Salsa on menettänyt ensimmäiset etuhampaansa. Pari päivää sitten huomasimme, että ylhäältä keskeltä puuttuvat molemmat maitohampaat ja pysyvätkin ovat jo hiukan näkyvissä. Turkkikin on vähitellen muuttumassa isomman tytön turkiksi ja selän keskeltä pentukarva on jo vaihtunut.
Tällä viikolla pentukurssin aiheena oli agility. Olen vähän miettinyt, josko agility olisi tulevaisuudessa Salsan päälaji. Pääsimme kokeilemaan putkea, pussia, rengasta, pujottelua, hyppyjä (rima maassa) ja A-estettä. Salsa teki, mitä piti, tosin putkeen tai pussiin ei kertaakaan mennyt ilman avustamista. Ihan kivaa oli, muttei minulle tullut yhtään innostunut olo :( Koria kyllä tykkäsi ja vauhtiakin löytyi. Ehkä olen saanut niin vahvan yliannostuksen niinä kymmenenä vuotena, jolloin aktiivisesti treenasin, kilpailin, koulutin ja olin yhdistystoiminnassakin mukana. Tuntuu siltä, että tiedän liiankin hyvin, mitä agility on ja mitä hyväksi tuleminen vaatii. Varmaan laji on muuttunut niinä vuosina, jotka olen ollut passiivisena, muttei luultavasti ainakaan helpommaksi vaan päinvastoin totisemmaksi urheiluksi, jos mielii pärjätäkin. Nyt kun asiaa mietin, niin eipä tullut viikonloppuna kisojakaan katsoessa yhtään sellainen olo, että voi kun itsekin pääsisi radalle.
Harjoituksen päätteeksi jäin vielä juttelemaan kouluttaja-Nooran kanssa ja sain vinkkejä lelun käyttämisestä palkitsemisessa. Noora ihasteli edelleen Salsaa ja kyseli, miten olen moisen ihanuuden onnistunut löytämään. Saimme myös kehotuksen käydä paljon erilaisissa paikoissa, jotta Salsa pääsisi ujoudestaan. Pentu ei ole arka, mutta hiukan ujo ja miettiväinen uusissa paikoissa. Päädyin myös ilmoittamaan Salsan pentujatkokurssille, joka antaa lisää pohjaa erilaisille harrastuksille. Vaihtoehtoina olisi ollut agilityn alkeis- ja möllitokokurssi, mutta päädyin kuitenkin tuollaiseen yleisvaihtoehtoon.
Ystäville muistoksi
7 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti