulos. Ja kaikesta tästä häiriöstä huolimatta Salsa malttaa odottaa nätisti istuen, että lähdetään. Muutenkin Salsa tuntuu tosi rauhalliselta tai sitten Morris on epätavallisen vilkas cavalier.

Kiirettä pitää

Viikonvaihde oli varsin täynnä menoja, joten Salsan elämässä ei ole tapahtunut juurikaan uutta. Tarkoitus oli tehdä kaupunkireissu lauantaina, mutta tosi huono sää sai mieleni muuttumaan.

Perjantaina 'löysin' kotoa takaportaat, jotka kävivät oivallisesta treenistä pennulle. Portaat vievät sisäportaiden tasanteelta takapihalle ja ne on tehty teräsritilästä. Menin hakemaan pyykkejä narulta ja jätin sitten oven auki, jotta Salsa näkee mihin menin. Pentu tulikin pian ovelle kurkkimaan, astui reippaasti portaille, mutta perääntyi kun huomasi, mihin oli joutunut. Keräilin pyykkejä ja olin niin kuin en olisi pentua huomannutkaan. Vähän aikaa kuului vinkumista, mutta sitten Salsa uskaltautui tulemaan portaat alas. Hiukan aikaa alhaalla piti taas miettiä, onko myös ylöspäin turvallista mennä, mutta kun sekin oli tehty, pentu kiipeili monta kertaa portaat edestakaisin. On se vaan reipas lapsi :)

Pentukurssi alkoi

Ilmoitin meidät pentukurssille kai heti pennun varaamisen jälkeen ja tänään kurssi sitten alkoi. Ensimmäisellä kerralla Salsa joutui jäämään kotiin, sillä johtajuusluento oli tarkoitettu vain kaksijalkaisille. Luennolla ei tullut esille mitään, mitä en olisi jo ennestään tiennyt. Munkki oli kyllä hyvää ja teekin maistui :) Ryhmissä on aika monta ensimmäisen koiran omistajaa, joten kysytyt kysymyksetkin olivat sen mukaisia. Toivottavasti käytännön osuudessa löytyy haastetta meillekin. Itse asiassa en edes odota kurssilta mitään mullistavia opetusmenetelmiä vaan ennen kaikkea haluan, että joku ulkopuolinen arvioi minun ja Salsan suhdetta ja antaa vaikka vinkkiä siitä, mitä viettiä pennun kanssa kannattaisi koulutuksessa hyödyntää. Lisäksi haluan saada kurssin aikana hyvälle alulle muitten koirien ja ihmisten ohittamisen. Ihmisiin välinpitämättömästi suhtautumisesta on ollut Ninankin kanssa puhetta jo ennen kuin pentu edes kotiutui ja tiedän kyllä, miten asian kanssa pitäisi toimia. On vain tuo käytäntöön soveltaminen jäänyt kokonaan tekemättä. Eli kun tapaamme vieraan ihmisen, Salsa saa mennä tervehtimään. Ennen kaikkea haluankin saada itselleni kanttia sanoa ihmiselle 'odota vähän' ja pyytää koiralta sitten kontakti ja antaa vasta sen jälkeen luvan tervehtiä. Eli tässä asiassa tarvitsen minä koulutusta :)

Ennen illallista hioimme perusasentoa (se on varsin hieno katsekontaktia myöten, vaikka itse sanonkin), maahanmenoa ja edessä istumista. Uusina juttuina pitää alkaa treenata odottamista sekä rauhoittumista.

Mittasimme Salsan tänään: 34,5 cm. Tuli myös nähtyä, ettei pennun päätä huimaa. Salsa nimittäin loikkasi yläkerran sohvalta alas selkänojan kautta. Alla oli matto, joten laskeutuminen kävi hallitusta.

Vaikka olen Ninalle toistellut, miten kiltti pentu on niin jotain sentään on saatu aikaiseksi yksinäisten päivien aikana. Sängyn jaloista löytyy hampaanjälkiä ja patjan alareunaakin on nypitty parista kohtaa. Sivelin valkopippuria patjaan ja vaikka pentu ensin alkoi nuolla pippuria, utelias nuuhkaisu lusikasta sai vakuuttumaan, ettei pippuri sittenkään ole pienen koiran juttu.

Ensimmäinen kokemus agilitystä

Salsasta on tulossa iso tyttö: sekä akkujen kesto että niiden latausaika tuntuvat lyhentyneen jo selvästi. Pentu on myös ymmärtänyt, että pissalla käydään ulkona. Viime yönä kun heräsin, pentu oli hereillä. Kävin avaamassa ulko-oven, Salsa meni kukkapenkkiin(!) pissalle ja tuli saman tien sisään ja takaisin nukkumaan. Itse odottelin eteisessä. Ihanan kätevää ja nopeaa toimintaa :) Sohvallekin pentu ponnahtaa kevyesti paikaltaan ja on jo ehtinyt kokeilla Morriksen lempipaikkaakin eli selkänojalla lekottelua.

Illalla vietimme tunnin TSAUn hallilla. Ensin Salsa hämmästeli, mihin on tultu, sillä paikalla oli useita koirakkoja treenaamassa ja koirat haukahtelivat ja esteet kolisivat. Ihmettelyn jälkeen alkoi paikkojen tutkiminen. Pää pyöri kuin pöllöllä, kun kaikkea olisi pitänyt ehtiä katselemaan ja maassakin oli paljon kiinnostavia hajuja nuuskittavaksi. Lopulta pentu asettui kerälle jalkoihini ja nukahti. Aika hieno belgin alku.

Kotona olemme jatkaneet tuttujen juttujen harjoittelua: istumista, maahanmenoa ja edessä istumista. Uutena juttuna olen ottanut perusasentoa, mikä onnistuu makupalan avulla hyvin katsekontaktia myöten. Salsa tekee asiat hosumatta ja rauhassa, joten sen kanssa on tosi kiva treenata. Pentu ei myöskään väsy yhdessä tekemiseen, joten pitää muistaa olla tarkkana, että treenipätkät pysyvät lyhyinä. Aikamoinen ero Morrikseen, joka yhä vain loikkii kuin heinäsirkka, olipa tehtävä mikä tahansa. Olen myös koittanut vahvistaa esineitten kantamista kehumalla aina, kun Salsa kantaa jotain, olipa suussa mitä tahansa. Useimmiten mukana kulkee kenkä, mikä sitten salaperäisesti katoaa tai vaihdetaan johonkin leluun. Kaappien liukuovet pentu saa kätevästi avattua - ja sieltähän niitä kenkiäkin löytää - joten niitä on jouduttu teippaamaan kiinni.

Maailmaa avartamassa

Salsan maailma avartui taas eilen hieman lisää, kun kävimme yhdessä hakemassa lapset mummin luota. Matkalla pysähdyimme ostoskeskuksen parkkitaloon, missä kävelimme vähän aikaa. Autoja tuli ja meni ja niiden ovet paukahtelivat, muttei Salsa erityisemmin ihmetellyt uudenlaisia ääniä.

Vanhempani asuvat kaupunkilähiössä, joten sekin oli ympäristönä uusi kokemus pienelle pennulle. Seurasimme sivussa pyörätieltä ohi kulkevia kävelijöitä ja autoja. Rappukäytävään Salsa tuli reippaasti, mutta pisti heti sisälle päästyään jarrut päälle. Nappasin tällä kertaa pennun syliin ja menimme hissillä ylös. Pitää joskus käydä ajan kanssa rappukäytävässä istuskelemassa. Kotiin päästyämme veimme vielä Miksun futisharkkoihin ja jäimme kentän laidalle katselemaan. Salsa sai pelata pallolla 3-vuotiaan Matiaksen kanssa ja osasi olla tosi nätisti pienen kanssa. Aika pian kuitenkin väsy yllätti ja nostin pennun maasta jaloistani syliin nukkumaan.

Illalla sitten alkoi näkyä pieniä merkkejä riiviöluonteesta. Johan sitä on odotettukin :) Tuntui siltä, ettei ehtinyt kuin 'ei'tä hokea, kun Salsa mm. yritti tutustua peikonlehteen (sitkeästi aidan läpi), siistiä matonhapsuja ja tyhjentää halkokoria. Taitaa se olla belgi kuitenkin... Nykyisin pentu muuten pääsee jo sohvallekin, jos muistaa ottaa vauhtia. Oli aika leuhkan oloinen kun takaa-ajoleikki Morriksen kanssa päättyi perjantaina sohvalle. Kyllä kelpasi katsella ikkunasta ulos sohvan selkänojan yli.

9 vkon ikäisenä Salsa painoi 4,7 kg.

Salsa malttaa joskus keskittyä

Eilen illalla ennen viimeistä ruokaa Salsa oli ilmeisesti juuri sopivan väsynyt ja nälkäinen, sillä pentu malttoi keskittyä loistavasti muutamaan harjoitukseen, joita teimme. Otin muutaman maahanmenon, joka selvästi alkaa jo hahmottua pennun päässä. Istuminen sujuu jo ilman kädellä avustamista ja saimme hyvään alkuun eteen lähelle istumisen. Tuo ihan kiinni minuun tuleminen on ollut hiukan hankalaa, mutta eilen sain Salsan vedettyä kiinni niin, että rinta ja kaula koskettivat vatsaani. Nyt ei missään harjoituksessa ollut juuri yhtään hosumista, hampaita ja tassuja, vaan pentu teki tehtävät rauhallisena ja kuunnellen. Itselleni jäi tosi hyvä mieli :)

Aiemmin päivällä jatkoin noutoharjoituksia ja Salsan mieleen palautui nopeasti, miten homma toimii. Jatkamme tällä tavalla, kun se nyt näyttää sujuvan.

Noudon alkeita

Nouto on se juttu, minkä opettamista eniten itse mietin ja arkailen. Kun en ole vielä yhtään koiraa koskaan opettanut noutamaan... Ensimmäinen cavalierimme kyllä osasi noutaa, mutta tuolloin tärkeintä oli, että koira toi takaisin minun heittämäni esineen - tyylistä viis. Belgimme Fenja taas oli niin puhtaasti agility-koira, että oli ihan sama, miten se esim. lelun toi takaisin, kun toko- tai pk-kokeisiin emme koskaan aikoneetkaan osallistua.

Salsan kanssa ei tulevista harrastuksista vielä tiedä, joten ehkä tällä kertaa olisi syytä miettiä ja opettaa koko liike alusta alkaen oikein. En ole vielä erityisemmin asiaan paneutunut, ettei mene pieleen... Pari kertaa olen heittänyt lelua ja Salsa on lähtenyt lelun kanssa omille teilleen. En sitten ole viitsinyt enempää tuota kokeilla. Eilen päätin (ahkeran netin selaamisen jälkeen ja Salme Mujusen kirjan opastamana) yrittää 'takaperin' opettamista eli otin pennun eteeni istumaan ja tarjosin suuhun jälkikapulaa. Salsa otti hienosti kapulan, mutta ei tehnytkään vaihtokauppoja kuivattuun maksaan :O Muistin Ninan vinkin pentueen mieltymyksestä juustoon ja juustopalojen kanssa sitten otin muutaman toiston eli kapula suuhun, hetki (ehkä sekunti) rauhallista pitoa ja sitten irti-käsky samalla kun pentu irrotti kapulasta juuston saadakseen. Eli tämä meni tosi hienosti. Mutta onko typerää opettaa pientä tuolla menetelmällä?

Olemme myös ottaneet hiukan eteen istumista (vielä vähän vaikea saada Salsaa tarpeeksi lähelle) ja seisomasta maahanmenoa (siis alas taaksepäin). Istumasta seisomaan ei onnistu millään vaan lopputulos on kuperkeikka taaksepäin... Salsa siis seuraa hyvin makupalaa vatsansa alle, muttei nosta takapäätään ylös vaan kellahtaa lopulta kumoon.

