maanantai 6. syyskuuta 2010

Me ollaan treenattu

Olemme tehneet Salsan kanssa pieniä tokotreenejä melkein päivittäin. Viime viikolla kävimme myös pitkän tauon jälkeen koulutuskentällä. Treenasimme itseksemme kentän nurkassa ja Salsa malttoikin suht hyvin keskittyä tekemiseen. Jatkamme näitä emmekä yritäkään mennä ohjattuihin koulutuksiin. Ohjelmassamme on ollut perusasentoa, seuraamista käännösten kanssa, paikallaoloa ja luoksetuloa. Luoksetulossa pitää ottaa palata taaksepäin sillä jos pidän kädet sivuilla, Salsa pakittaa suoraan perusasentoon. Eli aloitamme alusta ja sitten koitan häivyttää kädet edestä hitaasti ja vähän kerrallaan. Ajattelin myös aloittaa ruudun ja ohjatun noudon harjoittelun - ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Eilen olimme jäljestämässä. Tein yli 300 m tuulettoman jäljen vaihtelevaan maastoon ja jätin n. puoleen väliin ja loppuun kepit. Jäljen vanhetessa tein 20 x 50 m esineruudun, johon jätin neljä esinettä. Myös Morris sai oman n. 100 m jäljen, jolla vaihtelivat tyhjät ja namitetut askeleet. Teimme ajankuluksemme ensin esineruutua, mikä ehkä näin jälkikäteen ajatellen ei ollut kovin viisasta. Salsa toi yhden esineen ja löysi toisenkin, muttei tuonut. Työskentelyinto kuitenkin muuttui juoksenteluksi, kun metsästä löytyi kuivunut kalannahka. Hmph.

Morris sai ajaa jälkensä sen vanhennuttua puolisen tuntia. Hienosti meni ensimmäinen jälki, tosin ilman ensimmäistäkään makupalan syömistä.

Salsan jälki oli tunnin vanha kun lähdimme metsään. Koiruus nosti jäljen hienosti, mutta pysähteli välillä ihmettelemään ja katselemaan. Alusta vaihteli sammaleesta jäkäläiseen kallioon. En krepannut jälkeä, joten ihan varma en ollut, pysyimmekö jäljellä vai emme, mutta ainakin kerran Salsa teki ylimääräisen mutkan, palasi kuitenkin takaisin jäljelle, kunnes kadotti sen ja lähti kiipeämään kalliolle, kun oikea suunta olisi ollut edetä kallion alapuolta. Jälki kuitenkin löytyi taas, niin että viimeiset kymmenet metrit koira jäljesti hienosti. Suurimman osan ajasta Salsa etenkin kuitenkin korkealla nenällä ja vaikka nenä painuikin alas, niin se nousi vähän väliä. No, lisää treeniä vaan. Ja ensi kerralla ehkä merkkaan jäljen ;) Ja sen jäljelle jääneen kepin ja purkinkin löysin myöhemmin. En tiedä, missä oli vika, mutta epäilen, että esineruutu vaikutti työskentelyyn.

Ei kommentteja: