Terveiset alligaattori-farmilta

Teimme tänään lasten ja Salsan kanssa retken Nahkelan 'alligaattori'-farmille. Kävimme siis käpälöimässä ja sylittelemässä No-How'n X-pentuetta. Nina varmisti heti, kun pääsimme perille, että 'onhan teillä sitten pitkähihaista mukana?'. Ja olihan meillä, joten saatoimme kiivetä turvallisin mielin juuri ruokailleiden pentujen aitaukseen. Pennut istuivat kaikki uteliaina rivissä korvat terhakkaasti pystyssä ja olivat niin söpöjä kuin vain vajaa 7-viikkoiset pennut voivat olla. Gröhnit olivat tuoneet isäkoiran näytille ja pennut olivat ehtineet purkaa suurimman latauksensa Mirjan käsiin, joten me pääsimme kuulemma vähällä. Mutta kyllähän ne hampaitaan vähän eri tavalla käyttivät kuin W-pennut :) Söpöjä, pehmoisia ja ihanasti pennuntuoksuisia kakaroita ne hampaistaan huolimatta olivat.

Salsalla taisi olla vähän tylsä reissu autoillessa, mutta pääsimme kuitenkin tekemään vähän näyttelytreeniä, kun ensin Mirja ja sitten Päivi toimivat tuomareina ja kopeloijina. Nina sanoi, että Salsa on karvaton ja ehkä se sitten on... Karvaa ainakin lähtee koko ajan, pohjavillat jo toukokuussa ja nyt sitten kai päällikarva. Hmph. Toivottavasti ei ihan tukattomaksi ehdi ennen kuukauden päästä olevaa erikoisnäyttelyä. Nyt kun Salsan pää alkaa muistuttaa aikuista belgiä, huomasin, miten saman näköinen se on kuin Pöty ja Hedi. Hyvin samanlaiset päät on äiti tyttärilleen periyttänyt. Pyysin - ja sain myös - Ninalta täsmäohjeita noudon opettamiseksi. Oikeastaan mitään uutta ei selvinnyt, mutta pitää alkaa tätäkin treenata säännöllisesti nyt kun tiedän, että oikein olemme tehneet tähän asti.

Kotona sitten alkoikin noutotreeni saman tien. Eli koira eteen jalkojen väliin istumaan ja 'tuo'-käskyllä kapula suuhun, hetki pitoa, 'irti'-käsky ja juustoa palkaksi. Salsa ottaa suht mielellään kapulan suuhun, mutta olen joutunut tukemaan otetta sekä kuonon päältä että alta, koska muuten Salsa alkaa pureskella. Tein illalla 2x10 toistoa, välissä reilu tauko. Salsa piti kapulaa korvat pystyssä (hyvä, hyvä) ja edistyimme niin, että viimeisillä kerroilla tuin enää leuan alta. Tehtävä on selvästi mieluinen koiralle, joka on tehnyt itse itsestään keppihullun, mutta pureskelun estämiseksi vaaditaan treeniä. Kukaan ei ole koskaan heittänyt Salsalle keppiä (eikä oikein mitään muutakaan), mutta neiti raahaa metsässä mukanaan milloin mitäkin oksaa, risua, keppiä, halkoa tai karahkaa. Ja hakkuumetsässähän näitä riittää. Ja jos ei sopivaa irtokeppiä satu kohdalle, niin aina voi yrittää repiä pienen puun(!) mukaansa. Polkua pitkin kulkiessa saakin pitää varansa, kun Salsa juoksee täysillä takaa ohi metrisen oksan kanssa. Ei tunnu kivalta, kun kopsahtaa jaloille... Onneksi puita on sen verran harvassa ettei tarvitse pelätä koiran jämähtävän kahden puun väliin kepakoittensa kanssa.

Toinen Salsan rakkaus on kävyt. Polun pintaan kun syöksähtää etujalat edellä, niin siinähän ne kävyt heräävät eloon ja sinkoilevat 'karkuun', jolloin saalistettavaa riittää. Käpyäkin voi kuljettaa kaverina mukana, heitellä ilmaan ja kierittää kallionkylkeä alas :) Yhtenä iltana teimme kotinurmikolla paikallaoloa, mikä on melkoisen varma. Salsaa ei häiritse yhtään vieressä juoksevat ja palloa pelaavat lapset eikä mikään muukaan liike. Kunnes sitten lasten pallo osui kuusen oksaan ja tipautti kävyn. Käpy tipahti selkäni takana, joten en ehtinyt edes tajuta, mitä tapahtui ennen kuin koira jo oli hyökännyt kävyn kimppuun. Selvisipä sitten tämäkin asia ja tästä lähtien pidän huolta, ettei Salsa katso paikallaolossa pihamme havupuita kohti.