Monta uutta juttua

Keväällä blogi-päivitykset jäivät tauolle, kun ei tuntunut olevan mitään raportoitavaa. Ja sitten kun taas alkoi tapahtua, tuntui ettei ollut aikaa kirjoitella. No, pikainen päivitys kuulumisiimme:

Silmät:
Salsalla todettiin keväällä oikeassa silmässä verkkokalvon tulehdus. Tulehdus hoidettiin tehokuurilla, mutta osallistumisemme geenitutkimuksen silmäpeilaukseen YES:ssa varmisti diagnoosiksi pannuksen molemmissa silmissä. Hoitona on nyt jatkuva kortisonilääkitys. Lääkkeellä on viikon varoaika, joten kokeisiin ja näyttelyihin osallistumista se ei estä.

Näyttelyt:
Näyttelyviikonloppu toukokuun puolivälissä toi tullessaan molemmat ääripäät eli PN2-sijoituksen ja sertin Mynämäestä (Zsoltan Lokodi) ja ensimmäisen EH:n Raumalta (Päivi Eerola). EH:n syynä oli Salsan koko ('alamitan alarajalla') ja tuomari mittasikin koiran. Ensimmäinen kerta, kun koko mainitaan arvostelussa. Toisaalta luokan toinen koira taisi olla ylämitan ylärajalla, joten toki Salsa näytti pieneltä... Ninan mukaan tulos oli täysin odotettavissa, joten olisipa taas ollut hyvä konsultoida kasvattajaa ennen ilmoittautumista :/ Seuraavaksi näyttelemme Asikkalan erkkarissa heinäkuun lopussa.

Lokodi:
Correct bite, nice femin. head with good expression. Nice set and carriage of tail, little narrow hocks, open elbow, exc.

Eerola:
Keskikok. pienempi, oik. mittasuht. Selvä sukupuolileima. Hyvä päänpit. kuono-osa saa vielä täytel. Ryhdikäs, tasap. kulm. Kevyt, vaivaton ravi. Riitt. luusto. Varaa kasvaa vielä, lähellä aivan koon alarajaa. Esit. edukseen.

Sterilisaatio:
Silmädiagnoosin varmistuttua oli helppo tehdä päätös Salsan steriloinnista. Niinpä sitten pari viikkoa sitten Salsa leikattiin. Toipuminen on mennyt todella hyvin ja helposti eikä koira ollut missään vaiheessa havaittavasti kipeä. Tänään käymme otattamassa niitit pois haavasta.

Heti toukokuisten näyttelyiden jälkeen Salsa tiputti karvansa. Kivahan sitä on viettää kesää bikineissä :) Neiti on nyt aika karmean näköinen ja muistuttaa vatsakarvat ajeltuina vinttikoiraa...

Laitettiin toimeksi

Ninan esitettyä toiveen koiran kuvauttamisesta olimme jo parin päivän päästä lonkka- ja kyynärnivelkuvissa Raision Vettorissa. Hiukan jännitti, miltä nivelet näyttäisivät. Sitten kun lääkärimme (ortopedi Mikael Granlund) pyysi minut katsomaan valmiita kuvia, mieleen tuli, että nyt siellä on jotain pahasti pielessä, kun asiaa ei voi kertoa kuin kuvien avulla. No, sain sitten itsekin todeta, että lonkkaluut olivat tiiviisti ja kauniisti kuopissaan eikä kyynärnivelissäkään näkynyt merkkiäkään pirstoitumisesta, joten ELL lupasi laittaa eteenpäin lausuntona lonkista A/A ja kyynäristä 0/0. Tosi hieno juttu!!

Tutkitusti karvakorva

Salsa alkoi 1,5 viikkoa sitten ravistella aika ajoin päätään ja riiputtaa oikeaa korvaansa. Välillä ravistelua oli enemmän, välillä vähemmän, mutta lopulta katsoin parhaaksi viedä koiran lääkäriin, koska epäilin korvatulehdusta. No, siellä mitään tulehdusta ollut, kunhan muutama karva sojottaa ristiin rastiin syvällä oikeassa korvakäytävässä. Ensiavuksi saimme korvahuuhdetta tarpeen mukaan käytettäväksi. Salsa antoi hienosti tutkia korvat, kun lääkäri antoi neidin ensin nuuhkia kaikki käyttämänsä välineet. Hieno koira! Samalla reissulla kävimme vaa'alla ja paino on tippunut kilon viimekertaisesta (nyt 17,5 kg). Juoksun jälkeen ruoka ei aina oikein maistu ja kai se sitten näkyy vaa'allakin.

Agilitykurssia on enää yksi kerta jäljellä. Meidän kurssimme jäi vähän tyngäksi, kun pääsemme mukaan vain neljään kertaan. Enimmäkseen olemme treenanneet erilaisia ohjauskuvioita muutaman esteen sarjoilla. Kovin on maailma muuttunut, sillä kun itse olen viimeksi alkeita opettanut, koirille opetettiin ensin yksittäiset esteet ja vasta sen jälkeen alettiin miettiä ohjausta. Mutta hyvin tämä näin on sujunut. Harmi, ettemme voi nyt jatkaa agilityä, sillä itselläni on sekalainen määrä iltamenoja tulossa kevään edetessä, joten emme luultavasti pääsisi joka kerta paikalle.

Salsa on valittu mukaan SBPKY:n HC-projektin silmäpeilaukseen. Peilauspäivä ei ole vielä tiedossa, mutta toukokuussa sitten menemme Helsinkiin antamaan oman panoksemme tutkimukselle - ja DNA näytteen myös. Nina kehotti myös menemään lonkka- ja kyynärkuvauksiin pikapuoliin, joten otamme myös sen lähiviikkojen ohjelmaan. Sittenpä sekin asia on hoidettu.

Ilmoitin Salsan Mynämäen ja Rauman näyttelyihin toukokuussa. Tällä kertaa vahingoista viisastuneena netin kautta, niin varmasti menivät perille :)

Vihdoin agilityyn

Pääsimme tänään vihdoin aloittamaan agilitykurssimme. Kurssin alku lykkääntyi ensin pakkasen takia, sitten Salsalla oli juoksu ja viime viikolla oli taas pakkasta. Pakkaset ovat olleet meidän onnemme, niin meiltä ei ole jäänyt kuin kaksi treenikertaa käymättä.

Kouluttajanamme on sama Jänesniemen Elina, joka oli toko-kurssillakin. Ensin ajattelin, että olemme auttamattomasti pudonneet muun ryhmän matkasta, kun kuulin päivän aiheena olevan sylikäännökset... No, wnsin teimme käännöksiä ilman esteitä. Salsan oli vaikea kääntyä oikealle ja sain olla tarkkana, ettei tuo kiepahtanut aina vasempaan. Kun sitten muut treenasivat samaa hyppyesteellä, Salsa aloitti perushypyistä. Neiti säilytti toimintakykynsä koko ajan, joten edistystäkin tapahtui. Hyppyjä otettiin lähettämällä, jättämällä ja rinnalla ohjaamalla. Hienosti meni. Otimme myös putkea ensin suorana ja sitten mutkalla. Ensimmäisissä putkeenmenoissa oli tekemistä, mutta kun Salsa hoksasi homman, niin hauskaahan se oli. Koira oli täysin erilainen kuin toko-kurssilla: säilytti toimintakykynsä, söi makupalat ja suostui leikkimään. Pari kertaa sai vähän rähinöitäkin osakseen, vapaina olleilta muilta koirilta, mutta toimintakyky säilyi silti. Lopuksi otimme vielä itseksemme parin hypyn sarjoja ja sylikäännöstäkin, mitkä nekin onnistuivat. Vitsit että tuli hyvä mieli! Olin ennakkoon hiukan epäileväinen ja pelkäsin, että kurssista tulee yhtä hankalaa kuin tokossa, mutta vielä mitä.

Koirat olivat viime viikolla muutaman päivän isäni hoidossa meidän lomaillessa. Olivat tehneet pitkiä metsälenkkejä monta kertaa päivässä ja paksussa hangessa loikkiminen on saanut Salsan reidet leviämään. Muuten neiti sitten pitääkin taas juoksun jälkeen linjoistaan huolta ja säästelee syömisissään.

Näyttelykuulumiset

Pakkasten takia agilitykurssimme alku on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Kurssin piti alkaa eilen, mutta edeltävä kurssi on joutunut perumaan kertoja, joten alkavatkin kurssit ovat siirtyneet. Se taas sopii meille ihan hyvin, sillä Salsan juoksu alkoi eilen.

Sunnuntaina olimme Turun näyttelyssä. Ensimmäinen homma oli ostaa uusi kevythäkki. Olen kyllästynyt raahaamaan nykyistä häkkiä näyttelypaikoilla, kun sen kantamiseen ei ole kuin kahva. Halusin siis häkin, jonka saa olalle. Sopiva löytyikin nopeasti ja Salsa pääsi heti testaamaan kotia kehän laidalla.

Nemo oli myös paikalla ja pääsinkin esittämään poikaa AVO-luokassa. Nemon kärsivällisyys oli ajoittain koetuksella, kun 'iskäkin' oli kadonnut johonkin, mutta lopputulos oli kuitenkin ihan hyvä: ERI2, PU3, joskin serti jäi yhden sijoituksen päähän.

Jännitin etukäteen Salsan käyttäytymistä ja reagoimista sisähalliin ja muihin koiriin, mutta koirapa käyttäytyi yhtä hienosti kuin tähänkin asti näyttelyissä. Vähän totinenhan neitimme helposti kehässä on, joten 'hymyä' piti taas hakea kunnon lämmittelyllä ennen kehään menoa. Tulos ERI4, millä ei sitten enää sijoitusta herunut PN-kehässä. Tuomarina oli kroatialainen Zlatko Kraljic:

Well builded female. The head is strong enough. Ears set too apart. Good topline. While moving hind legs too close.

Suomennettuna 'harokorvainen ja takaa ahdasliikkeinen'. :) No, ERI on aina ERI vaikka ruusukeputkemme nyt sitten katkesikin.

Loppuun vielä joulun aikoihin otettu kuva:

Rokotuksella

Kävimme viikko sitten rokotuksella. Muistin jouluna, että Salsa rokotettiin vuosi sitten joulun välipäivinä ja sain kuin sainkin ajan samalle päivälle kuin viimeksi eivätkä rokotukset ehtineet mennä vanhaksi. Samalla käväisimme lääkärin vaa'alla ja neidillä oli painoa 18,9 kg. Siitä onkin aikaa, kun Salsa viimeksi on punnittu... Varsinaisesta tarkastuksesta ja piikittämisestäkin selvittiin, vaikka koira ei ollutkaan ihan samaa mieltä siitä, saako kuunnella stetoskoopilla saati sitten piikittää niskaan, vaan väisteli ja kiemurteli minkä ehti.

Muuten olemmekin viettäneet hiljaiseloa. Tokokurssi vei jotenkin toko-halut kokonaan ja TKK:n koulutuksetkin ovat tauolla. Onnistuin kuin onnistuinkin ilmoittamaan Salsan Turun tammikuiseen näyttelyyn - tosin postitse lähettämäni ilmoittautumislomake ei taaskaan ollut mennyt perille, mutta älysin varmistaa asian ajoissa Showlinkistä ja ilmoittautuminen saatiin kuntoon. Eli seuraava aktiviteettimme on sitten siellä. Ennen näyttelyä täytyy kyllä käydä jossain ihmisten ilmoilla ja pyytää samalla vieraita kopeloimaan Salsaa. Kaitpa sillä kohta alkaa juoksu (eka alkoi 13.7.) ja siinäpä sitten taas onkin ihmettelemistä, hormonien myllerryksessä...

Viikonloppuna ulkoilimme omassa pihassa koko perheen voimin ja keksin kokeilla pulkan vetämistä Salsan kanssa. Meillä on husky-valjaat Fenjan perua ja otimme Ilonan vedettäväksi. Aluksi kevensin aika paljon, kun lähdimme pihasta, mutta Salsa veti halukkaasti ja lyhyen matkaa ihan itse. Takaisin kotiin päin tullessa olikin sitten enemmän aikaa ihmetellä takaa kuuluvaa pulkan suhinaa eikä vetäminen enää niin vain onnistunutkaan. Täytyy kokeilla vielä pieniä pätkiä, kun sopivan kokoinen vedettäväkin löytyy kotoa.

Kurssin päätös

Tällä viikolla oli kurssin kaksi viimeistä kertaa. Tiistaina treenasimme hyppyä. Salsan kanssa saimme mennä hallin toiseen päähän muilta rauhaan ja saimme tehtyä asiat niin kuin pitikin. Eli esteen taakse vietiin makupaloja alustalle ja sitten koiran luo ja käsky. Heti kun koira ehti alustalle, pysäytyskäsky ja koiran luo palkkaamaan. Salsa oivalsi pian mistä on kyse, mutta sen pidemmälle emme sitten ehtineetkään edetä eli en saanut Salsaa irtoamaan hypylle käymättä itse ensin toisella puolella. Emme myöskään päässeet totuttelemaan toko-hyppyyn, vaan meillä oli käytössä agility-hyppy. Mutta parasta oli, että Salsa ei paineistunut \o/

Lopuksi muut saivat vinkkejä ongelmaliikkeisiin, mutta Salsan kanssa otettiin vauhdikasta luoksetuloa. Tämä on aina ollut vauhdikas, mutta haimme vielä lisää intoa sillä, että lähdin koiraa kutsuttuani karkuun, käännyin muutaman askelen jälkeen ja vedin koiran sillä jalkojeni välistä. Salsa tykkäsi kovasti, omat kyvyt sen sijaan olivat koetuksella... Mutta intoa, vauhtia ja rentouttua löytyi, kuten oli tarkoituskin.

Eilen viimeisellä kerralla oli yllättäen möllitoko. Luoksepäästävyydessä ei ollut mitään ongelmia, sillä Salsa on Elinan kaveri muutenkin. Paikallaolossa (90 s) Salsa meni hyvin maahan, mutta nousi puolivälissä puoliksi istumaan. Menin muutaman askelen kohti ja koira meni takaisin maahan. Harjoituksen puutetta, sillä olen tähän asti tehnyt paljon lyhyempiä pätkiä.

Salsan vuoro oli viimeisenä, joten menin ulos virittelemään sitä. Neidillä on autuaasti sekaisin istumiset ja maahanmenot ja luoksetulossakin Salsa tipahti maahan ennen kuin ehdin kääntyä koiraa kohti. Liikkeestä maahanmenossa taas se seistä tapitti ilman elettäkään maahanmenosta. Luoksetulo ja paikallaolokin olivat sekoittuneet eikä Salsa meinannut tulla luo kutsusta. Intoa tekemiseen kuitenkin löytyi.

Vaan kun vuoromme tuli, en saanut koiraan kunnon kontaktia, seuraamiset menivät hidasteluksi ja liikkeenohjaajan käskyt vaikuttivat tekemiseen koko ajan. Liikkeitten välillä Salsa alkoi haistella. Huomasi hyvin, että lähes kaikki liikkeet ovat meillä vielä kesken eikä Salsa oikein kestänyt palkattomuutta. Hyvä alku meillä kuitenkin on. Juttelin lopuksi Elinan kanssa ja päädyimme siihen, että seuraava kurssimme on kuitenkin agility-kurssi, jolta Salsa luultavasti saa rutkasti lisää itseluottamusta ja -varmuutta. Itse ole epäillyt agility-kurssille menoa Salsan kanssa, jos koira ei suostukaan tekemään mitään eikä treenikertojen välilläkään voi harjoitella. Mutta tammikuussa sitten agilityyn!