Vietin tämän päivän Messarin Voittaja-näyttelyssä. Totuttelin samalla katselemaan 'sillä silmällä' tervuja, sitä kun ei ole tainnut koskaan aiemmin tullut tehdyksi. Tarkoitukseni oli tehdä junamatka, mutta tarkistin arvosteluaikataulun myöhään viime yönä enkä sitten enää varmistanut, miten junat kulkevat lauantaisin. Eipä sitä minun junaani sitten aamulla Turusta lähtenytkään, joten jouduin autoilemaan Helsinkiin. Kurjaa, kun sekä mennessä että tullessa oli pimeää. Suurimman osan matkasta pääsee ajamaan moottoritiellä, mikä oli kyllä tosi puuduttavaa ja yksitoikkoista.
Tapasin myös Ninan ja sain hienon No-How -kalenterin ensi vuodelle. Kiitos Nina! Paljon emme ehtineet kuulumisia vaihdella, sillä Ninalla oli kasvatteja kehissä. Oli mukava katsella upeita koiria ja vielä mukavammalta tuntui muistaa, että kotona meillä on kasvamassa vähintään yhtä upea belgi, mitä kehässä näin. Kaikkia luokkia en seurannut, mutta hyvin punasävyinen päivä näytti tuomarilla olevan. Oma suosikkini ERIn saaneista nartuista valittiin lopulta VSP:ksi.
Ehkä koirien katseluakin hauskempaa oli kuitenkin kuluttaa rauhassa aikaa myyntikojujen seassa ja mukaani tarttuikin muovikassillinen kaikkea tarpeellista ja välttämätöntä. Mitään turhaahan en osta koskaan ;) Koirat saivat tuliaisiksi heijastavat vilkkupannat, jotta piilosen leikkiminen pimeässä metsässä ei enää onnistu ilman minun suostumustani. Lisäksi tietysti piti ostaa leluja ja herkkujakin. Morriksella on ollut ahkerasti leikeissä mukana jo pari vuotta kettu, joka on kestänyt tosi hyvin ja eilen hain Stockalta saman merkkisen fasaanin koirille joululahjaksi. Muita vaihtoehtoja kun kaupassa ei ollut. Messarissa otuksia oli jos jonkinmoisia ja faasani saa kaverikseen pukinkonttiin siilin (joka kyllä muistuttaa marsua...). Lisäksi ostin viimein Kongin ja pitkän, möykkyisen 'madon'. Itselleni hankin viimein vyölle ripustettavan pussukan makupaloja varten.
Pantoja tuli jo testattuakin ja Salsa erottuu hyvin ulkona pimeässä. Morriksen valot sen sijaan jäävät jonnekin korvien taakse ja alle piiloon, niin ettei niitä välttämättä erota. Lapset keksivät, että Salsalla on nyt omat diskovalot - minä kun ehdotin pentua tontuksi tai joulupukin poroksi...
Morris saa aina iltaruoaksi luista lihaa, yleensä broilerin siipiä tai selkiä. Olen aiemmin pilkkonut siivet/selät muutamaan osaan, jotta Morriksen on helppo syödä ne ruokakupilla eikä ruokaa tarvitse kantaa esim. matolle pureksittavaksi. Nyt kun Salsalla on aitaus, olen antanut Morrikselle iltaruoan pilkkomattomana sinne ja koiruus on saanut järsiä ruokansa ajan kanssa. Tyhjä keraaminen ruokakuppi unohtuu usein aitaukseen ja Salsa käy nuolemassa sen tarkasti puhtaaksi. Yhtenä iltana näppärä pikkuisemme sitten otti kauniisti kupin suuhunsa ja lähti viemään sitä jonnekin. Itse seurasin tapahtumaa sängystä ja varauduin jo kuulemaan särkyneen kupin helähdyksi, kun se tipahtaisi pennun suusta eteisen laattalattialle... Vielä mitä, Salsa vei kupin sievästi olohuoneen matolle ilman yhtäkään kalinaa tai kolahdusta. Että olin taas ylpeä neidistä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti