Nyt kyllä väsyttää

Lähdimme reippaina tyttöinä ajelemaan aamulla 7 jälkeen kohti Tuusulaa. Mielestäni ilma ei ollut mitenkään erityisen kylmä, kun ulkoilutin koirat, mutta auton mittari näytti -18 C. Hrrr... Matka meni mukavasti ja navigaattori opasti meidän suoraan perille hallille.

Pihalla Salsa ei ollut ihan varma, onko Nina tuttu, mutta sisällä sitten Nina sai kunnon halit ja pusut pennulta(an). Reippaana tyttönä Salsa teki tuttavuutta myös Vivan äidin Ullan kanssa ja monta tosi mallikasta noutoa tennispallolla. Toi pallon joka kerta suoraan takaisin Ullalle eikä edes miettinyt yksin leikkimistä tms. Vaikka eipä tuo minunkaan kanssani niin tee. Vähänkös olin ylpeä. Ensimmäinen varsinainen tehtävämme oli perusasento ja siihen liitettiin sitten luoksepäästävyysharjoitus. Hyvin meni. Salsa jää perusasennossa joskus vinoon ja sain vinkit koiran takapään aktivoimiseksi eli pienellä sivuaskeleella ja uudella käskyllä koira saadaan korjaamaan asento oikeaksi. Tämänkin Salsa hoksasi ja tiedän nyt, miten treenaamme. Tämän alkulämmittelyn jälkeen Salsa pääsi häkkiin lepäämään ja seurasin muitten koirakkojen treenejä.

Myös Cami-sisko saapui paikalle ja oli tosi mukava nähdä, mitä siskolikka jo osaa. Kateellisena seurasin Camin hienoja paikalle jäämisiä ja luoksetuloja. Meillä molemmat ovat vielä alkutekijöissään, kun niitä ei kerran ole treenattukaan. Cami on minusta hyvin paljon saman näköinen kuin Salsa, vaikka onkin väriltään paljon vaaleampi. Ihan selvät siskokset :)

Seuraavaksi, kun vuoromme tuli, otimme luoksetuloja. Ensin menin polvilleni ja ohjasin pennun makupalalla eteen jalkojeni väliin istumaan. Muutaman onnistumisen jälkeen seisoin polvet koukussa. Pääsimme jyvälle tästäkin harjoituksesta. Myöhemmin kuitenkin jostain kumman syystä Salsa juoksikin ohitseni ja meni taakseni istumaan. Ei siis livistänyt omille teilleen vaan kökötti selkäni takana. Saimme vielä näyttää maahanmenon ja istumisen ja ihan lopuksi leikkiä ennen kuin treenit olivat osaltamme ohitse. Viimeistään nyt uskon, että kaninkarvaa ei voi käyttää palkkana, sillä Salsa omii sen itselleen, ei tule se suussaan lähelle ja on vähän sen näköinen, että 'uskallapas tulla ottamaan aarre pois'. Lankaluulla leikkiminen onnistui ihan eri tavalla.

Kaiken kaikkiaan oli tosi mukavaa päästä treenaamaan muitten no-how'laisten kanssa. Etukäteen vähän mietin, miten Salsa toimii vieraassa ympäristössä tai malttaa pitää kontaktia, mutta se huoli oli täysin turha. Muitten treenatessa pentu lekotteli tai nukkui kaikessa rauhassa omassa häkissään häiriöistä huolimatta, mikä oli hienoa huomata sekin. Varmasti menemme toistekin.

Eväät kotiin:

• takapääjumppa perusasennon korjaamisessa
• huomio omaan asentoon koiran ollessa perusasennossa
• luoksetulot ja koira eteen lähelle istumaan
• istumiset ja maahanmenot lähellä ohjaajaa (käsiavusteen ajoitus ja häivytys)
  
• taisteluleikkituokio päivittäin (puput eivät juokse suuhun eivätkä lennä)
• koiran vapauttamiseen iloisempi äänensävy

Tuusulasta ajelimme vielä Lopelle Katia moikkaamaan. Salsa käyttäytyi hienosti kylässä ja kun olimme tutustuneet perheen uuteen taloon, pentu nukkui sikeästi, kävi välillä perheen pojan kanssa ulkoilemassa ja jatkoi taas uniaan. Olimme kotona vasta puoli yhdeksältä, joten tulihan siinä päivälle pituutta ja paljon uusia ja mukavia kokemuksia. Eipä ihme, jos meitä nyt väsyttää!