Barf-ruokaa

Salsa täytti kuunvaihteessa 6 kk. Aina vaan ihmettelen ajan nopeaa kulumista ja pennun kasvamista... Vastahan meillä oli pieni taapertaja, jolle riitti seikkailuksi lähimetsään tutustuminen ja joka halusi välillä syliin voimia keräämään, jotta jaksoi taas jatkaa matkaa. Samalla metsäalueella ulkoilemme edelleen, mutta Salsa juoksentelee varmaan viisinkertaisen matkan minuun verrattuna ja onnistuu välillä eksymäänkin. Tänään teimme Morriksen kanssa kiusaa, kun Salsa ilmeisesti oli juossut melkein täyden ylimääräisen kierroksen ja ilmestyi näkyviin pienen aukean vastakkaisessa reunassa. Seisoimme paikoillamme n. 100 m päässä Salsasta eikä tuo sitten nähnyt meitä, vaikka tuijotti itsekin liikkumatta suoraan kohti. Välillä pentu taisi saada tuulen mukana vainun, mutta pysähtyi sitten jälleen tuijottamaan meitä. Seisoskelimme kymmenisen minuuttia, kunnes Salsa lopulta lähti kohti polkua, joka johti meidän luo. Eipä silti tunnistanut meitä ennen kuin parinkymmenen metrin päästä. Lenkin lopussa katosi sitten kunnolla niin että jouduin lopulta viheltelemään ja huutelemaan ennen kuin Salsa ilmestyi. Oli tainnut tippua kyydistä polulta poikettuaan ja lähtenyt sitten ilmeisesti vanhoja jälkiä pitkin väärään suuntaan. Jonkin verran Salsa seuraa tuoreita pupun- tai ketunjälkiä, mutta saattaa lähteä viipottamaan umpihankeenkin näyttäen juoksentelevan ihan vain juoksemisen ilosta. Lisäksi Salsa huvittelee pomppimalla hangessa alamäkeen, jolloin edellä lentää lunta, jota sitten pitää saalistaa tasajalkaa alaspäin pomppimalla. Tosi hauskan ja hassun näköistä puuhaa, kun toinen hyppelee korvat terhakkaana pystyssä mäkeä alas :)

Meillä Morris ei syö tällä hetkellä ollenkaan kuivamuonaa. Morris oli junnuiässä tosi nirso ja mietin erilaisia ruokintavaihtoehtoja. Vakuutuin barfin erinomaisuudesta ja päätin siirtää Morriksen barfille. Lihaisat luut koiralle kelpasivat, mikään muu ei. Ei edes raaka liha, jos se oli eläimille tarkoitettua, kasviksista puhumattakaan. Yritin kaikenlaisia keinoja erilaisista höysteistä nälässäpitämiseen, mutta mikään höyste ei tehnyt ruoasta syömäkelpoista ja nälkä taas sai Morriksen oksentelemaan, joten luovuin hienosta ideastani. Pidin kuitenkin broilerisiivet- ja selät ruokalistalla, koska koira niistä pitää ja toiseki ateriaksi löysin NEUn ja pari viikkoa sitten ALTin, jonka välillä korvaan mahalla tai lohella.

Koska Salsa katselee aina niin kaipaavasti Morriksen herkuttelua broilerilla, päätin alkaa tarjota barf-ruokaa Salsalle. Se kun on tähän asti syönyt hyvällä ruokahalulla ihan mitä tahansa (mm. kurkkua, tomaattia, appelsiinia... siis kaikkea mitä olen keksinyt tarjota). Laiskuuttani ostin nyt aluksi valmista sika-kasvismixiä ja ajattelin tarjota broilerit jauhettuna, koska Salsa on hotkinut luita pureksimatta. Ensimmäiset pari päivää sujuivat hienosti ja ruoka maistui niin kuin olin ajatellutkin. Sitten jauhettu broilerinsiipi lakkasi kelpaamasta. En tiedä, mikä ruoassa tökkii, eipä Morriskaan sitä suostu syömään vaikka pitää kokonaisista broilerinsiivistä. (Samapa se, vaikkei maistuisikaan, mutta kun lihaa on pari kiloa pakastimessa...) Tänään annoin iltapalaksi kohmeisia broilerinselkiä kädestä syöttäen ja vaikkeivät selät sormissani pysyneetkään, Salsa malttoi hyvin pureksia ne palasiksi. Hieno juttu. Salsalle saan syötettyä pakkasesta ne lampaan- , hevosen- ja possunluutkin, joita päin Morris ei suostu edes katsomaan. Ihanaa, kun on koira joka syö.