Pentujatkokurssilla

Turussa oli viime viikonloppuna kv-koiranäyttely. Menimme Ilonan kanssa katsomaan, josko näkisimme tuttuja. Joitain tuttuja kehän laidalla olikin, tosin enimmäkseen tuttuja ihmisiä. Reissumme lipsahti shoppailun puolelle ja reppuun kertyi Salsalle punainen puolikuristava nahkapanta, taistelulelu sekä molemmille koirille nimilaatat: Salsalle kimaltavilla kivillä, Morrikselle alumiinin harmaana. En kyllä tiedä, missä Morris laattaansa tarvitsee, karkumatkat kun voivat alkaa eteisestä tai sitten koiran juostessa ilman pantaa metsässä.

Tänään sitten saamattomuus koirankoulutuksen suhteen loppui taas vähäksi aikaa. Aloitimme nimittäin Salsan kanssa Leinosen Janitan pentujatkokurssin. Ryhmässämme on neljä koiraa, joten yksi kerta kestää vain 45 min. Opetus oli varsin tehokasta ja ilman sen kummempia pohjustuksia aloitimme noudon alkeista. Eli koiran kanssa piti taistella lelusta, irrottaa ja kutsua koira sitten lelu suussa luokse jatkamaan leikkiä. Muutama onnistumisen saimme aikaan, mutta Salsan oli vähän vaikea keskittyä eikä uusi lelukaan ilmeisesti ollut riittävän tuttu/hyvä, sillä minun irrottaessani otteen lelusta Salsankin leuat aukesivat.

Seuraavaksi aiheena oli eteenmeno. Menimme koiran kanssa yhdessä ruokakupille, jonne koiralle laitettiin makupala. Koira vedettiin pois kupilta ja makupaloja lisättiin niin ettei koira enää ylettynyt niihin. Yhteensä kupille tehtiin kolme lähetystä, jokainen kerta vähän edellistä kauempaa. Koiran päästyä kupille ohjaaja kiirehti vielä lisäämään herkkuja. Salsa lähti vähän epävarmasti irtoamaan, mutta tajusi kuitenkin, mistä oli kyse ja jopa jäi viimeisellä kerralla odottamaan kupin luo täydennystä eikä tullut minua vastaan.

Luoksetuloharjoituksessa koira jätettiin istumaan Janitan pitäessä koiran takana hihnasta kiinni. Koiraa kohti käännyttiin kahdesti matkan varrella ennen kuin viimeisessä pysähdyspaikassa Janita antoi luvan kutsua koira luokse. Meillä paikallaolo on edelleen vähän niin kuin harjoituksen asteella ja ajattelin, että Salsa nousee seisomaan heti kun huomaa jäävänsä yksin. Vielä mitä, neiti istua kökötti hievahtamatta vaikka kävelin reippaasti poispäin, käännyin välillä kehumaan ja jatkoin kauemmas! 'Tänne'-kutsusta tuli vauhdikkaasti suoraan luokseni. Toisella kerralla muut olivat häiriönä kutsuen koiraa, mutta eipä Salsa mitään välittänyt, vaan kiisi suoraan luokseni. Vähänkös olin ylpeä :)

Luoksepäästävyysharjoituksessa koira pidettiin sivulla kontaktissa ja Janita kävi ensin kävelemässä vähän kauempaa koiran ohi. Myöhemmillä kerroilla ohitus tapahtui koiraa hipoen ja viimeisellä kerralla Janita kävi koskemassa koiraa leuan alta. Hyvin meni tämäkin.

Lopuksi vielä sivulletuloja ja yksittäisiä askelia sivulle ja eteen, käännöksiä ja peruutusta. Salsa kyllä osasi, mutta huolellisuus selvästi kärsi siitä, että minulla oli koko ajan makupala kädessä. Neiti ei olisi malttanut yhtään odottaa palkkaa, vaan alkoi hyppiä kättä vasten. Peruuttaminen oli uusi juttu eli siinäpä meille tekemistä.

Kaikki em. jutut tulivat myös kotiläksyksi. Aikaa treenaamiseen on ensi viikon luentokerran takia pari viikkoa. Kiva saada uusia juttuja, sillä eipä niitä koskaan tule itse keksittyä, vaan koiran kanssa puuhailut tahtovat mennä opittujen asioitten teettämiseen.