Seikkailut jatkuvat

Salsa käy aamuisin ulkona noin klo 6 aikaan Villen lähtiessä töihin ja tulee sitten takaisin nukkumaan. Itse nousen 7 jälkeen, jolloin Salsakin herää ja alkaa touhuilla. Vien Ilonan kouluun 9.30, minkä jälkeen vien koirat metsään, missä ne saavat juoksennella vapaana. Emme tee mitään lenkkiä, vaan kuljeskelen vähän edes takaisin sen verran että koirat pysyvät liikkeessä halunsa mukaan. Sisään tultuamme annan niille ruoan ja koirien syötyä lähden töihin. Eli koirat jäävät kotiin väsyneinä ja vatsat täynnä. Tänään oli viimein kaunis ja kuiva ilma aamulla ja koirat pääsivät kunnolla metsään juoksentelemaan. Toki ne sateellakin varmaan juoksisivat, mutta itseäni ei kaatosateessa ja kovassa tuulessa ulkoilu kovin paljon innosta tai en ainakaan siitä nauti. Salsa pärjää hienosti Morriksen vauhdissa ja koirat kirmailivat pitkin kallioita edes takaisin. On vaikea uskoa, että pentu on vasta 8,5 vkoa, sillä niin sujuvasti ja sulavasti se liikkuu metsässä. Ja Morris tykkää, kun saa jonkun juoksemaan perässään. Mielenkiintoista nähdä, millaiseksi leikki muuttuu, kun Salsa kasvaessaan saa vauhtia lisää...

Olen jo monta viikkoa miettinyt, leikkaanko nurmikon vielä kertaalleen ennen talvea. Tänään sitten ruoho oli sen verran kuivaa, että päätin ryhtyä toimeen. Vasta kun olin päätöksen tehnyt, tajusin, että tässäkin on taas sopiva juttu Salsalle ja hain pennun seurakseni ulos. Meillä on kelaleikkuri, joka ei pahemmin metelöi, mutta oma säksättävä äänensä siitäkin lähtee. Ensin pentu juoksi portaille karkuun, mutta kun vain jatkoin leikkaamista, uteliaisuus voitti ja Salsa tuli koko ajan lähemmäs ja lähemmäs ja alkoi lopulta kulkea perässäni. Pysähdyin ja tutustuimme sitten yhdessä ihmeelliseen vekottimeen. Muutaman kerran minun piti taputella leikkuria ennen kuin Salsa päätti, että siihen on turvallista tutustua ja sen jälkeen leikkurista ei enää tarvinnutkaan välittää. Illalla kävimme vielä viemässä Miksun jalkapallohallille ja kävimme taas sisällä menoa ihmettelemässä. Salsa kävi reippaasti moikkaamassa ihmisiä ja sai tälläkin kertaa taas monta uutta ystävää.

Saimme s-postissa Ninalta kehotuksen 'leikkikoulun' aloittamisesta. Täytyy myöntää, etten ole tässä asiassa ollut vielä kovin aktiivinen, vaikka istumista jonkin verran olemme harjoitelleet. Katsekontakti onnistuu myös ja joskus tuntuu, ettei pentu muuta teekään kuin katsoa killitä suoraan silmiin. Salsa osaa myös mennä makupalan avulla hienosti maahan suoraan seisomasta. Pentukurssi alkaa ensi viikolla, joten viimeistään silloin alamme ahkeroida :)

Uusia tuulia

Tänään alkoi Salsan tutustuminen suureen maailmaan. Ensin menimme yhdessä lapsia vastaan kouluun. Pentu ei edes huomannut talutinta, kun uudet tuoksut ja maisemat veivät huomion muualle. Hihnassa käveleminen sujuikin tosi hienosti. Odottelimme ja ihmettelimme pihan laidalla sekä katselimme ohi juoksentelevia lapsia. Ihmetystä kaikki uudet asiat tietysti herättivät pienessä koirassa, mutta Salsa oli koko ajan reipas ja utelias. Muutama lapsi halusi tulla silittämään suloista pentua ja annoin luvan ja taskustani kuivattua maksaa pennun palkkaamiseksi. Myös pari opettajaa kävi meitä moikkaamassa.

Illalla sitten oli päivän toisen seikkailun vuoro, kun menimme jalkapallohalliin odottelemaan Ilonan harjoitusten loppumista. Salsa ei epäröinyt yhtään, vaan asteli halliin sisälle kuin ennestään tuttuun paikkaan. Tämäkin reissu sujui hienosti ja lopulta Salsa asettui kerälle nukkumaan jalkoihini. Tosi reipas pentu :)

Loppuillan Salsa oli melkoisen aktiivinen: leikki, touhusi ja kokeili monenlaisia juttuja (mm. hampaitaan kaapinkulmiin ja pohkeisiin...) malttamatta asettua nukkumaan. Tiedä sitten saivatko uudet kokemukset pennun ylikierroksille vai mikä oli, mutta pihallakin tuo spurttaili ja loikki jänisloikkaa kukkapenkkejä myöten.


Ruoka on alkanut maistumaan tosi hyvin ja kuppi nuollaan puhtaaksi joka aterialla. Olenkin antanut hitusen enemmän kuivamuonaa eli 1/2 dl kerralla entisen vajaan puolikkaan sijasta. Tosin pentu tuntuu kyllä kasvavankin melkein silmissä. Tuleekohan siitä isona kirahvi?

Sain viimein tehtyä Salsalle oman gallerian nettiin.

8 viikkoa tänään

Viikko pentuelämää on mennyt nopeasti. Nyt jo tuntuu siltä kuin Salsa olisi ollut meillä aina ja tunnemme toisemme melkoisen hyvin. Juttelin viikolla Ninan kanssa pennun syömisestä, ruokaa kun on jäänyt joka kerta kuppiin. Nina sanoikin, että annos on ollut hiukan ylimitoitettu ja parikuiselle pennulle tarkoitettu. No, eilen ja tänään kuppi onkin tyhjentynyt jokaisella aterialla.


Tänään teimme ensimmäisen autoajelun, kun veimme Miksun kaverinsa luo. Morriksen häkki on ollut sisällä monta päivää ja koirat ovatkin vuorotellen majoittuneet leluineen häkkiin. Salsakin on kantanut erityiset aarteensa (kuten löytämänsä kengät...) sinne. Tarkoitus oli totuttaa pentu autoiluun vähitellen, istuskella ensin paikallaan olevassa autossa jne, mutta päätin nyt sitten ottaa pennun mukaan lyhyelle matkalle. Menomatkalla Salsa piti melkoista meteliä, mutta takaisin tullessa nukahti. Pitää nyt ruveta tekemään lyhyitä reissuja päivittäin ja sosiaalistaa pentua samalla: käydä koululla, kaupan pihassa, jalkapallokentän laidalla jne. mitä tästä läheltä löytyy. Salsa aristaa ihmisiä ulkona, joten siksikin pitää lähteä kotoa pois suureen maailmaan. Miksun kaverin luona tutki reippaasti pihaa, kävi tyhjässä koiratarhassakin ihmettelemässä ja istuskeli siellä hetken. Ensin vähän arkaili kaverin äitiä, mutta pois lähtiessä nuoli tämän naamankin. Itseäni vähän jännittää, jääkö tuo aristelu päälle vai pääsemmekö siitä eroon kun alamme toden teolla tutustumaan muuhunkin kuin kotipihaan ja -metsään.

Hihnassa kävelemistä olemme myös hiukan harjoitelleet ja pääsimme jo käymään kotikujan päässä Salsan kävellessä tosi hienosti hihna löysällä koko matkan. Tätäkin pitäisi kyllä muistaa harjoitella päivittäin, sillä hihnan kiristyessä tempoilu alkoi.


Tänään haravoimme pihassa lehtiä, kun Salsa yht'äkkiä katosi. Pentua ei näkynyt missään, vaikka se aina pysyy 10-15 m päässä minusta. Lopulta Ilona löysi koiruuden terassin alta kurkkimassa. Kesti kuitenkin vielä jonkun aikaa ennen kuin Salsa ymmärsi tulla piilostaan pois ja hetken jo mietin, mistä alan repiä lautoja irti, kun pentu itki ja ulisi kun ei osannutkaan tulla pois. Pois päästyään olisi kyllä melkein saman tien mennyt takaisin eli mitään pelkoa ei seikkailusta tainnut jäädä.

Näin netissä kuvia saman ikäisestä tervu-pennusta ja jokaisessa kuvassa lattialla oli sanomalehtiä. Vasta silloin havahduin itsekin, että Salsa on tosi sisäsiisti ja lehtiäkin meillä on vain makuuhuoneen lattialla, sillä yöt ja yksinoloajan koirat viettävät siellä. Kertaalleen olen vaihtanut lehdet tämän viikon aikana. Edellispäivänä pentu ei ollut pissannut sisälle edes töissä ollessani (5 t).

Alkeisoppeja

Olemme viettäneet edelleen rauhallista hiljaiseloa kotosalla. Metsässä toki käymme ihmettelemässä ja varpujen yli loikkimassa. Hauskinta kuitenkin on ehdottomasti Morriksen kanssa jyllääminen ja ihmeen kärsivällisesti Morriskin sietää karvoissaan roikkuvaa pikkupetoa. Ilmoittaa kuitenkin kun saa riehumisesta tarpeekseen. Olohuoneeseen piti eilen laittaa vanha matto lattialle, että parivaljakolla pysyvät jalat alla leikin tiimellyksessä.

Kahdenkeskistä aikaa olemme Salsan kanssa viettäneet lähinnä ulkona. Kuivattu maksa maistuu hyvin ja 'täällä' -käskyllä neiti pinkoo pikavauhtia luokse. Tulee myös reippaasti syömään, kun kutsuu ja osaa istua odottamaan ruokaa. Olen myös alkanut vaatia katsekontaktia ennen kuin lasken kupin alas. Edelleenkään kuppi ei tyhjene kokonaan, vaan massu täyttyy, kun jäljellä on n. 1/4 ruoasta. Kasvattajan ohjeiden mukaan Salsa syö liotettua kuivamuonaa, raakaa jauhelihaa /naudan mahaa /tonnikalaa, raejuustoa /kermaviiliä, piimää sekä tilkan oliiviöljyä. Morriksen mielestä em. ruoka on tosi pahaa... :)

Olen miettinyt, miten pääsisin touhuilemaan Salsan kanssa sisällä, kun Morris tunkee heti mukaan, jos jotain alkaa tapahtua. Eristäminen toiseen huoneeseen saa aikaan haukkumista. Eilen sitten treenasin kahden koiran kanssa yhtä aikaa. Salsaa ei Morriksen läsnäolo näytä häiritsevän ollenkaan. Niinpä sitten koirat tekivät istumista ja katsekontaktia molemmat minua tapittaen.

Eilen Salsa kuuli hälytysajoneuvon äänen, keittiössä hurisi sipulileikkuri ja illalla kovassa tuulessa paukkui lipputangon naru. Hetken kuuntelemisen ja ihmetyksen jälkeen pentu ei ole korvaansa heilauttanut, vaan jatkanut toimiaan. Kokeilimme myös taluttimessa kulkemista pienen hetken. Pelkkä panta ei neitiä häiritse, mutta talutin teki belgipennusta villivarsan ;) Tänään ajattelin aloittaa totuttamisen auton kuljetushäkkiin, niin pääsemme joskus kotipihaa pidemmällekin. Salsa saa matkustaa Morriksen häkissä niin kauan kuin siihen mahtuu. Se on juuri sopivan kokoinen pienelle tytölle.

Rauhallinen yö takana

Viime yö meni - toisin kuin sitä edeltänyt ensimmäinen yö - tosi hienosti. Ensimmäisenä iltana laitoin väsyneen pennun aitaukseen, mistä nousi melkoinen meteli. Salsa vinkui, raapi, puri verkkoa ja ulvoi. Lopulta sain käteni ujutettua verkonraosta aitaukseen ja pentu hiljeni rapsutukseen. Koko yö oli kuitenkin melko levoton: vinkumista, petinä olevan pahvilaatikon rouskuttamista ja unissaan haukkumista riitti aamuun asti. Itse en juurikaan saanut nukuttua. Kerran yön aikana kävimme pissalla ulkona. Eilen juttelin asiasta Ninan kanssa ja hän kehotti antamaan Salsan itse valita nukkumispaikkansa. Päivällä kun pentu nukkui tosi hyvät ja rauhalliset unet makuuhuoneessa. Illalla sitten litistin pentuaitauksen niin että verhot ja johdot ovat sen takana suojassa ja pikkulikka sai itse valita nukkumapaikkansa. Salsa ei vinkunut, ei touhunnut, vaan ilmeisesti nukkui melkein koko yön. Kahden aikaan yöllä heräsin ja kun huomasin pennun olevan pää pystyssä, käytin sen ulkona pissalla. Seuraavan kerran heräsimme kuudelta. Illalla tosin neiti meinasi ryhtyä yöunille jo kahdeksan jälkeen, kun me muut katselimme telkkaria makuuhuoneessa. Kutittelin kymmenen aikoihin pitkään polkuanturoista ja Salsa vain kaskotteli ja käänsi kylkeä monta kertaa ennen kuin havahtui hereille ja syömään. Nyt aamulla kävin viemässä lapset kouluun ja pentu jäi ihan rauhassa makuuhuoneeseen Morriksen kanssa, oli nukahtanut ja nukkuu edelleen. Kyllä se vaan on erinomainen lapsi :)

Ruoka maistui eilen paremmin kuin lauantaina, suunnilleen puolet annoksesta tulee syötyä. Päätin antaa aamuruoan vasta ennen kuin lähden töihin, niin saa sitten jäädä massu täynnä lataamaan akkuja siksi aikaa kuin olemme poissa kotoa.

Morriksen kanssakin on jonkinlainen yhteinen sävel löytynyt ja pihalla on tilaa leikkiä ja riehua kunnolla. Morris selvästi nauttii, kun vihdoin sai leikkikaverin, joka juoksee edellä ja perässä. Saa sitten nähdä, miten leikki muuttuu Salsan kasvaessa. Nythän nuo ovat suunnilleen saman korkuisia. Ja vaikka pieni vielä onkin, Salsakin on belgi, joka leikkii belgileikkiä eli roikkuu niskassa.

Metsäretkillä olen huomannut, että pentu on hirmuisen ketterä ikäisekseen. Se loikkii sujuvasti ja kompuroimatta varvikossa ja oksien yli. Lähimetsässä tehtiin keväällä hakkuita ja maassa on paljon oksia pitkin ja poikin, mutta eivätpä ne tunnu Salsan menoa haittaavan. Nina kertoikin, että Salsa on pennuista motorisesti kehittyinein. Ehkä siitä vielä tulee agilitykoira ;)

Salsa muutti meille

Tänään sitten oli se päivä, jolloin tervuneitimme viimein haettiin kotiin. Vielä aamulla kotoa lähtiessämme emme tienneet, mikä pennuista lähtisi mukaamme Nahkelasta, sillä viikolla Nina kertoi, että 'pieni punainen' oli pentutestissä osoittanut yllättävän suurta dominanssia ja pentujen jakoa piti miettiä vielä uudelleen. Mutta olihan se sitten punaisen tytön nimi, joka sopimuksessa luki, kun sen eteeni sain. Olimme jo päässeet perheen kanssa yksimielisyyteen koiran nimestä: pennusta tulisi Salsa, mikä tietysti sopiikin hyvin pienelle temperamenttiselle punaiselle tytölle.


Pääsimme seuraamaan pentumme lääkärintarkastusta ja sirutusta, mitkä molemmat sujuivat hyvin. Vielä hetki leikkiä pentujen kanssa (=väsytystä) ennen kuin lähdimme kohti kotia. Salsa sai mukaansa hienon pentupakkauksen ihanassa vaaleanpunaisessa keijukassissa. Kassiin Nina oli koonnut pentua varten lilan pannan ja hihnan, mustan pannan, näyttelyremmin, kamman, noutokapulan, vetolelun, puruluita, suloisen pinkin torkkupeiton, johon vielä otettiin vähän äiti-Pötyn hajua mukaan sekä ruokakupin. Ruokaakin saimme parin kuukauden tarpeiksi. Turuntielle saakka Salsa yritti kiipeillä minua pitkin takapenkin puolelle, mutta väsyi sitten ja nukkui kotiin asti.


Kotona haimme Morriksen ulos ja koirat saivat ensituntuman toisistaan pihalla. Salsa pissasi hienosti nurmikolle ja pääsi sitten vielä Morriksen seuraksi käymään metsässä. Rohkeasti pentu kulki polkua pitkin, halusi toki syliin välillä, mikä herätti Morriksessa ihmetystä, kun pentu oli yht'äkkiä kadonnut taivaan tuuliin, mutta jatkoi taas tutustumistaan luontoon. Ulkoilun jälkeen vuorossa olisi ollut ruokailu, mutta neitimme kävi vain pari kertaa haistamassa kuppiaan. Sisällä vielä leikkiä, rapsutuksia ja sylittelyä, kunnes pentu väsähti ja pääsi omaan aitaukseensa nukkumaan. Reilun tunnin verran uni maistui ja sitten akut olivatkin taas täyteen ladatut.


