Perheemme vietti viikon loman lämpimässä ja aurinkoisessa Afrikassa. Matka oli varmasti ikimuistoinen meille kaikille. Kuvassa olevan sarvikuonon kohtasimme keskellä tietä senegalilaisessa luonnonpuistossa.
Myös koirilla oli erilainen viikko, lomailua ei välttämättä niinkään, mutta aktiviteetteja kuitenkin riittämiin ainakin ulkoilun puolesta. Isäni asui viikon koirien kanssa meillä kotona ja teki päivittäin metsälenkkejä pitkin korpia. Hyvin olivat pärjänneet, vaikka etukäteen vähän mietin, miten Salsan kanssa sujuu. Salsasta olikin ehtinyt tulla ihan isäni koira. Kun nimittäin esittelimme tuliaisiksi tuomiamme djembe-rumpuja, jotka vähän pentua ihmetyttivät, se haki tukea isästäni.
Koirat olivat kyllä ihan iloissaan kun perjantaiaamuna tulimme kotiin. Joskin portaille asti meitä tervehti komea vahtihaukku, kun pimeässä ja kylmässä aamussa kolistelimme ovella. Eli Salsasta lähtee nykyisin ääntä. Muutenkin pentu tuntuu kovasti kasvaneen ja muuttuneen turkiltaan selvästi isoksi tytöksi: hännän paksuus on varmaan tuplaantunut ja komeat villahousutkin pyöristävät neidin takareisiä. Ja suusta ovat kadonneet loputkin maitohampaat. Ennen lomaa koittelin kulmureita eivätkä ne minusta juurikaan edes heiluneet, mutta niin vain olivat viikon aikana nekin kadonneet suusta. Hyvä juttu, että lähtivät itsekseen!
Pikkuhiljaa pitäisi taas saada kiinni arjen rutiineista. Kunhan nyt sopeutuisi tähän kylmyyteenkin ensin. En edes kunnolla muista, mitä viimeksi Salsan kanssa olemme oppineet ja täytyykin taas ottaa itseä niskasta kiinni, jotta vanhat jutut palautuvat mieleen. Taitaa Salsalla olla asiat paremmin muistissa kuin emännällään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti