Näyttelijän paluu

Olin Salsan kanssa näyttelyssä edellisen kerran melkein vuosi sitten. Typy kun täytti elokuun lopussa 2 v ja ajattelin, että on turha viedä avoimeen luokkaan juuri ikärajan saavuttanutta koiraa. Tänä vuonna sitten joko tuomari tai näyttelypaikka on ollut jarruna ja pääsimme ensimmäisen kerran kehään vasta eilen Salon ryhmänäyttelyssä, jossa tuomarina oli Anna Redlicka.

Tervuja oli ilmoitettu mukaan 8 (5 + 3). Itseäni jännitti jonkin verran, koska jouduin esittämään koiran itse eikä Salsa ole parhaimmillaan, kun 'äiti' on mukana kehässä. Mukana ollut poikani ei myöskään välttämättä herätä koiran kiinnostusta kehdän laidalla seistessään ja kävellessään. AVO-luokassa oli Salsan lisäksi Kuunsirpin Theme Song, kolmas narttu kilpaili JUN-luokassa.

Salsaakin vähän jännitti koko touhu ja oma häkki tuntui tosi mukavalta paikalta. Kehässä meillä meni kuitenkin hyvin ja Salsan tulokseksi tuli ERI1 ja SA. PN-kehässä meitä oli kaksi (mutten tiedä kumpi nartuista siellä kanssamme oli...). Tuomari valitsi Salsan parhaaksi nartuksi ja näin Salsa sai viimeisen SERTinsä. Saimme jatkaa saman tien ROP-kehässä junnu-uros Kiosan's Qeysir'in kanssa. Pari kierrosta reipasta ravia kehän ympäri ja tuomari tuli ROP-ruusuke kädessä onnittelemaan minua :)

Anna Redlicka:

Correct in type, strong bitch, correct head, bautiful neck, good body. Very good mover.

Koska ryhmäkehä alkoi vasta iltapäivällä, päätimme käydä välillä kotona lataamassa akut. Äkkiäkös sitä nyt Maskun ja Salon väliä ajelee... Ajattelin kyllä, että käynti ryhmäkehässä saattaa hyvinkin jäädä yhden kierroksen mittaiseksi, mutta eipä noita mahdollisuuksia isoon kehdään niin usein kohdalle osu, että tilaisuuden voisi jättää käyttämättä. Ryhmän arvosteli oma tuomarimme, joka ennakkoarvostelussa ohittikin omat rotunsa kokonaan. Isossa kehässä Redlicka poimi ensimmäisenä jatkoon Salsan ja koska jatkoon pääsi vain neljä koiraa, sijoitus oli jo varma. Salsa sijoittui lopulta ryhmän kolmanneksi. Ryhmän voitti kaunis shelttinarttu.

Paluu kehään oli siis melkoisen upea. Ensi lauantaina on kesän toisen näyttelyn vuoro Turun Elonäyttelyssä. Saa nähdä, jäävätkö tämän vuoden näyttelyt näihin kahteen vai innostummeko lähtemään vielä johonkin.

Nyt kun tarvittavat sertit on koossa, pitäisi varmaan alkaa miettiä, millä keinoin koiralle saisi koetuloksen.

Jäljeltä jäljelle

Olemme ehtineet tehdä pari jälkitreeniä lisää sitten viime päivityksen. Käymme edelleen samassa paikassa, koska hyvää maastoa riittää pitkän ja suoran metsätien molemmin puolin.

Viikko sitten tein edellisekertaista helpomman jäljen sammaleiseen tasamaastoon. Tarkkailin tuulen suunnan ja tein suorahkon 430 m jäljen vastatuuleen (!!, mitä lie päässä päätöstä tehdessä liikkunut...). Laitoin muutaman krepin suuntaa varmistamaan ja annoin jäljen vanhentua reilut puoli tuntia. Salsa selvisi hienosti, joskin lopussa ollut keppi jäi ilmaisematta.

Tänään tein viime kerrasta rohkaistuneena yli 500 m jäljen. Tällä kertaa olimme eri puolella tietä kuin viimeksi ja maasto sekä kasvillisuus on vaihtelevampaa. Jälki vanheni reilun tunnin. Salsa lähtee aina innoissaan liikkeelle ja nosti nytkin jäljen hyvin, mutta jäi sitten katselemaan ja kuuntelemaan. Tässä kohtaa alkoi sataa reilusti. Matka kuitenkin jatkui ja pysyimme hyvin jäljellä melkein loppuun asti. Olin laittanut taas muutaman krepin. Salsan tapa pysähdellä ja katsella ympärilleen eksyneen näköisenä saa minut luulemaan jäljen hukkuneen ja krepeistä saan uskonvahvistusta koiran työskentelyyn ja osaamiseen. Lopussa kuitenkin jätin kreppaamatta emmekä löytäneet jäljen päätepistettä vaan päädyimme tien reunaan mielestäni ihan väärässä kohdassa. Tein pienen lenkin takaisin sinne, missä tiesin Salsan vielä olleen jäljellä, mutta jouduimme lopulta tulemaan metsästä pois.

En tiedä, mitä Salsan kanssa pitäisi tehdä. Tuntuu, ettei se oikein jaksa innostua tarpeeksi jäljestä, vaan ympäristö kiinnostaa enemmän. Mennä pellolle, jotta nenä laskee alemmas? Jäljestää helpommassa maastossa? Ajaa lyhyempiä jälkiä? Jatkaa ylipäänsä treenausta, jotta koira saa itseluottamusta?

Olen käyttänyt jokaisella jäljellä kännykän Sports Trackeria jäljen mittaamiseen. Sen kanssa on myös kiva seurata, minkälaisia kiemuroita metsässä tulee tehtyä 'suoraa' kulkiessaan :)

Morris on ollut mukana molemmilla reissuilla. Viime viikolla tein lyhyehkön jäljen ilman nameja, tänään jo reilu 300 m pitkän. Morris jäljestää mielestäni paremmin kuin Salsa, tosin tänään aikaa kului välillä heinänsyöntiin... :)

Tokotreeneissä (jatkuvan sateen takia sisätiloissa) ohjelmassa ovat olleet paikallaolo, kontakti sekä istuminen kaukokäskyllä.

Me ollaan treenattu

Olemme tehneet Salsan kanssa pieniä tokotreenejä melkein päivittäin. Viime viikolla kävimme myös pitkän tauon jälkeen koulutuskentällä. Treenasimme itseksemme kentän nurkassa ja Salsa malttoikin suht hyvin keskittyä tekemiseen. Jatkamme näitä emmekä yritäkään mennä ohjattuihin koulutuksiin. Ohjelmassamme on ollut perusasentoa, seuraamista käännösten kanssa, paikallaoloa ja luoksetuloa. Luoksetulossa pitää ottaa palata taaksepäin sillä jos pidän kädet sivuilla, Salsa pakittaa suoraan perusasentoon. Eli aloitamme alusta ja sitten koitan häivyttää kädet edestä hitaasti ja vähän kerrallaan. Ajattelin myös aloittaa ruudun ja ohjatun noudon harjoittelun - ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Eilen olimme jäljestämässä. Tein yli 300 m tuulettoman jäljen vaihtelevaan maastoon ja jätin n. puoleen väliin ja loppuun kepit. Jäljen vanhetessa tein 20 x 50 m esineruudun, johon jätin neljä esinettä. Myös Morris sai oman n. 100 m jäljen, jolla vaihtelivat tyhjät ja namitetut askeleet. Teimme ajankuluksemme ensin esineruutua, mikä ehkä näin jälkikäteen ajatellen ei ollut kovin viisasta. Salsa toi yhden esineen ja löysi toisenkin, muttei tuonut. Työskentelyinto kuitenkin muuttui juoksenteluksi, kun metsästä löytyi kuivunut kalannahka. Hmph.

Morris sai ajaa jälkensä sen vanhennuttua puolisen tuntia. Hienosti meni ensimmäinen jälki, tosin ilman ensimmäistäkään makupalan syömistä.

Salsan jälki oli tunnin vanha kun lähdimme metsään. Koiruus nosti jäljen hienosti, mutta pysähteli välillä ihmettelemään ja katselemaan. Alusta vaihteli sammaleesta jäkäläiseen kallioon. En krepannut jälkeä, joten ihan varma en ollut, pysyimmekö jäljellä vai emme, mutta ainakin kerran Salsa teki ylimääräisen mutkan, palasi kuitenkin takaisin jäljelle, kunnes kadotti sen ja lähti kiipeämään kalliolle, kun oikea suunta olisi ollut edetä kallion alapuolta. Jälki kuitenkin löytyi taas, niin että viimeiset kymmenet metrit koira jäljesti hienosti. Suurimman osan ajasta Salsa etenkin kuitenkin korkealla nenällä ja vaikka nenä painuikin alas, niin se nousi vähän väliä. No, lisää treeniä vaan. Ja ensi kerralla ehkä merkkaan jäljen ;) Ja sen jäljelle jääneen kepin ja purkinkin löysin myöhemmin. En tiedä, missä oli vika, mutta epäilen, että esineruutu vaikutti työskentelyyn.

Jälkitreenejä

Taisimme hurahtaa jäljestämiseen :) Eilen tein lyhyen, 100 m jäljen lähimetsään. Maasto oli kuivaa varvikkoa ja sammalta. Alkuun ripotin muutamalle askeleelle makupaloja ja loppuun jätin kepin ja nameja muovirasiassa. Jälki sai vanhentua vajaan tunnin verran. Otimme Ilonan, melkein 9 v, mukaamme jäljelle. En tiedä, mitä Salsa kuuli tai näki, mutta se tuijotteli korvat pystyssä kaukaisuuteen jäljelle mennessä. Sama tuijottelu jatkui sitten aika ajoin myös jäljellä. Muuten kyllä jäljesti hyvin ja ilmaisi jopa lopussa olleen kepin ottamalla sen suuhunsa. Ilona oli häikästynyt Salsan kyvystä löytää metsästä muovirasia :)

Ennen eilistä jälkeä kävin tiputtamassa metsäpolulle kaksi jälkikeppiä ja kuljin sitten Salsa hihnassa polkua pitkin. Ensimmäinen keppi löytyi ja Salsa nosti sen maasta, toista keppiä koiruus ei huomannut.

Tänään ajelin metsäteiden kautta kotiin Turusta ja löysinkin meidän tarpeiksi riittävästi herkullista jälkimaastoa. Tein 300 m jäljen, jolle jätin yhden kepin ja loppuun toisen, makupaloja en jättänyt kuin purkkeihin kepeille. Hain koirat kotoa ja ulkoilimme, kunnes jälki oli n. tunnin vanha. Salsa nosti jäljen hienosti, mutta jäljestys oli ilmeisesti tuulesta (takaa ja sivulta) johtuen melkoista sik-sakia ja välillä ihmettelyäkin. Niin vain ensimmäinen keppi kuitenkin löytyi, vaikka olin varma, että mennään vauhdilla sivusta ohi. Hetken leikimme kepillä ja yritin saada pienet bileet aikaiseksi, mutta Salsa tuntui miettivän, että mitä yhdestä kepistä, joten jatkoimme eteenpäin. Loppukin sujui hyvin ja Salsa pysyi jäljen päällä alkupätkää paremmin.

Jatkossa pitää edelleen vahvistaa keppejä. Ninahan varoitti minua, että kun jälki vetää koiraa puoleensa voimakkaasti, voi olla hankala saada sitä innostumaan kepeistä. Salsa toki ilmaisee kepit koskemalla niitä tai ottamalla ne suuhunsa, mutta jotenkin toivoisin sen innostuvan niistä lisää.

Leiriviikonloppu takana

Salsa täyttää tänään 2 v. Mihin ihmeeseen aika oikein kuluu?

Viikonloppu vierähti Salsan kanssa leirillä Mustialassa. Koossa oli melkoinen joukko No-How'n ja Eloketun ötököitä. Etukäteen ajattelin, että olisi kiva kokeilla vähän kaikenlaista, mutta lopulta leiritreenimme koostuivat tokosta ja jäljestyksestä.

Aloitimme lauantaina tokokentällä. Kouluttajana oli Kortteen Merja. Jokainen ryhmäläinen sai miettiä ongelman, johon halusi apua. Salsa osaa tällä hetkellä monenlaisista liikkeistä jotain (muttei mitään täydellisesti ;) ja päätinkin sitten, että olisi hyvä saada vinkkiä kontaktin ja motivaation parantamiseen. Teimme seuraamista, käännöksiä ja luoksetulon. Sain ohjeeksi puuttua koiran 'tupakkataukoihin' eli kun treenataan, ei nuuskita ja koiraa voi/pitää kieltää nuuskimisesta. Kokeilemisen arvoinen idea on myös laittaa koira vaikka paikkamakuuseen siksi aikaa, kun kouluttaja antaa palautetta. Salsan perusasento saisi olla myös aavistuksen taaempana - tai ei ainakaan yhtään edempänä. Salsalla on perusasennossa etutassut minun varpaitteni tasalla. Liikkeet menivät meiltä ihan ok ja reippaasti, mikä oli tällä kertaa tavallaan harmi, mutta sain kuitenkin muitten suorituksista hyviä vinkkejä.

Lauantai-iltana pääsimme sitten jälkimetsään. Tein Salsalle märkään sammaleiseen maastoon n. 100 m pitkän jäljen, jossa vuorottelivat makupalat ja tyhjät askeleet niin, että pisin tyhjä väli oli 20 askelta. Jälki vanheni reilut puoli tuntia. Salsa jäljesti hienosti parin muinaisen pentujäljen tuomalla kokemuksellaan(!). Namit selvästi sotkivat jäljestystä, mutta koiruus ei häiriintynyt perässä kävelevästä kouluttajasta, tämän kännykästä tai tiellä seuraavista ryhmäläisistä. Hieno koira! Tiellä kokeilimme vielä kiinnostusta keppeihin ja kouluttajan ensin heiluteltua keppiä ja tiputettua sen tielle, Salsa poimi kepin suuhunsa, joten hyvässä alussa ilmaisupuolikin on.

Sunnuntaina lähdimme sateiseen metsään heti aamulla. Nyt tein sammaleiseen maastoon reilut 200 m pitkän jäljen, jossa pisin tyhjä väli oli 50 askelta. Jälki vanheni n. 45 min. Taas namit sotkivat jäljestystä, mutta tyhjillä pätkillä jälki selvästi imi Salsan mukaansa. Lopussa ollut keppi ei nuuhkaisua enempää neitiä kiinnostanut, vaan se seurasi pois metsästä samaa reittiä, mistä olin itse harpponut.

Saimme siis jäljestyksen jo parilla treenillä tosi hyvään alkuun. Tästä on tarkoitus jatkaa ottamalla jäljelle keppejä ja namipurkkeja niitten alle. Innostusta keppeihin haetaan myös keppileikeillä tiellä ja nurmikolla.

Ehdimme tehdä myös esineruutua. Salsa kyllä löysi esineitä ja teki töitä koko ruudun alueella (25 x 50 m), muttei suostunut tuomaan ainuttakaan vierasta esinettä. Pitää siis treenata vierailla esineillä. Myös koiran intoa etsimiseen/esineisiin pitäisi saada nostettua.

Olen tosi tyytyväinen viikonloppuna saamiimme oppeihin ja vinkkeihin. Nyt sitten vain treenaamaan niin kauan kuin motivaatio on korkealla ja etteivät opit unohdu.

Nokian näytelmässä

Lähdimme Nokian näyttelyyn ilman erityisempiä odotuksia, sillä miksipä Salsa olisi parissa viikossa muuttunut. Pesin mahakarvat ja jalat eilen, jotta vatsakarvat tulisivat edes vähän runsaamman näköisiksi. Tuomarina Nokialla oli Willemine van Deijl, joka sijoitti Salsan viime vuoden erikoisnäyttelyssä junnuluokan ykköseksi. Olinkin utelias näkemään, mitä tuomari pitäisi koiruudesta nyt. Näyttelyn 17 tervusta suurin osa taisi olla No-How -ötököitä ja tapasimme pitkästä aikaa Cami-siskonkin. Nuortenluokassa ei muita narttuja ollutkaan.

Nina esitti Salsan ja neiti esiintyi taas todella hienosti eikä tuntunut edes huomaavan, kun tuomari kävi muutaman kerran kopeloimassa. Cami sai EH:n, Salsa ERI:n. Saimme 'punaisen putken' poikki ja olin tyytyväinen. Paras narttu -kehässä taisi olla 7-8 koiraa, mutta tuomari poimi Salsan neljän parhaan joukkoon. Lopulta veteraani Mustantuiskun Xandrina voitti, Salsa oli kakkonen ja sai kolmannen sertin todella hyvällä arvostelulla. Nyt ainakin tiedämme, keneltä kannattaa joskus sitten AVO-luokassa lähteä hakemaan sitä viimeistä sertiä ;)

23 months. Well constructed female. Short body. Coat is coming. Complete scissor. Well-formed head, good parallel. Good expression and mask. Excellent eye, well-set little ears. Nice topline. Excellent fore-chest, depth of chest. Well angulated. Stands well with good bone and feet. Excellent mover.

Minusta tuo 'coat is coming' on ihanasti sanottu. Kuulostaa niin paljon paremmalta kuin edellisen arvostelun 'completely out of coat' :)

Viikon päästä on Raision näyttely, jossa tervuja onkin taas vain puolet tämänpäiväisestä määrästä.

Erkkari tuli nähtyä

Tänään hurautimme Salsan kanssa aikaisin aamulla Asikkalaan SBPKY:n erikoisnäyttelyyn. Menimme kaksin toiveissa löytää paikan päältä joku Salsan hihnan päähän. Näyttelyaamu alkoi Ninan synttärimuistamisilla: Kaija oli hommannut aivan upean taulun Hedistä ja Pötystä ja ensiapupakkauksen lisäksi Nina sai tietysti myös laulut ja halit.

Nina värväsi Juulin esittämään Salsaa. Itseäni hiukan jännitti, miten Salsa suhtautuu tuomariin, kun en ole kehässä suojelemassa, mutta neiti käyttäytyi kerrassaan hienosti ja oli paljon tarkkaavaisempi kuin minun kanssani. Tulokseksi tuli EH:

Norman Deshuymere:
Complete scissor bite. Bit round in skull. Skull is falling to the muzzle. Medium mask. Round eyes. Bit snipy in muzzle. Good earset. Very good neck. Short in back, falling croup. Needs more chest. Good angulations, medium bone. Completely out of coat. Movement loose in front, good tailset.

Jäimme vielä katsomaan tervukehiä ja jännäämään muiden Ninan kasvattien menestystä. Muita siskoja ei paikalla ollutkaan, mutta vuosi sitten Ninan luona palluttamiamme pentuja oli paikalla. Tytöistä Pike, Hope ja Sanni muistuttivat näöltään todella paljon Salsaa ja Pötyä. Melkein kuin olisi katsellut viime kesäistä Salsaa :) Pentueen möhköfantti-uros Easy lähestulkoon räjäytti pankin sijoittumalla juniorina PU2:ksi.

Päivän ehdottomasti parasta antia kuitenkin olivat Salsan hieno esiintyminen sekä se, että se ensimmäistä kertaa kykeni näyttelyssä ollessaan juomaan vettä ja syömään sille tarjotut makupalat. Eli stressinsietokyky näyttää parantuneen vaikkemme asialle mitään varsinaisesti olekaan tehneet.