Loppuilta kului samaan tapaan, leikkiä, torkkuja, ruoan varovaista maistelua ja pissatusta pihalla. Kävimme vielä toisenkin kerran metsään tutustumassa, jotta Morris pääsi juoksemaan. Morris tuntui pitävän tavallista tarkempaa vahtia siitä, ketä kutsutaan luo ja tulikin melkoista vauhtia, jottei makupalat livahda muihin suihin. Salsa taas seurasi Ilonaa joka paikkaan ja pyysi syliikin välillä. Jotenkin tuntuvat kahden pienen tytön ajatukset menevän yksiin :)

Päivä on ollut pitkä ja jännittävä meille kaikille. Saa nähdä, miten yö sujuu. Pentu on ollut tosi reipas ja rohkea ja se taitaa olla nyt jo koko perheen suosikki.

Vielä vähän odotusta

Monta viikkoa on kulunut edellisestä kirjoituksesta, mutta edelleen olemme ilman tervuneitiä. Huomenna käymme katsomassa pentuja toisen kerran samalla reissulla, kun osa meistä menee katsomaan Suomi - Azerbaidzhan -futismatsia Olympiastadionille. Vielä ei ole ihan varmaa, mikä tytöistä muuttaa meille. Tosin Nina viestitti, että nyt näyttäisi siltä, että pentueen punaisin ja temperamenttisin typy olisi meille sopivin. Pennut testataan vielä ennen luovutusta, mutta tuskin testi enää mitään suuria yllätyksiä esiin tuo. Luotan kyllä Ninan kokemukseen tässä asiassa, hän kuitenkin tuntee pennut parhaiten ja toivottavasti sai oikeanlaisen kuvan meistä tavatessamme.

Viikko vielä odotusta jäljellä... Kutsumanimeäkin on jo mietitty. Tällä hetkellä vaihtoehtoja ovat Tomu ja Villa [vi:ja]. Eiköhän se nimi sieltä vielä löydy.

Pentukuumeilua

Pentukuumetta on ollut ilmassa lähes kuukauden ajan. Välillä hirvittää, mihin sitä (taas) on ryhtymässä, useammin kuitenkin olo on innostunut. Tunteet vaihtelevat melkein kuin vauvaa odottaessa :)

Kävimme eilen lasten kanssa ensimmäisen kerran tapaamassa No How -kennelin Ninaa. Lähdin matkaan vähän sillä asenteella, että kunhan nyt käydään ja vaikka onkin yli parin tunnin matka, niin eipä sitä ehkä tarvitse tehdä toista kertaa. Kuitenkin kun pääsimme perille ja tapasin Ninan, tuli heti sellainen olo, että tähän kasvattajaan voin luottaa ja että hänen kanssaan voisin olla tekemisessä enemmänkin. Aluksi juttelimme kahvipöydän ääressä ja saimme samalla tutustua äitikoira Pötyyn, joka teki ainakin minuun hyvän vaikutuksen varmalla ja ystävällisellä käytöksellään. Tutustumisen jälkeen pääsimme pentulaatikon ääreen, missä aikaa sitten vierähtikin tovi jos toinenkin palleroita ihmetellessä ja ihastellessa. Pennut olivat tosi aktiivisia ja virkeitä, söivät välillä ja jatkoivat touhuamista. Nina näytti meille, miten hän totuttaa pentuja erilaiseen käsittelyyn, silittelyyn ja nostelemiseen. Mekin saimme sylitellä pentuja niin paljon kuin halusimme. Siinä jutellessa sitten varmistui, että haluaisin meille pennun juuri tästä yhdistelmästä, mikäli vain Ninan mielestä meidän perheeseemme sopisi hänen kasvattinsa. Ja saimmehan me sitten lupauksen pennusta. Eli neljän viikon päästä meille muuttaa narttupentu No How'n W-pentueesta. Kotimatkalla mietimme pennulle nimeä, mutta selvää yhteistä suosikkia ei ainakaan vielä löytynyt.